29.8.2001 Lausunto
FROM: Kyrön Luonto ry., Umpiahteentie 67, 39100 Hämeenkyrö ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry., Näsilinnankatu 48 E, 33200 Tampere
TO: Pirkanmaan ympäristökeskus
Ylitarkastaja Leena Ivalo
PL 297
33101 TAMPERE
Viite:Lausuntopyyntönne 2.7.2001 Nro 1900R0003-53
Asia: Lausunto arviointiselostuksesta
Lohja Rudus Oy Ab:n, Hämeenkyrön kunnan, Mikkolan tilan, Kuljetusliike Aimo Sulin Ky:n, Kyro Oyj Abp:n, Petri Leppikangas Oy:n, Läänin Kuljetus Oy:n ja Laurilan Betoni Oy:n Hämeenkyrön Ulvaanharjun itäosaa koskeva ympäristövaikutusten arviointiselostus "Maa-ainesten otto ja paikanpäällä tapahtuva jalostus" (Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, 1.6.2001)
Kiitämme lausuntopyynnöstä.
1. VAIHTOEHDOT JA ESITYS
Ympäristövaikutusten arviointiprosessi koskee hankkeesta vastaavien tontteja eikä omistuksesta riippumatonta aluerajausta, jota käytetään hankkeen fyysisenä ja ekologisena vaikutusalueena. Käytäntö on ilmeisesti lain mukainen, mutta vaikutusten arvioinnin ja vaihtoehtojen sisällön ymmärtämisen kannalta epätarkoituksenmukainen.
Arviointiselostuksessa hankkeelle esitetyt vaihtoehdot ovat yhtä yksioikoiset kuin aikanaan arviointiohjelmassa. 0-vaihtoehto on selkeä: maa-ainesten otto lopetetaan heti, kun keskeneräiset toimitukset on hoidettu. 1-vaihtoehdon sisältö ja sen merkitys tulevaisuuden kannalta jäävät epäselviksi. Vaihtoehtohan ei suinkaan tarkoita, että maa-ainesten otto rajoittuisi hankkeesta vastaavien 3,1 miljoonan m3:n kokonaisottoon, vaan lupia voitaisiin myöntää tietyin ehdoin edelleenkin. 2-vaihtoehdon lainmukaisuus ei edelleenkään selviä yksiselitteisesti, vaan se tuntuu edustavan kauhuskenaariota, jota vasten 1-vaihtoehto tuntuu hallitulta ja lempeältä.
Puutteellisen, osin tarkoitushakuisen ja sisäisesti ristiriitaisen arviointiselostuksen - mistä enemmän tuonnempana - pohjaltakin pidämme ainoana mahdollisena vaihtoehtona 0-vaihtoehtoa. Ulvaanharjun itäosa on I-luokan pohjavesialuetta ja arvokas sekä maisemallisesti, geologisesti että luonnoltaan. Alueella elää valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja. Kasvava maa-ainesten otto heikentäisi selvästi myös asuinympäristön turvallisuutta, terveellisyyttä ja viihtyisyyttä. Hankkeella ei liioin ole niin suurta paikallista eikä seudullista taloudellista merkitystä, että se oikeuttaisi muilta osiltaan Natura 2000 -alueena suojellun Vatulanharjun-Ulvaanharjun itäosan lopullisen tärvelemisen. Nyt harju on vielä mahdollista säästää kokonaisuutena kohtalaisen vähäisin vaurioin.
Esitämme myös, että Pirkanmaan pohjavesien suojelun
ja kiviaineshuollon yhteensovittamisen loppuraportin nyt todennettua
maa-ainesvarojen huolestuttavan ehtymisen, uusia maa-ainesten
ottolupia ei myönnetä, ennen kuin maa-ainesvarojen käytölle
on laadittu maakunnallinen, aidosti kestävä ja riittävän
pitkän aikavälin strategia.
2. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA
Arviointiselostuksessa on paikattu arviointiohjelmassa todettuja puutteita. Selostuksen - ja siksi myös vaikutusten - hahmottamista hankaloittaa kuitenkin samojen asioiden käsittely monessa vaiheessa, mikä on johtanut paikoitellen turhankin laveaan ja asioiden yhteyksiä hämärtävään käsittelytapaan. Toisinaan laaja, yksityiskohtainen ja tarkka taustatiedon käsittely peittää sen tosiseikan, että itse hankkeen vaikutuksia koskevia faktoja tai arvioita esitetään vähän tai ei lainkaan, kuten käy melun kohdalla. Esitämme kommenttimme pääluvuittain.
1. Johdanto
Maa-ainesvaroja ja niiden käyttötarvetta käsittelevän luvun toisessa kappaleessa (s. 9) sotketaan kiviaineksen nykyinen käyttö ja maa-aineksen tarve: "Jokaista suomalaista kohti käytetään vuosittain noin 13 tonnia soraa tai muuta kiviainesta, mikä tarkoittaa yhteensä noin 65 miljoonan tonnin maa-ainesten tarvetta." Maa-ainesten tarvetta ei pidä suoraan johtaa niiden nykyisistä käyttömääristä. Juuri valmistuneen pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisen loppuraportin Pirkanmaan tulosten pohjalta on aivan selvää, että niin maa-ainesten käyttöä kuin niiden tarvettakin joudutaan pohtimaan perusteellisesti uudelleen. Siitä seuraa väistämättä rajoituksia nykyisen kaltaiseen maa-ainesten ottoon.
2. Hankkeen tausta
Toisessa alaluvussa mainitaan, ettei harjun itäosa ole enää luonnontilainen, sillä alueella on harjoitettu maa-ainesten ottoa jo vuosikymmeniä (s. 10), kun myöhemmin (s. 59) mainitaan, että maa-aineksia on otettu pisimmillään parinkymmenen vuoden ajan. Valtakunnallista harjujen suojeluohjelmaa tehtäessä 1980-luvulla lakialueella oli yksi pienehkö sorakuoppa, eteläreunassa oli jo laajempia ottoalueita. Enemmälti soraa on kuitenkin otettu vasta 1990-luvulla. Harjun lakialue on vieläkin varsin ehyt.
Luku 2.3.1 on otsikoitu harhaanjohtavasti Yhteiskunnallinen ja yksityinen tarve. Luvussa käsitellään kuitenkin maa-ainesten oton talous- ja työllisyysvaikutuksia. Välittömät työllisyysvaikutukset ovat yllättävän pienet, koko maan mittakaavassa vain 3000 työpaikkaa. Kuljetuskustannusten osuus maa-ainestuotteiden lopullisesta hinnasta on 70-80 %. Lähitulevaisuudessa raaka-aineen osuus lopputuotteen hinnasta väistämättä kasvaa, kun varat ehtyvät.
3. Hankkeen tekninen kuvaus
Luvussa 3.2. esitellään voimassaolevien ottolupien kokonaismääräksi 0,39 milj. m3. Jos lupapäätöstä odottaville hankkeille myönnetään lupa (1-vaihtoehdon mukaisesti), kokonaisotto moninkertaistuu, vaikka sitä rajoitettaisiinkin arvioinnissa esitetyillä tavoilla. Nykyisten lupien mukainen alle puolen miljoonan kuution otto kattaa 44 ha ja ottomäärän seitsenkertaistuminen kasvattaisi pinta-alaa "vain" 33 ha:lla. Suurin osa otettavasta aineksesta sijoittuisi vajaan 20 ha:n alueelle harjun laelle, Vanha-Yrjölän (1:49) tilalle, mihin on haettu yli 2 milj. m3:n ottolupaa viideksi vuodeksi (s. 26). Näin mittava soranotto tärvelisi kerralla harjun lakialueen.
Liikennettä käsittelevässä luvussa 3.8. (s. 34-36) on taulukoitu nykyisten maa-aineslupien mukaisten ottojen pohjalta arvioidut liikennemäärät vuosina 2000-2006 (tekstin vaihtoehto A). Samassa yhteydessä on kuitenkin kuvattu myös vaihtoehtoja 1 ja 2 vastaavat B ja C, joiden aiheuttamaa liikennettä ei ole taulukkoon kirjattu. B-kohdasta ei käy selville, miten liikenteen kasvu jakautuisi eri vuosille viidentoista vuoden aikana, vaan siinä ilmoitetaan keskimääräinen vuorokausiliikenne 75 autoa/vrk ja 6 autoa tunnissa.
Luvussa 3.9. esitettyjä melulaskelmia ja luvun 3.10. maa-ainespölyn leviämistä koskevia arvioita ei ole mitenkään liitetty arvioitavana olevaan hankkeeseen. Esimerkiksi nykytoiminnan aiheuttamaa melua ei ilmeisesti ole mitattu, vaikka se olisi ollut arviointiprosessin aikana mahdollista eri vuodenaikoina.
4. Maa-ainesten ottoa ja jalostusta varten tarvittavat luvat ja säädökset
Maa-ainesten ottoa ja jalostusta sääntelevää lainsäädäntöä ja erinäisiä määräyksiä on esitelty kiitettävästi.
6. Tarkastelualueen rajaus ja hankkeen toteuttamisvaihtoehdot
Hankkeen fyysinen rajaus osoittaa, kuinka ontuva on ympäristövaikutusten arvioinnin hankevastaavien tonteista lähtevä tarkastelu. Nyt hankkeen fyysisten rajojen ulkopuolelle jäävät Vatulanharjun-Ulvaanharjun Natura-alueen ja hankealueen välinen harjun osa sekä Natura-alueen etelänpuoleiset alueet. Ne muodostavat kuitenkin yhdessä Natura-alueen kanssa luonnollisen geologisen kokonaisuuden.
Hankkeen ekologisten rajojen kuvauksessa on virheellistä tietoa. Vatulanharjun-Ulvaanharjun Natura-alueen itäreunaan on hankealueelta n. 1 kilometri, ei kahta, kuten tekstissä tässä kohdassa väitetään (s. 50 ja 51). Tekstissä väitetään myös virheellisesti, että Mannanmäki ja Kyröskosken harju olisivat suojelualueita, mikä ei pidä paikkaansa.
