5.12.2002 ESITYS
FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Näsilinnankatu 48 E, 33200 Tampere
puh. (03) 213 1317
TO:Pirkanmaan liitto
Maakuntahallitus
Asia:
ESITYS
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri esittää, että Pirkanmaan I maakuntakaavaan sisällytetään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja edistämistä sekä virkistyskäytön turvaamista palvelevia aluevarauksia ja että näitä tavoitteita toteutetaan maakuntakaavaa suunniteltaessa myös muilla tavoin seuraavasti:
1. Luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeät yhtenäiset metsäalueet, ns. metsämanteret, esimerkiksi merkinnällä LYM. Näillä alueilla vältetään pirstoutumista edistävää maankäyttöä. Osaa alueista voitaisiin kehittää myös ns. luonnonhiljaisina alueina. Yleispiirteisyydestä johtuen kartalle rajatut varausesitykset sisältävät myös asunto- ja peltoalueita, joita esitys ei kuitenkaan koske. (Liite 1 + Karttaliite.) Liitteeseen 1 sisältyy myös kaksi pienempää metsäaluetta merkittäväksi S-merkinnällä.
2. Riittävän virkistysalueverkoston kannalta tärkeät, taajamien tuntumaan sijoittuvat metsäalueet, joilla voidaan myös soveltuvin osin kehittää luonnon monimuotoisuuden säilymistä, esimerkiksi merkinnällä V(luo). (Liite 1 + Karttaliite.)
3. Pirkanmaan 3. seutukaavassa turvetuotantoon varatuista soista turvetuotantovaraus poistetaan maakuntakaavassa sellaisilta luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeiltä soilta, joilla tuotantoa ei ole vielä aloitettu, ja korvataan S-merkinnällä. Kyseisten soiden luonnonarvoja on toistaiseksi selvitetty pääasiassa linnuston kannalta. (Liite 2.)
4. Vesi- ja rantaluonnon suojelun ja virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt huomioidaan maakuntakaavassa sisältäen Vanajaveden, Mallasveden, Pälkäneveden, Längelmäveden, Roineen ja Pyhäjärven vesistöreittien rehevät rantametsät, jotka mm. Pirkanmaan metsäohjelmassa (s. 42) on todettu tärkeiksi lehdoista ja lehtimetsistä riippuvaiselle lajistolle. Näiden vesistöjen joukkoon on luettava myös Iso-Kulovesi.
5. Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut harju- ja kallioalueet merkitään maakuntakaavaan siten, että niiden geologisten, biologisten ja kulttuuristen arvojen säilyminen ei tulevassa maankäytössä vaarannu.
Esitämme myös, että selvityksiä täydennetään muun muassa Uudenmaan tavoin metsämantereista, Satakunnan tavoin hiljaisista alueista sekä suojelemattomista soista.
PERUSTELUT
Valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden keskeisiä päämääriä ovat kestävä kehitys ja hyvä elinympäristö. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja elvyttäminen on olennainen osa ekologista kestävyyttä, jonka varassa muut kestävän kehityksen ulottuvuudet - taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys - pitkän päälle lepäävät.
Luonnonsuojelussa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ensisijaisena tarkoituksena on turvata kansallisen luonnonperinnön ja biologisen monimuotoisuuden säilyminen alueellisine ja paikallisine erityispiirteineen.
Riittävän virkistysalueiden verkoston merkitystä ei voi kyllin korostaa suunniteltaessa ja luotaessa hyvää elinympäristöä. Erityisen tärkeää on taata virkistysalueiden riittävyyys ja pysyvyys suurten kaupunkien liepeillä.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja virkistyskäytön yleis- ja erityistavoitteita
Kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskeviin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin on määritelty sekä yleis- että erityistavoitteita.
Yleistavoitteisiin on kirjattu muun muassa,
että alueidenkäytöllä edistetään
- elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien
alueiden monimuotoisuuden säilymistä,
- ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden
välillä,
- luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja
kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä,
- suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti
kestävää hyödyntämistä suojelutavoitteita
vaarantamatta,
- luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä
siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös
tuleville sukupolville.
Erityistavoitteisiin sisältyy muun
muassa, että alueidenkäytön suunnittelussa
- on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön
kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet,
ja alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä
aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota,
- on huomioitava vesi- ja rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön
kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt,
- on luotava alueidenkäytölliset edellytykset seudullisten
virkistysalueiden muodostamiselle erityisesti Etelä-Suomessa
ja suurilla kaupunkiseuduilla,
- on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava
yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet sekä pyrittävä
varaamaan turpeenottoalueiksi ensisijaisesti jo ojitettuja soita,
- hyviä ja laajoja pelto- ja metsätalousalueita ei tulisi
pirstoa muulla maankäytöllä.
Monet yllä esityistä tavoitteista on kirjattu myös Pirkanmaan ympäristöohjelmaan (2001). Esimerkiksi pohjoisella Pirkanmaalla on vielä jäljellä kohtalaisen yhtenäisiä metsä- ja suoalueita suojeltuine ytimineen. Maakuntakaavoituksessa metsä- ja suoluonnon monimuotoisuuden säilymistä tulee edistää turvaamalla riittävä elinympäristöjen verkosto.
Kohti eheämpää elinympäristöä
Alueidenkäytön suunnittelun yhtenä läpäisevänä tavoitteena on eheyttäminen, mikä koskee niin yhdyskuntarakennetta kuin luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämistäkin.
