24.4.2002 ESITYS
FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Näsilinnankatu 48 E
33200 Tampere
TO: Etelä-Suomen metsien suojelutoimikunta
METSO
Puheenjohtaja Sirkka Hautojärvi
Varapuheenjohtaja Aarne Reunala
Asia:
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. yhtyy luonnonsuojelujärjestöjen 1.2.2002 METSO-toimikunnalle tekemään suojeluehdotukseen. Lisäksi luonnonsuojelupiiri esittää seuraavaa:
1. Metsäohjelmia toteutettava tasapuolisesti - myös ekologiset tavoitteet ovat mtodellisia tavoitteita
Etelä-Suomen metsiensuojelussa on kurkotettava pitkälle tulevaisuuteen. Nykyisillä, Kansallisen metsäohjelman (1999) mukaisilla puuntuotannon tavoitteilla metsälain mukaisten arvokkaiden elinympäristöjen suojelu, sertifiointi ja vapaaehtoisuuteen perustuva suojelu eivät mitenkään voi pitkälläkään aikavälillä ylläpitää metsäluonnon monimuotoisuutta. Siksi on aivan välttämätöntä lisätä tiukasti suojellun metsän alaa sekä parantaa nykyisten suojelualueiden laatua niitä laajentamalla ja turvaamalla suojelualueiden luonnonarvojen säilyminen alueita ympäröivillä suojavyöhykkeillä.
Esimerkiksi Pirkanmaan metsäohjelman 2001-2005 kestävän puuntuotannon tavoitteena on mm. nostaa vuotuista hakkuukertymää 27,5 prosenttiyksikön verran, kasvattaa uudistushakkuiden ala 1,5-kertaiseksi vuotuisesta 8 000 hehtaarista 12 000 ha:iin, ylispuuhakkuiden ala kaksinkertaiseksi vuotuisesta 2 000 ha:sta 4 000 ha:iin, kunnostusojistusten ala 1,5-kertaiseksi 2 000 ha:sta vuodessa 3 000 ha:iin vuodessa ja rakentaa ohjelmakautena uusia metsäteitä 130 km.
Pirkanmaan metsäohjelman jo toteutuneisiin kartoituksiin perustuvan arvion mukaan maakunnassa on metsälain arvokkaita elinympäristöjä n. 0,4 % talousmetsien alasta. Lahopuuta on Pirkanmaan talousmetsissä 2,4 m3/ha, ja ohjelman tavoitteena on nostaa lahopuumäärä 5 m3:iin/ha. Rehevien soiden ennallistamistavoitteeksi on asetettu 10 ha/v ja kulotustavoitteeksi 170 ha/v.
Kun Pirkanmaan metsä- ja kitumaan alasta on tiukasti suojeltu vain 1,6 %, on aivan selvää, etteivät metsälain, FFCS- (eli PEFC) -sertifioinnin ja alueellisen metsäohjelman mukaiset toimet riitä turvaamaan metsäluonnon monimuotoisuuden säilymistä tehostuvan puuntuotannon rinnalla.
Maakunnan metsäohjelmaan on kirjattu myös luonnontilaisten tai niiden kaltaisten runsaslahopuustoisten metsien suojelun lisäys sekä yhtenäisten vanhojen metsäalueiden säilyttäminen metsäpeitteisinä. Käytännön toimia näiden suojelemiseksi ei ohjelmassa ole kuitenkaan esitetty.
2. Omistajakohtainen suojeluvastuu
Yksi METSO-toimikunnan keskeinen tehtävä on selvittää metsätalouden eri toimijatahojen valmius suojeluun. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri katsoo, että tässä yhteydessä pitää ottaa erityisesti huomioon omistajakohtainen vastuu. Valtion, yhtiöiden, kuntien ja muiden yhteisöjen vastuu metsäluonnon suojelusta ja mahdollisuus toteuttaa suojelua on suurempi kuin yksityisten metsänomistajien. Esimerkiksi Pirkanmaan metsistä valtio omistaa 11 %, yhtiöt 10 % ja muut yhteisöt 6 %. Metso-toimikunnan työn aikana yhtiöt ovat kuitenkin mpyrkineet irrottautumaan metsäomistuksistaan.
