23.7.2002 klo 11
Varsinaisten luonnonsuojelualueiden luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä, yleensä pienehköjä elinympäristöjä voidaan suojella metsälain ja luonnonsuojelulain perusteella. Luonnonsuojelulain 29. pykälän mukaan tällaisia ovat mm. luonnontilaiset hiekkarannat ja puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit. Luonnonsuojelulain mukaisten luontotyyppien inventointi ja suojelualueiden perustaminen ovat alkuvaiheessaan. Ympäristökeskukset ovat yrittäneet tehdä työtä kiireellisyysjärjestyksessä, ensin alueille, joita uhkaa ympäristön muutos. Pohjois-Pohjanmaalla on tehty vasta muutamia luontotyyppipäätöksiä. Jo nyt Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on kuitenkin ottanut käyttöön "yksittäistapauksiin" tarkoitetun poikkeuspykälän, jolla luontotyyppisuojelu voidaan vesittää.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus perusti Hailuodon Sunikariin marraskuussa 2001 kolme luontotyyppialuetta, jotka edustavat laissa kuvattuja luonnontilaisia hiekkarantoja. Päätös tarvittiin, koska alueelle on tekeillä ranta-asemakaava. Ympäristökeskus teki kuitenkin 31.5.2002 alueen suurimpien maanomistajien hakemuksesta Korkian Sunikarin eteläpuolella sijaitsevan ns. Sunikarin pohjoisimman ja suurimman luontotyypin osalta ns. poikkeamispäätöksen suojellun luontotyypin muuttamiskiellosta. Poikkeamista varten ympäristökeskuksen johtaja siirsi päätösvallan itselleen. Asian esitteli luonnonsuojelupäällikkö, jolle luontotyyppiasioiden esittely ei ole aikaisemmin kuulunut. Poikkeamispäätös mahdollistaa samoille maanomistajille neljän loma-asunnon ja niiden talousrakennusten rakentamisen luontotyyppialueelle, jota lain mukaan ei pitäisi rakentamisella tai muulla täyttämis- tai tasoittamistoimenpiteellä muuttaa. Lisäksi kaavaluonnoksessa esitetään edellisten viereen, mutta luontotyyppialueen ulkopuolelle samoille omistajille yksi loma-asunto.
Päätöksestä on valitettu Oulun hallinto-oikeuteen ja tiedotettu ympäristöministeriöön. Valittaja, poikkeamispäätösalueen rajanaapuri, on vaatinut, että ympäristökeskuksen päätös sallia poikkeaminen suojellun luontotyypin muuttamiskiellosta on kumottava ja luontotyyppi on säilytettävä alkuperäisenä ja alkuperäisen kokoisena. Luonnonsuojelupiiri ei voinut päätöksestä valittaa. Luonnonsuojelulaki epää valitus-oikeuden luonnon- ja ympäristönsuojelua edistäviltä yhdistyksiltä poikkeuslupa-päätöksistä. Muutoin luonnonsuojelulain mukaisissa asioissa luonnonsuojelupiirillä on valitusoikeus. Luonnonsuojelupiiri kirjelmöi asiasta ympäristöministerille. Piiri vaatii siinä ministeriötä käyttämään valitusoikeuttaan.
Päätöksen sisältö ja sen perustelut ovat valittajan ja Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin mielestä vääriä. Näyttää jopa siltä, että päätöksen perusteluja on tekaistu tarkoituksellisesti. Poikkeamispäätöksessä väitetään mm., että "rakentaminen ei kohdistu uhanalaisten, erityisesti suojeltavien tai muulla tavalla arvokkaiden tai harvinaisten kasvi- ja eläinlajien esiintymispaikalle". On kuitenkin selvinnyt, että ympäristökeskus ei ole edes inventoinut alueen kasvi- tai eläinlajistoa, johon todellisuudessa kuuluu myös uhanalaisia lajeja. Kaiken lisäksi on syyllistytty menettelyvirheeseen vaihtamalla luontotyyppipäätösten virallinen esittelijä myötämieliseen. Esittelyvastuu on sovittu keskuksen työjärjestyksessä, josta on pidettävä kiinni.
Poikkeaminen suojelupäätöksestä eli rakentaminen pilaisi ainutlaatuisen maiseman: Korkiassa Sunikarissa hiekkaranta, korkeat rantadyynit ja tuulen kuluttamat kentät ovat edustavimmillaan laajalla alueella. Vapaa hiekkaranta korostaa aikoinaan muuta maastoa korkeammalle karille rakennetun, etupäässä yhteisillä haminamailla sijaitsevan kalastajakylän maisema-arvoa. Korkiaan Sunikariin etelästä yli luontotyyppialueen avautuva näköala on tällä hetkellä paras esimerkki Hailuodon vanhasta kalastajakylämiljööstä. Korkian Sunikarin kalastajakylä rajautuu selvästi ja jyrkästi matalamman avomaa-alueen suuntaan, jonne nyt oltaisiin rakentamassa.
LISÄTIEDOT:
- Merja Ylönen, aluepäällikkö, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri, puh. 378443 (työ) tai näin loma-aikana 3116 485 (koti)
- Juha Markkola, FM, biologi, puh. 0400-155939.
Suojeltavat luontotyypit
Varsinaisten luonnonsuojelualueiden ulkopuolella on luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä elinympäristöjä ja luontotyyppejä, joita suojaavat metsälaki ja luonnonsuojelulaki. Metsälain 10. pykälän luettelemat puronvarret, jyrkänteet jne. ovat suojelun piirissä automaattisesti, mutta luonnonsuojelulain 29. pykälän luettelemat suojellut luontotyypit, mm. luonnontilaiset hiekkarannat ja puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit, ovat suojassa muuttamiselta vasta, kun ne on rajattu ja päätös on anettu maanomistajan tietoon ja siitä on kuulutettu. Luonnonsuojelulain mukaisten luontotyyppien inventointi ja alueiden perustaminen ovat alkuvaiheessaan. Alueelliset ympäristökeskukset ovat yrittäneet tehdä työtä kiireellisyysjärjestyksessä rajaten kohteita ensin esimerkiksi alueille, joilla on kaavoitus vireillä. Jos maanomistajilla tai esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöillä on huomauttamista luontotyyppipäätöksestä, siitä voidaan valittaa hallinto-oikeuteen.
Luonnonsuojelulain 31. pykälässä on annettu ympäristökeskuksille poikkeamisvalta luontotyypin muuttamiskiellosta: "Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen 29 §:n 1 momentin kiellosta, mikäli kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai luontotyypin suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteututtamisen". Luonnonsuojelulain 61. pykälässä rajataan valitusoikeutta siten, että poikkeuslupaa koskevista asioista ei voi valittaa paikallinen tai alueellinen rekisteröity yhteisö, jonka tarkoituksena on luonnon- ja ympäristönsuojelun edistäminen. Pohjois-Pohjanmaalla on tehty vasta muutamia luontotyyppipäätöksiä. Jo nyt Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on kuitenkin ottanut käyttöön "yksittäistapauksiin" tarkoitetun poikkeuspykälän.
Luontotyyyppipäätös tehtiin 8.11.2001
Hailuodon Sunikarin kolmesta luonnontilaisesta rantahietikkoalueesta tehtiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa luonnonsuojelulain 29 §:n mukainen luontotyyppipäätös 8.11.2001. Näistä suurin on ns. Sunikarin pohjoinen luontotyyppi. Aluekuvauksessa todetaan mm., että "suojellut luontotyypit ovat luonnontilainen hiekkaranta ja puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit", sekä että "rajaukseen sisältyvä alue on luonnontilaisena tai luonnontilaiseen verrattavana säilynyt hiekkaranta ja puuton hiekkadyynialue, jolla on tyypillistä ja hiekkarannalle ja hiekkadyyneille ominaista kasvillisuutta ja jolla esiintyy näille ominaisia eliölajeja". Päätöksen esitteli ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa ja ratkaisi luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen. Hyväksytty rajaus oli selvästi tehty ekologisin perustein. Sunikarin pohjoisin luontotyyppialue on 8.11.2001 tehdyn päätöksen mukaan pinta-alaltaan 8,21 hehtaaria.
