1.3.2001
Luonnonsuojeluyhdistykset:
Espoon, Helsingin ja Vantaan luonnonsuojeluyhdistykset järjestivät Keskiviikkona (28.1.) tilaisuuden, missä kuntien virkamiehet, suunnittelijat ja järjestöjen edustajat keskustelivat aiheesta pääkaupunkiseudun viheralueverkosto ja sen moniulotteiset arvot.
Luonnonsuojelujärjestöt esittivät tilaisuudessa visionsa pääkaupunkiseudun yhteisestä, luonnonmukaisesta viheralueverkostosta, jossa viheralueet yhdistetään ekologisten viherkäytävien avulla toimivaksi viheralueverkoksi. Järjestöjen esityksissä korostettiin luonnonmukaisuutta ennen kaikkea metsäisillä viheralueilla. Yhdistykset ehdottivat kuntien yhteistä viheralueohjelmaa, jossa lähtökohtana on viheralueiden ekologisen kestävyyden ja ja luonnonmukaisuuden säilyttäminen.
Pääkaupunkiseudun kasvavalle väestölle on säilytettävä riittävästi viheralueita. "Mikä on riittävästi? Turvataanko viheralueiden sekä virkistyksellinen että ekologinen riittävyys tulevaisuuden kaupunkisuunnittellussa?", Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja Kati Kärkkäinen pohti alustuspuheessaan.
"Kunnan suunnittelijoiden on tunnistettava kriittiset alueet ja yhteiset ongelmakohdat. Vuorovaikutus on avointa keskustelua, jossa demokraattinen päätös ei välttämättä ole oikea. Eri vaihtoehtoja tulee punnita ja nykytiedon mukaan valita paras ratkaisu. Sen vuoksi yhteistyön lisääminen tutkijoiden, suunnittelijoiden, virkamiesten ja toimijoiden välillä on tarpeen", eräs osallistujista totesi.
Yhteistyötä rasittaa kuntien välinen kilpailu ja luontevinta olisikin hallinnollisten rajojen poistaminen. Kuntien erilaiset maanomistussuhteet vaikeuttavat myös yhteisten tavoitteiden asettamista. Helsinki on ainoa, joka omistaa lähes kaikki viheralueet kaupunkialueellaan. Vantaalla kunta omistaa alle puolet vihreästä alastaan ja Espoossa mm. valtio omistaa huomattavasti maata.
Osallistujat toivoivat, että nykyinen tutkimustieto viheralueiden ja ekologisten käytävien toimivuudesta tuodaan mukaan alueelliseen yhteistyöhön ja suunnitteluun. Virkamiehet pitävät tärkeänä luoda yhteinen tietokanta, jossa on alueelliset kaavasuunnitelmat sekä ekologinen ja sosiaalinen tutkimustieto. Korostettiin myös eläinten liikkumisen turvaamista elinvoimaisen ja katkeamattoman viherverkoston avulla. Uuden, koko pääkaupunkiseudun kattavan viheralueohjelman laatiminen koettiin työlääksi. Sen sijaan voimavarat on suunnattava käytännön toimiin.
Järjestöjen mielestä kuntien virkistysmetsien käsittely on liian voimakasta ja usein turhaa. Puuston käsittely yksipuolistaa metsän rakennetta. Se voi jopa lisätä kulutusvaurioita ja vaikeuttaa puuston uusiutumista.
"Luontaiset esteet, maapuut ja tiheiköt ohjaavat hyvin metsässä kulkijoita. Näin metsään syntyy alueita, jotka ovat suojassa kulutukselta kasvillisuus pääsee uusiutumaan", kaupunkiekologian tutkija Susanna Lehvävirta totesi esityksessään.
Lehvävirta suositteli, että metsänreunat säilytettäisiin tiheäkasvuisina, jolloin ne toimisivat metsän ydinosan suojana. Maapuut tarjoavat suojaa taimikolle ja kasvualustan eliölajeille, jotka ovat riippuvaisia kuolleesta puuaineksesta. Viheralueiden kunnossapidosta vastaavat virkamiehet olivat samaa mieltä maapuista, mutta usein asukkaiden pyynnöstä puut joudutaan korjaamaan pois. Osallistujat totesivat, että kaupunkilaisiin kohdistuva valistustyö kuuluu sekä suojelijoille että kunnille. Samoin kuin rajut hakkuut myös "hallittu hoitamattomuus" aiheuttaa asukkaissa usein vastustusta. Tiheiköt, kuolleet pystypuut ja maapuut koetaan usein vastenmielisinä ja epäsiisteinä.
LISÄTIEDOT:
- Kati Kärkkäinen, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys,
puh. 050-380 65 73
- Iiro Auterinen, Espoon ympäristöyhdistys, puh. 040-546
9709
- Harry Helmisaari, Vantaan ympäristöyhdistys, puh.
(09) 403 00748