Metso-toimikunnalle 15.5.2002

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry toteaa kantanaan Pohjois-Pohjanmaan länsiosien metsiensuojelusta seuraavaa:

Pohjois-Pohjanmaan länsiosan metsiensuojelun nykytila

Pohjois-Pohjanmaan länsiosissa, erityisesti Oulujoen eteläpuolella, maankäyttö on ollut hyvin intensiivistä vuosikymmenien, jopa vuosisatojen ajan. Uudet metsänkäsittelytavat eivät ole tuoneet paljonkaan uutta ilmettä metsien yleiskuvaan eikä todellista parannusta uhanalaistuneen ja harvinaistuneen metsälajiston elinmahdollisuuksiin. Suojellun pinta-alan määrä Oulun läänin lounaiskolkassa on ylipäänsä vaatimaton ja erityisesti metsäluonnon suojelualueita on niukasti. Vanhojen metsien suojeluohjelmakaan ei tuonut kyseisellä alueella olennaista parannusta metsiensuojelun puutteisiin.

Myös Pohjois-Pohjanmaan metsien rakenne on suuresti muuttunut viimeisten viiden vuosikymmenen aikana. Se johtuu jakson alkupuolella tapahtuneesta koivun hävittämisestä sekä männyn suosimisesta metsänviljelyssä jopa kuusen luontaisilla kasvupaikoilla. Niinpä kolme neljännestä metsistä on nykyään mäntyvaltaisia ja niiden puusto liian rehevillä kasvupaikoilla ja suo-ojituksilla usein huonolaatuista. Vanhojen metsien osuus on supistunut hyvin alhaiseksi ja tullee edelleen supistumaan, ennen kuin puun myynnissä siirrytään kokonaan myyntiverotukseen. Verotuskäytännön muutoksen aikaansaamalla hakkuubuumilla on suuri merkitys metsäluonnon yksipuolistajana niillä alueilla, joilla suojelumetsien määrä on hyvin vähäinen.

Metsälain mukaisia arvokkaita luontokohteita arvioidaan olevan koko metsäkeskus Pohjanmaan toimialueella metsätalousmaasta noin 0.8 prosenttia. Suurin osa mainituista kohteista on vähäpuustoisia soita. Metsälakikohteistakin suurin osa sijaitsee Koillismaalla. Köyhin tässä suhteessa on Ruukki, jossa metsälakikohteita on vain 0.2 prosenttia metsätalousmaasta.

Uudisojituksia on tehty vielä viime vuosina lähes tuhat hehtaaria vuodessa. Ne kohdistuvat suurelta osin tärkeisiin elinympäristöihin ja ovat myös metsätalouden omien sertifiointikriteerien vastaisia.

Pohjois-Pohjanmaan metsäohjelma vuosiksi 2001-2005 esittää, että Pohjois-Pohjanmaalla on metsätalousmaasta suojeltu 9.2 prosenttia ja metsämaasta 6.2 prosenttia. Luvuissa ovat mukana paitsi tiukasti suojellut alueet myös rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat alueet, metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt sekä alueet, joissa varovaiset hakkuut ovat mahdollisia. Suojeltu ala koostuu isolta osin soidensuojelualueista ja painottuu pääosin Koillismaalle. Ohjelmasta puuttuu tieto tiukasti suojeltujen metsien määrästä ja alueellisesta jakaumasta sekä metsiensuojelua koskeva määrällinen tavoite.

Keskiboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen metsämaasta on suojeltu keskimäärin 1.7 prosenttia. Rannikolla metsiensuojelupinta-ala jää alle yhden prosentin. Pohjois-Pohjanmaalla erityisen heikosti suojeltuja alueita ovat Pyhä- ja Kalajokien valuma-alueet. Vanhojen metsien suojelutyöryhmän mukaan (Vanhojen metsien suojelu Pohjois-Suomessa, osamietintö 3 1996) Oulujoen pohjoispuolisen Pohjois-Pohjanmaan rannikon metsämaasta on suojeltu reilut kaksi prosenttia. Viime mainitun lohkon suojelualueet sijaitsevat pääosin karuilla alueilla.

