15.11.2002

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
PL 326 (Kajaaninkatu 13)
90101 Oulu

Oikeuskansleri
Oikeuskanslerinvirasto
Snellmaninkatu 1, HELSINKI
PL 20 VALTIONEUVOSTO

OIKEUSKANSLERI,

pyydämme kunnioittaen, että oikeuskanslerinvirasto tutkisi

1.) Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen johtajan Mauno Rönkkömäen ja luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakisen toimien laillisuuden Hailuodon Sunikarin luontotyypin poikkeamispäätösasiassa ja ryhtyisi lain edellyttämiin toimiin, jos aihetta ilmenee.

2.) miksi ympäristöministeriö ei ole vastannut mitään 28.6. ja 13.7.2002 lähettämiimme em. poikkeamispäätöstä koskeneisiin kirjeisiimme.

1. Suojeltavat luontotyypit

Varsinaisten luonnonsuojelualueiden ulkopuolella on luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä elinympäristöjä ja luontotyyppejä, joita suojaavat metsälaki ja luonnonsuojelulaki. Metsälain 10. pykälän luettelemat puronvarret, jyrkänteet jne. ovat suojelun piirissä automaattisesti, mutta luonnonsuojelulain 29. pykälän luettelemat suojellut luontotyypit, muun muass luonnontilaiset hiekkarannat ja puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit, ovat suojassa muuttamiselta vasta, kun ne on etsitty ja rajattu ja päätös on annettu maanomistajan tietoon. Luontotyyppien inventointi ja alueiden perustaminen ovat alkuvaiheessa, ja alueelliset ympäristökeskukset ovat yrittäneet tehdä työtä kiireellisyysjärjestyksessä, ensin esimerkiksi alueilla, joilla on kaavoitus vireillä. Jos maanomistajilla tai esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöillä on huomauttamista luontotyyppipäätöksestä, siitä voidaan valittaa hallinto-oikeuteen.

Luonnonsuojelulain 31. pykälässä on annettu ympäristökeskuksille poikkeamisvalta luontotyypin muuttamiskiellosta: "Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen 29 §:n 1 momentin kiellosta, mikäli kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai luontotyypin suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen". Luonnonsuojelulain 61. pykälässä rajataan vielä valitusoikeutta siten, että poikkeamispäätöksestä ja voivat valittaa vain ne, "joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea" sekä korvausasioita lukuun ottamatta kunta. Pohjois-Pohjanmaalla on tehty vasta muutamia luontotyyppipäätöksiä. Jo nyt Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on kuitenkin ottanut käyttöön "yksittäis-tapauksiin" tarkoitetun poikkeuspykälän.

2. Hailuodon Sunikarin luontotyyppipäätös

Hailuodon Sunikarin kolmesta luonnontilaisesta rantahietikkoalueesta tehtiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa luonnonsuojelulain 29 §:n mukainen luontotyyppipäätös 8.11.2001 (liite 1). Näistä suurin on ns. Sunikarin pohjoinen luontotyyppi. Aluekuvauksessa todetaan mm., että "suojellut luontotyypit ovat luonnontilainen hiekkaranta ja puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit", sekä "rajaukseen sisältyvä alue on luonnontilaisena tai luonnontilaiseen verrattavana säilynyt hiekkaranta ja puuton hiekkadyynialue, jolla on tyypillistä ja hiekkarannalle ja hiekkadyyneille ominaista kasvillisuutta ja jolla esiintyy näille ominaisia eliölajeja". Päätöksen esitteli ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa ja ratkaisi luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen.

Maanomistajia pidettiin hyvin ajan tasalla luontotyyppipäätöksen valmistelusta. Hailuodon kunnan ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen maastokatselmus tehtiin 31.8.2000. Siinä keskusteltiin luontotyyppien suojelusta ja niiden merkitsemisestä Sunikarin ranta-asemakaavaan ja kaavamääräyksiin. 27.3.2001 lähetettiin kirje maanomistajille mahdollisuudesta tulla kuulluksi. Maanomistajille järjestettiin vielä 2.5.2001 maastokatselmus, jossa neuvoteltiin rajauksen yksityiskohdista. Kirjeellä 26.9.2001 varattiin vielä kuulemistilaisuus jakokunnan yhteisen maa- ja vesialueen omistajille.