Päätöstä oli valmisteltu pitkään: Hailuodon kunnan ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen maastokatselmus tehtiin 31.8.2000. Siinä keskusteltiin luontotyyppien suojelusta ja niiden merkitsemisestä tekeillä olevaan Sunikarin ranta-asemakaavaan ja kaavamääräyksiin. 27.3.2001 lähetettiin kirje maanomistajille mahdollisuudesta tulla kuulluksi. Maanomistajille järjestettiin 2.5.2001 maastokatselmus, jossa neuvoteltiin rajauksen yksityiskohdista. Kirjeellä 26.9.2001 varattiin vielä kuulemistilaisuus jakokunnan yhteisen maa- ja vesialueen omistajille. Ranta-asemakaava valmisteilla
Sunikarissa on paraikaa tekeillä ranta-asemakaava, jota valmistelee Kuusamon Tulihta-jutun yhteydestä tunnettu, Kuusamon entinen kaavoitusinsinööri Kimmo Mustonen. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää jo ilman erillistä luontotyyppipäätöstäkin, että rantarakentamisen yhteydessä kunnioitetaan luonnonarvoja ja maisemia. Korkian Sunikarin ja Ison Sunikarin välinen hiekkaranta dyyneineen ja tuulen kuluttamine kulutustasanteineen ja niillä pesivine tiiroineen ja kahlaajineen on tällainen kokonaisuus. Kaavaluonnokseen kaavan laatija kuitenkin kaavoitti joidenkin maanomistajien toiveiden mukaisesti kesämökkejä myös Sunikarin vapaalle hietikko-ja dyynialueelle. Hailuodon kunnanhallitus käsitteli Sunikarin ranta-asemakaavaa viimeksi 10.6.2002 ja pani sen pöydälle. Kaavasta päättää lopullisesti kunnanvaltuusto, todennäköisesti alkusyksystä.
Poikkeamisesta sovittiin jo ennen luontotyyppipäätöstä
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojeluosaston työnjako-asiakirjan mukaan esittelijät osaston toimialaan kuuluvissa asioissa ovat ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa ja ylitarkastaja Tupuna Kovanen, joille molemmille kuuluu myös luontotyyppisuojelu. Luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakisen tehtävänä on mm. ratkaista osaston päätäntävaltaan kuuluvat asiat em. esittelijöiden esittelystä.
Sunikarin poikkeamishakemuksesta (19.12.2001) ja sen liitteistä selviää, kuitenkin että luonnonsuojelupäällikkö Kaakinen valmisteli asiaa omalla tahollaan jo 10.10.2000, jolloin hän oli maanomistajien pyynnöstä rajannut mielestään "sopivan" rakennusalueen, joka sijoittui suureksi osaksi selvälle, valmistelun alla olevalle luontotyyppialueelle. Poikkeamislupa-hakemuksen mukaan luonnonsuojelupäällikkö Kaakinen hyväksyi 29.11.2000 itse 10.10.2000 rajaamansa rakennusalueen valmisteltavana olleen luontotyyppialueen sisälle. Hän myös antoi tästä maanomistajille kirjallisen varmistuksen. Jo loka-marraskuussa 2000 siis sovittiin poikkeamismenettelystä, vaikka 8.11.2001 Kaakinen oli itse tekemässä luontotyyppipäätöstä ylitarkastaja Pahtamaan esittelystä - ja vaikka 10.10.2000 "asetettu tavoite" oli luontotyyppipäätöksen osittainen murtaminen.
Maanomistajat saattoivat odotaa menestystä pyrkimyksilleen mm. siksi, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen johtaja Mauno Rönkkömäki on suhtautunut aikaisemminkin myötämielisesti tällaiseen "aloitteellisuuteen". Pohjois-Pohjanmaan ympäristö-keskus on tullut tunnetuksi eräistä kyseenalaisista poikkeuslupapäätöksistä (entisen ministerin rakennus liian alas vesistön rannalla, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen rajut muutokset jne.).
