Perinnemaisemaryhmän tiedote 17.7.2001
Perinnebiotoopit uhanalainen osa kulttuuriperintöämme:
Uudenmaan perinnebiotoopit häviämässä
Perinnebiotoopit ovat perinteisen maankäytön synnyttämiä elinympäristöjä. Niihin kuuluvat kaskeamisella, niittämällä ja laidunnuksella syntyneet ahot, kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Ravinteiden puute ja alueiden avoimuus mahdollistavat monen lajin rinnakkaiselon. Perinnebiotoopit ovatkin lajistoltaan monipuolisimpia elinympäristöjä. Ne ovat myös maisemaltaan arvokkaita ja osa vuosisatojen työn tuloksena syntynyttä kulttuuriperintöämme.
Vielä 1900-luvun puolivälissä erilaiset perinnebiotoopit kuuluivat olennaisena osana suomalaiseen maalaismaisemaan. Nykyään karja laiduntaa kuitenkin lähinnä peltolaitumilla ja rehu tuotetaan niittyjen sijasta lannoitetuilla kylvönurmilla. Maatalouden tehostumisen myötä suurin osa perinnebiotoopeistamme on metsitetty, raivattu pelloiksi tai jätetty hoitamatta, jota seuraa umpeenkasvu.
Perinnebiotooppien vähenemisellä on ollut dramaattinen vaikutus niiden lajistoon. Nykyään ylivoimaisesti tärkein yksittäinen uhanalaisuuden syy onkin perinnebiotooppien umpeenkasvu. Viimeisin uhanalaislistamme, vuodelta 2000, kertoo lisäksi, että juuri perinnebiotoopeilla esiintyvien lajien tilanne on viime vuosina pahentunut kaikista eliöryhmistä eniten.
Perinnebiotooppien tila kartoitettu
Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus kartoittivat maamme perinnebiotoopit 1990-luvulla. Uudellamaalla inventointi suoritettiin vuosina 1992-1997. Tavoitteena oli löytää jäljellä olevat arvokkaat perinnebiotoopit, selvittää niiden hoitotarve ja kehittää hoitomenetelmiä. Ennen inventointia tiedot perinnebiotoopeista olivat puutteellisia.
Inventoinnissa tutkittiin ensisijaisesti alueiden kasvillisuutta ja kasvilajistoja. Kartoitettavana olivat kasvilajiston runsaus, tyypillisten niittylajien esiintyminen ja uhanalaiset lajit. Lisäksi pyrittiin selvittämään alueen käyttöhistoria, nykyiset hoitomenetelmät ja hoidon tarve tulevaisuudessa. Alkuperäisrotujen käyttö laiduneläiminä pidettiin arvokkaana asiana. Lisäksi arvioitiin kohteiden maisemalliset arvot sekä rakennukset ja rakennelmat. Tietojen perusteella alueet jaettiin kolmeen luokkaan: valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin perinnebiotooppeihin.
Inventointityön tulokset kertovat että tilanne on hälyttävä: Uudellamaalla on jäljellä noin 300 arvokkaaksi luokiteltua perinnebiotooppia, joiden yhteispinta-ala on vain 1000 ha. Kohteista 28 on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi, 94 maakunnallisesti arvokkaaksi ja 167 paikallisesti arvokkaaksi. Sadan vuoden aikana on tapahtunut valtava romahdus. Vielä 1800-luvun lopussa uusmaalaisten niittyjen yhteispinta-ala oli noin 100 000 ha. Tästä alasta jäljellä on siis vain yksi sadasosa.
Tilannetta pahentaa lisäksi se, että vain murto-osaa arvokkaiksi luokitelluista perinnebiotoopeista hoidetaan oikealla tavalla. Suurella osalla kohteista laidunnus on loppunut tai on loppumassa ja vain noin puolet arvokkaista alueista on tällä hetkellä hoidon alaisena. Niitto hoitomuotona on loppunut lähes kokonaan. Alueet, joita ei hoideta viikatteella tai laiduntamalla, rehevöityvät ja kasvavat nopeasti umpeen, mikä johtaa biologisten ja maisemallisten arvojen häviämiseen. Monella hoidetullakin alueella lajisto köyhtyy vääränlaisen hoidon johdosta. Perinnebiotooppeja laidunnetaan usein peltolaitumien yhteydessä, jolloin ravinteita siirtyy pellolta perinnebiotoopille laiduntavien eläinten välityksellä. Lisäksi laiduntaville eläimille annetaan usein lisärehua, joka sekin johtaa perinnebiotoopin rehevöitymiseen. Myös pensaiden ja puiden raivaus jää usein tekemättä.