3. Maanomistajat ja ympäristökeskuksen johtaja painostivat yhdessä luonnonsuojeluosastoa

Sunikarissa on tekeillä ranta-asemakaava, jota valmistelee Kuusamon entinen kaavoitusjohtaja, nykyinen konsultti Kimmo Mustonen. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää jo ilman erillistä luontotyyppipäätöstäkin, että rantarakentamisen yhteydessä kunnioitetaan luonnonarvoja ja maisemia. Korkian Sunikarin ja Ison Sunikarin välinen hiekkaranta dyyneineen ja deflaatiotasanteineen ja niillä pesivine tiiroineen ja kahlaajineen on tällainen kokonaisuus. Kaavassa osoitettiin kuitenkin joidenkin maanomistajien toiveiden mukaisesti rakennusoikeutta kesämökkejä varten myös Sunikarin vapaalle rantahietikolle.

Saamiemme tietojen mukaan alueen suurimmat maanomistajat, Jussi ja Tapio Vuotikka sekä kaavoittaja Kimmo Mustonen esittivät vaatimuksensa rakennusoikeudesta luontotyypin rajauksen sisäpuolelle jo luontotyyppipäätöksen valmistelun aikana. Esimerkiksi johtaja Rönkkömäen johdolla käytiin ennen päätöksen tekoa neuvottelu, johon osallistuivat ylitarkastaja Pahtamaa ja luonnonsuojelupäällikkö Kaakinen sekä Tapio ja Jussi Vuotikka ja Kimmo Mustonen. Vuotikat vaikuttavat Hailuodon kunnallispolitiikassa. Jussi Vuotikka on keskustapuoluetta edustava kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Näin ollen Vuotikat ovat hyvin tietoisia kaavoituksen sisällöstä ja vaikutusmahdollisuuksista siihen. Heidän toivomuksillaan on myös suuri painoarvo kaavoitus- ja maankäyttöratkaisuissa. Kokouksessa muistiota piti Kimmo Mustonen.

4. Poikkeamispäätöksen valmistelu oli asiatonta ja esittely laiton

Poikkeamishakemuksesta (liite 2, s. 1) ja sen liitteistä selviää, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojelupäällikkö Kaakinen oli jo 10.10.2000 eli yli vuotta ennen luontotyyppipäätöksen tekoa rajannut maanomistajien vaatimuksesta mielestään "sopivan" rakennusalueen, joka sijoittui suureksi osaksi selvästi tulevalle luontotyyppialueelle. Jo tässä vaiheessa siis sovittiin poikkeamismenettelystä, sillä omasta "rajausehdotuksestaan" huolimatta Kaakinen itse päätti 8.11.2001 Sunikarin luontotyyppipäätöksestä ylitarkastaja Pahtamaan esittelystä. Hyväksytty rajaus oli selvästi tehty ekologisin perustein.

Vuotikoitten 19.12.2001 päivätyn poikkeamishakemuksen (liite 2) mukaan luonnonsuojelupäällikkö Kaakinen hyväksyi 29.11.2000 itse 10.10.2000 rajaamansa rakennusalueen valmisteltavana olleen luontotyyppialueen sisälle. Hakemukseen sisältyvässä liitekartassa (liitteen 2 liite 2) on tästä todisteena Kaakisen 29.11.2000 päiväämä ja allekirjoittama lausunto: "Tilan 97:0 alueella olevan vl-1 -varauksen raja RA-1 -varaukseen on 10.10.2000 käydyssä neuvottelussa edellytetyn mukainen. Myös RA-1 (kortteli 41) varauksen rakennusten sijoittelu vastaa kyseisessä neuvottelussa asetettuja tavoitteita".

Vuotikat, kuten muutkin asianosaiset, olisivat voineet hakea 8.11.2001 tehtyyn luontotyyppipäätökseen normaalia lain mukaista muutosta valittamalla Oulun hallinto-oikeuteen. Oikeuteen, missä asia olisi käsitelty tarkasti lakien mukaan, ei kuitenkaan valitettu, vaan asiassa päätettiin käyttää sovittua porsaanreikää.

