Viinivaaran pohjavesihankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Hankkeena on oltava laadukas ja turvallinen raakavesi

Tarkasteltavan Viinivaaran pohjavesihankkeen taustana on tavoite saada Oulun alueen asukkaille ja elinkeinoelämälle laadukas raakavesi ja turvata vedensaanti kaikissa oloissa. Sitä varten on selvitetty pohjaveden saatavuutta Oulun seudun tarpeisiin. On käynyt ilmi, että riittävät ja laadukkaat pohjavesiesiintymät sijaitsevat alueilla, joilla on pohjavesivarantojen lisäksi lukuisia muitakin arvokkaita ominaisuuksia, joita on myös jo pitkään lailla suojeltu, viimeksi osana Suomen Natura 2000 -verkostoa. Selvitysten perusteella pohjaveden otto heikentäisi merkityksellisesti Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita, mistä seuraa, ettei hankkeelle voida myöntää lupaa luonnonsuojelulain 66 pykälän mukaan, ellei hanke valtioneuvoston mukaan ole toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueelta tavataan luontodirektiivin liitteessä 1 tarkoitettu erityisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä 2 tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, vaaditaan lisäperusteina hankkeelta vielä suotuisaa vaikutusta ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla. LSL:n pykälän 66 kolmannen momentin esittämässä tapauksessa vaaditaan lisäksi komission lausunto. Kaikesta edellä sanotusta seuraa luonnonsuojelupiirin mielestä, että ei voida selvittää vain pohjavesivaihtoehtoa vaan on kyse ylipäänsä laadukkaan raakaveden saannista, joka on lisäksi turvattu kaikissa olosuhteissa. Tässä tarkastelussa pintavesi raakaveden lähteenä on yhtä varteenotettava vaihtoehto kuin pohjavesi. Suomessa nimenomaan isot taajamat Helsinkiä myöten voivat turvautua vedensaannissaan vain pintaveteen, joten pintaveden turvallisuuden ja laadun kehittämiseen ja ylläpitoon on olemassa kansallinen tahto ja valmius. Se on siten myös uskottava vaihtoehto yhtäläisesti kuin pohjavesivaihtoehtokin. Oulun kaupungin etukäteispäätösten ei tule myöskään estää millään tavoin vaihtoehtojen tasavertaista selvittämistä ja punnintaa.

Viinivaaran pohjavesihankkeen arviointiselostuksen pitäisi sanotun mukaisesti vertailla nykyisenkaltaista pintavesijärjestelmää sekä pintavesivaihtoehtoa, jossa raakavesi otetaan nykyistä ottopaikkaa ylempää sekä neljää pohjavesivaihtoehtoa. Haittojen kompensoimiseksi on selvitetty kovaavan veden sadetusta Kälväsvaaran harjuun.

Pohjavesihanke on rajattu taloudellisteknisesti hyvin tiukasti niin, että esimerkiksi kaksoisputkijärjestelmää, kaupunginosa-/korttelikohtaista vesipostiverkoston rakentamista tai poikkeusoloja ajatellen siirrettävien vesikonttien käyttöä ei ole tarkasteltu edes teoreettisesti, vaikka siten olisi todennnäköisesti mahdollista turvata pohjavesi juomavedeksi hyvin vähäisin maastovaurioin. Vakavampaa on kuitenkin vaihtoehto nro 4:n luokittelu toteuttamiskelvottomaksi, koska siinä pohjaveden saatavuus jää alle 35 000 kuution vuorokaudessa (31 000 kuutioon/vrk). Vaihtoehto on kuitenkin erityisen tärkeä, koska siinä jäisi Kälväsvaara kokonaan hankkeen ulkopuolelle ja samalla sen haitat erityisesti Natura 2000 -verkoston kohteisiin vähenisivät merkittävällä tavalla. VE 4:n tarkastelu yhtenä toteuttamiskelpoisena ja jopa varteenotettavana vaihtoehtona olisi vain vaatinut sen selvittämistä, paljonko pohjavettä voidaan säästää erilaisin kannustimin ja ohjauskeinoin ja miten sen käyttö toisarvoiseen, kuten autojen pesuun ja moneen muuhun vastaavaan, vältetään ja miten mahdollinen tarvittava lisä korvataan pintavesijärjestelmällä, jota joka tapauksessa pidetään yllä. Ehkä Oulun seudun vedenkulutus ei edes nouse siinä määrin, että VE 4:n vaje, 4000 kuutiota vuorokaudessa olisi ongelma. Yhteiskunnan on ylipäänsä ohjattava veden säästämiseen ja erityisesti pohjaveden säästämiseen, mihin ekologis-eettisten syiden lisäksi kannustavat käyttöveden hinnan nousu sekä huoneistokohtainen kulutusmittari. Sitä paitsi tuota tavoitteeksi asetettua keskikulutuslukua, 35000 kuutiota vuorokaudessa, ei ole edes perusteltu mitenkään. Nykyinen keskikulutus on 27 000 kuutiota vuorokaudessa ja kokonaiskulutus on vain vähentynyt tai pysynyt ennallan viime vuosina asutuksen kasvusta huolimatta.