Eheyttäminen on erityinen haaste Pirkanmaalla luonnonolojen ja maakunnan keskuksen voimakkaan kasvun tähden. Suurten sisävesistöjen luonnehtimassa maakunnassa kohtaa kolme metsäkasvillisuusvyöhykettä: lounainen vuokkovyöhyke lehtokeskuksineen, Järvi-Suomi sekä karumpi Pohjanmaan vyöhyke, joista jokaisen ominaispiirteiden säilyminen tulee yhtä lailla taata maakuntakaavoituksessa. Maakunnan kasvupaine kohdistuu erityisesti Tampereen seudulle ja eteläosiin, missä on kiinnitettävä erityistä huomiota luonnonarvojen säilymiseen ja riittäviin virkistysalueisiin.
Toivomme neuvotteluja esityksestämme.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Markku Ojanen,
sihteeri
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
LIITE 1 Luonnon monimuotoisuudelle tärkeät yhtenäiset metsäalueet sekä virkistysalueet, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuudelle, osa kehitettävissä myös hiljaisiksi alueiksi.
LIITE 2 Pirkanmaan 3. seutukaavassa turvetuotantoon varatut luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät suot sekä suot, joiden luonnonarvot tulee selvittää.
LIITE 1
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n esitykseen 5.12.2002 luonnon
monimuotoisuuden ja riittävien virkistysalueiden turvaamisesta
Pirkanmaan I maakuntakaavassa
Luonnon monimuotoisuudelle tärkeät yhtenäiset metsäalueet sekä virkistysalueet, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuudelle, kaikki ovat kehitettävissä ainakin osin myös hiljaisiksi alueiksi:
1. Hervanta - Valkeakoski (Tampere, Lempäälä,
Kangasala, Valkeakoski)
- kaavamerkintäehdotus: V(luo)
2. Pirkkala - Lempäälä (Pirkkala,
Lempäälä, Tampere)
- kaavamerkintäehdotus: V(luo)
3. Ekojärvi - Iso-Hyyhönen (Vammala,
Vesilahti, Nokia)
- kaavamerkintäehdotus: LYM
4. Ritajärvet - Yyrinsuo (Vammala,
Mouhijärvi, Suodenniemi, Äetsä)
- kaavamerkintäehdotus: LYM
5. Kintulampi - Pukala (Tampere, Kangasala,
Orivesi)
- kaavamerkintäehdotus: V(luo)
6. Siikaneva - Lyly (Ruovesi, Orivesi, Juupajoki)
- kaavamerkintäehdotus: LYM
7. Isojärvi - Parkunsuo (Längelmäki)
- kaavamerkintäehdotus: LYM
8. Laipanmaa (Sahalahti, Kuhmalahti, Luopioinen,
Pälkäne)
- kaavamerkintäehdotus: LYM
9. Kaakkurijärvet - Pinsiö (Nokia,
Hämeenkyrö, Ylöjärvi, Tampere)
- kaavamerkintäehdotus: V(luo)
10. Häädetkeidas - Rengassalo
(Parkano)
- kaavamerkintäehdotus: LYM
11. Seitseminen - Helvetinjärvi (Parkano,
(Kihniö), Virrat, Kuru, Ruovesi,
Ikaalinen, Viljakkala)
- kaavamerkintäehdotus: LYM
12. Riponeva - Lakeisnevankangas (Virrat,
Keuruu)
- kaavamerkintäehdotus: LYM
13. Haukkaneva - Kurjenkylä (Virrat)
- kaavamerkintäehdotus: LYM
Pienemmät arvokkaat metsäalueet:
I. Sinivuori - Mulkovuori (Längelmäki,
Kuhmalahti)
- kaavamerkintäehdotus: S
II. "Neljän järven kannas"
(Mouhijärvi)
- kaavamerkintäehdotus: S
KOHDEKOHTAISET SELOSTUKSET
1. Hervanta - Valkeakoski (Tampere, Lempäälä, Kangasala, Valkeakoski) [ V(luo)]
Hervannan eteläpuolelta alkava ja Valkeakoskelle jatkuva metsäinen alue, johon jo Pirkanmaan 3. seutukaavassa on merkitty laaja, ekologinen käytävä MU-merkinnällä. Metsämanneresitys tähtää em. käytävän laajennukseen koko yhtenäisen metsäseudun kattavaksi. Alueen lajistoon kuuluvat mm. vaarantunut liito-orava ja karhu sekä lukuisat vanhojen luonnonmetsien lahopuusta riippuvaiset lajit.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. teki 7.1.2002 suojeluesityksen Tampereen kaupungille Hervantajärven ja Suolijärven metsistä. Hervanta-Seura ry. ja Tampereen hervantalaiset ry. esittivät Hervantajärven metsää Natura 2000 -ohjelman täydennyskohteeksi.
Alueen läpi kulkee Birgitan polun retkeilyreitti.
Alue on Tampereen kaupungin, metsäyhtiöiden, yksityisten ja Valkeakosken kaupungin omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät suojelualueet ja -aluevaraukset sekä virkistysalueet:
- Peräkulon vanhojen metsien suojelualue
(Natura 2000)
- Salmuksen alueen Natura 2000 -alue
- Salmuksen ja Iso-Riutan järvien virkistysalue; Lempäälä
- Kyynäröjärven virkistyalue; Lempäälä
- Rutajärven virkistysalue; Lempäälä, Kangasala
2. Pirkkala - Lempäälä (Pirkkala - Lempäälä - Tampere) [ V(luo) ]
Idässä rauta- ja moottoritien, lännessä Tampereen-Pirkkalan lentokenttään rajoittuva alue, joka kuuluu Etelä-Hämeen lehtokeskukseen ja lounaiseen vuokkovyöhykkeeseen. Alueen ydin on Pulkajärven vanhojen metsien suojelualue.
Joka puolelta voimakkaan ihmistoiminnan saartama alue on tärkeä, laaja virkistysalue. Jo Pirkanmaan 3. seutukaavassa suuri osa alueesta on MU-merkinnällä.
Alue on koko seudun viimeinen yhtenäinen metsäalue ja sillä on suuri merkitys esimerkiksi metsolle. Jos alueen pirstoutuminen jatkuu, metson paikallinen sukupuutto lienee väistämätön.