19.12.2001 Jussi ja Tapio Vuotikka lähettivät etukäteen läpi meneväksi sovitun poikkeamishakemuksensa ympäristökeskukseen. Maaliskuun puoliväliin mennessä kuluvaa vuotta (2002) asia ei näytä edenneen. 15.3.2002 Vuotikat postittivat ympäristökeskukseen kaavan laatija Kimmo Mustosen kirjeen, missä tämä vaatii asiakkaidensa poikkeamishakemuksen hyväksymistä.

Näyttää siltä, että Sunikarin poikkeamisasia saattoi olla puolin ja toisin neuvotteluvaltti, sillä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus toi 20.3.2002 Hailuodon jakokuntien kokoukseen esityksen lähes kaikkien toteuttamatta olevien luonnonsuojelualueiden perustamisesta yhteismaille. Asian hyväksymisessä suurten manttaalien omistajien tuki on tärkeää ja vaikuttaa esimerkkinä muihinkin. Tähän sanansa painavuuteen poikkeamisluvan hakijat viittaavat poikkeamishakemuksessaan mm. näin: "Ympäristökeskuksen, kunnan ja maanomistajien keskinäisissä neuvotteluissa olemme aina pyrkineen löytämään ratkaisun, joka olisi kaikkia osapuolia tyydyttävä." Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksella oli puolestaan kova kiire saada alueet perustetuksi, sillä keskus oli valmistellut syksyn 2002 hakuun Life-projektia, johon mm. suojelualueiden perustaminen kuului. Koska suojelualueet olisivat olleet rahallisesti ratkaisevan tärkeitä Life-projektille, ympäristökeskus tinki laadullisista vaatimuksista (suojelualueiden säännöt, metsästys suojelualueilla jne.) saadakseen esityksen helposti läpi. Myöhemmin, syksyllä 2002 Life-hanke kuitenkin kaatui jakokunnan edustajien uusiin, laittomiin vaatimuksiin (mm. vapaa ojitusoikeus luonnonsuojelualueilla, ojien vetäminen mereen asti, suojeluohjelmien valvonnan siirtäminen metsätalousorganisaatiolle).

Vasta 31.5.2002 eli seuraavana päivänä, kun Sunikarin luontotyyppipäätöksen 8.11.2001 esitellyt ylitarkastaja Pahtamaa oli lähtenyt lomalle, poikkeamispäätös käsiteltiin, lähes puoli vuotta saapumisensa jälkeen. Nyt poikkeamispäätöksen esitteli luonnonsuojelu-päällikkö Kaakinen ja ratkaisi johtaja Mauno Rönkkömäki. Johtaja oli siirtänyt päätäntävallan itselleen 18.10.2001 tehdyllä työjärjestyksen muutoksella (voimaan 1.11.2001), missä luonnonsuojelulain 31 §:n mukaiset poikkeamiset siirrettiin luonnon-suojeluosastolta hänelle.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa luontotyyppiasioiden esittelijöinä toimivat kuitenkin ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa ja ylitarkastaja Tupuna Kovanen. Ympäristökeskuksen luonnonsuojeluosaston työnjako-asiakirjassa (voimassa 8.11.2001 alkaen toistaiseksi) kirjoitetaan mm. seuraavasti:

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen työjärjestyksen 5 §:n nojalla hyväksyn luonnonsuojeluosaston työnjaoksi seuraavan (tässä vain otteita):

Luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen

- osaston johtaminen ja vastuu toiminnan tuloksellisuudesta
- luonnonsuojelun kehittämistehtävät ja viranomaisyhteistyön johtaminen
- luonnonsuojelun yleinen edistäminen
- ympäristövaikutusten arvioinnin koordinointi ja kehittäminen
- ympäristökeskuksen johtajan 2. sijainen
(tässä kaikki Kaakisen tehtävät työnjaon mukaan)

Ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa

- esittelijä osaston toimialaan kuuluvissa asioissa
- luonnonsuojeluasiat, jotka koskevat rantoja, vesiluontoa, soita, harjuluontoa sekä geodiversiteettiä
- luontotyyppisuojelu
ym., ym..