Luontotyyppipäätöksestä ei valitettu - luonnonsuojelulain porsaanreikä käyttöön
Sunikarin poikkeamislupahankkeen asianosaiset olisivat voineet hakea 8.11.2001 tehtyyn luontotyyppipäätökseen normaalia lain mukaista muutosta valittamalla Oulun hallinto-oikeuteen. Oikeuteen, missä asia olisi käsitelty tarkasti lakien mukaan, ei kuitenkaan valitettu, vaan asiassa päätettiin käyttää sovittua porsaanreikää. Maanomistajat lähettivät 19.12.2001 etukäteen läpi meneväksi sovitun poikkeamislupahakemuksensa ympäristökeskukseen. Maaliskuun puoliväliin mennessä tätä vuotta asia ei näytä edenneen. 15.3.2002 maanomistajat postittivat ympäristökeskukseen kaavan laatijan, Kimmo Mustosen kirjeen, jossa tämä vaati asiakkaittensa poikkeamislupahakemuksen hyväksymistä. Kuitenkin vasta 31.5.2002 eli seuraavana päivänä, kun Sunikarin luontotyyppipäätöksen 8.11.2001 esitellyt ylitarkastaja Pahtamaa oli lähtenyt lomalle, poikkeamispäätös käsiteltiin, lähes puoli vuotta saapumisensa jälkeen. Nyt poikkeamispäätöksen esitteli luonnonsuojelupäällikkö Kaakinen ja ratkaisi johtaja Mauno Rönkkömäki.
Johtaja oli siirtänyt päätäntävallan itselleen 18.10.2001 tehdyllä työjärjestyksen muutoksella (voimaan 1.11.2001), missä luonnonsuojelulain 31 §:n mukaiset poikkeamiset siirrettiin luonnonsuojeluosastolta hänelle. Pohjois-Pohjanmaan ympäristö-keskuksessa luontotyyppiasioden esittelijänä toimivat kuitenkin ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa ja ylitarkastaja Tupuna Kovanen. Pahtamaan ollessa lomalla Sunikarin poikkeamisasiaa olisi kuulunut ylitarkastaja Kovaselle. Jo asian viivyttäminen joulukuusta Pahtamaan lomaan asti viittaa selvästi siihen, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa etsittiin asialle ennakolta myötämielistä esittelijää. Sunikarin mallilla ilmeisesti vakiinnutettiin Pohjois-Pohjanmaalle luonnonsuojelulain hyvin poikkeuselliseksi tarkoittama poikkeamiskäytäntö luomalla tunnontarkan asiantuntijaesittelyn tilalle myötämielisen esittelijän ja johtajan malli, joka on jatkossa suuri uhka luonnonsuojelulle ja kansalaisten tasapuoliselle kohtelulle.
Poikkeamispäätöksestä ei tiedotettu naapureille
Alkuperäinen luontotyyppipäätös (8.11.2001) lähetettiin tiedoksi maanomistajille, ympäristöministeriöön, kuntaan, maanmittaustoimistoon, metsäkeskukseen ja Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiriin. Asiasta jäi kaikille se käsitys, että Sunikarin hietikot on suojeltu luontotyyppipäätöksellä. Siitä, että alueelle suunnitellaankin poikkeamista, ei informoitu edes muita maanomistajia, joilla olisi voinut olla aivan yhtä päteviä aiheita anoa poikkeamista kuin nyt ilmenneillä hakijoilla. Asiasta ei kysytty edes lähimmältä naapurilta, jonka maille yksi loma-asunto näyttää kaavoitetun ja jonka maita poikkeaminen muuttamiskiellosta laajemminkin koskee.
Poikkeamispäätöksen perusteet ovat virheellisiä
Luonnonsuojelulain 31 §:n mukaan "alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen 29 :n 1 momentin kiellosta, mikäli kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai luontotyypin suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteututtamisen". Jälkimmäinen voisi luonnonsuojelulain perustelujen mukaan olla esim. valmis yleiskaava.
Ympäristökeskuksen poikkeamispäätöksen mukaan "ympäristökeskus katsoo, että rakentaminen pääsääntöisesti huomattavasti vaarantaa luonnontilaisten hiekkarantojen ja vähäpuustoisten hiekkarantojen suojelutavoitteita". "Kuitenkaan hakemuksen mukainen rakentaminen ei ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan huomattavasti vaaranna näitä tavoitteita. Rakentaminen ei ensinnäkään kohdistu lainkaan hiekkarannalle."
Jälkimmäinen lause on harhaanjohtava. Sunikarin pohjoisin luontotyyppialue on perustettu sekä luonnontilaisen hiekkarannan että puuttoman tai luontaisesti vähäpuustoisen hiekkadyynin suojelukohteeksi. Luonnonsuojelulain 29 §.n mukaan muuttamiskielto kuitenkin koskee erikseenkin sekä (kohta 4) luonnontilaisia hiekkarantoja että toisaalta (kohta 6) dyynejä. Dyynit ja niiden eri vaiheet eivät ole sen vähäarvoisempia kuin hiekkarannatkaan.
Edelleen ympäristökeskuksen mukaan "valtaosa puuttomasta hiekkadyynialueesta jää puolestaan rakentamisesta huolimatta luonnontilaan". Tämäkin on harhaanjohtavaa, sillä rakentaminen vaikuttaa paitsi rakentamispaikalla myös laajemmin mm. heikentämällä tuulen vaikutusta, joka puolestaan on tärkeä dyynimaiseman ylläpitäjä. Lisäksi Korkian ja Ison Sunikarin välinen laaja hietikko, joka vielä on riittävän laaja ylläpitämään tiira- ja kahlaajayhdyskuntaa, kapenee rakentamisen takia lähes viidenneksen ja lähestyy kriittistä tilaa, jossa avomaalinnut joutuvat hylkäämään paikan. Ranta-asemakaavaluonnoksessa rakentamista on sijoitettu myös luontotyypin etelärajalle, alueen ulkopuolelle, mutta avomaalle.
Poikkeamispäätöksen väitteistä osa täyttää tietojen tahallisen väärentämisen tunnusmerkit
Ympäristökeskuksen mukaan "rakentaminen ei kohdistu uhanalaisten, erityisesti suojeltavien tai muulla tavalla arvokkaiden tai harvinaisten kasvi- ja eläinlajien esiintymispaikalle". Tämä on harhaanjohtavaa, sillä luontotyyppialueet ovat ennen muuta luontotyyppien turva, eivät niinkään yksittäisten lajien. Luonnonsuojelulaissa on omat, lajien suojeluun keskittyvät pykälänsä (lain 6. luku). Merenrantojen hiekkarantojen ja dyynien kymmenistä luonnehtijalajeista vain muutama on uhanalaisia.
Ympäristökeskuksen väite tuntui väärältä siksikin, että paikalla on tavattu uhanalaisiin lajeihin kuuluvia lapinsirrejä, lapasotkia ja pikkutiiroja pesimäaikaan. 7.7.2002 kuvauskäynnillä Sunikarin hietikolta löytyi heti pesiviä, uhanalaisiksi luokiteltavia lintuja, jopa erittäin uhanalaisiin kuuluvia. Luonnonsuojelupiirin edustaja kävi 10.7.2002 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa selvittämässä, mihin aikaan kesästä Sunikarin luontotyyppialueen inventointi oli tehty, ja selviäisikö sillä perusteella mahdollisesti se, miksi uhanalaista lintulajia ei ollut havaittu. Sunikarin kolmesta luontotyyppikohteesta löytyi yhteensä kaksi inventointilomaketta, jotka perustuivat jo melko vanhaan, vuonna 1998 tehtyyn maastokäyntiin. Maastokäynnin olivat tehneet ympäristökeskuksen harjoittelijat tai kesätyöntekijät. Käyntiajankohta heinäkuun lopussa oli aivan liian myöhäinen pesimälinnuston tutkimiseen. Heinäkuun lopussa useimmat lintulajit olisivat olleet jo poissa, vaikka pesinnät olisivat onnistuneetkin. Jos pesintä epäonnistuu, linnut poistuvat vielä aikaisemmin.
