5.2.2002 MUISTUTUS
FROM: Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta, puh. 411 7358, fax 453 1930
TO: Ruokolahden kunta, Kunnanhallitus
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry on tutustunut Ruokolahden rantayleiskaavaan ja haluaa muistuttaa siitä seuraavaa:
Luonnonsuojelupiirillä ei ole ollut mahdollisuutta perehtyä kaavaluonnokseen yksityiskohtaisesti, joten sen vuoksi kommentit ovat yleisluontoisia. Haluamme kuitenkin tuoda esiin kaavoituksessa tärkeinä pitämiämme seikkoja niin yleisesti kuin myös liittyen itse kaava-alueeseen. Tuomme myös esimerkin omaisesti esiin ongelmallisia kohteita ja tapauksia, joita kaavaan liittyy. Ongelmallisia kohtia on varmati muitakin kuin vain tässä yhteydessä esiin nostetut.
Sekä maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) että luonnonsuojelulaki (LSL) velvoittavat luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen ja luonnonarvojen huomioonottamiseen kaavoituksessa ja rakentamisessa. Luonnonsuojelupiiri katsoo, että nämä tavoitteet on pidettävä kaavoituksen peruslähtökohtana. MRL:n yleiskaavan sisältövaatimuksissa erityisesti korostetaan ekologista kestävyyttä, ympäristöhaittojen vähentämistä, luonnonarvojen vaalimista sekä riittäviä määriä rakentamattomia rantoja ja virkistysalueita (MRL 5§, 39§, 73§).
Saimaa
Osa eteläisen Saimaan rantoja sisältyy nyt käsittelyssä olevaan kaavaluonnokseen. Vaikka Kyläniemen eteläpuolella saimaannorppa on jo lähes hävinnyt, alue ei norpan suhteen ole täysin menetetty. Petraselän puolella suojelutoimien ansiosta norppakanta on kasvanut. Jos ja kun kasvu jatkuu, eteen tulee kannan levittäytyminen joko luontaisesti tai siirtoistutusten avulla myös Kyläniemen eteläpuolelle.
Asiassa huolestuttaa eniten norpalle sopivien elinpaikkojen puute. Yksi tällainen sopiva alue on Ruokolahden kunnan alueella sijaitseva Lintusaarten alue. Suuri Lintusaari sekä sen lähettyvillä olevat pienet saaret on ansiokkaasti kaavaluonnoksessa jätetty ilman rakennuspaikkoja, mutta valitettavasti vain ne. Alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Härskiänsaaren länsiranta sekä Kuisaari lähisaarineen (mm. Karhusaari, Mustainen, Lehmänen, Hänisaari, Haapasaari, Mäntysaari, Raksinsaari, Hyvättisaari) on sen sijaan kaavoitettu täyteen uusia rakennuspaikkoja. Rannoille nousevat mökit aiheuttavat väistämättä häiriötä myös Lintusaarten ympäristössä. Kesäaikana lisääntyvät alueella veneily ja kalastus ja talvella erityisesti norpan pesinnän kannalta haitallinen moottorikelkkailu. Näinkin laajat rakentamattomat ranta-alueet ovat suojelun arvoisia jo sinänsä, sillä niitä ei eteläisellä Saimaalla enää ole jäljellä. Ne on kyettävä suojaamaan joka paikkaan ulottuvalta rantarakentamiselta.
Muut järvet ja lammet
Toinen seikka, joka luonnonsuojelupiiriä huolestuttaa, on rakentamattomien pienten lampien rantojen kaavoitus rakennuspaikoiksi. Alueella on runsaasti lampia ja pieniä järviä, joitten rannoilla ei ole asutusta tai mökkejä lainkaan tai niitä on hyvin vähän, mutta joihin on ilmeisesti maanomistajien tasapuolisen kohtelun ja rakennuspaikkojen siirtelyn takia kaavoitettu rakennuspaikkoja. Yksittäiset mökit lampien rannoilla vievät erämaalampien rauhan ja johtavat entistä tiheämpään tieverkostoon, jolloin myös alueen metsät kärsivät pirstoutumisesta.
