31.10.2002
FROM: Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri
ry.
Kirkkokatu 35, 70100 KUOPIO
TO: Pohjois-Savon maakuntahallitus, Pohjois-Savon
Liitto
PL 247 (Sepänkatu 1), 70101 KUOPIO
Lausunto
Maakuntakaavoituksen nykyvaiheessa ollaan tekemässä koko Pohjois-Savon kannalta olennaisen tärkeitä ja osin lopullisia ratkaisuja valittaessa Kuopion kaupunkiseudun asutuksen ja työpaikkarakenteen tulevan kehityksen painopistesuunnat. Mielestämme neljän rakennevaihtoehdon kuvallinen esittäminen konkretisoi hyvin valintatilannetta, mutta mikään niistä ei sellaisenaan sovi jatkosuunnittelun pohjaksi vaan niistä on mahdollista muodostaa uusi yhdistelmä, joka tulisi turvaamaan koko maakunnan tasapainoista kehittymistä ja säilyttäisi ne olennaiset luonnonarvot, jotka maakunnassamme ovat tähän saakka säilyneet. Juuri tällainen kehitysvaihtoehto täyttää parhaiten maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksen kestävän kehityksen edistämisestä.
Kestävä kehitys edellyttää
yhteiskunnan toiminnoilta taloudellisuutta kautta linjan ja näin
ollen lukuisten kalliiden palvelujen keskittämistä,
siten että ne tuotetaan ja käytetään kustannustehokkaasti.
Asutuksen ja työpaikkarakenteen kehittäminen nauhamaisena
rakenteena Kuopion keskustasta maakuntaan eri suuntiin jo olemassaolevia
pääteitä myöten on luonteva ratkaisu. Näin
varmistetaan jo valmiin tieverkon kunnossapidon edellytykset ja
vahvistetaan riittävän julkisen liikenteen toiminnan
kannattavuutta.
Maakuntakaavan ehdolla olevasta neljästä rakennevaihtoehdosta kaksi on kehitelty ns. Vaajasalon siltavaihtoehdon pohjalta. Kyseiset vaihtoehdot jättäisivät kaksi hyvää ja luontevaa kehityssuuntaa näivettymään. Nämä ovat 1) Siilinjärvi-Maaninka välin vakiintuneet kulttuuriseudut jatkuen pitkälle Pielaveden suuntaan ja 2) kehittyvä pientaloasutus Kuopio-Karttula-Tervo -suuntaan. Molempiin on valmis, hyvä tieyhteys, jotka on syytä pitää kunnossa.
Vaajasalon sillan rakentaminen olisi erittäin kallis hanke. Kuinka monta vuosikymmentä joutuisimme sen toteutumista odottamaan? Jos koko maakunnan tuleva kehitys sidottaisiin tähän "megahankkeeseen", olisimme suunnitelminemme tuuliajolla koko odotusajan, josta itäinen ja koillinen Savo kärsisivät eniten. Kestävän kehityksen kannalta infrastruktuurihankkeita ei pidä rakentaa enemmän kuin niitä on varaa pitää kunnossa. Vaajasalon siltaan sijoitettu raha sekä uuden valtatielinjauksen ylläpito olisi joka tapauksessa poissa jostain muusta. Olisiko se esimerkiksi poissa Savonradan oikaisusta, joka on meille tärkeämpi suunta? On myös nähtävissä, että uusi tie Vaajasaloon jakaisi joukkoliikenteen itään kahdelle väylälle, joista kummallakaan riittävän tiheä joukkoliikenne ei olisi kannattavaa. Tämä pakottaisi loputkin ihmiset henkilöautoihin, mikä on kestävän kehityksen vastaista.
Vaajasalon kautta kulkevaa VT 17 linjausta voidaan monin tavoin pitää nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain hengen vastaisena, joka painottaa kestävän kehityksen, ympäristöarvojen kunnioittamisen sekä jo olemassaolevien rakenteiden hyödyntämisen tarvetta. Valtatieverkoston sekä Kuopion seutukokonaisuuden kehittämisen kannalta on oleellisempaa nykyaikaistaa VT 5 Kallansiltojen kohdalla ja kytkeä VT 17 liittymä Kuopion-Siilinjärven-Rissalan lentokentän kasvupotentiaaliin sen sijaan että VT 17 tuotaisiin uudella erittäin kalliilla ratkaisulla suoraan keskelle Kuopion kaupunkia alueelle, joka jo nykyisellään on suunnittelullisesti ongelmallinen liikenneruuhkien, luonnonarvojen ja asuntorakentamispaineiden takia.
Vaajasalon tielinjaus heikentäisi merkittävästi luonnonarvoja: rakennettaisiin huomattava uusi "melukanava" Kallaveden ylle ja halkaistaisiin Kortejoki-Vartiala välillä luonnon kannalta erittäin tärkeä yhtenäinen metsämanner.