Tulevan maankäytön vaihtoehdoissa nollavaihtoehto esitetään yhä pelkkänä vertailuehtona. Nollavaihtoehdon kuvauksesta suuri osa on syyllistävää (s. 55): "Nollavaihtoehdon toteuttaminen tarkoittaisi Pirkanmaan kiviaineshuollon kannalta vastaavien maa-ainesten kaivamista ja kuljettamista joltain muulta Pirkanmaan tai Satakunnan alueelta. Tästä puolestaan aiheutuisi maa-aineslaissa esitetyn kestävän kehityksen periaatteiden vastaista maa-ainesoton ohjautumista useille eri alueille. Jos uudet ottoalueet sijaitsisivat kauempana nykyisestä ottoalueesta, seurauksena olisi myös kuljetusten päästöjen lisääntyminen kuljetusmatkojen pitenemisen johdosta."
Yksin Hämeenkyrössä on voimassa 43 maa-ainesten ottolupaa, jotka kattavat yli 13 milj. m3 maa-ainesta (soraa, hiekkaa ja kiveä) (Gustafsson, J. (toim.) ym.: Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen - Pirkanmaan loppuraportti. Pirkanmaan ympäristökeskuksen julkaisu 228, liite 9). Jos maa-ainesten ottoon aiotaan todella soveltaa kestävän käytön periaatteita, ottotoiminnan ulkopuolelle tulee ensisijaisesti jättää Ulvaanharjun itäosan kaltaiset I-luokan pohjavesialueet, jotka ovat arvokkaita myös maisemallisesti, geologisesti ja luonnoltaan.
Kuten jo alussa todettiin, 1-vaihtoehto jää alueen tulevaisuuden suhteen hämäräksi.
7. Ympäristön nykytilan kuvaus
Maa- ja kallioperää käsittelevässä luvussa 7.3. hankealueen soravarojen arvioidaan kattavan Pirkanmaan 10 vuoden tarve (s. 60). Seuraavalla sivulla arviota korjataan yli puolta pienemmäksi mm. pohjavesien suojelutarpeen ja materiaalin käyttökelvottomuuden, mm. hienojakoisuuden, takia. Erityisen huolestuttavaa on, että hankealueen haluttavimpien massojen sanotaan sijaitsevan Ulvaanharjun keskeisillä eli korkeimmilla osilla ja muodostuman syvissä osissa. Haluttavimpien massojen esiinkaivaminen edellyttäisi paitsi suuria massojensiirtoa, myös etenemistä pohjavesivyöhykkeeseen. Tällaisten harjujen soranotto ei ole maa-ainesten kestävän käytön periaatteiden mukaista.
Luvussa 7.5. mainitaan, että järvien suhteen "on alueella herätelty kunnostushanketta, mutta alustavien selvitysten lisäksi ei mitään kunnostustoimenpiteitä ole tiettävästi tehty" (s. 66). Vuoden 2001 alussa käynnistyi kolmivuotinen Ympäristönhoito kansallismaisemassa -hanke, johon sisältyy vesienhoitosuunnitelman laatiminen mm. Järvenkylänjärvelle ja sen yläpuolisille pienemmille järville. Järvenkylänjärven asukkaat ovat jo kunnostaneetkin järveä.
Luvussa 7.6. esitellään hankealueeseen liittyviä harju- ja maisemaselvityksiä. Esimerkkinä tekstiin tarpeettomasti upotetuista tarkoitushakuisista ja arvottavista ilmauksista mainittakoon Pirkanmaan harjuluonto -selvityksen referointi (s. 69): "Harjuluontoselvityksen mukaan jopa Kyröskosken lentokentän alueen on todettu muodostavan kaunista maisemakuvaa sekä sisältävän luonnon kauneusarvoja ja merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä." Pirkanmaan harjuluontoselvityksessä Kyröskosken lentokentän alue - eli Ulvaanharjun itäosa, mihin hankealue sisältyy - on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi, Mannanmäki ja Kyröskoskenharju paikallisesti arvokkaiksi (Pirkanmaan harjuluonto. Tampereen seutukaavaliiton julkaisu B 173/1990, valtakunnallinen harjututkimus 44/1990). Mannanmäkeä ja Kyröskoskenharjua mainitaan selostuksessa hoidettavan maisemansuojelualueina, mikä ei pidä paikkaansa, niin toivottavaa kuin se olisikin. Mitä tulee lentokentän alueen maisemakuvaan, lentokenttä ei kuitenkaan ole muovannut maastonmuotoja, kuten maa-ainesten otto tekisi, vaan harjun laki on säilynyt ehyenä.
Luvussa 7.7. esitelty Esko Vuorisen luontoselvitys on riittävä niiltä osin kuin se käsittelee erityisarvoja omaavia metsiä, kosteikkoja ja lähteitä. Putkilokasveja ja ennen kaikkea sammallajistoa on selvitetty riittävästi, sammalia poikkeuksellisen perusteellisesti. Tietoja alueen linnustosta ja hyönteislajistosta on pyydetty alueen harrastusyhdistyksiltä - varsinaisia linnusto- ja hyönteiskartoituksia ei kuitenkaan ole tehty. Sikäli luontoselvitys jää puutteelliseksi. Tarpeellinen olisi vielä myös selkeä yhteenveto alueen luonnonarvoista ja niiden säilymisen ehdoista. Yhteenveto tulisi laatia eri lajiharrastajien, asiantuntijoiden ja luontokartoittajan yhteistyönä.