Valtionmaat erityisasemassa
Pirkanmaan metsäohjelman 2001-2005 suojelutavoitteen asetannassa mainittuja vanhoja ja luonnontilaisia tai niiden kaltaisia lahopuustoisia metsiä on vähän, mikä ohjelmassakin todetaan. Siksi suojelun piiriin on sisällytettävä myös ns. kehityskelpoisia metsiä, jotta metsiensuojeluverkostomme olisi edes tulevaisuudessa riittävä. Esimerkiksi Pirkanmaan valtionmailla on vielä tällaisia kehityskelpoisia metsiä, jotka jo nykyisellään ovat elinehto monille alueellisesti uhanalaisille lajeille, kuten kuukkelille ja metsolle, ja joiden merkitys monimuotoisuudelle kasvaa kohtalaisen lyhyessä ajassa.
Luonnonsuojelupiirin mielestä METSO-toimikunnan on tehtävä selkeä, edellä esitetyn suuntainen linjaus koskien valtionmaita. Suojelun ulkopuolelle jäävillä valtionmailla tulisi ryhtyä kokeilemaan luonnonmetsien dynamiikkaa mukailevaa metsätaloutta, kuten Metsähallituksen alue-ekologista suunnittelua evaluoinut asiantuntijaryhmä ehdotti keväällä 2001.
Nykyisten suojelualueiden laajentaminen
Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarvetta arvioinut ESSU-työryhmä päätyi suosittelemaan nykyisten pienten suojelualueiden laajentamista ja lähekkäisten alueiden yhdistämistä. Suuri osa nykyisistä suojelualueista sijaitsee muiden kuin yksityisten mailla. On siis selviö, että suurin lisäsuojelupanos tulee kohdistaa ensisijaisesti yhteisöjen omistamiin metsiin.
Yhteisöjen omistamien maiden suojeluun ei tarvita mittavaa rahoitusohjelmaakaan, vaikka sellainen pitääkin laatia, jotta yksityismetsien suojelunarvoisten metsien luonnonarvojen säilyminen ja riittävä metsiensuojeluverkosto turvataan.
Virkistysmetsät
Kuntien ja valtion omistamien virkistysmetsien kehittämisessä ollaan oikealla tiellä, kun luonnon monimuotoisuus nostetaan tavoitteena virkistyskäytön rinnalle. Esimerkiksi Tampereen kaupunki omistaa kaupunkiseudulla luonnonarvoiltaan merkittäviä, kohtalaisen laajoja metsäalueita, joita hoidetaan ns. ulkoilumetsinä. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen tulee ja voidaan kuitenkin ottaa virkistys- ja ulkoilumetsien hoidossa huomattavasti nykyistä paremmin huomioon.
METSO-toimikunnan tulee huomioida tässä mielessä myös muiden yhteisöjen ja yhtiöiden metsät. Esimerkiksi Pirkanmaalla tärkeitä virkistysalueita on metsäyhtiöiden omistuksessa, mm. Nokian ja Ylöjärven välisellä keskeisellä, paljolti virkistykseen käytetyllä metsäalueella.
3. Nykyisten suojelukeinojen tehostaminen
Muulla kuin luonnonsuojelulailla suojellut Natura 2000 -alueet
Muulla kuin luonnonsuojelulailla suojeltujen Natura 2000 -alueiden metsäluonnon arvot tulee kiireesti selvittää. Jos ja kun arvoja todetaan, alueiden suojelu pitää tarvittavilta osin perustaa luonnonsuojelulakiin.
Alueiden metsienkäsittelyä pitää myös ohjeistaa tiukemmin luonnonarvojen säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi. Esimerkiksi Nokian ja Ylöjärven välisellä metsäalueella sijaitsee lintudirektiivin perusteella suojeltu Nokian Kaakkurijärvien Natura-alue, joka on osin myös raakkujokena suojellun Pinsiö-Matalusjoen valuma-alueella. Alueella harjoitetaan tavanomaista metsätaloutta avohakkuineen ja ojituksineen, vaikka Natura-alueena suojellulla kaakkurien asuttamalla järviketjulla on eteläsuomalaisittain arvoa myös lähes luonnontilaisena säilyneenä hydrologisena kokonaisuutena.
