5.6.200 klo 12.00
Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ympäristöpalkinto 2002:
Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri palkitsi hervantalaisen Eila Sihvosen monipuolisesta työstä Hervannan lähiluonnon ja -metsien hyväksi. Palkinto luovutettiin Hervannassa Maailman ympäristöpäivänä 5.6.
- Eila Sihvonen on esimerkillinen asukasvaikuttaja. Hän on rohkeasti, peräänantamattomasti ja monin eri keinoin pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että Hervannassa säilyisi luontoa myös jälkipolville, perusteli Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Tuire Laurinolli palkitun valintaa.
- Eila aloitti aktiivityönsä Hervannan luonnon puolesta kymmenen vuotta sitten, seitsemänkymppisenä. Hän on antanut tälle työlle koko avoimen, lämpimän ja luovan persoonansa. Eila on osallistunut julkiseen keskusteluun runoillaan ja valokuvillaan, pitänyt yhteyttä kaupunginvaltuutettuihin, laatinut valituksia, kerännyt nimiä vetoomuksiin ja innostanut omalla esimerkillään muita.
Jo 82-vuotiaan Eila Sihvosen toiminta muistuttaa meitä siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä tarttua uusiin asioihin ja että luonnonsuojelutyö kurottaa aina myös pitkälle tulevaan - ohi oman aikamme.
Viime talvena marrasmyrskyjen jälkeiset tuulenkaatojen korjuut ja kaupungin ulkoilumetsiin Hervannassa kaavaillut hakkuut työllistivät ja surettivat näitä metsiä rakastavaa Eilaa. Samasta rakkaudesta kertoivat Hervannan kirjastossa toukokuussa esillä olleen valokuvanäyttelyn kuvat.
- Kuntien ja kaupunkien metsät ovat kaikkien kuntalaisten yhteisiä metsiä, totesi Laurinolli palkintoa luovuttaessaan. - Luonnonsuojelun tarpeet voitaisiin ottaa näissä metsissä paljon nykyistä paremmin huomioon - sekä luonnon että luonnossa liikkuvien ihmisten parhaaksi.
LISÄTIEDOT:
- Eila Sihvonen, puh. (03) 317 1801
- Tuire Laurinolli, puh. (03) 371 8121, 0400-737 580
Lumi valkea vaipallaan
alle hangen hohtavaisen
peittää pientareet peitollaan.
Talvi taikoo taikametsän,
valkoisemman, valoisemman.
Koivun, kauniin kuuraoksat
kaariporteiksi kaartuvat.
Korkeimmatkin korpikuuset
korkeuksiin kohonneet
taivaita tavoittelevat
talven taakka harteillaan.
Polut pienet polveilevat,
kulkijaansa kuljettavat,
satumetsään saattelevat.
Vievät Viitastenperälle
jyrkänteille jylhimmille,
vuorenpeikkojen majoille,
kontion kotikonnuille.
Kalliolta korkeimmalta,
huipulta huikaisevalta
kulkee katse kaukaisuuteen,
avaruuteen autereiseen
ylitse järven jäätyneen.
Sietäisipä silmäellä
näkymiä näyttäviä,
erämaita viimeisiä,
vieraittenkin viipyellä,
tutkistellen tuumaella
vasitenkin valvomalla
kaupunkimme laitamilla
aarteitamme arvokkaita,
ettei kauneus katoa,
lopu luonto Luojanluoma,
korpimaastot kulkijoilta,
metsäpolun polkijoilta.
Säilyisi salot soreat,
korpikuuset kaatamatta,
rantamme rakentamatta
näillä raukoilla rajoilla
herkillä Hervannan mailla.
EILA SIHVONEN