29.1.2002 Keski-Suomen piirin kannanotto/kommentti
kansanedustaja Juha Karpion metsäkirjoitukseen.
Kokoomuksen kansanedustaja Juha Karpio kirjoitti
8.1. Keskisuomalaisessa otsikolla "Metsien monimuotoisuus
turvataan metsälailla".
Metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan nykyisin turvata sekä
perustamalla luonnonsuojelualueita että huolehtimalla talousmetsien
luontoarvoista. Nämä keinot täydentävät
toisiaan ja molemmat ovat tarpeellisia johtuen metsälajiemme
vaihtelevista elinympäristövaatimuksista.
Miltä osin metsälaki turvaa metsäluontoa? Kuten
Karpiokin toteaa, laissa on määritelty tietyt erityisen
tärkeät elinympäristöt, joiden luonnontilaisten
ja pienialaisten esiintymien rakennepiirteiden muuttaminen on
kielletty. Näitä avainbiotooppeja säästämällä
voidaan kyllä edistää joidenkin metsälajien
säilymistä, mutta esimerkiksi juuri kohteiden pienialaisuus
ja vähälukuisuus rajoittaa selvästi niiden merkitystä
metsälajeille.
Pienten avainbiotooppien rajaaminen metsälajiston käyttöön
vastaa monille lajeille samaa kuin pelkän keittokomeron osoittaminen
asunnottoman asuinpaikaksi. Aika näyttää, mikä
näiden toimenpiteiden todellinen merkitys on metsien monimuotoisuuden
turvaamisessa. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion
mukaan varsin suuri osa kohteista edelleen tuhoutuu tai vaurioituu
metsätaloustoimien yhteydessä.
Mitä puutteita metsiensuojelussa sitten on? Vaikka talousmetsien käsittelyssä on edetty positiivisempaan suuntaan, se ei ratkaise kaikkia metsiensuojelun tarpeita. Ensinnäkään suojelutavoitteita ei suinkaan 'vedetä hihasta', vaan niille on olemassa selkeät tieteelliset perustelut. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan alueelta, mihin Keski-Suomikin kuuluu, on tehty erillinen mietintö metsiensuojelun tarpeesta. Erityisiksi ongelmiksi on todettu mm. suurikokoisten suojelualueiden vähyys sekä suojellun kokonaismetsäalan pienuus.
Puhuttaessa metsiensuojelun taloudellisista vaikutuksista ne ymmärretään yleensä metsätaloudelle suojelusta koituvina haittoina. Mm. luontomatkailun rahallinenkin merkitys on huomattava. Ei sovi unohtaa myöskään metsän muita, ei aina suoraan rahassa mitattavia arvoja. Ovathan metsät järvien ohella keskeinen osa suomalaista kansallismaisemaa. Tuskinpa sen paremmin kotimaiselle kuin muualta tulevalle matkailijalle tarjoaa kovin sykähdyttävää elämystä yksinäinen kelo tai muutaman puun tupas hakkuuaukiolla?
Samaan aikaan kun metsiensuojelun kustannustasoa voivotellaan, on metsätalouden tehostamiseen kuitenkin varaa syytää satoja miljoonia valtion rahaa vuodessa. Metsiensuojelusta päätettäessä on siis kyse myös tasapuolisuudesta. Metsiensuojelumäärärahoja lisäämällä voitaisiin esimerkiksi taata suojelumahdollisuus niille lukuisille maanomistajille, jotka vapaaehtoisesti tarjoavat metsiään valtiolle suojelutarkoituksiin ostettavaksi.
Etelä-Suomen metsien suojelun edetessä monet ovat katsoneet asiakseen pelotella kansalaisia mm. uudella Naturalla ja metsiensuojelun kustannuksilla. Tässä ovat viimeaikoina kunnostautuneet erityisesti Kokoomuksen kansanedustajat täsmälleen samoilla argumenteilla ja sanakäänteillä eri maakuntalehdissä. Populistisen kirjoittelun sijasta toivomme asiallista ja rakentavaa suhtautumista kysymykseen, joka on yksi 2000 -luvun tärkeimpiä suojelukysymyksiä.
RITVA TOIVAINEN
puheenjohtaja
JUHANI PAAVOLA
piirisihteeri
Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry