Nuolisuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Ranua, Kuivaniemi

Lapin luonnonsuojelupiiri ry vastustaa ympäristöluvan myöntämistä Nuolisuon turvetuotantoalueelle.

Lupa olisi ympäristönsuojelulain 42 pykälän vastainen. Turpeennostotoimint aiheuttaisi yksinään ja yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa sekä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista.

Turpeennoston lisääminen estää myös valtakunnallisten vesiensuojelutavoitteiden sekä valtioneuvoston periaatepäätöksessä turvetuotannolle asetettujen päästövähennystavoitteiden toteutumista.

Luvan epäämistä edellyttää myös luonnonsuojelulain 65 ja 66 §, koska hanke heikentäisi merkittävästi Litokairan Natura-aluetta, ja etenkin senpurovesistöjen suojelun tasoa. Luvan myöntämistä ei voida pitää yleisen edun kannalta välttämättömänä. Lisäksi turpeennostolle on alueella osoitettavissa runsaasti vaihtoehtoisia, turpeen nostoon soveltuvia suokohteita.

Vapo Oy on vetänyt aikaisemman vesilain mukaisen hakemuksensa takaisin ja hakee uudella suunnitelmalla Nuolisuolle ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa. Uudessa hakemuksessaan hakija on luopunut Natura- ja soidensuojelualueelle sijoittuneesta pohjoisesta pintavalutuskentästä. Kenttää esitetään nyt suojelurajauksen ulkopuolelle, johon pohjoisten lohkojen vedet johdetaan pumppaamalla. Koko laajan tuotantoalueen suunnitellusta kuivatuksesta aiheutuva vaikutus ulottuu suurella todennäköisyydellä suojelualueelle, vaikka tuotantoalue ei sijoitukaan aivan rajalle. Tästä ei kuitenkaan ole esitetty mitään arviota. Näiltä osin Natura-arvio olisi pitänyt päivittää ja täydentää.

Kaavatilanne

Nuolisuo on Rovaniemen maakuntakaavassa varattu turvetuotantoon. Varaus ei kuitenkaan ole lupa eikä varaus edellytä luvan saantia. Maakuntakaavan valmistelu aloitettiin vanhan rakennuslain aikana, eikä kaava täytä nykyisiä vaatimuksia mm. osallistamisen suhteen lainkaan.

Turvetuotantovarauksista luonnonsuojelupiiri on todennut, että ne ovat ylimitoitettuja ja huonosti perusteltuja, sillä niitä listattaessa ja karttaan merkittäessä ei ole otettu ympäristövaikutuksia huomioon. Valuma-alueen tilaa ja sille nykyisin jo sijoittuvaa tuotantomäärää ei myöskään ole noteerattu miltään osin. Lapin liitto ei kysenalaistanut tuotantovarausten mitoitusta eikä arvioinut sitä miltään osin.

Luonnonsuojelupiirin lausunto Rovaniemen maakuntakaavasta (16.9.1999) liitteenä.

Ojitusrikkomus

Lapin vesi- ja ympäristöpiiri sarkaojitti Nuolisuo-Kirkisensuon turvetuotantoa varten vuonna 1988 ja syyllistyi siinä yhteydessä myös soidensuojelualueen tilan turmelemiseen kaivamalla osan kuivatusjärjestelyistä ja perustamalla yhden pintavalutuskentän soidensuojelualueen puolelle. Luonnonsuojelupiiri ei hyväksy sitä, että ympäristöviranomaiset eivät ole virhettään korjanneet missään vaiheessa. On myös selvää, että Vapo Oy:n ei tule hyötyä tehdystä ympäristörikoksesta ja jatkaa sitä edelleen.

Ainoa oikea toimintatapa Nuolisuon tapauksessa on luopua turvetuotannosta ja ennallistaa alue sekä suojelualueen puolella että sen ulkopuolella vähintään rajauksen lähiympäristössä niin, etteivät ojitusten kuivattava tai vesistövaikutukset ulotu miltään osin suojelualueen puolelle.