8. Vaikutusten arviointi
Vaikutusten laajuutta ja epävarmuustekijöitä käsiteltäessä maa-ainesalalle tyypillisenä epävarmuustekijänä nostetaan esiin epävarmuus suunniteltujen ottomäärien toteutumisesta, mikä vaikuttaa muiden ympäristövaikutusten arviointiin (s. 86). Tämä epävarmuustekijä koskee kaikkia tulevaisuudensuunnitelmia. Lähtökohtana ei kuitenkaan voi olla mikään muu kuin se, että suunnitelmat toteutuvat lupien sallimissa rajoissa. Melua koskeviin epävarmuustekijöihin (s. 87) voisi lisätä vielä puuttuvat mittaukset, sillä nykytilannettakaan ei näytä selvitetyn.
Pohjavedet. Luonnonvaroista pohjavesiin kohdistuvissa vaikutuksissa kirjoitetaan (s. 88): "Maassamme on löydettävissä lukuisia esimerkkejä siitä kuinka vedenottamo tai tekopohjavesilaitos toimii menestykselliseti samalla alueella, jolla harjoitetaan mittavaa maa-ainesten ottoa." Pohjaveden laatuun ja riittävyyteen kohdistuu kuitenkin ottoalueilla merkittäviä riskejä (s. 89-91), joilta suojautuminen ei ole ilmaista. Suojautuminen ei liioin poista näitä riskejä kokonaan.
Maa-ainesten oton vaikutuksia pohjaveteen voidaan selostuksen mukaan vähentää mm. ohjaamalla soranotto alueille, joilla haitat ja riskit ovat mahdollisimman vähäisiä (s. 94). Eri vaihtoehtojen vaikutusarvioinnissa (s. 95) vaihtoehdon 1 kohdalla todetaan, että osahankkeiden lupapäätöksissä pitäisi huomioida ottoalueen sijainti ja kaivusyvyys suhteessa lähteisiin ja kaivoihin. Samalla todetaan, että lakialueet ovat pohjaveden kertymäaluetta ja että niillä siksikin pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta. Toisaalla todettiin (s. 60), että haluttavimmat maa-ainekset vaativat kaivua pohjaveden pinnan alapuolelle. Suurinta ottolupaa (Vanha-Yrjölän tilan n. 2 milj. m3) on haettu nimenomaan lakialueelle. Mielestämme tämä osahanke pitää mainita vaihtoehdon 1 kohdalla erityisenä riskinä alueen pohjavedelle.
Maa-aines- ja kalliovarat. Luvun alussa tuodaan esiin maa-aineslakiin 1997 kirjattu kestävän käytön periaate: hyödyntää maa-ainesvaroja säästeliäästi ja taloudellisesti. Käytännössä siihen kerrotaan päästävän siten, "että mahdollisimman suuri osa kaikesta poiskaivetusta materiaalista pyritään tavalla tai toisella käyttämään johonkin tarkoitukseen". Mielestämme tämä täyttää vain yhden kestävän käytön kriteerin. Sinänsä se ei osoita edes säästeliäisyyttä.
Riista. Jaksossa käsitellään myös metsäkanalintuja, metsoa ja teertä. Esimerkiksi metsokannan arvioidaan taantuneen 40 vuodessa 60-70 % ja teerenkin 30-40 %. Metso kuuluu myös uudessa uhanalaisarviossa silmälläpidettäviin (NT) lajeihin. Yksi syy kanalintukantojen taantumiseen on elinympäristöjen pirstoutuminen.
Marja- ja sienivarat. Marja- ja sienivaroja on arvioitu heinäkuussa 2000 tehdyn luontokartoituksen ja kirjallisuuden perusteella. Arvio jää väkisinkin karkeaksi. Tärkeää lisätietoa marja- ja sienivaroista pystyisivät antamaan lähiseutujen, myös Kyröskosken ja kirkonkylän taajamien, asukkaat. Spekulaatiota on olettamus, että "laajemmissa toiminnan vaihtoehdoissa ottotoiminnan keskittäminen Ulvaanharjun alueelle ehkäisee osaltaan muiden lähiseudun metsäalojen pirstoutumista, jolla on myös edullisia vaikutuksia marja- ja sienisatoihin". Väittämään sisältyy ajatus, että maa-ainesten ottomäärä pysyy "lähiseudulla" vakiona.