Kuopion taajama-alueen levittäminen Kallaveden toiselle rannalle nykyisen yhdyskuntatekniikkaverkoston ulkopuolelle on epätarkoituksenmukaista varsinkin kun kaikille väestösuunnitteille on ratkaistavissa laadukkaat rakentamismahdollisuudet jo nykyiseen yhdyskuntarakenteeseen luontevasti liittyen. Lisäksi ko. asutus perustuisi käytännössä henkilöautoliikenteeseen.
Maakuntakaavan strategisena kysymyksenä luonnoksessa mainitaan keskeisten tavoitteiden kolmantena kohtana lentokentän seudun, Vuorela - Jännevirta kehittäminen. Siilinjärvi on jo aloittanut seudun kehittämisen selkeäksi työpaikkojen ja asutuksen keskittymäksi, eikä sitä pidä heikentää Vaajasalon siltahankkeella. Hyvällä suunnittelulla kaikki tarvittava liikennereitistö,asutus ja työpaikkaverkosto mahtuvat näille alueille ja itäisen suunnan joukkoliikenteen kannattavuus voidaan turvata.
Myös Puijon metsäinen selänne on nähtävä osana tätä laajempaa kokonaisuutta. Puijon luonnonarvoja ei enää saa heikentää lisäasutusalueilla (esim. Pihlajaharju) eikä metsänhakkuilla. Puijo ja Kallavesi muodostavat jo symboliksi muodostuneen arvoparin, joka on oleellinen koko alueen matkailuimagolle ja luonnollisestikin myös asukkaiden viihtyisyydelle ja virkistykselle. Puijolla on keskeinen merkitys kaukomaisemassa, mikä on otettava huomioon maisemasuunnittelussa. Samoista syistä myös Laivonsaari on sopimaton Kuopion kasvusuuntana.
On nähtävissä, että uudet arvot ja muuttuvat elämänasenteet tulevat muuttamaan yhteisöllisiä arvorakenteita ehkä hyvinkin pian. Luonnonläheisyys ja hiljaisuus ovat arvoina vahvassa nousussa suomalaisessa luontomatkailussa. Elämysmatkailu ei välttämättä tarkoita rakotulilla yöpymistä aarniomestsissä, vaan laavuyö nuotiolla riittää hyvinkin. Yhdentyminen Eurooppaan tuo maahamme uudenlaisia matkailijoita. Heille suurin elämys onkin HILJAISUUS.
Kuopion Kallaveden itärannan ja Melalahden taajaman välissä on juuri tämä Kuopion viimeinen hiljaisuuden alue, vaikka se ei erämaata olekaan. Alueella on laaja vanhojen metsien yhdistymä, jossa luontopolut yhdistävät kaksi luonnonsuojelualuetta, Tonkkurinmäen ja Mustavuoren. Summan uusi kanava Riistavedelle tukee aluekokonaisuutta veneilijän kannalta. Lisäarvoa seudulle tuo uusi kanavayhteys Akonvedeltä Juankosken kautta Nilsiän Tahkovuoren lomakeskuksen rannoille saakka. Kokonaisuutena tämä laaja alue on erinomainen matkailu- ja luontoarvojen symbioosi, jonka tulevaa arvoa ei vielä kyllin ymmärretä. Saimaan laajan vesistöalueen koillisosaan on muodostumassa uusi puhtaiden vesien venematkailualue, jonka palvelurakenne on vasta kehityksensä alussa.
Kansainvälisen IBA-ohjelman kohdealueet on huomioitu kaavasuunnittelussa puutteellisesti. Kansalliseen IBA-ohjelmaan kuuluvia alueita Kuopiosta ja Siilinjärveltä on ehkä jäämässä pois kaavasta. Mielestämme kaikki kaavaalueilla olevat IBA- ja FINIBA-kohteet tulisi merkitä kaavaan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeinä alueina.
Korostamme, että maakuntakaavaprosessissa on huomioitava maakunnallisten luontoarvojen ohessa myös paikallisesti merkittävät luontokohteet, koska vain näin menetellen voidaan saavuttaa kohteiden arvollinen yhtenäisyys ja kattavuus sekä siirtää kaavavaikutus aikanaan alemmille kaavatasoille.
Energiantuotannon tavoitteena tulisi maakunnassa olla siirtyminen uusiutuvan bioebergian (puu) käyttöön mahdollisimman laajassa mitassa. Käytännössä uusiutumattomana luonnonvarana turve ei sovellu energiatuotannon keskeiseksi lähteeksi ja siksi sen käytöstä olisi suunnitelmallisesti ajan mittaan luovuttava. Tähän pakottaa myös se, että maakunnan turvesuokapasiteetti on jo maksimaalisesti käytössä. Lisätuotannolle ovat esteenä mm. vesiensuojelulliset ja linnuston- sekä kasvistonsuojelulliset syyt.
Kari Saukkonen, puheenjohtaja Pekka Tenhunen, piirisihteeri