Nuolisuon turvetuotantohanke vastoin luonnonsuojelulain 66 pykälää

Nuolisuon turvetuotantohankkeella on ennakkotapauksen luonne. Tuotanto sijoittuisi välittömästi Lapiosuon-Ison Äijönsuon soidensuojelualueen ja Litokairan Natura-alueen rajalle. Pääosa haitoista kohdistuisi suojelualueelle, osin priorisoituihin luontotyyppeihin ja osin Suomessa luonnontilaltaan harvinaisiin pienvesiin, jotka myös ovat luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä. Lisäksi Litokaira on Suomen arvokkaimpia suoerämaaluonnon suojelualueita, jonka luontoarvoihin ja niiden kokemiseen kuuluu oleellisesti luonnonrauha.

Luonnonsuojelulain mukaan Natura-alueen suojeltujen luontotyyppien suojelun tasoa saa valtioneuvoston yleisistunnon antamalla luvalla merkittävästi heikentää vain erittäin tärkeästä, yleisen edun kannalta pakottavasta syystä, mikäli vaihtoehtoista ratkaisua ei ole. Nuolisuon käyttöönotolle ei ole minkäänlaista yleisen edun vaatimaa pakottavaa tarvetta. Lapin läänissä on yli kolmannes valtakunnan teollisesti käyttökelpoisista turvevaroista, joista Ranuallakin lähes 17 000 hehtaaria.

Hakija ilmoittaa, että "suunnitelman toteutuksen jälkeen Nuolisuon tuotantoalueelta ei johdeta vesiä soidensuojelualueelle tai Natura 2000-alueelle". Väite on väärä, sillä kaikki vedet johdetaan edelleen Lapio- ja Nuoliojaan ja siitä Papinojaan, jotka kuuluvat Litokairan Natura-alueeseen.

Luonnontilaiset pikkujoet ja purot ovatkin se Naturassa suojeltu luontotyyppi, joiden suojelun suotuisaa tasoa Nuolisuon turvetuotanto heikentäisi merkittävimmin.

Ojituksen seurauksena luonnontilaisia pienvesistöjä, Lapio-ojaa ja Papinojaa on kuormitettu jo vuodesta 1988. Näiden pikkujoet ja purot -luontotyypin edustajien suojeluarvoa ei kuitenkaan mitätöi se, että ne ovat väärin perustein tehtyjen ojitusten kuormittamia tai ettei niissä ole arvokalaa. Veden laadunkin osalta tavoitteeksi on asetettava sen luonnonmukaistuminen ennallistamisen keinoin välittömästi turvetuotantohankkeen osoittauduttua sopimattomaksi Nuolisuolla.

Ennallistamisen vaikutus purojen pohjaeliöstön ja kasvillisuuden koostumukseen jäi arvioimatta sekä ympäristövaikutusten että Natura-arvioinnissa. Ympäristönvaikutusten arviointiselostuksessa todettiin, että ojien pohjanlaatu oli heikentynyt ja vesistön lajisto osoitti veden rehevöityneen. Ympäristölupa-hakemuksessa tuotantosuolta tulevaa vesistövaikutusta tarkastellaan ja tulkitaan vain muuttuneessa, ojituksen jälkeisessä tilanteessa. Hakemuksen logiikan mukaan päästöistä ei enää tarvitse välittää, sillä ne eivät tuottajan arvion mukaan pahenna nykytilaa. Kumuloituvaa vaikutusta turvetuottajat eivät tunnekaan. Yhteysviranomainen viittaa lausunnossaan myös mahdolliseen tarpeeseen aika ajoin perata ojia kuivatustehon varmistamiseksi. Vaikka perkaus ei ulottuisikaan suojelualueelle, perkauksen vaikutuksena liikkeelle lähtevä kiintoaines kyllä kulkeutuisi suojelualueelle.

Kaiken kaikkiaan selvitykset ja hakemus osoittavat, että tässä tapauksessa suojeltavaa luontotyyppiä ei voi suojella turvetuotannon toteutuessa.