Toisaalta, jos nykyisenkaltainen muuttoliike ja keskittymiskehitys jatkuu ennusteiden mukaan, eikä mitään tehdä yhdyskuntien vedenkulutuksen rajoittamiseksi, pohjavesihanke laajimmillaankin osoittautuu jossain vaiheessa riittämättömäksi turvaamaan Oulun seudun vedensaantia. Itseasiassa lausunnolla oleva arviointiselostus osoittaa, että Oulun kokoinen taajama on jo nykyisellään liian suuri, jotta sen vesihuolto voisi tukeutua pohjaveteen. Pohjavesisuunnitelma perustuu laajojen alueiden pohjavesien maksimaaliseen, luontoa laajasti muuttavaan ja tuhoavaan hyödyntämiseen ja on siten ekologisesti kestämätön hanke.

Kaiken kaikkiaan pohjavesihankkeen haitallisten vaikutusten kohdentuminen erityisen voimakkaasti tiettyihin luontoarvoihin ja suojeltuihin alueisiin ratkaisee sen, että hankkeessa ei voi keskittyä hakemaan toteuttamiskelpoista mallia pohjaveden saamiseksi käyttövedeksi Oulun seudulle. Jos pohjavesihanketta päätetään edistää jonkin vaihtoehdoista 1-3 mukaisena, se joudutaan viemään valtioneuvoston käsittelyyn. Valtioneuvoston tehtävä on pohtia turvallisen ja laadukkaan raakaveden saantia pohjaveden saannin sijaan. Tällöin tarkasteltavana on viime kädessä kaksi vaihtoehtoa: pintavesi- ja pohjavesivaihtoehto. Siten pintavesivaihtoehtoa ei voida kuitata toteamuksella ''business as usual''. Vaihtoehdosta olisi pitänyt selvittää sekä itse järjestelmän että raakavesilähteen valuma-alueen ja vesistön suojelun kehittämismahdollisuudet ja vertailla pintavesivaihtoehdon nykytilan sijaan kehittämisvaihtoehtoa ja pohjavesivaihtoehtoja toisiinsa. Valitettavasti VE 0:n vaikutukset on kuitenkin rajattu koskemaan vain Oulua ja raakaveden käsittelyä vesilaitoksessa eikä vesiensuojelun kehityssuuntaa ja sen luomia mahdollisuuksia ole millään tavoin arvioitu ja otettu huomioon. Täten on todettava, että Viinivaaran pohjavesihankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tuottama aineisto ei riitä asian viemiseksi valtioneuvoston käsittelyyn.

Vaikutukset

Viinivaaran pohjavesihankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus kertoo, että haitalliset ympäristövaikutukset kohdistuvat erityisesti ottoalueiden luontoon. Voimakkaimmat vaikutukset havaitaan Viinivaaran ja Kälväsvaaran alueen pienvesistöissä, joissa, lammissa ja järvissä ja suoluonnossa ja sen osin uhanalaisessa kasvillisuudessa.

Harjualueen pohjavedet purkautuvat ympäröiville suolakeuksille. Pohjavesien vaikutuksesta kangasmaiden reunoille syntyy lähdesoita. Soilla, joille lisäksi tulee pintavesiä, tavataan yläkeskiravinteisia rimpinevoja ja jopa runsasravinteisia lettoja. Erityisen merkittäviä ovat paikoin tavattavat koivu- ja rimpiletot. Tarkastelualueen harjujen ympärillä on vajaat 60 luonnontilaista lähteikköä. Osaan lähteiköistä liittyy lähdevaikutteisia lettoja ja korpia.

