Mankisennevan (Rantsila) turpeennostohankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta

Hankkeen kuvaus

Laki ympäristövaikutusten arvioinnista edellyttää, että arviointiohjelmassa esitetään tiedot hankkeen liittymisestä muihin hankkeisiin ja että eri tekijöiden yhteisvaikutus selvitetään. Kyseisen hankealueen maankäyttö on tarkasteltavassa YVA-ohjelmassa kuvattu liian suppealta alalta ja muutoinkin niukasti. Hankkeen vaikutusalueen maankäyttöä olisi hyvä kuvata jo ohjelmassa niin kattavasti, että kokonaiskuva ympäristöä kuormittavasta maankäytöstä olisi muodostettavissa. Viimeistään YVA-selostuksessa maankäyttö tulee analysoida siten, että siitä käy ilmi kaikki nykyiset maankäyttömuodot ja varaukset luonnonvarojen hyödyntämiseksi sekä jäljellä oleva luonnontilainen pinta-ala ja sen luontotyypit. Olennaista on esittää maankäytön kuvauksessa alueen nykyisen turpeennoston sekä turvetuotantovarausten määrä kyseiseltä valuma-alueelta, tässä tapauksessa Siikajoen valuma-alueelta, sekä kunnan ja seutukunnan tasolla. Lisäksi on esitettävä kaikki muut samaa vesistöä kuormittavat päästölähteet ja hankealueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan asutuksen ohella seudun vakinainen ja loma-asutus.

Voimaperäisesti aluetta muokkaavan luonnonvarojen hyödyntämisen jatkaminen ennestään intensiivisesti käsitellyllä alueella ei voi olla itsestäänselvyys. Lisäksi Mankisenneva sijaitsee turpeenoston keskittymäalueella, mikä entisestään korostaa tarvetta ottaa huomioon sekä aiempi turpeennosto että muu maankäyttö. Voi olla, että seutu on jo kyllästetty turpeennostolla ja on aika antaa sijaa vähemmän kuormittavalle maankäytölle. Tämä näkökulma kuuluu 0-vaihtoehdossa selvitettävien asioiden joukkoon.

Lähes ensiriveillä on annettu ilmoitus siitä, että hanke ei vaikuta noin kolmen kilometrin päässä olevalle suojelualueelle. Johtopäätöksiä tulee tehdä vasta selvitysten jälkeen. Esimerkiksi pöly voi kulkeutua tuulen mukana hyvinkin kauas ja sotkea ja lannoittaa laajojakin alueita. Tuotantokentän työkoneiden aiheuttama melu tai turpeen kuljetuksesta johtuvan liikenteen aiheuttamat haitat ovat niinikään esimerkkejä hankkeen vaikutuksista, joita ei voi ilman tapauskohtaista selvitystä todeta merkityksettömiksi, tässä tapauksessa Vahtinevan soidensuojelualueelle ja Pelson luonnonpuistolle.

Turpeennostoala ei toimi lintukodossa

Turpeennosto Mankisennevalta on Vapo Oy:lle luonnollisesti liiketoimi. Energiapoliittisesti hanke on kuitenkin hataralla pohjalla. Ylipäänsä turpeennostohankkeita ei pidä käsitellä muusta energia-alan kehityksestä irrallaan. Mitään etuoikeutta turvevarannon hyödyntämiseen ei turpeenmyyjilläkään ole. Mankisenneva sijaitsee Haapaveden lauhdevoimalan hankealueella, mutta Haapaveden voimalan tulevaisuus on epävarma. Laitoksen vuotuiset tuotantoajanjaksot ovat jo nykyisin lyhyitä. Lämpölaitostenkin, kuten Oulun energian Toppilan voimalan, on muutettava käyttämiensä polttoaineiden määrällistä koostumusta siten, että se sisältää jatkuvasti entistä vähemmän turvepölyä ja entistä enemmän aitoja metsä- ja peltobiomassoja, joiden poltosta ei synny hiilidioksidin nettopäästöjä. Turpeennostoalan kehitystä tulee arviointiselostuksessa käsitellä totuudenmukaisemmin ottaen huomioon Kioton ilmostosopimuksen mukanaan tuomat muutostarpeet myös aluetasolla. Missään tapauksessa tuotannosta poistuvan turpeennostoalan korvaaminen aina vain uudella vastaavalla alalla ei enää automaattisesti oikeuta turpeennostohanketta - ei edes jo ojitetulla alueella. Turpeennoston aloittaminen lisää joka tapauksessa entisestään vesistökuormitusta, jota hanke on tuottanut jo vuodesta 1982, eikä omalta osaltaan mahdollista rankasti ojitetun valuma-alueen ennallistamista.

Hankkeen toteuttamisvaihtoehdot

Jos hanke jää toteuttamatta, alue ei kuitenkaan välttämättä jää nykyiseen tilaansa. Sarkaojitettu alue muuttuu joka tapauksessa hitaasti, jos ojitukselle ei tehdä mitään - ei kunnosteta eikä luoda umpeen. Toinen mahdollisuus on ennallistaa alue. Näitä erilaisia kehityskulkuja ja niiden merkitystä esimerkiksi valuma-alueen ja vesistön tilaan tulee selvittää arviointiselostuksessa.