Ilmanlaatu. Ilmanlaatuun vaikuttavista tekijöistä on arvioitu kuljetusliikenteen ja työkoneiden pakokaasupäästöjä sekä kaivusta ja kuljetuksista aiheutuvaa pölyämistä. Pakokaasupäästöjä on arvioitu liikennearvioiden (s. 35-36) perusteella. Mainituissa arvioissa liikenteen on kuitenkin vaihtoehtoja 1 ja 2 vastaavissa B- ja C-arvioissa oletettu jakautuvan tasaisesti ottoajalle, esim. arviossa B 15 vuodelle. Tosiasiassahan liikenne ei jakaudu tasaisesti. Työkoneiden aiheuttamien päästöjen määrää ei ole kunnolla yritettykään arvioida (s. 103).
Kasvillisuus ja luonnonympäristö. Uhanalaisten lajien siirtämistä maa-ainesoton alta ei pitäisi edes esittää vaikutusarvioinnissa (s. 109). Luonnon monimuotoisuutta ei pystytä säilyttämään perustamalla reservaatteja uhanalaisten lajien edustajille.
Särkijärven lounaispuolella sijaitseva Soukonneva on kasvi- ja sammallajistoltaan erityisen arvokas alue, jossa esiintyy valtakunnallisesti vaarantunutta (VU) harsosammalta sekä alueellisesti uhanalaista poimulehvä- ja lettolehväsammalta. Se on myös kunnan ainoa tunnettu jäljellä oleva herttakaksikon kasvupaikka. Laji on luokiteltu kunnallisesti vaarantuneeksi. Soukonneva jäisi 1-vaihtoehdossa kaavailtujen ottoalueiden väliin.
Luonnonympäristöön kohdistuvia vaikutuksia käsittelevässä luvussa (s. 111) on selviä virheitä ja omalaatuisia otaksumia, jollaisia ei arviointiselostukseen pitäisi kirjata. Luvussa mm. luodaan harhaanjohtavan myönteinen kuva kaivun vaikutuksista kasvillisuuteen: sorakuoppia ja jääkauden aikana muodostuneita suppakuoppia ei pitäisi kasvupaikkoina rinnastaa toisiinsa, vaikka ne joiltakin olosuhteiltaan vastaisivatkin toisiaan.
Täysin tuulesta temmattu on myös esimerkiksi väittämä, että muun eläimistön kuin lintujen "kohdalla vaikutuksia ei voida pitää yhtä merkittävänä, sillä niillä ei ole yhtä täsmällisiä reviirivaatimuksia kuin linnuilla". Samassa kappaleessa (s. 112) puhutaan "luonnostaan siirtymäkelpoisista lajeista", joille on tärkeintä, "että alkuperäisen esiintymisalueen lähituntumassa on käytettävissä vastaavanlaisia luonnonympäristöjä ja reviirejä". Näillä asiantuntemattomilla arveluilla pohjustetaan arviota, että nämä lajit kykenisivät siirtymään maa-ainesten oton alta ja löytämään sopivia elinympäristöjä lähituntumasta.
Perätön on väittämä, että maa-ainesten otto vaikuttaisi kasvillisuuteen ja luonnonympäristöön vain niillä alueilla, missä toimenpiteitä suoritetaan. Jo alueen pirstominen, maanpinnanmuotojen muuttuminen jne. vaikuttavat laajemmalla alueella myös kasvillisuuteen ja luonnonympäristöön. Asiaankuulumaton on myös arvio, että alkuperäisen elinympäristön lajiston korvaava lajisto "ei ehkä kuulu alkuperäiseen ekosysteemiin, mutta voi muuten olla harvinaista tai luonnonarvojen kannalta merkittävää". Luonnon monimuotoisuuden ja luonnonympäristön suojelussa ensisijainen tavoite on säilyttää luontaiset lajit elinvoimaisina kantoina - niiden harvinaisuudesta riippumatta - alkuperäisissä elinympäristöissään, joiden pitäisi muodostaa riittävä verkosto.
Kappaleen lopussa arvellaan vielä, että luonnonympäristön kannalta raskaimmassa 2-vaihtoehdossa Ulvaanharjun itäosan nykyinen lajisto siirtyy muitta mutkitta lännemmäksi vastaaville harjuluontoalueille (s. 112). Tämä virheellinen otaksuma on toistettu arviolaatikossa (s. 114).
Hankealueella on viisi lähdettä tai lähteikköä, joista luonnontilaisiksi on arvioitu kolme: Likolähteet, Särkijärven rantalähde ja Soukonnevan lähteikkö. Lähteiden arvioidaan laskelmien perusteella säilyvän, jos niiden ympärille jätetään 1-2 ha:n laajuinen suoja-alue. Pinta-alana ilmaistun suoja-alueen riittävyyttä on vaikea arvioida Soukonnevan kaltaiseen, jo itsessään 1-2-hehtaariseen lähteikköön sovellettuna. Käytännössä näin pieni suoja-alue tuskin riittää, jos se rajautuu ottoalueeseen, kuten Soukonnevan lounaiskulmassa kävisi.
Linnusto. Varsinaista linnustokartoitusta alueella ei ole tehty. Vaikka alueen uhanalaisimpien lintulajien reviirit tiedetään, linnusto olisi silti ollut syytä kartoittaa. Asiantuntijoiden taustajärjestöissä on virheitä: kaikki pirkanmaalaisten yhdistysten asiantuntijat edustavat Pirkanmaan lintutieteellistä yhdistystä (PiLy).