Alue on Tampereen kaupungin, metsäyhtiöiden, Pirkkalan ja Lempäälän kuntien sekä yksityisten omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät
suojelualueet ja -aluevaraukset:
- Pulkajärven vanhojen metsien suojelualue (Natura 2000);
Pirkkala
- Sikojoen suojelualuevaraus (Pir. 3. sk); Pirkkala
- Peltolammin-Pärrinkosken suojeluvarausalue (Pir. 3. sk);
Tampere
- Lehtovuoren suojelualuevaraus (Pir. 3. sk); Lempäälä
3. Ekojärvi - Iso-Hyyhönen (Vammala, Vesilahti, Nokia) [ LYM ]
Rämsöön ja Suonojärven länsipuolinen, harvaanasuttu takamaa-alue muodostaa monipuolisen kokonaisuuden: alueella on arvokkaita lintuvesiä ja pienvesiä, puustoisia soita ja avosoita sekä luonnontilaisen kaltaisia metsiä.
Metsämanner on suurelta osin UPM-Kymmenen omistuksessa. Rajauksessa on mukana myös yksityismaita ja Iso-Hyyhösen suojelualuetta ympäröivä valtion omistama suojelematon alue.
Metsämantereen sisältämät suojelualueet ja -aluevaraukset:
- Ekojärven lintuvesien suojeluohjelma-alue
(Natura 2000); Vammala
- Iso-Hyyhösen Natura 2000 -alue; Vesilahti
- Rekujärvensoiden suojelualuevaraus (Pir. 3. sk); Vammala
- Masojärvenkorven suojelualuevaraus (Pir. 3. sk); Nokia
4. Ritajärvet - Yyrinsuo (Vammala, Mouhijärvi, Suodenniemi, Äetsä) [ LYM ]
Pohjoisessa Tampereen-Porin tiehen (vt 11) ja etelässä Vammalaan rajoittuva metsämanner. Pirkanmaan 3. seutukaavassa jo laaja alue MU-merkinnällä sekä Ritajärvien retkeilyalue VR-merkinnällä. Metsämantereeseen sisältyvät myös linnustollisesti arvokkaat Iilivuoren kalliot ja Uuhisuo, jossa pesivät mm. kalasääski, kuikka, kapustarinta ja kurki.
Alue jatkuu Satakunnan puolelle Kiikoisiin.
Alue on metsäyhtiöiden, Vammalan kaupungin, yksityisten ja pieneltä osin valtion omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät
suojelualueet ja -aluevaraukset:
- Yyrinsuon suojelualuevaraus (Pir. 3. sk); Vammala
- Ritajärvien virkistysalueella Vammalan kaupungin omalla
päätöksellä suojeltu alue; Vammala
- Tuiskun kolulehdon lehtojensuojeluohjelman alue; Mouhijärvi
- Ritajärvien retkeilyalue (Vammalan kaupungin); Vammala
5. Kintulampi - Pukala (Tampere, Kangasala, Orivesi) [ V(luo) ]
Kintulammen ja Pukalan retkeilyalueet sisältävä, sekä luonnon monimuotoisuuden että virkistyskäytön kannalta merkittävä metsämanner, joka rajoittuu kaakkoisosaltaan Tampereen-Jyväskylän rautatiehen ja koillisosassaan Oriveteen.
Luonnonarvojen osalta alueen ytimet muodostavat mm. Vattulan ja Moikeronkankaan aarniometsät sekä suojelusuot.
Alue on Tampereen kaupungin, valtion, metsäyhtiöiden ja yksityisten omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät suojelualueet ja -aluevaraukset:
- Moikeronkankaan vanhojen metsien suojelualue
(Natura 2000); Orivesi
- Soimasuon soidensuojelualue (Natura 2000); Orivesi
- Pukalan saarten suojelualuevaraus (Pir. 3. sk), suojeltu Metsähallituksen
omalla päätöksellä
- Harjunvuoren-Viitapohjan Natura 2000 -alue
- Koukkusuon-Piilisuon-Viitanevan suojelualuevaraus (Pir. 3. sk);
Orivesi, Kangasala
- Vattulan yksityinen luonnonsuojelualue (om. Tampereen kaupunki);
Tampere
- Pehkusuon suojelualuevaraus (Pir. 3. sk); Orivesi
- Kintulammen retkeilyalue (Tampereen kaupungin); Tampere
- Pukalan virkistysmetsä (valtion); Orivesi
6. Siikaneva - Lyly (Ruovesi, Orivesi, Juupajoki) [ LYM ]
Kolmen kunnan alueelle ulottuva metsämanner on luontoarvoiltaan todella arvokas ja monipuolinen. Mantereen ytiminä ovat eri suojeluohjelmiin sisältyvät alueet: Siikaneva on Etelä-Suomen tärkeimpiä suoalueita, mm. Susimäki ja Musturi puolestaan lajistollisesti arvokkaita, erittäin laadukkaita aarniometsiä, jotka ilman kunnollista tukialuetta ovat auttamatta liian pieniä säilyttääkseen vanhojen luonnonmetsien lajistoa.
Siikanevan - Lylyn metsämantereeseen kuuluu Koivusuon - Sauvasuon kuukkelialue, joka on toinen Pirkanmaan tärkeimmistä jäljelläolevista kuukkelialueista. Suomen FINIBA - tärkeät lintualueet -selvityksessä Ruoveden-Juupajoen vedenjakajaseudulle onkin rajattu vielä suurempi metsäalue. Tärkein peruste luokittelulle FINIBA-alueeksi oli juuri kuukkelin pesiminen alueella.
Alueesta on tehty Metsähallitukselle kaksi moratorioesitystä, Susimäki ja Musturi - Kolmikoura. Pirkanmaan kuukkeliprojektin loppuraportissa Metsähallitukselta edellytettiin kuukkelin elinmahdollisuuksien turvaamista alueella.