Lähteikköjen ja lettojen merkitystä korostaa se, että vaikka lettojen, luhtien ja lähteikköjen osuus valtakunnan suoalasta on häviävän pieni, niin 60 prosenttia uhanalaisista suokasveista tavataan juuri näillä suotyypeilla. Mainitut luontotyypit ovat suuresti kärsineet metsäojituksesta ja muusta luontoa muuttavasta maankäytöstä. Lähteitä on jäljellä murto-osa alkuperäisestä määrästä. Yhteiskunta on viime hetkellä havahtunut suojelmaan lähteitä ja säätänyt lainsäädäntöä niiden suojaksi. Letot ovat puolestaan uhanlaisimpia suotyyppejä. Arviointiselostuksesta on luettavissa karu toteamus Pohjois-Pohjanmaan suoluonnon tilasta kappaleessa, jossa kuvaillaan Viinivaarasta suunnitellun putkilinjan rakentamisen ympäristövaikutuksia: "Alueen kaikki suot on ojitettu." Ei vain valtakunnallisesti vaan myös globaalisti arvokkaiden luonnontilaisten soiden merkitys Viinivaaran ja erityisesti Kälväsvaaran ympärillä (Olvassuon Natura-alue) on korvaamaton. Ei pidä unohtaa, että aapasuoluonnon monimuotoisuuskeskus sijaitsee Suomessa. Meidän kansallinen erityistehtävämme myös EU:n puitteissa on turvata aapasuoyhdistymätyyppien edustavuus. Olvassuon Natura-alue aapasoineen on helmi vertaistensa joukossa.

Erityisen merkittävinä Viinivaaran ja Kälväsvaaran pienvesistökonaisuuksina voidaan mainita Hämyojan lähde ja lähdepuro, Hanganojan lähde ja lähdepuro, Isohetteen lähde ja siitä lähtevä Heteoja, Kiiskiojan lähde ja lähdepuro, Sarviojan lähteet, Mesioja ja Viinilän lähde ja lähdepuro. Lähteiden arvoa korostaa se, että ne ovat pääosin luonnontilaisia. Myös osa lähdepuroista on lähes luonnontilassa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä lähteikköjä ovat myös Lakkaniemen, Ahvenlammen kaakkoispuolen ja Pitääminmaan lähteiköt. Alueella sijaitsevat Pohjois-Pohjanmaan vuolaimmat lähteet. Lähteikköjen kasvillisuuteen kuuluu meso- ja meso-eutrofisia lähdelajeja, joista osa on valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia lajeja. Kasvillisuudesta on erikseen mainittava luonnonsuojelulailla rauhoitetut tervaleppäkorvet.

Kaikki pohjavesivaihtoehdot muuttaisivat näiden lähteiden ja lähdepurojen luonnontilaa. Osa uhanalaisen kasvien esiintymistä tulisi taantumaan tai katoamaan. Pohjaveden pumppaamisen rajuutta kuvaa, että Viinivaaralla sijaitsevan Ahvenlammen pinta laskisi noin kaksi metriä. Suuri osa alueen kesämökeistä sijaitsee tämän lammen tuntumassa. Ainoastaan Kälväsvaaralta vetensä saava Kiiskiojan lähde säästyy muutoksilta mikäli päädytään vaihtoehtoon 4, joka jättää Olvassuon Natura-alueen rauhaan. Tämä vaihtoehto turvaa myös Hetesuon avolähteet vaihtoehtoa 3 varmemmin.
Kälväsvaaran länsiosa kuuluu harjujensuojeluohjelmaan ja itäosa Olvassuon luonnonpuistoon. Kälväsvaaran lähteet ovat arvokas osa luonnonpuistoa ja sen lampien ja purojen tilkuttamaa aapasuoluontoa. Erityinen arvo on sillä, että pohjavesipurkaumat ovat luonnontilaisia, myös sellaiset tihkupinnat ja tihkuvyöhykkeet, jotka muualla yleensä on ojitettu tai ne muuten ovat muuttuneet ihmisen toimesta. Pohjavesivaihtoehdoista vaihtoehdot (VE) 1-3 muuttavat pohjavesipurkaumista riippuvaisia biotooppeja vaihtelevassa määrin, VE 1 eniten ja VE 3 lievästi. Olvassuon luonnonpuisto on tutkimuksen, opetuksen ja luonnonsuojelun kannalta poikkeuksellisen merkittävä kohde. Luonnonsuojelupiirin kannan mukaan vain Kälväsvaaran pohjavesimuodostumat säästävä VE 4 on pohjavesivaihtoehdoista periaatteessa toteuttamiskelpoinen, mutta ei kannatettava. Sekään vaihtoehto ei vähimmässäkään määrin säästä veden kadolta Viinivaaran lähteitä, jotka ovat Pohjois-Pohjanmaan ja Suomenkin oloissa poikkeuksellisen hienoja pohjavesipurkaumia.