Kangaskiurun ja kehrääjän kohdalla vaikutusten arvio-osassakin olisi syytä käsitellä Ulvaanharjun itäosan merkitystä maakunnan mittakaavassa (s. 77). Kurkelan lentokentän alue on kymmenen viime vuoden aikana ollut Pirkanmaan ainoa säännöllinen kangaskiurun pesimäalue. Vuonna 2001 maakunnan ainoat kangaskiurureviirit todettiin Vatulanharjun-Ulvaanharjun alueella. Näistä toinen sijaitsi hankelueella, toinen muutaman kilometrin päässä Natura-alueella Vatulanharjun puolella. Viimemainitussa paikassa havainto oli ainoa kymmeneen vuoteen. Ruoveden Siikakangas on Pirkanmaan toinen miltei säännöllinen kangaskiurun pesimäalue, missä parhaimmillaan on todettu kaksi reviiriä (v. 2000). Hankealue on osa seudullisesti tärkeää Vatulanharjun-Ulvaanharjun-Jyllinkankaan kehrääjäaluetta. Kolme tämän tärkeän kehrääjäalueen kymmenestä kehrääjäreviiristä oli hankealueella vuosina 2000-01, kun muualta Pirkanmaalta kehrääjäreviireitä löydettiin kaikkiaan 13. (R. Mäkelä, suull. 30.8.2001.)
Myös linnuston kohdalla on esitetty mutkaton arvio siitä, että lajit eivät häviä, vaan siirtyvät muualle (s. 121). Vaihtoehdon 1 toteutumisella olisi myös seudullisesti vaikutuksia lajien kantoihin, vaikka arviolaatikossa (s. 122) toisin väitetäänkin.
Hyönteiset. Alueella ei ole tehty hyönteislajiston perusselvitystä, kuten tekstistä (s. 122) saattaisi ymmärtää, vaan lajistoa on tutkittu satunnaisesti (s. 78).
Maisema. Maisemavaikutuksia käsittelevä selostuksen osuus alkaa tarkoitushakuisesti korostamalla maiseman ja maiseman muutoksen kokemisen subjektiivisuutta (s. 126). Maiseman kauneus on epäilemättä myös katsojan silmässä, mutta yhtä lailla on totta, että useimmat ihmiset kokevat ehyen harjumaiseman kauniimpana kuin sorakuopan. Vaikka alue oton päätyttyä maisemoitaisiinkin, kyse on lyhyimmilläänkin parinkymmenen vuoden kokemuksista maisemassa ja sen muutoksessa, yli neljännes ihmisiästä. Maa-ainesten oton aiheuttamat maisemamuutokset ovat pysyviä.
Kohdassa viitataan lähdeteoksena Hämeenkyrön arvokkaat luontokohteet -julkaisuun (1996), jota ei kuitenkaan ole mainittu lähdeluettelossa. Tekstin mukaan julkaisussa mainitaan geologisesti arvokkaaksi "harjujakso, joka sijaitsee Pyöröniemen alueella ulottuen Särkijärven läntisiin rantoihin ja rajoittuen Vesajärventiehen", mutta "siitä ei ole mainintaa, miksi tämä päällepäin varsin tavanomainen harjujakso on geologisesti arvokas". Hämeenkyrön arvokkaat luontokohteet -julkaisun harjuja ja niiden arvoja käsittelevä luku perustuu valtaosin Pirkanmaan harjuluonto -julkaisuun (1990) ja kummassakin julkaisussa mainitaan mm. muodostuman itäpään muinaisrannan törmä sekä tasanteen rantavallit ja dyynit. Alueen rajaus löytyy myös Pirkanmaan harjuluonto -julkaisusta, jonka pohjalta hankealueen arvoja esitellään lausuttavana olevassa arviointiselostuksessa aiemmin sivulla 69 ja jossa alue on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi. Hankealueen geologista ja maisemallista arvoa on selostuksessa systemaattisesti vähätelty.
Kun selostuksessa arvioidaan vaihtoehdon 1 aiheuttamia maisemamuutoksia Särkijärven kylästä tai Taketin etelärannalta katsottuna, muutokset metsämaisemassa on nostettu kaivua olennaisemmiksi: "Voidaan kuitenkin arvioida, että varsin suuri maisemamuutos aiheutuisi kasvillisuuden poistamisesta, ennen kaikkea metsän poiskorjaamisesta. Nykyisin noudatettavan maa-ainesten ottokäytännön mukaisesti varsinainen kaivanto ja sen pohjaosat tulisivat jäämään ottoaluetta ympäröivien luiskien näkösuojaan, jonka vuoksi varsinainen kaivualue olisi nähtävissä ainoastaan lievästi yläviistosta tai suoraan ylhäältä päin." Toki puuston poisto aiheuttaisi merkittävän maisemamuutoksen. Muutos ei kuitenkaan olisi pysyvä, kuten harjun lakialueen maa-ainesten oton aiheuttama muutos. Sitä paitsi laajamittaisen oton aloittaminen harjun laella merkitsisi perustavia, lopullisia muutoksia myös maisemaan, näkyisivät ne ensivaiheessa Särkijärvelle tai eivät.