Perinnebiotooppien hoidolla on kiire
Viljelijät voivat nykyisin saada maatalouden erityisympäristötukea perinnebiotooppien hoitoon. Tämä ei kuitenkaan yksin pelasta perinnebiotooppeja umpeenkasvulta ja rehevöitymiseltä. Tuen ulkopuolelle jää suuri osa arvokkaista ja varsinkin pienialaisista perinnebiotoopeista eikä oikeista hoitomenetelmistä aina ole riittävästi tietoa. Lisäksi laiduneläimistä on puute, mikä on ongelma varsinkin Uudellamaalla, jossa karjatilat ovat vähissä.
Umpeenkasvavien perinnebiotooppien hoidolla on kiire, ja tässä työssä myös erilaisten yhdistysten työpanos on arvokas. Moni umpeenkasvanut kohde kaipaisi pikaisesti kunnostusta ja sen jälkeen säännöllistä hoitoa. Naapurimaassamme Ruotsissa myös yhdistyksillä on mahdollisuus saada valtiolta tukea perinnebiotooppien hoitamiseen. Yhdistysten rooli on siellä ollut tärkeä jo vuosikymmenien ajan. Suomeen verrattuna Ruotsissa onkin monikymmenkertainen määrä perinnebiotooppeja hoidon piirissä.
Suomessakin monilla luonnonsuojeluyhdistyksillä on omat hoitokohteensa, ja Suomen luonnonsuojeluliiton koordinoimassa ketoprojektissa hoidettiin vuosina 1992-95 120 niittyä eri puolella maata. Varsinais-Suomessa Suomen luonnonsuojeluliiton aluepiiri hoitaa TE-keskuksen myöntämän rahoituksen avulla noin kolmeakymmentä perinnebiotooppia ja on samalla työllistänyt lukuisia ihmisiä.
Perinnemaisemien väheneminen on syynä monen lajin uhanalaisuuteen, mutta perinnemaisemien hoidossa ei kuitenkaan ole kyse vain lajiston säilyttämisestä, vaan myös kulttuuriperinnön ja maiseman vaalimisesta. Siksi perinnebiotooppien hoitotalkoisiin luonnonsuojeluyhdistysten ohella voisivat osallistua myös muut yhdistykset.
Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin perinnemaisemaryhmä
Uudenmaan ympäristönsuojelupiirissä, joka on Suomen luonnonsuojeluliiton piirijärjestö, aloitti vuoden 2001 alussa toimintansa perinnemaisemaryhmä. Ryhmän tavoitteena on muun muassa herättää keskustelua uusmaalaisten perinnemaisemien tilasta ja merkityksestä. Uudellamaalla useaa arvokasta perinnebiotooppia uhkaa umpeenkasvamisen lisäksi myös rakentaminen. Umpeenkasvava niitty on usein haluttua tonttimaata. Talonrakentamisen ja nurmikon kylvämisen jälkeen perinnebiotoopista on jäljellä pelkkä muisto.
Perinnemaisemaryhmän tavoitteena on myös järjestää perinnemaisema-aiheisia diailtoja sekä retkiä perinnebiotooppikohteille. Ryhmä tarjoaa myös yhdistyksille konsulttiapua perinnebiotooppien hoidon suunnittelussa ja sopivien hoitokohteiden valitsemisessa.
Perinnemaisemaryhmän toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki perinnebiotoopeista ja perinnemaisemista kiinnostuneet. Ryhmän toiminnasta tiedotetaan Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin www-sivuilla (www.sll.fi/uusimaa/). Tietoa toiminnasta saa myös ryhmän vetäjältä (Miia Tähtinen, puh. (09) 298 0809).