Kansallisen metsäohjelman tavoitteena on metsien eliölajien ja elinympäristöjen suotuisan suojelun tason saavuttaminen ja ylläpitäminen riittävällä suojelualueiden ja monimuotoisesti käsiteltävien talousmetsien yhdistelmällä. EU:n luontodirektiivin mukaan elinympäristöjen ja niistä riippuvaisten eliölajien suojelun taso on suotuisa, jos niiden menestyminen on turvattu pitkällä aikavälillä.

Suunnittelualueen Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuvalla osalla metsiensuojelun taso on hyvin heikko. Alueen metsiensuojelu jää kauaksi suotuisasta suojelun tasosta. Sitä heikentää edelleen suojeltujen alueiden pieni koko ja hajanaisuus. Metsäohjelman määrittelemää suojelutavoitetta ei Pohjois-Pohjanmaalla voida saavuttaa ilman suojelualueiden oleellista lisäämistä.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry kannattaa luonnonsuojelu-järjestöjen esitystä nostaa suojellun metsämaan määrä viiteen prosenttiin nyt tarkasteltavan alueen metsämaasta vuoteen 2010 mennessä. Tämän lisäksi talousmetsien monimuotoisuutta tulee kehittää metsälakien ja sertifiointiehtojen vähimmäistavoitteita pitemmälle tilanteen korjaamiseksi.

Metsien lisäsuojelun toteuttaminen

Tiukasti suojellut metsät

Historiallisista syistä johtuen Pohjois-Pohjanmaan länsiosista ei ole löydettävissä luonnontilaisia metsiä lainkaan ja luonnontilaisenkaltaistenkin metsien määrä on vähäinen ja niiden yhtenäinen pinta-ala pieni. Siksi alueen metsien suojeluasteen lisääminen vaatii pitkäjänteistä työtä, joka sisältää sekä suojelualueverkon täydentämisen että huomattavan ennallistamisohjelman.

Tietous jäljellä olevista suojelunarvoisista metsäluontokohteista on päivitettävä ja sen puutteet korjattava. Kartoituksen on koskettava sekä valtion että yksityisten ja yhteisöjen omistamia maita. Olemassa olevista arvokkaista metsäluontokohteista kootaan suojelualueverkosto. Näiden ytimien ekologinen yhteys muihin suojelualueisiin ja toisiinsa varmistetaan alue-ekologisen suunnittelun avulla.
Toiseksi suojelupinta-alaa lisätään korjaamalla olemassa olevien suojelualueiden rajauksia. Varsinkin soidensuojelualueiden rajausten korjaaminen on tärkeää, sillä aapasoilla suon yhteys kivennäismaahan on säilytettävä, jotta suon luonnontila ei muuttuisi. Soiden reunametsien lisäsuojelu parantaa siten suon ekologista toimivuutta ja suojeluarvojen säilymistä pitkällä aikavälillä ja kohentaa myös korpien ja metsäluhtien suojelun tilaa, joiden suojelun puutteen varsinkin maakunnan länsiosissa toteaa myös Pohjois-Pohjanmaan metsäohjelma.

Metsät ovat tehometsätalouden jäljiltä pääosin nuoria kasvatusmetsiä, joissa esimerkiksi lahopuun määrä on lähes olematon eikä sitä riittävässä määrin pystytä metsiin palauttamaan osana talousmetsien nykyisenkaltaista hoitoa. Esimerkiksi Metsähallituksen luontolaadun tarkastuksissa on käynyt selville, että kasvatusmetsissä lahopuun määrä on jäänyt alle yhden kuution. Yksityismetsissä tilanne on vielä heikompi. Metsäluonnon suojelutilanteen kohentaminen tarkasteltavalla alueella vaatii myös talouskäytössä olleiden ja olevien metsien siirtämistä talouskäytön ulkopuolelle ja näiden kohteiden ennallistamista luonnonmetsäpiirteiden palautumisen nopeuttamiseksi.