Monilla lammilla ja järvillä on merkittäviä luontoarvoja, joita kaavoituksen yhteydessä ei ole edes täysin selvitetty. Seuraavassa on esimerkin omaisesti muutama arvokas kohde, joihin ei pitäisi rakentaa:
* Myllylampi on jo nyt täyteen rakennettu. Lampi ympäristöineen on luonnonoloiltaan arvokasta seutua, mm. lammen pohjoispuolella on Mäkrämäen arvokas metsäkohde.
* Ilmajärvi on arvokasta vesistöaluetta, ja se on lähes erämainen kohtalaisen kokoinen järvi. On hyvä, että kaavoituksessa on jätetty saaret rakentamiselta rauhaan. Rakennuspaikkojen tasainen levittäminen ympäri mannerrantojen muuttaa kuitenkin järven erämaisen luonteen täysin.
* Kalpiijärven länsiranta on todettu luonnonsuojelullisesti arvokkaaksi. Lisäksi retkeilyreitti kulkee rannan läheltä.
* Soilammen rannalla on arvokas Tupavuoren vanhan metsän kohde.
* Mm. Saarlampi ja Metsälampi ovat pieniä rakentamattomia lampia, joihin nyt on osoitettu rakentamista. Metsälammen lähellä kulkee myös retkeilyreitti, joten sillä on merkitystä yleisen virkistyskäytön kannalta.
* Muita rakentamiseen luonnon arvojen takia huonoja paikkoja ovat mm. Vaahteruksen itäranta (Kerämäranta) sekä Suuren Paljärven eteläranta (Koleikonmäki) ja koillisranta (Antinniemi).
Lisäksi tuomme esiin kaavassa olevan virheen:
Varislammen etelärannan rakennuspaikalla ei ole rakennusoikeutta. Aiempien lohkomisten yhteydessä rakennusoikeus on siirretty muualle ja käytetty muualla. Olemassa olevan rakennuspaikan merkintään ei oikeuta olemassa oleva parakki, jolle on mahdollisesti myönnetty tilapäinen lupa. Paikalta on purettu 1980-90 -luvulla vaja. RA-merkintä olisi virhe vahvistetussa kaavassa siinä mielessä, että se oikeuttaisi rakentamaan tilalle, jolla ei ole rantarakennusoikeutta. Kaavaehdotuksen RA-merkinnän kohdalla on käytössä oleva venepaikka ja laituri, joihin on entisen maanomistajan lupa. Nykyinen maanomistaja on hyväksynyt laiturin olemassaolon palstan ostaessaan.
Lopuksi
Ruokolahden rantaosayleiskaavaa on valmistelevat selvitykset ja päätökset mukaan lukien laadittu jo useamman vuoden ajan. Rakennuspaikkojen mitoitus on päätetty jo ennen kaavan varsinaista käsittelyä, joten siinä mielessä kaavaan vaikuttaminen tässä vaiheessa on mahdotonta ja lähinnä kosmeettista hienosäätöä. Rakennuspaikkojen sijoittelua muutetaan mahdollisuuksien mukaan siten, että ongelmat yleensä siirtyvät vain paikasta toiseen. Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteet ja henki luonnon- ja virkistysarvojen suhteen on mahdotonta toteuttaa, kun ensisijaisena tavoitteena on vanhan tavan mukainen rakennuspaikkojen määrän maksimointi. Luonnon lisäksi tästä kärsivät myös vakituiset ja kesäasukkaat, kun rakentamiselle osoitetut rannat täytetään rakennuspaikoilla lähes slummiksi asti.
Luonnonsuojelupiiri haluaa muistuttaa, että rantaluonto on uusiutumaton luonnonvara. Ranta on yksi monimuotoisimmista ja haavoittuvimmista elinympäristöistämme, ja rantarakentaminen on vallannut yhä enemmän tilaa rantaluonnolta. Tähän meidän kaikkien olisi havahduttava ennen kuin menetykset ovat liian suuria. Sen vuoksi Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri katsoo, että rakennuspaikkojen määrää rantayleiskaavoissa on pystyttävä vähentämään, ja luonnon ja virkistyskäytön tarpeet on huomioitava entistä vakavammin - myös Ruokolahdella.
Lappeenrannassa 5.2.2002
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry
Pertti Siilahti, puheenjohtaja Kaarina Tiainen, aluepäällikkö