Alue on Pirkanmaan 3. seutukaavassa pieneltä osin MU- ja suurelta osin MTm-merkinnällä. Alue on pääosin valtion ja metsäyhtiöiden omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät suojelualueet ja -aluevaraukset:
- Siikanevan soidensuojelu- ja Natura 2000
-alue; Ruovesi, Orivesi
- Susimäen vanhojen metsien suojelualue (Natura 2000); Ruovesi
- Ryövärinkuopan luonnonsuojelualue; Ruovesi
- Lakkasuon yksityinen luonnonsuojelualue ja suojelualuevaraus
(Pir. 3. sk); Orivesi
- Kuivajärven Natura 2000 -ohjelman täydennysalue; Ruovesi
- Musturin vanhojen metsien suojelualue (Natura 2000); Ruovesi
- Kolmikouran vanhojen metsien suojelualue ja Natura 2000 -ohjelman
täydennysalue; Ruovesi
- Nuijakorven aarnialue (suojeltu Metsähallituksen omalla
päätöksellä); Ruovesi
- Siikakankaan-Ryövärinkuopan arvokas harjualue; Ruovesi
7. Isojärvi - Parkunsuo (Längelmäki) [ LYM ]
Lännessä Parkunsuon suojelualueeseen ja idässä Kuhmoisten ja Keski-Suomen puolen Isojärven kansallispuistoon ja ympäristöarvometsään rajoittuva metsäinen alue, joka on pääosin UPM-Kymmenen omistuksessa. Alue tukee Isojärven kansallispuistoa ja on tärkeä osa ylimaakunnallista, yhtenäistä laajaa metsäaluetta. Alue jatkuu Keski-Suomen puolelle Kuhmoisiin.
Metsämantereen sisältämät
suojelualueet ja -aluevaraukset:
- Parkunsuon yksityinen luonnonsuojelualue ja suojelualuevaraus
(Pir. 3. sk); Längelmäki
8. Laipanmaa (Sahalahti, Kuhmalahti, Luopioinen, Pälkäne) [ LYM ]
Alue on eteläisen Suomen tunnetuimpia erämaisia takamaa-alueita. Takamaiden tunnuslintu, kuukkeli, on pesinyt Laipanmaassa ainakin vielä 1990-luvulla. Alueella on edelleen merkitystä kuukkelille - tulevaisuudessa varmasti enemmänkin, jos laji saadaan säilymään Pirkanmaalla.
Alue on metsäyhtiöiden ja yksityisten omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät suojelualueet ja -aluevaraukset:
- Saunakankaan vanhojen metsien suojeluohjelma-alue;
Kuhmalahti
- Laipanmaan virkistysalue (sisällytetään Pirkanmaan
1. maakuntakaavaan)
9. Kaakkurijärvet - Pinsiö (Nokia, Hämeenkyrö, Ylöjärvi, Tampere) [ V(luo) ]
Alue on todella monipuolinen metsäisten luontotyyppien ja arvokkaiden pienvesien muodostama kokonaisuus. Pinsiön-Matalusjoki on toinen jäljelläoleva eteläsuomalainen joki, jossa on yhä elinvoimainen raakku- eli jokihelmisimpukkakanta. Teivaalan-, Ahveniston- ja Pinsiönharjut ovat osa merkittävää pitkittäisharjujaksoa, Tampereen saumamuodostumaa, geologista muistomerkkiä.
Alueella pesii useita harvinaisia ja harvinaistuvia lintulajeja, mm. silmälläpidettävät kaakkuri ja kehrääjä. Laulujoutsen ja kurki ovat palanneet Pohjajärvenletolle. Seinävuoren ja Linnavuoren vaikuttavat kalliot pystysuorine pahtoineen täydentävät luontotyyppien ja elinympäristöjen monipuolisuutta.
Alue on suosittua retkeilymaastoa. Metsämannerrajaukseen
sisältyy myös taajamien lähivirkistysalueita, kuten
Lamminpään-Vuorentaustan harjumetsät, joiden suojelusta
on tehty esitys Tampereen kaupungille, sekä Ylöjärven
eteläosien harjualue. Siihen liittyy suoraan Mikkolankorven
metsäalue, jonka Pirkanmaan ympäristökeskus on
todennut maakunnallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi. Ylöjärven
kunnalle on esitetty Mikkolankorven suojelua. Hämeenkyrön
kunnalle puolestaan on esitetty kunnan omistaman osan suojelua
Kaitajärvenvuorten alueella. Kaakkurijärvien - Pinsiön
alueella on edelleen jäljellä myös luonnontilaisen
kaltaisia varttuneita ja vanhoja metsiä. Alueella on ainakin
seudullisesti suuri merkitys taantuneen ja uhanalaisen metsälajiston
säilymiselle.