Maankohoamisrannikko

Maankohoaminen on Pohjois-Pohjanmaan erityispiirre ja sen suojelu on alueen erityisvastuu. Maankohoamisrannikon ominaispiirteiden vaaliminen on myös valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite. Nykyiset suojelualueet ja suojeluvaraukset eivät riitä rannikon erityispiirteiden vaalimiseen. Tämän on todennut myös ESSU-työryhmä, jonka mukaan Perämeren mannerrannikon moreenimaiden sukkessiosarjojen olematon suojelu on vakava puute. Rantojensuojeluohjelman kohteita ei ole lainkaan mannerrannikolla Oulujoen pohjoispuolella eikä ohjelma ylipäänsä koske metsiensuojelua. Sen avulla ei myöskään pystytä suojelemaan sisämaahan ulottuvia sukkessiosarjoja. Maankohoamisrannikon luonnonsuojelullisesti arvokkaat biotoopit tulee selvittää ja tehdä esitykset tarvittavista suojelutoimista. Tehtävällä on kiire, koska rannikko on jo lähes kauttaaltaan kaavoitettua ja rakennettua.

Metsämanner

Pohjois-Pohjanmaan länsiosien metsiensuojelun tehtävänä on myös säilyttää omalta osaltaan ''taigakäytävä Norjan rannikolta Beringinsalmeen''. Boreaalisten metsälajien yhtenäinen ekologinen yhteyskäytävä tulee säilyttää tai tarpeen tullen ennallistaa tarkasteltavalla alueella kahtaalla, toisaalta Vaara-Kainuusta Suomenselän kautta rannikolle ja toisaalta Taivalkosken, Syötteen, Litokairan, Martimoaavan ja Lapin kolmion kautta Ruotsiin.

Talousmetsien luonnonhoito

Metsätalouden neuvontaa ja metsätaloussuunnittelua tulee uudistaa ja kehittää tukemaan metsänomistajia, jotka haluavat painottaa ekologisesti kestävää metsänhoitoa muiden tavoitteiden kustannuksella ja osallistua erityisesti monimuotoisuuden turvaamiseen. Ekologisesti kestävän metsäsuunnittelun ja metsänhoidon tulee esimerkiksi sisältää nykyisiin suosituksiin verrattuna merkittävän lisäyksen käsiteltävälle alalla jätettäviin säästö- ja lahopuiden määrään, 5 prosentin metsämaa-alan jättäminen metsätaloustoimien ulkopuolelle ja suojelualueiden rajausten huomioon ottamisen siten, että rajauksen ulkopuolisen maankäytön vaikutukset eivät ulotu millään tavoin suojelualueeseen.

Virkistysmetsissä tehtävät metsätaloustoimet on suunniteltava, mitoitettava ja toteutettava siten, että olemassa olevat virkistys- ja luontoarvot säilyvät muuttumattomina.

Avainbiotoopit metsälakiin

Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen listaa täydennetään lisäämällä siihen ainakin (vanhat) luonnonsuojelullisesti arvokkaat havu-, seka- ja lehtimetsiköt, harjumaiden paisterinteet, supat ja ruohoiset suot.

Metsiensuojelun rahoitus

Kansallisen metsäohjelman arvioinnissa puuntuoton ja käytön tehostuminen tuottaa miljardien eurojen kansantaloudellisen hyödyn. Tätä tuottoa tulee voida käyttää myös ohjelman suojeluosion toteuttamiseen. Rahoituspäätöksiä tulee aikaansaada pikaisesti, jotta ympäristöviranomaisilla on mahdollisuus lunastaa suojeluun tarjottuja alueita välittömästi.

Kestävän metsätalouden rahoituslaki on uudistettava. Kemera-varojen käytön painopiste tulee siirtää talousmetsien metsäluonnon monimuotoisuutta lisäävien toimien tukemiseen muun muassa luopumalla Ruotsin tapaan kokonaan metsäteiden ja ojitusten tukemisesta.

Esko Saari, puheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri

HAKEMISTO