Sivumennen todetaan, että Kälväsvaaran laelle rakennetaan tukiasema. Sen vaikutuksista ei kuitenkaan ole mitään mainintaa. Ilmeisesti niitä ei ole selvitettykään. Tukiasema kuuluu pohjavesivaihtoehtoon sisältyviin lukuisiin rakenteisiin, jotka tulisivat muokkaamaan suojellun harjun geomorfologisia muotoja sekä maisemaa. Selvityksessä lukuisille pohjavesiratkaisun tarvitsemille rakenteille ei anneta erityistä painoarvoa, mutta tosiasiassa ne lisäävät pohjavesivaihtoehdon ympäristökuormaa merkittävästi. Siihen sisältyy sekä fyysinen muutos harjun pinnanmuotoihin sekä imagollinen rasitus, kun suojeltu luonnontilainen muuttuu rakennetuksi.

Haittojen lieventäminen

Pohjaveden oton haitallisten vaikutusten lieventämiseksi esitetään vesistöjärjestelyjä. Luonnonsuojelupiiri ei pidä keinoja hyväksyttävinä eikä toteuttamiskelpoisina. Keinoina ne edustavat vanhentunutta vesistöjen muokkausta. Niillä ei myöskään saavutettaisi todellista hyötyä eli luonnontilan parantumista, vaan päinvastoin, järjestelyjen seurauksena vesistöjen virtaama ei olisi luontainen eikä nykytilan mukainen ja vedenlaatu heikkenisi. Koska Nuorittajoki ja Kivijoki ovat jo ennestään hyvin rehevöityneitä, korvausvesien johtaminen heikentäisi edelleen niiden kalataloudellista arvoa. Useissa vesistöissä taas hyvälaatuinen pohjavesi korvattaisiin huonolaatuisella pintavedellä. Haittavaikutus olisi erityisen rankka alivirtaamakausina, jolloin pohjavesivirtaamien merkitys on suuri. Keinot ovat yksiselitteisesti Natura 2000 -ohjelman suojelutarkoituksen sekä EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteiden vastaisia. Vesistöjärjestelyt kohdentuisivat vesistöihin, joiden olemassaolevat arvot, kuten luonnontilaisuus, on suojeltu Kiiminkijoen tai Olvassuon Natura-suojelupäätöksin. Vesipuitedirektiivi puolestaan edellyttää myös Suomelta aivan uudenlaista vesipolitiikkaa, jonka tavoitteena on jo aivan lähivuosina vesistön hyvä ekologinen tila.

Tosiasioita mielikuvamarkkinoinnin sijaan

Pohjaveden tarpeellisuutta Oulun talousveden raaka-aineena on perusteltu muun muassa terveyteen ja makuun liittyvillä seikoilla, mahdollisuudella saada Ouluun teollisuutta, joka tarvitsee nykyistä laadukkaampaa talousvettä, pintaveteen kohdistuvalla saastumisen vaaralla (vierasaineet, ydinlaskeuma) ja positiivisella pohjaveteen liittyvällä mielikuvalla. Pintavesijärjestelmää pidettäisiin yllä varalta, jotta vedenjakelu toimisi häiriöttömästi myös poikkeustilanteissa. Perusteet ovat joko vanhentuneita, hypoteettisia tai mielikuviin perustuvia.

1. Terveellisyys ja maku

Vesienpuhdistustekniikka on parantunut huimasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Pintaveden mutageenisuuskin on vähentynyt merkittävästi 1990-luvulla tehtyjen uudistusten jälkeen. Tänä päivänä juomaveden mutageenisuuden aiheuttama syöpävaara on niin olematon, että se katoaa kaikkien ympäristövaikutusten taustakohinaan. Juomaveden saastumisesta aiheutuneet epidemiat eivät myöskään erityisesti keskity pintavesilaitoksiin. Viime vuosien uutiset juomaveden saastumisesta ovat pääsääntöisesti koskeneet pienten paikkakuntien vesilaitoksia, joiden raakavesi on pohjavettä. Terveysriskit ovat nykyisin yleensä ihmisen laiminlyöntien ja virheiden aiheuttamia eivätkä riipu raakavesilähteestä.