Alueen muut hankkeet. Hämeenkyrön ohitustien ja valtatie 3:n uutta linjausta Hämeenkyröstä Parkanoon käsittelevässä tekstissä näiden hankkeiden yhteisvaikutuksia käsitellään pelkästään myönteisessä hengessä (s. 133). Syntyy suorastaan vaikutelma, että Ulvaanharjun itäosan maa-ainesten otolla halutaan varmistaa tien linjaaminen ko. alueen kautta. Pelkästään taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna hankkeitten intressit toki ovatkin yhteneväiset. Hämeen tiepiirin suunnitelmissa vuoteen 2015 ohitustietä ei kuitenkaan ole.
Muissa toiminnoissa nostetaan ensimmäiseksi esille moottorirata (s. 134), jonka toteutuminen on selostuksessa aiemmin (s. 48) esitetty epätodennäköisenä. Sivulla 48 myös todetaan, että "moottoriratahanketta ei ole sisällytetty ympäristövaikutusten arviointiin". Sivulla 134 sitä kuitenkin käsitellään, joskin hankkeiden kielteisiä yhteisvaikutuksia korostaen.
Ihminen. Välittömistä terveysvaikutuksista käsitellään liikenteen aiheuttamia päästöjä ja melua sekä hankkeen mahdollisia vaikutuksia vedenlaatuun. Vesajärventien kuljetusliikenteen arvioidaan aiheuttavan terveydellisesti merkittävää melua, mutta sen kummemmin hankkeen meluvaikutuksia ei käsitellä. Minkäänlaista arviota esimerkiksi kasvavasta melusta kärsivien ihmisten määrästä ei ole esitetty. Vaihtoehtojen vertailussa kestämättömältä tuntuu arvio, että "vaihtoehto 1 aiheuttaisi suunnilleen nykyisen kaltaiset terveydelliset vaikutukset, elleivät ottotoiminta ja siihen liittyvä jalostus suuresti nykyisestään lisääntyisi" (s. 137). Ainakin ottotoiminta kasvaisi selvästi vaihtoehdossa 1.
Terveysvaikutusten arviolaatikossa vaihtoehdon 0 ainoana terveydellisenä riskitekijänä on mainittu jätteiden kuljetus vanhoille ottoalueille. Tämä riskitekijä sisältyy kaikkiin vaihtoehtoihin.
Lähialueen asukkaiden mielipiteitä on kysytty arvioitaessa hankkeen vaikutuksia lähialueen elinoloihin, elämänlaatuun ja viihtyvyyteen. Valtaosa lähialueen asukkaista arvioi vaihtoehtojen 1 tai 2 heikentävän niitä merkittävästi. Asukkaiden arvioita on koetettu selittää pois: tilanteen mukaan muuttuviksi, taloudelliseen hyötyyn tai muuhun omaan intressiin vaihdettaviksi tai katteettomiksi peloiksi. Tekstissä todetaan (s. 140), että "Ulvaanharjun maa-ainesten otto ei esimerkiksi aiheuta hajuhaittoja eikä turmele lähialueen pintavesiä". Kysymys ei olekaan siitä, mitä maa-ainesten otto EI aiheuta, vaan siitä, mitä se aiheuttaa. Lähialueen asukkaiden näkemyksiin on syytä suhtautua vakavasti, sillä kyse on vuosikymmeniä kestävistä, asukkaiden kannalta selkeästi kielteisistä ja osin lopullisista vaikutuksista.
Alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia arvioitaessa on muistutettu, että ulkoilun ja luontoharrastuksen ohella virkistyskäyttöön kuuluvat myös metsästys, urheiluammunta, moottoriurheilu ja harrasteilmailu. Näin tietysti onkin. Ulkoilu luonnossa, luontoharrastus ja metsästys eroavat kuitenkin muista luetelluista sikäli, että ne tapahtuvat nimenomaan luonnonympäristössä, kun urheiluammuntaa, moottoriurheilua ja harrasteilmailua voidaan harrastaa niille varatuilla ja rakennetuilla paikoilla, jotka voidaan periaatteessa sijoittaa mihin tahansa lainmukaiselle paikalle. Jos Ulvaanharjun itäosa käy kelvottomaksi luonnosta riippuvaan virkistyskäyttöön, käyttöpaine kohdistuu entistä enemmän Vatulanharjun-Ulvaanharjun Natura-alueelle.