Kaakkurijärvien - Pinsiön alue on metsäyhtiöiden,
Nokian ja Tampereen kaupunkien, Ylöjärven ja Hämeenkyrön
kuntien sekä yksityisten omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät suojelualueet ja -aluevaraukset sekä selvityksissä arvokkaiksi todetut alueet:
- Kaakkurijärvien Natura 2000 -alue
(sis. Kivikeskun yksityisen luonnonsuojelualueen); Nokia
- Pinsiön-Matalusjoen Natura 2000 -alue (sis. Ylä-Pinsiön
lähdelehdon); Nokia, Hämeenkyrö, Ylöjärvi
- Ahvenistonharjun yksityinen luonnonsuojelualue (Ylöjärven
kunta); Ylöjärvi
- Pinsiönharjun yksityinen luonnonsuojelualue (UPM-Kymmene);
Ylöjärvi
- Mustalammin yksityinen luonnonsuojelualue (Ylöjärven
kunta); Ylöjärvi
- Myllypuron lehdon Natura 2000 -alue; Tampere, Nokia
- Sasin purolehdot: lehtojensuojeluohjelma (Natura 2000); Hämeenkyrö
- Ruutananjärven yksityinen luonnonsuojelualue; Nokia
- Pohjajärvenleton suojeluvarausalue (Pir. 3. sk & alueen
osayleiskaava); Ylöjärvi
- Pihlajistonkorven suojeluvarausalue (alueen osayleiskaava);
Ylöjärvi
- Hautalammin suojeluvarausalue (Pir. 3. sk); Ylöjärvi
- Linnavuoren muinaismuistoalue; Nokia
- Teivaalan-Ahveniston-Pinsiönharjun arvokas harjualue; Ylöjärvi,
Hämeenkyrö
- Seinävuoren arvokas kallioalue; Hämeenkyrö
- Vähä-Kaidan luonnonsuojelullisesti arvokas pienvesi;
Hämeenkyrö
- Luojuunlähteiden luonnonsuojelullisesti arvokas pienvesi;
Hämeenkyrö
- Mikkolankorven alue: maakunnallisesti arvokas luontokohde; Ylöjärvi
10. Häädetkeidas - Rengassalo (Parkano) [ LYM ]
Häädetkeitaan - Rengassalon alue sijaitsee Pirkanmaan luoteiskolkassa. Alue sisältää runsaasti soidensuojelualueita, mutta myös aarniometsiä sekä Häädetkeitaan luonnonpuiston - kaikki lajistollisesti tärkeitä ydinalueita. Metsämanner on koottu yhdistämään erilliset suojelupalaset ehyeksi, toimivaksi kokonaisuudeksi.
Arvokas aluekokonaisuus jatkuu Karvian puolelle Satakuntaan Kauhanevan-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren kansallispuistoihin sekä soidensuojelualueisiin. Tämä yhteys länteen on tärkeä, mutta vielä merkittävämpi Häädetkeitaan - Rengassalon seudun luontoarvojen ja laajojen ekologisten yhteyksien kannalta on yhteys Parkanon halki Kurun, Ruoveden ja Virtain luontoarvoiltaan merkittäviin alueisiin ja niiden kautta Suomenselän Venäjälle asti ulottuvaan "ekoyhteysvyöhykkeeseen".
Häädetkeitaan - Rengassalon alueella sijaitsee myös linnustollisesti arvokas valtion omistama Saukonsuo, joka on varattu turvetuotantoon, mutta tuotantoa ei ole aloitettu.
Alue on valtion ja yksityisten omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät suojelualueet ja -aluevaraukset sekä selvityksissä arvokkaiksi todetut alueet:
- Häädetkeitaan luonnonpuisto
- Häädetkeitaan soiden soidensuojelu- ja Natura 2000
-alue
- Rengassalon vanhojen metsien suojelualue (Natura 2000)
- Puurokeitaan soidensuojelu- ja Natura 2000 -alue
- Horjunkeitaan Natura 2000 -ohjelman täydennysalue
- Ristiharjun arvokas harjualue
11. Seitseminen - Helvetinjärvi (Parkano, (Kihniö), Virrat, Kuru, Ruovesi, Ikaalinen, Viljakkala) [ LYM ]
Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoista ja niiden välialueesta koostuva, maakunnan pohjoisosien tärkeimmät aarniometsät yhteen kokoava metsämanner. Alueeseen kuuluu myös lukuisia merkittäviä suojeltuja ja suojelemattomia soita. Metsämanner on vähintäänkin valtakunnallisesti merkittävän Suomenselän ekoyhteysvyöhykkeen tärkein lenkki Etelä-Suomessa ja Pirkanmaalle ominaisen luonnon kenties keskeisin elementti.
Valtionmaiden Haukkamaan ympäristöarvometsä ja Riuttaskorven virkistysmetsä sisältyvät alueeseen. Alue on merkittävä luontomatkailun ja virkistyskäytön kannalta. Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot joutuvat tällä hetkellä vastaanottamaan niin suuria kävijämääriä, että puistojen luonnonsuojelutavoitteet vaarantuvat. Kansallispuistojen ulkopuolisia alueita olisikin kehitettävä luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kannalta parempaan suuntaan.
Metsähallitukselle on tehty useita ns. moratorioesityksiä eli ehdotuksia määräaikaisesta rauhoittamisesta osa-alueista. Tavoitteena on ollut pienten suojelualueiden yhdistäminen ja laajentaminen. Moratorioalueita ovat Haukkamaan ympäristöarvometsä, Lymylampi, Pikku-Suolijärvi, Seitseminen-Petäjäjärvi ja Isokivenneva-Marjakangas.
Virtain Pahkanevan - Isonevan linnustollisesti arvokkaasta suokokonaisuudesta on tehty suojeluesitys omistajalle (UPM-Kymmene) ja ympäristöviranomaisille. Kyseiset suot on varattu turvetuotantoon, mutta tuotantoa ei ole aloitettu.
Ruoveden kunnalle on tehty esitys kunnan omistamien, Helvetinjärven kansallispuiston kupeessa sijaitsevien maiden liittämisestä puistoon.