Hyvä vesiensuojelun taso tukee puhdistustekniikoiden kehittämistä haitattomammiksi vähentämällä esimerkiksi kemikaalien käyttötarvetta. Uutta puhtia vesiensuojeluun on odotettavissa esimerkiksi vesipuitedirektiivin tavoitteen toteuttamisesta, jos pintaveden käytössä laajan joukon juomaveden raakavetenä ei ole jo riittävästi intressiä tehostaa vesiensuojelua. Direktiivin tavoitteena on, että vuoteen 2027 mennessä kaikkien jokivesistöjen tila on hyvä. Jokivarren maankäyttöönkin on luvassa myös myönteistä kehitystä. Turvetuotanto vähenee ja metsäojitusten vesiensuojelun taso paranee. Vesiensuojelun rahoitusta voi parantaa ohjaamalla edes osan siitä rahasta, joka on aiottu sijoittaa pohjavesiratkaisun toteuttamiseen, vesiensuojelun tehostamiseen.

Oulun juomaveden maku ei nykyisin herätä enää keskustelua. Makua voidaan pitää hyvänä, koska sitä ei panna merkille lainkaan. Pohjavesi ei ole myöskään neitseellistä vettä, joka pulppuaa juomalasiin suoraan lähteestä. Sekin kulkee putkistoissa, joista osa on vanhoja irrottaen veteen makua. Jonkin verran vesi myös seisoisi välivarastoissa. Lisäksi pohjavettäkin käsitellään kemikaalein putkiston syöpymisen välttämiseksi ja hygienisyyden takaamiseksi pitkässä jakeluputkistossa. Maku ei siis ole mikään kynnyskysymys. Siinä ei todennäköisesti tapahtuisi aistinvaraisesti havaittavaa muutosta puoleen tai toiseen.

2. Teollisuuden tarpeet

Teollisuuden tarpeista on hyvä kuvaus sosiaalisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä, jossa kerrotaan, että Oulussa on ollut panimo, infuusionesteen valmistusta lääketehtaalla (joka pumppasi itse pohjavettä omasta kaivostaan) jne. Tässä kohdassa rakennetaan hypoteettisia hankkeita samaan tapaan kuin pieneen kuntaan teollisuushallia ilman, että on selvitetty, että kukahan sitä hallia mahtaisi tarvita ja käyttää.

Maakunnan kannalta saattaisi olla parempi vaihtoehto, että joku poikkeuksellisen runsaasti pohjaveteen rinnastettavaa vettä tarvitseva tuotantolaitos sijoittuisi muualle kuin Ouluun. Eiköhän talousalueen tasapainoisen kehittämisen kannalta ole parempi, että työpaikkoja syntyy tasaisesti niin Ouluun kuin ympäryskuntiinkin.

3. Riskit

Pintaveden saastuminen esimerkiksi satunnaisen (öljy-/kemikaali-) päästön vuoksi on runsasvetisessä ja nopeasti virtaavassa Oulujoessa ohimenevä ilmiö. Ydinlaskeuman aikana talousvesi turvataan pohjavesipostien ja siirrettävien vesikonttien avulla. Kriisivalmiutta voidaan siis Oulussa parantaa laajentamalla nykyistä pohjavesipostiverkostoa niin kattavaksi, että sen avulla hoidetaan juomavesihuolto, jos pintavesi on hetkellisesti saastunut.

Kovin päättäväisesti Oulun vesi ei vielä ole varautunut poikkeusoloihin. Pitkittynyt sähkökatkos aiheuttaisi Oulussa vedenjakelun katkeamisen varavoimalaitteiden puuttumisen vuoksi. Tosin tulevan vuoden budjettiin esitetään liikuteltavan varavoima-aseman hankkimista, jolloin ydinlaskeumaa paljon todennäköisempi vedenjakelun kriisitilanne saadaan paremmin hallittua

Pohjaveden riskianalyysi kuvaa tilanteen, jossa pohjavettä ei hyödynnetä. Mitä vaikutusta on eri aineiden kulkeutumiseen pohjaveteen sillä, että vettä pumpataan harjusta jatkuvasti suurin piirtein se määrä, joka sinne muodostuukin vuorokaudessa?