Liian myöhäistä inventointiajankohtaakin ratkaisevampi oli kuitenkin havainto, että molemmat jonkinasteiset lyhyet inventoinnit koskivatkin vain Isoa Sunikaria ja "Sunikaria" kalasataman välittömässä läheisyydessä ja vain puolen kilometrin päässä satamasta. Myös alueiden hiukan epätarkkojen kuvausten perusteella lomakkeet koskivat muita, pienimuotoisempia alueita. Sunikarin luontotyyppipäätökset valmistellut ylitarkastaja vahvisti havainnon, ja kertoi, että Sunikarin pohjoisin luontotyyppipäätös perustui hänen omiin käynteihinsä ja luontotyyppien silmämääräiseen määrittämiseen. Varsinaisiin inventointeihin ei ollut aikaa.
Kun Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen poikkeamispäätöksessä (31.5.2002) sanottiin, että "rakentaminen ei kohdistu uhanalaisten, erityisesti suojeltavien tai muulla tavalla arvokkaiden tai harvinaisten kasvi- ja eläinlajien esiintymispaikalle", lauseessa annetaan kiistatta sellainen kuva, että väite perustuu tutkittuun tietoon. Nyt saadut tiedot siiitä, että Korkian Sunikarin hietikoiden mitään kasvi- tai eläinlajiryhmää ei ole inventoitu, osoittavat kuitenkin, että kyse on vakavasta tiedon vääristelystä.
Rakentaminen pilaisi Sunikarin ainutlaatuisen maiseman
Ympäristökeskuksen oman poikkeamispäätöksenkin mukaan poikkeamisen eli rakentamisen "vaikutukset ovat keskeisesti maisemakuvallisia". Maisemakuva onkin yksi luontotyypin tärkeä elementti: Sunikarissa hiekkaranta, osin korkeatkin erivaiheiset dyynit ja tuulen kuluttamat kentät ovat edustavimmillaan laajalla alueella. Lisäksi vapaa hiekkaranta korostaa aikoinaan muuta maastoa korkeammalle karille, Korkialle Sunikarille rakennetun, etupäässä yhteisellä haminamaalla (jakamattomalla yhteismaalla oleva satamapaikka) sijaitsevan kalakylän maisema-arvoa. Korkiaan Sunikariin etelästä yli luontotyyppialueen avautuva näköala on tällä hetkellä paras esimerkki Hailuodon vanhasta kalastajakylämiljööstä. Korkian Sunikarin kalastajakylä rajautuu selvästi ja jyrkästi matalamman avomaa-alueen suuntaan, jonne nyt oltaisiin rakentamassa.
Kaavan laatija Kimmo Mustosen poisti viimeksi (28.11.-28.12.2001) nähtävänä olleessa kaavaluonnoksessa poikkeamispäätöstä ennakoiden merkittävän osan luontotyypistä. Mustosen 5.3.2002 kirjeessä tätä perustellaan siten, että "kaavassa esitetty luontotyypin raja (sh-1) poikkeaa hieman ympäristökeskuksen rajauspäätöksestä, koska olevan puuston ja aukean dyynialueen rajausta on tulkittu hieman eri tavalla". Kaavaan olisi pitänyt merkitä lainvoimainen, 8.11.2001 tehty rajauspäätös, ja ympäristökeskus onkin maininnut asian lausunnossaan Hailuodon kunnalle. Mustosen mukaan "reunavyöhykkeellä taimettuminen on voimakasta ja tilanne muuttuu nopeasti". Tämä on Korkian Sunikarin ja luontotyyppialueen osalta selvää harhaanjohtamista, sillä harvakseltaan metsittyneen Korkian Sunikarin ja luontotyyppialueen avoimen hietikon raja on erittäin jyrkkä (ks. kuva A1, A3, 3-5), ja reunapuusto koostuu kokonaan vanhoista tuulen pieksämistä tarrimännyistä ja katajista. Männyntaimia ei ole juuri lainkaan.