Alue on valtion, metsäyhtiöiden, mm. Ruoveden kunnan ja yksityisten omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät suojelualueet ja -aluevaraukset sekä selvityksissä arvokkaiksi todetut alueet:
- Seitsemisen kansallispuisto (Natura 2000);
Kuru, Ikaalinen
- Helvetinjärven kansallispuisto (Natura 2000); Ruovesi
- Petäjäjärven vanhojen metsien suojelualue (Natura
2000); Kuru
- Pikku-Suolijärven Natura 2000 -alue (Natura 2000 -ohjelman
täydennys); Kuru
- Lymylammen vanhojen metsien suojelualue (Natura 2000); Ikaalinen
- Pitkäkankaan Natura 2000 -ohjelman täydennysalue;
Kuru
- Ilvesmäen-Läämännevan metsän Natura
2000 -ohjelman täydennysalue; Ruovesi
- Temppeliharjun Natura 2000 -ohjelman täydennysalue; Ruovesi
- Pitämävuorten vanhojen metsien suojelualue (Natura
2000); Kuru
- Isonevan-Raitakulonnevan soidensuojelualue (Natura 2000); Kuru,
Virrat
- Närhinevan-Korolammen soidensuojelualue (Natura 2000);
Virrat
- Aurejärven rantojensuojeluohjelma-alue (Natura 2000); Kuru,
Parkano
- Raattaniemen-Vekaraniemen vanhojen metsien suojelualue (Natura
2000); Kuru
- Isokivennevan- Marjakankaan vanhojen metsien suojelualue ja
Natura 2000 -alue; Parkano
- Haukkamaan ympäristöarvometsä (valtion); Kuru,
Ruovesi
- Riuttaskorven virkistysmetsä (valtion); Kuru
12. Riponeva - Lakeisnevankangas (Virrat) [ LYM ]
Virtain keskustasta luoteeseen, Killinkosken kylän etelä- ja kaakkoispuolella sijaitseva laaja metsäalue, joka jatkuu yhtenäisenä Keuruulle, Keski-Suomen puolelle. Metsäalue on erittäin merkittävä jo yhtenäisyytensä vuoksi, mutta tärkein piirre on alueen eteläsuomalaiseksi yhä elinvoimainen kuukkelikanta.
Valtakunnallisesti silmälläpidettävän, alueellisesti äärimmäisen uhanalaisen kuukkelin ohella alueella on myös muita merkittäviä, "perinteisiä" luontoarvoja: Lakeisnevankankaan suojeltu aarniometsäydin sekä luonnontilaisen kaltaisia, suojelemattomia metsiä ja soita.
Metsähallitukselle on tehty alueesta esitys sekä kuukkelin tulevaisuuden turvaamisesta että moratoriosta.
Alue on valtion, metsäyhtiöiden ja yksityisten omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät
suojelualueet ja -aluevaraukset sekä selvityksissä arvokkaiksi
todetut alueet:
- Lakeisnevankankaan Natura 2000 -alue
- Metsähallituksen omalla päätöksellä
suojeltu pieni metsäalue Kotanen-Killinkoski -tien (nro 3493)
varressa
13. Haukkaneva - Kurjenkylä (Virrat) [ LYM ]
Erittäin merkittävä suojeltujen ja suojelemattomien soiden muodostama verkostotyyppinen kokonaisuus. Alueella on useita linnustollisesti merkittäviä soita, jotka on varattu turvetuotantoon, mutta tuotantoa ei ole aloitettu.
Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden soiden muodostama, ekologisesti toimiva verkosto jatkuu Etelä-Pohjanmaan puolelle Alavudelle ja Peräseinäjoelle sekä Pirkanmaan pohjois- ja luoteisrajan sisällä Parkanon länsiosiin, missä sijaitsee mm. Häädetkeitaan luonnonpuisto (LYM-alue nro 10). Haukkanevan - Kurjenkylän suo- ja metsämanner on tärkeä osa Venäjän puolelta Länsi-Suomeen ulottuvaa Suomenselän "ekoyhteysvyöhykettä". Haukkanevan -Kurjenkylän alueelta vyöhyke jatkuu lähes saumatta Seitsemisen - Helvetinjärven metsämantereeseen (LYM-alue nro 11).
Alue on valtion ja yksityisten omistuksessa.
Metsämantereen sisältämät
suojelualueet ja -aluevaraukset sekä selvityksissä arvokkaiksi
todetut alueet:
- Haukkanevan-Nikulinnevan-Ruuhinevojen soidensuojelualue (Natura
2000)
- Silmänevan soidensuojelualue (Natura 2000)
- Mutkannevan suojeluvarausalue (Pirkanmaan 3. sk)
I. Sinivuori - Mulkovuori (Längelmäki, Kuhmalahti) [ S ]
Sinivuoren luonnonpuiston itäpuolinen, suoraan puistoon rajoittuva Mulkovuoren arvokas metsä täydentää luonnonpuiston biotooppikirjoa ja tukee eliölajiston säilymistä.
Jo kansallispuistokomitea esitti mietintössään vuonna 1976, että Mulkovuoren alue liitetään Sinivuoren luonnonpuistoon. Viimeksi aluetta on ehdotettu (mm. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimesta) Natura 2000 -ohjelman täydennykseen 7.12.1999.
Mulkovuoren alue on yksityisomistuksessa. Mulkovuoren ja Sinivuoren välisen alueen omistaa Längelmäen kunta.
Suojelualueet, -aluevaraukset ja selvitykset:
- Sinivuoren luonnonpuisto: alkuperäinen osa ja valtionmaalle
perustettu pieni laajennus (Natura 2000)
- Mulkovuoren valtakunnallisesti arvokas kallioalue
- Pakojärven luonnonsuojelullisesti arvokas pienvesi
II. "Neljän järven kannas" (Mouhijärvi) [ S ]
Neljän pienen metsäjärven - Iso Suksijärven, Pikku Suksijärven, Pohjusjärven ja Hiki-Suitun - ympäristöstä ja järvien välisestä kannaksesta koostuva alue sijaitsee Mouhijärvellä, Hyynilänkankaan eteläpuolella, lähellä Suodenniemen rajaa. Alue on pienehköstä koostaan huolimatta monipuolinen metsäisten luontotyyppien kokonaisuus, jolla elää mm. uhanalainen liito-orava ja vanhojen luonnonmetsien kääväkäslajeja.
Alue on UPM-Kymmenen omistuksessa. Siitä
on tehty yhtiölle ja ympäristöviranomaisille suojelusitys
kesäkuussa 2001.