Luvan myöntäminen tarkoittaa sen hyväksymistä, että vaikutusten kasaantuessa purojen tila muuttuu ajan kuluessa yhä kauemmas suojelun tavoittelemasta luonnontilasta. Tämä on selvästi luontodirektiivin vastaista. Se ei myöskään vastaa vesiensuojelun tavoitteita, joita vesipuitedirektiivin mukaan ovat muun muassa vesistön luonnontilaisuuden säilyttäminen tai sen palauttaminen mahdollisimman pitkälle ja vesistön koko ekologian huomioon ottaminen aiemman vedenlaadun korostamisen sijaan. Tässäkin mielessä on ongelmallista, että hankkeesta vastaava ei ole asiallisesti selvityttänyt Lapio-ojan tai Papinojan tilaa, vaikka hankkeesta vastaavan olisi oltava tietoinen toimiensa vaikutuksista.

Nuolisuon turvetuotantohankkeen vesiensuojelu

Hakija ilmoittaa hoitavansa Nuolisuon vesiensuojelun kolmella pintavalutuskentällä ja pieneltä osin virtaamansäätelyllä. Pintavalutuskentät täyttävät mitoitusvaatimukset pinta-aloiltaan sekä turvepaksuuden osalta. Ainoastaan pienimmän kentän kaltevuus on ohjeen mukainen. Pintavalutuskenttä voi hitaasti virtaavan tai jopa seisovan veden täysin peittämillä alueilla tulla pintaosiltaankin täysin hapettomaksi, jolloin typen ja fosforin pidättymiseen johtavat prosessit heikkenevät. Alapuolisesta turpeesta voi myös liueta rautaa ja fosforia.

Kokonaisuutena Nuolisuon pintavalutuskentissä on niin suuria heikkouksia, että niiden vesiensuojeluteho käy epäilyttäväksi.

Koska turvetuotannon varsinaisia kuormitushuippuja ei pystytä hallitsemaan, niillä on erittäin haitallinen vaikutus etenkin pienissä purovesistöissä. Kun suunniteltu Nuolisuon turpeenkaivuualue sijaitsee välittömästi suojelualueen rajalla, kaikki sieltä karkaava aines päätyy suojelualueen puolelle.

Lapio-oja ja Tervonoja ovat Litokairan merkittävimmät ja luonnontilaisimmat purovesistöt. Suojelurajauksen sisällä Lapio-ojan tilaa ei uhkaa minkäänlainen sen luonnontilaa muuttava tekijä, ainoan uhkan sille muodostaa Natura-alueen ulkopuolinen toiminta, mikä käytännössä tarkoittaa Nuolisuon turvetuotantoa. Suon valmisteluvaiheessa sieltä on karannut runsaasti lietteitä suojelualueelle. Ojituksista on kuitenkin jo yli kymmenen vuotta aikaa, joten niiden päästöt ovat jo suurimmaksi osaksi rauhoittuneet ja puron luonnontila alkanut hiljalleen palautua. Palautuminen jatkuu, mikäli Nuolisuo jätetään rauhaan ja sitä voidaan tukea varovaisella suon vesitalouden ennallistamisella. Tässä tilanteessa lupaviranomaisella on kaikki edellytykset tulkita luonnonsuojelulain 65 ja 66 pykäliä tiukasti.

Kuivajoen SAP-ohjelma

Kuivajoki on yksi Itämeren kalastuskomission SAP-ohjelman Suomen kohdejoista, jossa on jo käynnissä mittava merilohen istutusohjelma. Ekologisten hyötyjen lisäksi hanke voi tulevaisuudessa kestävällä tavalla tukea alueen työllisyyttä sekä parantaa alueen ihmisten viihtyvyyttä ja elämänlaatua. Lohen kutupaikkojen ja -koskien kunnostuksen jälkeen lohen luontaisen lisääntymisen onnistuminen on ratkaisevasti kiinni veden laadusta, sillä joen ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ovat korkeita. Paitsi Kuivajoen valuma-alueen hajakuormitusta, turvetuotantoa ja asumajätevesiä, joen rehevöitymiseen vaikuttaa ennen kaikkea Oijärven sisäisen kuormituksen kiihtyminen. Ilman tämän kierteen katkaisua Kuivajoenkaan vedenlaadussa on mahdotonta aikaansaada merkittävää parannusta. Oijärven tilan parantamismahdollisuudet taas ovat ratkaisevasti riippuvaisia Kivijoen vedenlaadun kehityksestä.