Uhanalaiset lajit
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri tukee Suomen liito-oravayhdistyksen esitystä siitä, että vaarantuneen liito-oravan suojelu hoidetaan osana eteläisen Suomen metsien suojelua. Luonnonsuojelupiiri esittää, että liito-oravan suojelu toteutetaan alueellisilla suunnitelmilla so. eräänlaisena alue-ekologisena suunnitteluna. Metso on toinen tärkeä laji, jonka säilyminen Etelä-Suomessa vaatii kokonaisvaltaista metsäsuunnittelua. Nämä kaksi lajia voisivat toimia eräänlaisina "pilotteina", joiden avulla yksityismaiden alue-ekologinen suunnittelu saataisiin käyntiin.
Tietoa uhanalaisten lajien esiintymistä tulee käyttää huomattavasti nykyistä tehokkaammin metsäluonnon suojelun suunnittelussa. Alueellisesti uhanalaiset lajit on huomioitava luontodirektiivin perusteella yhtä velvoittavina suojeluun kuin valtakunnallisestikin uhanalaiset lajit.
METSO-toimikunnan tuleekin varmistaa, että sekä valtakunnallisesti että alueellisesti uhanalaisten lajien - myös NT-lajien - esiintymätiedot päätyvät alueellisille ympäristökeskuksille. Tavalla tai toisella myös luonnontieteellisten museoiden tiedot on mitä pikimmin saatava metsäluonnon suojelusta vastaavien viranomaisten käyttöön. Uhanalaisten lajien suojelu kuuluu käytännössä ympäristökeskuksille, myös Suomen FFCS-metsäsertifikaatin kriteerin nro 20 mukaan. Tiedot uhanalaisten lajien elinpaikoista on saatava samalle kartalle: minne ikinä suurin "uhanalaiskeskittymä" osuukin, on alueen suojelua edistettävä kaikin keinoin.
4. Yksityismaiden suojelu ja rahoitusohjelma
Valtion on löydettävä rahaa yksityismaiden ostoon, ennen kuin metsäverotuksessa on kokonaan siirrytty pinta-alaverotuksesta puunmyyntitulon verotukseen. Nykyisen kaltainen metsäneuvonta ja taloudelliset paineet kaatavat käytännössä valtaosan vielä jäljellä olevista suojelunarvoisista yksityismetsistä viimeistään vuonna 2005. Tilanne on tällä hetkellä kestämätön, kun maanomistajat tarjoavat luonnonarvoiltaan merkittäviä metsiä suojeluun, mutta valtiolla ei ole tiukan rahoitusraamin vuoksi varoja. Vapaaehtoiseen suojeluun ei läheskään kaikilla yksityismetsänomistajilla ole varaa.
5. Kommentteja maakuntien kuulemistilaisuuksiin
METSO-toimikunnan järjestämät kuulemistilaisuudet maakunnissa eivät olleet painotuksiltaan ja alueellisesti edustavia. METSO-alueen läntinen, keskinen ja pohjoinen osa jäivät vaille kuulemista. Tilaisuuksista ei tiedotettu laajalti ja niihin pyydettiin ilmoittautumaan ennakkoon, mikä esti ns. tavallisia kansalaisia osallistumasta tilaisuuksiin.
Kuulemistilaisuuksien ohjelmaan kuuluneista kommenttipuheenvuoroista äänienemmistö oli jo lähtökohtaisesti annettu talousnäkökulmalle ja talouspainotteiselle sosiaalinäkökulmalle. Yhdessäkään tilaisuudessa kommenttipuheenvuoroa ei ollut annettu ekologille, jolloin luonnonarvojen puolesta puhuminen jäi luontojärjestöjen edustajien harteille. Puheenvuoroja ei liioin ollut matkailualan edustajilla eikä metsän virkistys- ja monikäyttäjillä.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Markku Ojanen,
sihteeri
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry
JAKELU
Metso-toimikunta
Kansliapäällikkö Sirkka Hautojärvi, Ympäristöministeriö,
Metso-toimikunnan puheenjohtaja
Ylijohtaja Aarne Reunala, Maa- ja metsätalousministeriö,
Metso-toimikunnan varapuheenjohtaja
TIEDOKSI
Johtaja Ulla Koivusaari, Pirkanmaan ympäristökeskus
Ylitarkastaja Marketta Hyvärinen, Pirkanmaan ympäristökeskus
Ylitarkastaja Ari Jokinen, Pirkanmaan ympäristökeskus
Johtaja Kaarlo Ouni, Pirkanmaan metsäkeskus
Metsänhoitopäällikkö Antti Peltonen, Pirkanmaan
metsäkeskus
Aluejohtaja Pekka Saarikoski, Metsähallitus