Lausunto Vuotos-alueen luontoarvoista KTM:n Vuotostyöryhmälle

Lausuntonerusteena ovat

Omat tiedot, jotka perustuvat:

• Retkeilyihin Vuotoksen-Kemihaaran alueella 1972-73 ja 1990.
• Julkaisuun Ruuhijarvi ja Kukko-oja: Kemihaaran allasalueen luonto.
  Vesihallitus, Tiedotus 87,1975.
• Lokkaa ja Porttipahtaa edeltaviin kenttätutkimuksiin vuosina 1958-60 ja patoamisen jalkeen 1968-69.
• Suhteellisen hyvaan käsitykseen Peräpohjolan alueen suoluonnosta vuosilta 1954-57 ja lentomatkoihin alueella 1973.

• Kukko-oja, Kari ym.: Vuotoksen allasalueen luontoselvitys 1993.
• Vuotoksen suunnitellun allasalueen luonnon tutkimukset, 12 eri raporttia ja yhteenvetoa (1995) sekä Vuotoksen alueen moninaiskäyttöselvitys (1995).
  Näissä sivuja yhteensä noin 700.

• Pääosa tutkimuksista tehtiin alemman vesipinnan mukaisesti. Veden noustessa 166,5 metriin on hukkumassa arvokkaita suo-, harju- ja rantamaita, joita ei aikanaan inventoitu.
• Aikaisemmissa tutkimuksissa keskityttiin suo- ja metsätyyppien sekä suoyhdistymien tutkimiseen ja vertaamiseen. Parikymmentä vuotta sitten pidettiin alueellisia kysymyksiä luonnonsuojelututkimuksessakin keskeisenä.
• Eliölajisto jäi puutteellisesti selvitetyksi lähes kaikkien lajiryhmien osalta.
  Myöskään lajien uhanalaisuutta ei tuolloin pohdittu.
• Vanhasta Kemihaaran allassuunnitelmasta voitiin aikanaan luopua luonnonsuojeluperustein ja Luiron kylän takia.
• Vuotoksen altaan patoaminen ei 20 vuotta sitten näyttänyt yhtä ongelmalliselta kuin nyt. Altaan tärkeimpinä luonnonsuojeluarvoina pidettiin Ruuhijärven ja Kukko-ojan (1975) selvityksen mukaan mm. Kemijokivartta, länsirannan harjualuetta ja luonnontilaisia pikkujokia tulvarantoineen. Soiden katsottiin edustavan tyyppejä, jotka olivat yleisiä muuallakin.
• 20 vuoden aikana on osa Vuotoksen luonnonsuojeluarvoista menetetty suo-ojitusten, laajojen metsanhakkuiden ja aurausten sekä metsäteiden rakentamisen takia.