Ylitarkastaja Tupuna Kovanen

- esittelijä osaston toimialaan kuuluvissa asioissa
- luonnonsuojeluasiat, jotka koskevat metsiä ja lintuvesiä
- lajien suojelu
- luontotyyppisuojelu
ym., ym.

Luonnonsuojelupäällikkö Kaakinen ei siis olisi saanut esitellä Sunikarin poikkeamisasiaa johtajan ratkaistavaksi, vaan asia olisi kuulunut Pahtamaan ollessa lomalla ylitarkastaja Kovaselle.

Koko 18.10.2001 työjärjestyksen muuttamisesta käynnistynyt tapahtumien kulku osoittaa selvästi, että kyseessä on Sunikarin tapahtumiin liittyvä prosessi, missä on hallinnollisin keinoin haettu poikkeamispäätökselle riittävän myötämielistä esittelijää. Tämän täytyy olla laitonta. On vaarana, että Sunikarin mallilla vakiinnutetaan Pohjois-Pohjanmaalle luonnonsuojelulain hyvin poikkeukselliseksi tarkoitettu poikkeamiskäytäntö luomalla asiantuntijaesittelyn tilalle myötämielisen esittelijän ja johtajan malli, joka on jatkossa suuri uhka luonnonsuojelulle ja kansalaisten tasapuoliselle kohtelulle.

5. Poikkeamispäätöstä valmisteltaessa olisi pitänyt kuulla lähinaapureita

Luontotyyppipäätös (8.11.2001) lähetettiin tiedoksi maanomistajille, ympäristöministeriöön, kuntaan, maanmittaustoimistoon, metsäkeskukseen ja Pohjois-Pohjanmaan luonnon-suojelupiiriin. Asiasta jäi kaikille se käsitys, että Sunikarin hietikot on suojeltu luontotyyppipäätöksellä. Siitä, että alueelle suunnitellaankin poikkeamista, ei informoitu edes muita maanomistajia, joilla olisi voinut olla aivan yhtä päteviä aiheita anoa poikkeamista kuin nyt ilmenneillä hakijoilla, vaikka poikkeamisen valmistelu kahden maanomistajan, Tapio ja Jussi Vuotikan eduksi alkoi jo viimeistään 10.10.2000.

6. Poikkeamispäätöksen perusteet ovat virheellisiä ja vääristeltyjä

Luonnonsuojelulain 31 §:n mukaan "alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen 29:n 1 momentin kiellosta, mikäli kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai luontotyypin suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen". Jälkimmäinen voisi luonnonsuojelulain perustelujen mukaan olla esimerkiksi valmis kaava. Sunikarissa kaavan laatiminen on kesken, eikä yleiseen etuun ole edes yritetty vedota.

Ympäristökeskuksen poikkeamispäätöksen mukaan "ympäristökeskus katsoo, että rakentaminen pääsääntöisesti huomattavasti vaarantaa luonnontilaisten hiekkarantojen ja vähäpuustoisten hiekkarantojen suojelutavoitteita. Kuitenkaan hakemuksen mukainen rakentaminen ei ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan huomattavasti vaaranna näitä tavoitteita. Rakentaminen ei ensinnäkään kohdistu lainkaan hiekkarannalle."

Jälkimmäinen lause on harhaanjohtava. Sunikarin pohjoisin luontotyyppialue on perustettu sekä luonnontilaisen hiekkarannan että puuttoman tai luontaisesti vähäpuustoisen hiekkadyynin suojelukohteeksi. Luonnonsuojelulain 29 §:n mukaan muuttamiskielto kuitenkin koskee erikseenkin sekä (kohta 4) luonnontilaisia hiekkarantoja että toisaalta (kohta 6) dyynejä. Dyynit eivät ole sen vähäarvoisempia kuin hiekkarannatkaan. Lisäksi mainitut luontotyypit ovat osittain päällekkäisiä, ja on melkein mahdotonta sanoa, edustaako poikkeamispäätöksen kohteena ollut ranta-asemakaavaluonnoksen kortteli 41:n luontotyyppialueella oleva osa hiekkarantojen vyöhykkeitä 4-5 eli natavyöhykettä (luonnehtijat mm. lampaannata ja sarjakeltano) ja varpuvyöhykettä (luonnehtijoita mm. variksenmarja) vai dyynien sukkession myöhempiä vaiheita (ks. Pilvi Pääkkönen & Aulikki Alanen: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen Ympäristökeskuksen moniste).