LIITE 2
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n esitykseen 5.12.2002 luonnon monimuotoisuuden ja riittävien virkistysalueiden turvaamisesta Pirkanmaan I maakuntakaavassa
Esitämme, että
1) seuraavien Pirkanmaan 3. seutukaavassa turvetuotantoon varattujen
soiden EO-merkintä poistetaan ja korvataan S-merkinnällä
ja
2) seuraavien Pirkanmaan 3. seutukaavassa turvetuotantoon varattujen,
mutta vielä avaamattomien soiden luonnonarvot ja merkitys
luonnon monimuotoisuuden kannalta selvitetään, ennen
kuin niiden maankäyttöluokka merkitään maakuntakaavaan.
Soiden linnustoa on selvittänyt lintuharrastaja Rainer Mäkelä vuosina 1997 ja 2002.
1) EO-merkintä korvataan S-merkinnällä
KIHNIÖ 04
04 EO 451 Lylyneva (samaa kokonaisuutta kuin 455 Iso-Ristineva)
Linnustollisesti erityisen arvokas valtionmailla sijaitseva, valtaosin
ojittamaton avosuo lähellä Jalasjärven rajaa. Paikan
linnustoa on takseerattu 29.6.1997, jolloin todettu riekko (poikue
+ mahd. toinen rev.), kapustarinta (rev.), liro (rev.), niittykirvinen
(2 rev.). Lylynevan tila vaikuttaa myös läheiseen Iso-Ristinevaan
(04 EO 455), jonka pohjoisosalla on tavattu 1997 kapustarinta
(rev.), riekko (2 rev., myös poikue) ja niittykirvinen (3
rev.). Osin Parkanon puolella sijaitseva Iso-Ristinevan eteläpää,
Vähä-Ristineva ja Vuorisuo ovat turvetuotannossa.
KURU 30
30 EO 451 Lapioneva ja 30 EO 452 Haapaneva Valtion omistamia,
linnustollisesti arvokkaita suoalueita. Soiden linnustoa on takseerattu
keväällä ja kesällä 1997. Alueella tavattu
tuolloin riekko (1 rev.), lisäksi kurkipari, metsäviklo
ja niittykirvinen. Suolla on aiempina vuosina tavattu pesimä-aikaan
lisäksi mm. liro, kapustarinta ja lapinharakka. Pirkanmaan
luonnonsuojelupiiri ry. ja Suomen luonnonsuojeluliitto ry. ovat
esittäneet Metsähallitukselle 3.12.2000 Aure-Haukkamaan
alue-ekologisesta suunnitelmasta antamassaan lausunnossa (liite
3), että mm. Lapioneva tulisi alue-ekologisessa suunnitelmassa
merkitä osaksi arvokasta luontokohdetta.
30 EO 455 Alkkunaneva
Kurun itäpuolella valtionmailla sijaitseva linnustollisesti
arvokas avosuo. Keväällä-kesällä 1997
alueen pesimälinnustoa on kartoitettu ja havaittu mm. riekko
(2 k-rev.), kapustarinta (1 rev.), niittykirvinen (1 rev.) sekä
kurki. Reunametsässä tavattiin isokäpylintuja ja
metson jätöksiä. Suo on myös merkittävä
teerien soidinpaikka. Viimeksi vuonna 2002 suon eteläpään
reunamännyssä on todettu asuttu kalasääsken
pesä.
30 EO 456 Ukonmurronneva = Putkineva
Valtionmailla sijaitseva, erityisesti pohjoisosiltaan erittäin
arvokas riekkosuo.
30 EO 457 Pallinneva
Valtionmailla sijaitseva metsittynyt suo, jonka läpi kulkee
sähkölinja. Luultavasti osin linjan tuoman avoimuuden
ansiosta suolla todettu riekkoreviiri.
30 EO 462 Pahkaneva (osin Virtain puolella)
Ks. Virrat 29 EO 462. Virtain luonnonsuojeluyhdistys ry., Pirkanmaan
luonnonsuojelupiiri ry. sekä Pirkanmaan ja Suomenselän
lintutieteelliset yhdistykset ovat jättäneet 12.10.2001
pääosin Virtain puolella sijaitsevista Isonevasta-Pahkanevasta
suojeluesityksen UPM-Kymmenelle, ympäristöministeriölle
ja Pirkanmaan ympäristökeskukselle.
PARKANO 01
01 EO 452 Lähdetneva
Yksityinen, pääosin ojittamaton ja linnustoltaan erityisen
arvokas avosuo Parkanon pohjoisassa, aivan Jalasjärven rajalla.
Suo on varsin kostea etelä- ja keskiosiltaan. Pesimälajistosta
tehty havaintoja vuonna 1997: kapustarinta (2 rev.), liro (rev.),
niittykirvinen (väh. 2 rev.), harmaalokki (rev.). Lisäksi
suolta löytyi riekon sulkia ja jätöksiä (1-2
rev.), samoin kurjen, jotka molemmat lajit ovat kuuluneet perinteisesti
suon pesimälajistoon. (Ks. myös 453 Kotoneva, jonka
arvoja ei ole kartoitettu).
01 EO 463 Ristineva
Valtion omistama suoalue, joka on osittain tuotannossa. Vielä
vuoden 1997 takseerauksissa suon reuna-alueilta löytynyt
3 riekkoreviiriä ja yksi niittykirvisreviiri. Kesällä
2002 suon kaakkoiskulmaus tai eteläpää on ojittamatta,
missä riekkorev. 1997, mutta ei 2002. Suon säilyttäminen
tärkeää myös Saukonsuon linnustollisten arvojen
säilyttämiseksi. (Ks. myös 464 Saukonsuo, jonka
pohjoispuolelta Ristineva alkaa lähes yhtenäisenä.)
