13.2.2002 Luonnonsuojelupiiri maakuntakaavaluonnoksesta:
Maakuntakaavaluonnoksessa on vähän eväitä luonnon- ja ympäristönsuojelun kehittämiseksi. Luonto on vain matkailussa ja virkistyskäytössä hyödynnettävää aluetta. Se on kuitenkin yksi hyvistä syistä panostaa lisää myös monimuotoisuuden suojeluun ja ympäristön hoitoon.
Maakuntakaavan laadinnan ongelmana on taustamateriaalin yksipuolisuus. Kaavaluonnos pohjaa tavoitteissaan ja toimenpiteissään elinkeinopainotteiseen kehittämisohjelmaan. Monipuolisempaa ja tuoreempaa näkökulmaa kehittämiseen edellyttävät kuitenkin valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja kaavamuodon laissa ilmaistut sisältövaatimukset ja tietenkin moniarvoinen yhteisö. Maakuntakaava tarvitsee luonnonvarojen hyödyntämiseen ekologista kestävyyttä taloudellisen kestävyyden rinnalle. Siksi muun muassa turpeenottomäärä ei voi pysyä vakiona seuraavina vuosikymmeninä, vesistöjen suojelu vaatii rajoituksia ja ohjeistusta valuma-alueen maankäyttöön, ilmastomuutoksen torjunta oman alueellisen ohjelmansa ja monimuotoisuuden suojelu uusia suojelualueita, ekologisia yhteyksiä arvokkaiden luontokohteiden välille ja hoitoa lintuvesille ja perinnemaisemiin.
Erityishuomio maankohoamisrannikkoon
Maankohoamisrannikon erityispiirteiden suojelu on valtakunnallinen valtioneuvoston vahvistama alueidenkäyttötavoite, josta pitkälti vastaa Pohjois-Pohjanmaa. Maakuntakaava ei kuitenkaan sisällä mitään uutta, joka osoittaisi erityisvastuun toteuttamista. Maakuntaselostus ei edes mainitse koko asiaa. Luonnonsuojelupiiri esittää tehtävän asianmukaiseksi hoitamiseksi maankohoamisrannikon inventointia tietojen ajantasaistamiseksi ja ohjelmaa rannikon erityispiirteiden suojelun täydentämiseksi. Lisäksi kaavoitus ja rakentaminen vaativat suunnittelumääräyksiä maankohoamisrannikon kehityspiirteiden vaalimiseksi suotuisalla tasolla.
Turpeenottovaraus pois luonnontilaisilta soilta
Luonnonsuojelupiiri pitää vääränä kaavan tavoitetta säilyttää turpeenkeruu nykytasoisena seuraavat 30 vuotta. Turpeenkorjuun pinta-alaa on vähennettävä niin vesien-, ilmaston kuin monimuotoisuuden suojelun hyväksi ja valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen täyttämiseksi. Valtioneuvoston päätöksen mukaan turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita ja turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien asettamat vaatimukset. Monimuotoisuutta ei turvaa tyytyminen 7 prosentin suojelupinta-alaan nykyisestä biologisesta suoalasta eikä kuormittuneiden virtavesien tervehtymistä turpeenoton pinta-alan kasvattaminen lähes jokaisella valuma-alueella. Piiri on listannut 27 suota eri puolilta maakuntaa, joilta tulee poistaa turpeenottovaraus. Kaikki poistolistaan poimitut suot ovat luonnontilaisia ja luonnonarvoiltaan korkeatasoisiksi tiedettyjä. Esimerkiksi muuttohaukan pesimäsoita ei pitäisi enää löytää turpeenoton aluevarauksista. Kaikkien muidenkin kaavaan merkittyjen uusien turpeenoton varausalueiden luonnontilaisuus ja luontoarvot on selvitettävä asianmukaisesti ennen kuin niiden soveltuvuudesta turpeenoton varaussuoksi voidaan päättää. Yhteiskunnankaan ei pidä hyväksyä enää ylimitoitetun varausjärjestelmän ylläpitoa turveyrittäjän toiminnan laajuuden takaamiseksi.
Kaavamääräyksiä vesistökuormituksen vähentämiseksi
Maakuntakaavasta puuttuu kaavamerkintä ja -määräys valuma-alueiden suojelua varten. Luonnonolosuhteiden säilyttämisen ja virkistyskäytön turvaamisen tarvetta osoitetaan nykyisessä seutukaavassa arvokas pienvesistö-merkinnällä. Vastaava merkintä on saatava maakuntakaavaan osoittamaan tarvetta suojella vesistön valuma-alue veden laadun ja lajistollisen monimuotoisuuden turvaamiseksi. Merkintää on käytettävä ainakin Kuivajoella ja Pyhäjoella. Ne ovat lohen palautusprojektin kohdejokia ja merkittäviä virkistyskäyttövesistöjä.
Kälväsvaara ei sovi vedenhankinta-alueeksi
Luonnonsuojelupiiri pitää Utajärven Kälväsvaaran kaavamerkintää vääränä. Kälväsvaarasta on poistettava merkintä, joka osoittaa vedenhankinnan kannalta tärkeää pohjavesialuetta. Kälväsvaarasta ei voi tulla Oulun kaupungin pohjaveden hankinta-aluetta, koska vedenoton vaikutukset harjusta ovat Olvassuon suojelualueen luontoarvoihin liian haitalliset, mikä on jo selvityksin osoitettu.
Tuleva liikenne Hailuodon ja mantereen välillä kulkee lautalla
Luonnonsuojelupiirin mielestä varaus kiinteästä tieyhteydestä Hailuotoon on turha. Hailuodon ja mantereen välistä liikenneyhteyttä tulee kehittää pitkälläkin tähtäimellä lauttaliikenteen pohjalta.
Oijärvi-Ranua -tieyhteydestä on vihdoin luovuttava. Tiehanke on lukuisia kertoja todettu liikenteellisestikin kannattamattomaksi. Ympäristöhaitat olisivat siksi sietämättömät, että varaumaa lupauksena toteutuksesta jossain vaiheessa ei pidä enää kaavassa pitää yllä.
Tuulivoiman kehittämiselle tilaa
Tuulivoimaloille ei osoiteta paikkoja maakuntakaavassa eikä Oulun seudun kuntien yhteisessä yleiskaavassa ajantasaisten selvitysten puuttumiseen vedoten. Tuulivoiman hyödyntämisen kehittäminen vaatii voimaloita ja ne tarvitsevat oman tilansa -mertialueen ohella myös rannikolta. Sitä tilaa ei jää ilman kaavavarauksia ja suunnittelumääräyksiä.
Ilmastomuutoksen torjuntaohjelma Pohjois-Pohjanmaalle
Turpeen erityiskohtelu on paljastava esimerkki ympäristövaikutusten painoarvosta Pohjois-Pohjanmaalla. Turpeen käyttöä energian tuotannossa ei ole mitoitettu ympäristön vaan liiketalouden sietokyvyn mukaan. Runsaasta turpeenpoltosta johtuen esimerkiksi maakunnan kasvihuonekaasupäästöt ovat asukasta kohti vuodessa maailman korkeimpia. Ilmastomuutoksen torjunta kuuluu kuitenkin myös maakunnalle. Sitä varten tarvitaan alueellinen toimintaohjelma. Sen teko kuuluu osaksi maakuntasuunnitelmaa.
LISÄTIEDOT:
- aluepäällikkö Merja Ylönen, puh. 378 443
tai email slloulu@mail.suomi.net
- Lausunto