16.5.2002
Pohjois-Pohjanmaan länsiosan metsämaasta (keskiboreaalinen metsäkasvillisuusvyöhyke) on suojeltu keskimäärin 1.7 prosenttia. Aivan rannikolla metsien suojelupinta-ala jää alle yhden prosentin. Oulujoen pohjoispuolella Lapin kolmioon päättyvällä alueella päästään noin kahden prosentin metsiensuojeluasteeseen.
Tilanteen korjaamiseksi Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry esittää kyseisen alueen suojellun metsämaan määrän nostamista viiteen prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Lakisääteisen suojelun lisäksi talousmetsien monimuotoisuutta tulee kehittää metsälain ja sertifiointiehtojen vähimmäistavoitteita enemmän.
Pohjois-Pohjanmaan länsiosien metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpito suotuisalla tasolla vaatii suojelualueverkon täydentämistä, mikä merkitsee myös lisää rahaa suojelualueiden hankintaan. Uutta määrärahaa tarvitaan siksikin, että suojeltavaksi tarjottavia nykyisten suojeluohjelmien ulkopuolisia metsäalueita voitaisiin välittömästi lunastaa.
Nykyisten suojelualueiden rajausten korjaaminen on keskeinen keino varsinkin soidensuojelualueilla, jollaisia tarkasteltavankin alueen suojelualueet pääosin ovat. Tällä hetkellä suojelu koskee vain turvemaata. Aapasuovyöhykkeellä soiden reunametsien ja kivennäissaarekkeiden suojelu kohentaisi korpien ja metsäluhtien suojelun tilaa, mutta parantaisi myös suon ekologista toimivuutta ja suojeluarvojen säilymistä pitkällä aikavälillä.
Maankohoaminen on Pohjois-Pohjanmaan erityispiirre ja sen suojelu on alueen erityisvastuu. Nykyiset suojelualueet ja suojeluvaraukset eivät riitä rannikon erityispiirteiden vaalimiseen. Maankohoamisrannikon luonnonsuojelullisesti arvokkaat biotoopit tulee pikaisesti selvittää ja tehdä esitykset tarvittavista suojelutoimista.
Lisäsuojelusta huolimatta edelleen 95 prosenttia metsämaasta jää mtalouskäyttöön. Siksi tarvitaan uudistuksia metsätalouden neuvontaan ja metsätaloussuunnitteluun sekä metsälainsäädäntöön. Tarvitaan lisää ekologista kestävyyttä sekä metsänkäsittelymenetelmiin että neuvontaan. Nyt alalta puuttuu halu ja kyky palvella niitä metsänomistajia, jotka haluavat painottaa metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista ja jopa lisäämistä muiden tavoitteiden kustannuksella. Metsäluontoarvojen suojelutason korjaamista auttaisi myös metsälain monimuotoisuuspykälän täydentäminen lisäämällä listaan kattavasti kaikki metsäisten luontotyyppien avainbiotoopit, kuten luonnonsuojelullisesti arvokkaat havu-, seka- ja lehtimetsiköt ja harjumaiden paisterinteet.
Metsiensuojelun rahoituksen järjestämisessä kestävän metsätalouden rahoitustuki on keskeisessä asemassa. Kemera-varojen käytön painopiste tulee siirtää talousmetsien metsäluonnon monimuotoisuutta lisäävien toimien tukemiseen. Tämä on mahdollista muun muassa luopumalla Ruotsin tapaan kokonaan metsäteiden ja ojitusten tukemisesta.
LISÄTIEDOT: aluepäällikkö Merja Ylönen,
puh. 378 443