Koska tuotantopinta-alasta osa (105 hehtaaria) jää pintavalutuksen ulkopuolelle, tulee tarkastella vaihtoehtoa, jossa tuotantopinta-alaa pienennetään sen verran, että kaikki valumavedet voidaan sulan maan aikana johtaa pintavalutuskentän kautta.

Vaikutukset

Alapuolinen vesistö sekä vesistö- ja kalastovaikutukset

Hankkeen vaikutukset Siikajoen kokonaiskuormitukseen tulee arvioida.

Vesistö- ja kalastovaikutuksista toistetaan vastaavista turvetuotantohankkeita koskevista ympäristövaikutusten arviointiprosesseista jo tutuiksi käyneet informaatiota piilottavat epäsuorat ilmaukset siitä, kuinka orgaaninen kiintoaines on vähemmän haitallista kuin epäorgaaninen hienoaines. Olennaisia ovat vain turpeennostosta aiheutuvien päästöjen vaikutukset. Ruotsalaisten selvitysten lisäksi on olemassa vähintään yhtä tuoreita suomalaisia tutkimustuloksia, joiden mukaan turvetuotannosta aiheutuvista päästöistä näyttää olevan haittaa sekä lohikalojen mädin selviytymiselle että niiden poikasten kasvulle (Laine, A. & Heikkinen, K. 1992: Turvetuotannon kalastovaikutukset sekä Laine, A., Sutela, T., Heikkinen, K., Karvonen, K., Huhta, A., Muotka, T. & Lappalainen, A. 1996: Turvetuotannon vaikutukset koskikaloihin ja niiden elinympäristöön). Tuotannon haittoja on arvioitava myös mainittujen ja vastaavien selvitysten pohjalta, vaikka ne toisivatkin esille toiminnan kielteisiä vaikutuksia.

On myös arvioitava, mikä vaikutus on sillä, että vesistöä edelleen lisäkuormitetaan, mikä estää vesiekosysteemin tilan parantamisen.

Vaikutukset ilmaan ja ilmastoon

YVA-lain 2 pykälän mukaan hankkeesta aiheutuvat välittömät ja välilliset vaikutukset ilmaan ja ilmastoon tulee arvioida. GTK:n Suomen turvevarat -julkaisun laskelmien mukaan keskimääräiseltä turvesuohehtaarilta vapautuu poltettaessa yli neljätuhatta tonnia hiilidioksidia. Turpeennosto ja turpeen poltto kattavat merkittävän osan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaan maakunnan tasolla turpeen energiakäytön merkitys hiilidioksiditaseeseen on suuri. Kunkin tuotantoon otettavan suon merkitys mainittuihin päästöihin on arvioitava, niin myös Mankisennevan. Se on merkittävä tieto arvioitaessa eri energiatuotantomuotojen kasvihuonekaasupäästöjä ja niiden vähennystarpeita ja -mahdollisuuksia. Viranomaisten ei pidä jatkuvasti sallia turvetuottajien laiminlyöntiä tältäkään osin, vaan vaatia YVA-lain säädösten tiukkaa noudattamista.

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Yhteiskunnallisesti on tärkeätä selvittää turpeen vaikutuksia energiantuotannon polttoainehuollon kehittämisessä. Turpeen käyttö sähkön ja lämmön yhteistuotannossa kilpailee ensisijaisesti metsäbiomassan energiataloudellisen hyödyntämisen kanssa sekä hidastaa peltobiomassojen energiakäytön kehittämistä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ei työllisyysvaikutusten arviointia pidä rajata koskemaan vain Mankisennevan työllistävää vaikutusta, vaan sen rinnalla tulee arvioida, miten vastaavan energiamäärän tuottaminen työllistäisi metsäenergian tai peltobiomassojen tuotannossa. Tieto parantaa olennaisesti myös 0-vaihtoehdon vertailukelpoisuutta.

Turvetuotantoalueen jälkihoito ja -käyttö

Suon jälkikäyttö on merkittävä asiakokonaisuus, jos pidetään kiinni siitä, että turpeen käytön tulee olla kestävää. Jos turvetuottaja väittää turvetta uusiutuvaksi, hitaasti uusiutuvaksi tai osittain uusiutuvaksi, kuten eräässä lehtiartikkelissa, ja hyväksyttää toimintansa yhteiskunnalla mainitunkaltaisen määritelmän avulla, se tarkoittaa, että suopohja on soistettava uudelleen noston päätyttyä. Muutoin käsitteiden ja todellisuuden välillä vallitsee sovittamaton ristiriita. Uudelleensoistamisen mahdollisuus on siten arvioitava.

Esko Saari, puheenjohtaja

Merja Ylönen, sihteeri

HAKEMISTO