Elinkeinoja, työllisyyttä ja taloutta koskevat arviot osoittavat selvästi, että hanke ei välittömästi hyödytä paikallisesti juuri muita kuin maa-ainesten myyjiä ja toiminnanharjoittajia, joista suurin osa on muita kuin paikkakuntalaisia (s. 146). Hankkeen nähdään olevan myös ristiriidassa maisemamatkailun tavoitteiden kanssa. Kansallismaiseman vaaliminen ei tunnu kovin vakuuttavalta, jos arvokas alue uhrataan lyhytaikaisiin tarpeisiin toisaalla. Nollavaihtoehdosta kärsisivät taloudellisesti lähinnä maa-ainesalan toiminnanharjoittajat. Vaihtoehdossa 2 kielteiseksi taloudelliseksi vaikutukseksi arvioidaan esim. kiinteistöjen hinnan laskeminen, mutta myönteiseksi taas maa-aineksesta saatava taloudellinen hyöty. Kärsijät ja hyötyjät eivät kuitenkaan olisi samoja tahoja, mikä tulisi myös todeta.
Em. tekijöitten vuorovaikutus. Lukuun sanotaan tiivistetyn tärkeimmät vuorovaikutussuhteet, mutta kokoelma vaikuttaa sattumanvaraiselta (s. 148-150). Vaikutukset pohjaveteen on syystäkin nostettu ensimmäisiksi. Vaikutuksia luonnonympäristöön ja kangaskiuruun on käsitelty asiantuntemattomasti. Vaikutuksista asuinympäristöön käsitellään kuljetuksia ja viimeisessä kappaleessa maalaillaan uhkakuvia maa-ainesten oton siirtymisestä lännemmäksi, jos nollavaihtoehto valitaan. Vaikutuksia maisemaan ei käsitellä luvussa lainkaan.
Vaihtoehtojen 1 tai 2 valinta ei suojaisi hankealueen ulkopuolisia harjunosia soranotolta. Maa-aineksia voitaisiin näissäkin vaihtoehdoissa ottaa hankealueen lisäksi myös lännempää.
9. Vaihtoehtojen vertailu
Taulukossa 30. vaihtoehtoja verrataan keskenään sen suhteen, miten valtakunnalliset ja seudulliset tavoitteet toteutuvat. 1-vaihtoehdon kohdalla on arvioitu, että uusien ottoalueiden keskittämisellä säilytettäisiin koko loppuosa harjujaksoa koskemattomana. Mitään takeita siitä ei selostuksessa kuitenkaan esitetä. Mielestämme harjujakson itäosan maa-ainestenoton kasvattaminen 1-vaihtoehdon mukaisesti ei merkitsisi luonnonvarojen kestävän käytön periaatteen toteutumista Pirkanmaalla ja Hämeenkyrössä. Samaisessa taulukossa kehrääjän ja kangaskiurun rinnalle pitää nostaa uhanalaiset sammalet.
Taulukossa 31. vaihtoehtoja vertaillaan suhteessa paikallisiin tavoitteisiin. Uhanalaisten ja harvinaisten lajien suojeleminen ei onnistu pelkästään eri lajien esiintymisalueet huomioiden, kuten vaihtoehdon 1 kohdalla esitetään. Ottoalueiden suojaamisen jätteiltä pitäisi sisältyä kaikkiin vaihtoehtoihin eikä vain nollavaihtoehtoon.
Mielestämme vaihtoehdossa 1 raaka-aineen tuottaminen Pirkanmaan yhdyskuntarakentamisen tarpeisiin ei toteudu kestävän käytön periaatteella, kuten taulukkoon on kirjattu. On mahdotonta pitää kestävän käytön mukaisena maa-ainesten ottoa I-luokan pohjavesialueelta, joka on geologialtaan, maisemallisesti ja luonnoltaan maakunnallisesti arvokas harjualue ja jolla elää valtakunnallisesti uhanalaista lajistoa.
Sivulla 154 on vielä "erittelevään vertailumenetelmään perustuen" arvioitu tavoitteiden toteutumista ja vaihtoehtojen edullisuutta "eri näkökulmista" yhdistämällä kaksi eri tavoitetta. Toinen tavoite on kaikissa kolmessa esimerkkivertailussa yhdyskuntien materiaalitarpeiden täyttäminen. Näissä yhdistelmissä edullisin vaihtoehto on tietenkin 1, koska siinä täytetään yhdyskunnan materiaalitarpeita mutta se on luonnon, ympäristön ja asuinympäristön kannalta vähemmän haitallinen kuin vaihtoehto 2.
10. Hankkeeseen liittyviä epävarmuuksia
On hyvä, että tässä kohdassa nostetaan esiin myös toiminnanharjoittajien toimintatavat ja niihin liittyvät epävarmuustekijät. Avoimeksi kysymykseksi jää vielä mm. se, kuinka valmiita toiminnanharjoittajat ovat sitoutumaan erilaisiin vapaaehtoisiin rajoituksiin näin suhdannesidonnaisella alalla, mitä selostuksessa on korostettu useaan otteeseen.
11. Ehdotus seurantaohjelmaksi
Luvun lyhyessä johdannossa todetaan, että ihmisiin kohdistuvat vaikutukset ovat olennaisia, minkä tulee heijastua seurantaan. Seurantaohjelmaan ehdotetuista tekijöistä puuttuvat kuitenkin esim. melun ja liikenteen seuranta.
Tanja Välikangas, puheenjohtaja Virpi Autio, sihteeri
Kyrön Luonto ry. Kyrön Luonto ry.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Markku Ojanen, sihteeri
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri
ry.