Monet suuret taajamat Suomessa, esimerkiksi Helsingin seutu, käyttävät pintavettä eikä esimerkiksi Helsingillä ole mahdollisuuttakaan siirtyä pohjaveden käyttöön. Millainen riskianalyysi Helsingissä on tehty käyttövedestä tai miten siellä on kriiseihin varauduttu? Näistä seikoista olisi ollut paikallaan kertoa selostuksessa vertailun ja asian selkeyttämisen vuoksi. Nyt annetaan kuva, että ongelma koskee vain Oulua ja täällä pitäisi keksiä ja kehittää jotain ainutlaatuista ja uutta kriiseistä selviämiseksi.

4. Mielikuvien päivitys nykyaikaan

Mielikuvapolitiikka kaipaa päivittämistä 1990-luvun alun tilanteesta. Väki on "äänestänyt jaloillaan", pohjavesipostien käyttö on vähentynyt ja ajoittain niistä saadaan ei täysin hyvälaatuista, "seisonutta" vettä vähäisen käytön tuloksena. Myönteinen pohjavesimielikuva voi kääntyä kielteiseksi luontoarvojen vaarantumisen noustessa julkisuuteen. Tätä nykyä Viinivaaran-Kälväsvaaran alue on Oulun seudun asukkaiden virkistysaluetta. Tulevaisuudessa luonnon- ja luonnon virkistyskäyttö-arvojen merkitys vain kasvaa väen pakkautuessa kaupunkimaisiin elinoloihin Oulun seudulle. Tämä on jo otettu huomioonkin, sillä alueelle on haettu LIFE-rahastolta varoja ja laadittu suunnitelmia Litokairan-Olvassuon suojelualueiden hoidon ja käytön kehittämiseksi.

Sosiaalisten vaikutusten arviointiosuudessa mainitaan, että veden hinta nousisi noin kolmanneksen. Sen sijaan edes vaihtoehtojen vertailutaulukossa 13-3 ei mainita kuluttajalle koituvia kustannuksia pohjavesivaihtoehdosta, todetaan vain, että Oulun vedelle käyttökustannukset pysyvät samoina. Hanasta tulevan veden hinta on oleellinen tieto sekä kuluttajille että päättäjille. Sen puuttuminen vertailusta on tarkoitushakuista mielipiteen ohjaamista.

''Pohjavesihanke varmistaisi tasa- ja hyvälaatuisen talousveden saannin Oulussa pitkälle tulevaisuuteen'', todetaan selostuksen yhteenvetona. Tämä on karkeaa mielikuvapeliä. On todella valitettavaa, että Viinivaaran pohjavesihankkeen ympäristövaikutusten arviointi sortuu YVA-menettelyn helmasyntiin, tarkoitus-hakuisuuteen. Oulun vedelle tulisi olla samantekevää, kumpi on raakaveden lähde, pohjavesi vai pintavesi. Laitoksen tehtävä on vain tuottaa käyttövettä. Neutraalisti tarkastellen ja tosiasioihin tukien pintaveden käytön jatkaminen takaa yhtälailla tasa- ja hyvälaatuisen talousveden saannin pitkälle tulevaisuuteen. Sehän on Oulun veden tehtävä. Siinä työssä laitos on myös hyvin onnistunut ja vain parantanut koko ajan työnsä ja tuotteensa laatua. Raakaveden lähteelle Oulujoelle sitä vastoin voidaan vielä tehdä paljon ja oikeastaan uusi vesiensuojelua tehostavan vesipolitiikan aikakausi on vasta tuloillaan.

Pohjavesipuolueen tavoite on päätyä pohjavesiratkaisuun ja pitää pintaveden käyttömahdollisuutta yllä varajärjestelmänä, jotta voidaan taata talousveden toinitusvarmuus myös poikkeustilanteissa. Luonnonsuojelupiiri liittyy pintavesipuolueeseen ja kannattaa pintavesijärjestelmään tukeutumista normaalioloissa ja riittävän kattavan pohjavesipostiverkoston rakentamista ja ylläpitoa kriisitilanteita varten. Luonnonsuojelupiirin kannattama järjestys on looginen perusteiltaan, tukee kestävää kehitystä, estää nykykäsitykselle jo vierasta luonnon tuhoamista, yletöntä maanmuokkausta ja vesien siirtoa paikasta toiseen ja tukee Oulujoen ja sen valuma-alueen suojelun kehittämistä.

Esko Saari, puheenjohtaja

Merja Ylönen, sihteeri

HAKEMISTO