Vesistön tila ja turvetuotannon vaikutukset

Kuivajoki ja Kivijoki ovat yleiskäyttökelpoisuusluokitukseltaan tyydyttäviä, mutta voimakkaasta sisäisestä kuormituksesta kärsivä Oijärvi on viimeisessä luokituksessa pudonnut tyydyttävästä välttävään. Oijärven voimakas rehevöityminen vaikuttaa myös Kuivajoen vedenlaatuun, jossa etenkin typen pitoisuus on korkeammalla tasolla kuin Kivijoessa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen selvityksessä "Virtaavien vesien tila soiden käyttöä ohjaavana tekijänä Pohjois-Pohjanmaalla" (Heinimaa ym. 1998) ja siihen liittyvässä turvetuotantomuistiossa Kuivajoki todetaan rehevöityneeksi ja Kivijoki melko rehevöityneeksi, joiden kuormitusta tulisi pystyä alentamaan. Molemmissa joissa minimiravinne on yleensä typpi, jota karkaa vesistöihin etenkin turpeennostoalueilta. Kokonaisuudessaan vesistön tila näyttää hiljalleen heikkenevän, mikä on täysin päinvastainen kehityssuunta kuin Pohjois-Pohjanmaan vesistöjen yleiskäyttökelpoisuuden tavoitetaso vuoteen 2005. Sen mukaan Kuiva- ja Kivijoen luokitus tulisi jo muutaman vuoden päästä olla hyvä ja Oijärven nousta välttävästä tyydyttävään. Nämä ovat oikeita tavoitteita, mutta niihin pääseminen edellyttää käytännössä pitkäjänteistä ja määrätietoista työskentelyä niin alueen toimijoilta kuin valvojilta ja ympäristöluvista päättäviltä viranomaisiltakin.

Turvetuotanto on nykyään yksi vesistön suurimmista kuormittajista. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kokoamista tiedoista selviää, että turvetuotantoa on suhteellisesti eniten Kuivajoen valuma-alueella.

Vapon hakemuksessa enempää kuin aikaisempaan hankkeeseen liittyvässä YVA-selostuksessakaan ei ole pyrittykään selvittämään hankkeen todellisia vesistövaikutuksia, vaan niissä toistellaan liturgianomaisesti, että turvesoiden vesistöhaitat päättyvät jo muutamia kilometrejä purkupaikan alapuolella kokonaan. Väite on Kivijoella jo nähty perättömäksi. Sitä paitsi laskelmissa käytetty vertailualueisiin ja keskiarvoihin perustuva malli ei kykene ennustamaan turvetuotannon todellisia vaikutuksia vastaanottavan vesistön veden laatuun, sillä lopputulos riippuu ennenkaikkea vastaanottavan vesistön tilasta.

Koska turvetuotannolla vesistön kuormittajana on niin ratkaiseva asema, parannusta Oijärven tilaan ja vesistön veden laatuun ei saada muutoin kuin turvetuotannon pinta-aloja vähentämällä.

Turvetuotannon osalta kaivuualojen pienentäminen ei ole mahdollista, sillä kaikilla Kivijokivarren soilla on voimassaolevat luvat tämän vuosikymmenen loppuun. Tänä aikana turvetuotannon kuormitusosuutta voidaan rajoittaa vain ehkäisemällä uusien turvekenttien käyttöönotto.

Litokaira hiljaisuuden erämaaksi

Hakija ilmoittaa, että turvetuotanto ei tuota meluhaittaa, koska alueen lähiseuduilla ei sijaitse pysyvää tai loma-asutusta. Melun vaikutusta Litokairan erämaisuuteen sen sijaan ei ole tarkasteltu missään vaiheessa. Litokaira on erämaaluonnon suojelun merkittävimpiä alueita Suomessa, eikä melu kuulu erämaan äänimaailmaan. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri onkin tehnyt aloitteen Litokairan nimeämiseksi hiljaisuuden erämaaksi.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry

Marjaana Juola-Helle, varapuheenjohtaja Tuula Leskelä, sihteeri

HAKEMISTO