• Vuotoksen altan padotuskorkeutta nostettiin 165:stä 166.5 metriin. Pinta-ala on kasvanut 197 km2:sta 237 km2:iin. Altaaseen on nyt jaämässa useita lähteisiä lettosoita, joilla on rikas kasvilajisto, uhanalaisia putkilokasvilajeja mm. kämmeköitä, joista ei aikaisemmin teidetty mitään. Näitä soita ovat mm. Katosaapa, Murtoaapa, Kulpakkoniityt, Siulioaapa ja Vesilaskunjänkä (Kukko-oja 1993).
• Uudet tiedot eliölajistosta korostavat aiemmin arvokkaaksi todettujen alueiden rikasta biodiversiteettiä. Erityisesti tutkimukset alueen putkilokasveista (Autti 1995 ja Hatakka 1995), sienistä (Nummeia-Salo ja Salo 1995) ja linnustosta (Pessa ym. 1995) muuttavat oleellisesti kuvaa alueen luontoarvoista.
• Uusissa tutkimuksissa on korostunut Kemijoen rantojen arvo muuallakin . kuin Keminsaarilla. Jokivarsi erottuu itäisen ja eteläisen eliölajistonsa takia selvästi esim. Ounas- ja Tornionjoesta.
• Lisää tietoja on saatu myös altaan pikkujokien ja purojen luonnonarvoista. Vuotos-, Jauru- ja Säynäjäjoen sekä Hanhi- ja Serriojan varsien eliöstö on poikkeuksellisen rikas ja tulvanalaiset metsä- ja suotyypit monimuotoisia ja muualla Lapissa harvinaisia.
• Erityisen arvokas lisä on linnustotutkimus. Vuotoksen alueella ovat lintujen parimaarät lähes kaksinkertaisia Pohjois-Suomen soidensuojelualueiden parimaäriin verrattuna. Tutkijoiden johtopaätös onkin, että erityisesti Kokonaavan-Neulikkoaavan-Säynajalammen aluetta (altaan keskiosia) ei voi mikään muu alue korvata linnuston elinpiirinä. Linnut eivät voi siirtyä pesimään muualle. Luonnossa ei ole tyhjiöitä. Patoaminen muuttaisi myös kokonaan vesilinnuston, esim. hanhet, uivelo ja pilkkasiipi eivät menestyisi altaalla. Tuskin on vastaavankokoista aluetta, jossa useasta lajista voidaan sanoa, että 2-10 % lajien suomalaisesta populaatiosta eläa siellä. Myös metsästettävien kanalintujen ja vesilintujen kannat ovat selvästi ymparistöä suuremmat Vuotoksen alueella.
• Valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuutuvia Palokankaan-Rytivaaran alue Vuotoksen länsireunalla hukkuisi pieniä lakia lukuunottamatta tekoaltaaseen. Alueen harjuluonto on monimuotoinen, syntytavaltaan mielenkiintoinen ja maisemiltaan kaunis. Sen arvoa lisäävät kymmenet pienet järvet ja lammet. Harjujaksoon kuuluvat myös Keminsaaret Kemijoessa. Yhtä edustavaa harjun ja suuren joen leikkauskohtaa ei tunneta muualta.

Ympäristöinstituutin ja Oulun yliopiston tutkijoiden toimesta on Vuotoksen alueella tehty varsin ansiokasta tutkimusta ja se on myös taitavasti raportoitu. Siitä saa huomattavasti aikaisempaa täydellisemmän kuvan Vuotoksen alueen luonnonarvoista. Vertailua on tehty myös altaan lähiympäristöön ja Lokan altaaseen.

Tuloksista käy selvästi ilmi, että alueen lajistollinen biodiversiteetti on poikkeuksellisen suuri. Tämä johtuu siitä, että alueella on sekä eteläistä, itäistä että pohjoista lajistoa erityisesti letto- ja lähdesoilla sekä jokien ja purojen varsien tulvamailla. Kemijokivarsi, jota allasalueeseen kuuluu noin 60 km eroaa selvästi kasvistoltaan ja elaimistöltaän Ounasjoesta ja Tornionjoesta. Erityisesti on syytä korostaa uhanalaisten kasvi-,.sieni- ja eläinlajien suurta lukumäaraä. Etenkin soiden kämmekkälajisto on poikkeuksellisen runsas.

Aivan omaan arvoluokkaansa nousee Vuotoksen alueen linnusto, josta ei tähän mennessä ole ollut nain yksityiskohtaista tietoa. Sekä laji- että parimäärät ylittävät selvästi ympäristön.

Tässä yhteydessä ei ole ehditty tarkemmin inventoida ns. Luiron aluetta Vuotoksen pohjoispuolella. Aikaisemmat selvitykset (Ruuhijärvi ja Kukko-oja 1975) kuitenkin osoittavat, että sen suoyhdistymätyypit ovat ekosysteemeinä ainutlaatuisia ja suojelun arvoisia, mutta Vuotoksen monipuolisuutta ja lajirunsautta ei Luirolta loydy.

Vesialtaiden patoaminen biologisesti monimuotoisille alueille on ristiriidassa Suomenkin solmiman biodiversiteettisopimuksen kanssa. Se vaarantaa selvästi monien eliölajien "suotuisan suojelun tason" ja estää luonnon kestävän käytön. Nämä ovat biodiversiteettia koskevan yleissopimuksen johtavia periaatteita. On myös syytä selvittää onko patoaminen ristiriidassa EU:n habiteetti- eli elinymparistödirektiivin (1992) ja lintudirektiivin (1979) kanssa.

Ympäristövaikutusten arviointi on turhaa, jos biologisen monimuotoisuuden ylläpitöä ei pidetä tarpeellisena. Olemassa oleva aineisto osoittaa selvästi, että rakentamalla Vuotoksen allas tuhotaan korvaamattomia luonnonarvoja.