Edelleen ympäristökeskuksen mukaan "valtaosa puuttomasta hiekkadyynialueesta jää puolestaan rakentamisesta huolimatta luonnontilaan". Poikkeamishakemuksessa puhutaan luontotyypin pienenemisestä alle 5 prosenttia. Tämäkin on harhaanjohtavaa, sillä rakentaminen vaikuttaa paitsi rakentamispaikalla myös laajemmin muun muassa heikentämällä tuulen vaikutusta, joka puolestaan on tärkeä dyynimaiseman ylläpitäjä. Lisäksi Korkian ja Ison Sunikarin välinen laaja hietikko, joka vielä on riittävän laaja ylläpitämään tiira- ja kahlaajayhdyskuntaa, kapenee rakentamisen takia lähes viidenneksen ja lähestyy kriittistä tilaa, jossa avomaalinnut joutuvat hylkäämään paikan. Poikkeamispäätös saattaa myös poikia lisää vastaavanlaisia poikkeamisanomuksia, ja luontotyyppi voidaan murentaa pala palalta ilman, että yksikään yksittäinen päätös olisi ainakaan ympäristökeskuksen linjauksen mukaan merkittävä.

7. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksella ei ole lajistoinventointitietoja Sunikarin pohjoisimman luontotyypin hiekkaranta- ja dyynialueesta kyseessä tietojen väärentäminen

Luonnonsuojelupiirin kuvaus- ja inventointikäynnillä 7.7.2002 Sunikarin pohjoisimmalla luontotyyppialueella nähtiin yhtä aikaa neljä hätäilevää pikkutiiraa, jotka merkitsevät vähintään kahta, mahdollisesti useampaakin pesivää paria. Myöhemmin kahden parin nähtiin ruokkivan poikasia luontotyyppialueella. Pikkutiira on UHEKS-luokittelussa (v. 2000) erittäin uhanalainen (EN). Sille on esitetty luonnonsuojeluasetukseen erityisesti suojeltavan lajin asemaa, ja se on kiistatta arvokas ja harvinainen eläinlaji. Pikkutiiran koko Suomen kanta on arvioitu vain noin 50 pariksi. Sunikarin pohjoisimman luontotyypin alueella pesii peräti nelisen prosenttia koko maan kannasta.

Sunikarin kuvauskäynnin jälkeen Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin edustaja kävi 10.7.2002 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa selvittämässä, mihin aikaan kesästä Sunikarin luontotyyppialueen inventointi oli tehty, ja selviäisikö sillä perusteella mahdollisesti se, miksi uhanalaista lintulajia, pikkutiiraa, ei kenties ollut havaittu.

Sunikarin luontotyypeistä (alueita perustettu kolme, joista poikkeamispäätös kohdistui suurimpaan, pohjoisimpaan) löytyi kaksi inventointilomaketta, jotka perustuivat jo melko vanhaan, 22.7.1998 tehtyyn maastokäyntiin. Maastokäynnin olivat tehneet ympäristökeskuksen harjoittelijat tai kesätyöntekijät. Inventoijilla oli asiantuntemusta putkilokasveista ja linnuista, mutta ajankohta heinäkuun lopussa oli aivan liian myöhäinen pesimälinnuston tutkimiseen. Heinäkuun lopussa todennäköisesti sekä pikkutiirat että lapinsirrit (ks. tuonnempana lajien uhanalaisuusasema) olisivat olleet jo poissa, vaikka pesinnät olisivat onnistuneetkin.