01 EO 464 Saukonsuo
Pääosin valtion omistuksessa ja lähes luonnontilainen,
mutta eteläosassa pieni yksityinen alue, joka ojitettu ja
pintakuorittu. Sopisi hyvin myös ennallistamiskohteeksi.
Kapea, pitkänomainen suo, joka aivan eteläosastaan saatettu
turvetuotantoon, mutta varsinaista turpeennostoa ei ole aloitettu.
Pohjoisosa varsin kostea ja linnustollisesti monipuolinen. Alueen
pesimälinnustoa on käyty takseeraamassa kahdesti kesä-heinäkuussa
1997: kurki (rev.), riekko (2 rev.), liro (rev.), tuulihaukka
(poikue), niittykirvinen (2 rev.). (Ks. myös 463 Ristineva.)
01 EO 480 Murronneva
Saukonsuon (464) länsipuolella sijaitseva hyvin pieni valtion
omistama suo. Avosuota mutta kartan mukaan laajalti ojitettu,
joskin edelleen avosuota.
VIRRAT 29
29 EO 454 Hirvineva (Palo-, Sammal-, Hirvi- ja Silmälamminnevan
kokonaisuus) Osa Palo-, Sammal-, Hirvi- ja Silmälamminnevan
muodostamaa kokonaisuutta. Hirvineva ei ole vielä tuotannossa.
Sijaitsee aivan Silmänevan suojelusuon kupeessa lounaispuolella.
Hirvinevalla riekkoreviiri 1997. Palo-, Sammal-, Hirvi- ja Silmälamminneva
eivät ole turvetuotannossa ja sijaitsevat Silmänevan
suojelusuon lounaispuolella, Silmälamminneva aivan kiinni
suojelusuossa. Linnustoa ei ole varsinaisesti laskettu, mutta
löydetty 4 riekkoreviiriä. (Ks. 456) Ks. Liite 1: Haukkaneva-Kurjenkylä,
Virrat, LYM-esitys.
29 EO 455 Kaivosneva
Ei tuotannossa, mutta kytkeytyy edelliseen ja seuraavaan (454
+ 456).
29 EO 456 Paloneva (RM: Palo-, Sammal-, Hirvi- ja Silmälamminnevan kokonaisuus) Valtion omistama, ks. 454 ja 455.
29 EO 462 Pahkaneva (Kuru) (samaa kokonaisuutta
kuin 463, 464, 465 ja Nimetönneva)
Omistaja UPM-Kymmene. Ks. myös 29 EO 464 Isoneva ja 30 EO
462. Virtain luonnonsuojeluyhdistys ry., Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri
ry. sekä Pirkanmaan ja Suomenselän lintutieteelliset
yhdistykset ovat jättäneet 12.10.2001 pääosin
Virtain puolella sijaitsevista Isonevasta-Pahkanevasta suojeluesityksen
UPM-Kymmenelle, ympäristöministeriölle ja Pirkanmaan
ympäristökeskukselle.
29 EO 464 Isoneva (samaa kokonaisuutta kuin
462, 463, 465 ja Nimetönneva)
Omistaja UPM-Kymmene. Ks. 462.
2) Seuraavien turvetuotantoon varattujen soiden luonnonarvot ja merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta selvitetään, ennen kuin niiden maankäyttöluokka merkitään maakuntakaavaan
PARKANO
01 EO 453 Kotoneva
Yksityinen, pääosin ojittamaton suo linnustoltaan erityisen
arvokkaan Lähdetnevan (452) koillispuolella, osittain Jalasjärven
puolella.
01 EO 461 Pohjoisneva
Lienee osin valtion, osin yksityisen omistama. Linnustotiedot
selvitettävä.
01 EO 465 Nivusneva - Isoneva
Valtion turvetuotannossa oleva alue, mutta alueen pohjoispuolella
monimuotoinen Nivusjärven ympäristö, Nivuksenneva,
Saikkalanneva, Välinevan alue lienevät luonnonarvoiltaan
merkittäviä.
01 EO 466 Mustakeidas
Yksityinen, ojitettu ja metsittynyt suo Parkanon pohjoisosassa,
Nivusnevan
turvetuotantoalueen eteläpuolella.
01 EO 469 Lapinneva
Yksityinen, pieni, Parkanon keskustan länsipuolella sijaitseva
metsittynyt suo, jossa havaittu merkkejä riekon pesinnästä.
Läheisen Niininevan turvetuotantoalueen pohjoispuolen nevalla,
Harjulammen ympäristössä havaittu v. 1997 kaksi
(2) riekkoreviiriä.
01 EO 478 Liesineva
Valtion omistama, ojitettu suo, joka ei ole vielä tuotannossa.
Vuonna 1997 suon eteläosassa riekkoreviiri.
01 EO 481 Kotoneva
Valtion omistama, ojittamaton suoalue, jossa 1997 tavattu kapustarinta.
Erinomainen riekkosuo, mutta toistaiseksi tutkimaton.
01 EO 482 Kivineva
Yksityinen Puurokeitaan suojelusuon länsipuolella oleva pieni,
ilmeisen metsittynyt suo, josta ei ole tarkempia tietoja.
VIRRAT
29 EO 459 Kirnuneva
Pienehkö suo, jota ei ole tarkemmin tutkittu (ks. myös
459 Housuneva).
29 EO 460 Housuneva
Ks. 459 Kirnuneva.
29 EO 468
Valtion omistama suoalue Alavuden ja Peräseinäjoen rajalla,
Pirjatannevan suojelusuon eteläpuolella. Heinäkuun lopulla
1997 suolla tavattu mm. riekko, kurkipari ja kapustarinta. EO-varaukset
467 ja 468 rajautuvat Pirjatannevan suojeluvaraussuohon. Hietasalonnevan-Räntäsalonnevan
(EO 451) turvetuotantoalueen koillispuolella - tuotannon rajaukset
selvitettävä ja alueen luonnonarvot selvitettävä
perusteellisesti.