Linnuston kannalta myöhäistä ajankohtaa ratkaisevampi oli kuitenkin havainto, että molemmat jonkinasteiset lyhyet inventoinnit koskivatkin vain Isoa Sunikaria ja "Sunikaria" kalasataman välittömässä läheisyydessä ja vain puolen kilometrin päässä satamasta eikä lainkaan puheenaolevaa aluetta. Myös alueiden hiukan epätarkkojen kuvausten perusteella lomakkeet koskivat muita, pienimuotoisempia alueita. Sunikarin luontotyyppipäätökset valmistellut ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa vahvisti havainnon, ja kertoi, että Sunikarin pohjoisin luontotyyppipäätös perustui hänen omiin käynteihinsä ja luontotyyppien silmämääräiseen määrittämiseen. Varsinaisiin inventointeihin ei ollut resursseja eikä aikaa.

Ympäristökeskuksen poikkeamispäätöksen mukaan "rakentaminen ei kohdistu uhanalaisten, erityisesti suojeltavien tai muulla tavalla arvokkaiden tai harvinaisten kasvi- ja eläinlajien esiintymispaikalle". Lause antaa nimenomaan ymmärtää, että taustalla on tutkittua tietoa, ja siksi sitä voidaan pitää tiedon tahallisena väärentämisenä.

Jo sinänsä huomion suuntaaminen pelkästään uhanalaisiin, erityisesti suojeltaviin tai muulla tavalla arvokkaisiin tai harvinaisiin kasvi- ja eläinlajeihin on tahallista harhauttamista, sillä luontotyyppialueet ovat ennen muuta luontotyyppien turva, eivät niinkään yksittäisten lajien. Luonnonsuojelulaissa on omat, lajien suojeluun keskittyvät pykälänsä (lain 6. luku).

Meren hiekkarantojen luonnehtijalajistosta (Pääkkönen & Mäkinen) luettelon 21 putkilokasvi-, jäkälä-, sieni- ja lintulajista vain kaksi on uhanalaisia. Näistä toinen VU-luokkaan (uhanalaisluokka vaarantuneet) kuuluva lapinsirri, joka on ainakin aikaisemmin myös pesinyt Korkian - Ison Sunikarin (luontotyyppialueen) hietikolla. Hiekkarantojen luonnehtijalajeista 17 on selkärangattomia. Niistä kaksi silmälläpidettävää (NT) lajia olisi mahdollista löytää Hailuodon korkeudelta. Vastaavasti rannikon dyynien luonnehtijalajeista (Pääkkönen & Alanen) 21 putkilokasvi-, sieni- ja lintulajeista vain kaksi Pohjois-Suomesta puuttuvaa lajia ovat (lähes) uhanalaisia eli luokkaa silmälläpidettävät (NT). Luettelon 7 selkärangattomasta yksi mahdollinen Perämeren laji on silmälläpidettävä.

Yhdelläkään Hailuodon potentiaalisella luontotyyppikohteella ei ole inventoitu hyönteisiä tai muita selkärangattomia. Tämä tekee ympäristökeskuksen lausunnosta "rakentaminen ei kohdistu uhanalaisten, erityisesti suojeltavien tai muulla tavalla arvokkaiden tai harvinaisten kasvi- ja eläinlajien esiintymispaikalle" entistä selvemmän väärennöksen.

8. Kirjeemme ympäristöministeriöön

Kirjeessämme 28.6.2002 (liite 4) pyysimme, että ympäristöministeriö käyttäisi valitusoikeuttaan alueorganisaationsa, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tekemästä luontotyypin muuttamiskiellon poikkeamisesta. Tähän päädyttiin, koska luonnonsuojelulain 61 §:n 3. momentin mukaan luonnonsuojelujärjestöillä ei ole valitusoikeutta poikkeamispäätöksestä. Lisäksi pyysimme ministeriötä käyttämän ohjausoikeuttaan ja velvollisuuttaan, jotta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus noudattaisi luonnonsuojelulain periaatteita ja henkeä luontotyyppiasioissa ja esittelykäytännössä. Pyysimme ministeriötä myös tutkimaan, oliko laillista, että Sunikarin ranta-asemakaavan laatija oli itse supistanut lainvoimaisen luontotyyppipäätöksen rajoja kaavaluonnoksessaan.

Toisessa kirjeessämme 13.7.2002 toimme ministeriön tietoon, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen poikkeamispäätöksen perustelut siitä, että "rakentaminen ei kohdistu uhanalaisten, erityisesti suojeltavien tai muulla tavalla arvokkaiden tai harvinaisten kasvi- ja eläinlajien esiintymispaikalle", olivat vääristeltyjä ja että inventointitiedot puuttuivat. Toivoimme ministeriön ryhtyvän toimiin väärinkäytösten johdosta.

Emme ole saaneet minkäänlaista vastausta 4-4,5 kuukauden kuluessa. Tietääksemme poikkeamispäätöksestä on valittanut vain lähin naapuri, jolle poikkeamista ei saatettu tiedoksi, vaan hän sai tiedon luonnonsuojelupiirin kautta.

9. Yksilöityjä kysymyksiä

1. Onko laillista tai hyvän hallintokäytännön mukaista, että ympäristökeskuksen johtaja painostaa alaisiaan hyväksymään laittomia tai laittomuutta hipovia ratkaisuja (kappale 3)?
2. Onko laillista tai hyvän hallintokäytännön mukaista, että joitakin maanomistajia neuvotaan luontotyyppipäätöksen kiertämisessä (kappaleet 3, 4)?
3. Onko laillista tai hyvän hallintokäytännön mukaista, että luonnonsuojelupäällikkö on kesken luontotyyppipäätöksen valmistelun luvannut joillekin maanomistajille, että luontotyyppialueelle voi rakentaa (kappale 4)?
4. Onko laillista tai hyvän hallintokäytännön mukaista, että ympäristökeskuksen johtaja siirtää luontotyyppipäätösten poikkeamispäätöksen asiantuntijaosastolta (luonnonsuojeluosastolta) itselleen ''vaikeassa asiassa'', kuten hän on siirtoa perustellut joissain yhteyksissä (kappale 4). Tapahtumien kulusta syntyy vaikutelma, että kyse ei ollut työntekijöiden auttamisesta vaikeassa asiassa, vaan menettely, joka poistaa esteet poikkeusluvan myöntämiseltä.
5. Onko hyvän hallintokäytännön mukaista johtajalta esittelyttää luonnonsuojeluosaston päälliköllä poikkeamispäätösasian, vaikka päällikkö ei ole asiassa virallinen esittelijä? Mitä seuraa siitä, että luonnonsuojelupäällikkö on suostunut tällaiseen menettelyyn?
6. Onko laillista tai hyvän hallintokäytännön mukaista, että poikkeamispäätöksen valmistelusta ei kysytty edes naapurien mielipidettä tai edes kerrottu kenellekään (kappale 5)?
7. Mitä seuraa siitä, että ympäristökeskuksen johtaja ja luonnonsuojelupäällikkö esittävät harhaanjohtavia perusteluja luontotyypin muuttamiskiellosta poikkeamiselle (kappaleet 6 ja 7)?
8. Mitä seuraa siitä, että ympäristökeskuksen johtaja ja luonnonsuojelupäällikkö väittävät tietyn lajiston puuttuvan kohteesta, jota ei ole inventoitu eikä ainakaan kaikkia eliöryhmiä eikä oikeaan vuodenaikaan(kappale 7)?
9. Onko laillista tai hyvän hallintokäytännön mukaista, että ympäristöministeriö ei ole vastannut mitään 28.6.2002 ja 13.7.2002 lähettämiimme Hailuodon Sunikarin poikkeamispäätöstä koskeneisiin kirjeisiimme (kappale 8). Onko asioille tehty mitään ministeriössä ja jos ei, miksi?

Oulussa 15.11.2002

Esko Saari, puheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri

LIITTEET:
1. Kopio luontotyyppipäätöksestä 8.11.2001, Dnro 1101L0242-253
2. 19.12.2001 päivätty Jussi ja Tapio Vuotikan hakemus poikkeuksen myöntämisestä luontotyyppipäätökseen ja sen liitteet
3. Kopio poikkeamispäätöksestä 31.5.2002 Dnro 1101L0242-253
4. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin kirje ympäristöministerille ja ministeriöön 28.6.2002
5. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin kirje ympäristöministerille ja ministeriöön (lisäaineistoa) 13.7.2002

HAKEMISTO