6.11.2002 VASTINE
Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri
ry.
Näsilinnankatu 48 E, 33200 Tampere
Korkeimmalle hallinto-oikeudelle
Asia: Vastine Luopioisten kunnanhallituksen valitukseen 16.5.2002 Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä 18.4.2002 nro 02/0176/2 kumota
Kiitämme vastinepyynnöstä.
Toistamme Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle osoittamassamme valituksessa esitettämämme. Lisäksi toteamme Luopioisten kunnanhallituksen valituksen 16.5.2002 johdosta seuraavaa. Otsikot viittaavat valituksen vastaaviin:
I Yleisiä toteamuksia
Luonnonsuojelujärjestön valituksen luonne.
Maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) on kiinnitetty erityistä huomiota kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseen maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa, edellytysten luomiseen hyvälle elinympäristölle sekä yhtenä kestävän kehityksen ulottuvuutena ekologisen kestävyyden edistämiseen. Nämä tavoitteet on kirjattu jo lain tavoitepykälään (1 §).
Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. on käyttänyt lain suomaa oikeutta (MRL 191 §) edistää tarkoituksensa mukaisesti luonnon- ja ympäristönsuojelua toimialueellaan. Vastoin valittajan esittämiä väitteitä yhdistys on myös perustellut kantansa asianmukaisesti, mitä osoittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden asiassa tekemä ratkaisu.
II Virheelliset johtopäätökset yksityiskohdittain
Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Keväällä 2000 ilmestyneen IBA-julkaisun ja kesällä 2000 tehdyn ormiokartoituksen tulokset olisi pienellä aikalisällä voitu ottaa huomioon jo kaavaa laadittaessa, sillä Luopioisten kunnanvaltuusto on hyväksynyt kaavan 11.9.2000. Kaavaa varten tehtyjen selvitysten on joka tapauksessa oltava riittäviä, ja varovaisuusperiaatteen noudattaminen maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa on tärkeää erityisesti uhanalaisten lajien suojelun kannalta.
Ormio (Pilulera globulifera) on yksi viidestä Suomessa esiintyvästä maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi luokitellusta putkilokasvilajista (Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme, s. 36-37) eikä sen säilymisen reunaehtoja vielä kunnolla tunneta.
Välikäsien kautta kalastaja Pentti Linkolalta saatu, alkujaan suullinen tieto uhanalaisen selkälokin (Larus fuscus) kannan kolmen viime vuoden kehityksestä Pälkänevedellä ei ole asiaankuuluva, sillä pidemmällä aikajänteellä 1987-1999 Kukkiajärvellä tehdyt laskennat ovat osoittaneet selkälokkikannan selvästi taantuneen. Perusteeton on myös valittajan selkälokin kannan taantumiseen liittyvä väittämä, että pesimäaikaisen häirinnän mahdollinen lisääntyminen ei olisi riippuvainen lisärakentamisesta.
Rantaviivan pituuden muuntamissuositukset ovat suosituksia, eivät sitovia. Maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaate voi koskea vain kaavan kattamaa aluetta. Sitä ei voi suhteuttaa kaikkiin Pirkanmaan kuntien rantakaavoihin jo siitä perussyystä, että järvet - kuten kaikki kaavoitettavat alueet - ovat ainutlaatuisia. Kukkiajärven rakentamistiheys kohoaa joka tapauksessa varsin korkeaksi.
Valituksessa esitetyt prosentuaaliset laskelmat luovat harhaanjohtavan kuvan vapaaksi jäävän rannan määrästä ja rakentamistiheydestä. Laskelmat myös perustuvat todellisiin rantaviivakilometreihin (s. 5, 6 ja 7), jolloin mitoituksesta syntyy helposti virheellinen käsitys. Kukkiajärven Natura-alueen nykyinen rakentamistiheys on näinkin laskettuna 4,9 rakennuspaikkaa todellista rantaviivakilometriä kohden ja nousisi 5,6 paikkaan. Rakennuspaikkojen määrä kasvaisi 15 prosenttiyksiköllä: nykyisestä 872 jo rakennetusta tai vahvistettuihin kaavoihin perustuvasta rakennuspaikasta 1002 rakennuspaikkaan.
Yleensä rakentamistiheyden mitoituksessa käytetään muunnettua rantaviivaa, jolloin rakentamistiheys Kukkiajärven Natura-alueella nousisi 7:stä 8:aan rakennuspaikkaan muunnettua rantaviivakilometriä kohden. Luonto- ja/tai maisema-arvoja omaavien alueiden rakentamistiheydeksi mitoitetaan yleisesti korkeintaan 4-3 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohden. Kukkiajärven rakennustiheys on jo nyt miltei kaksinkertainen.
Lisärakentaminen vähentäisi jo nykyisellään vähäisen vapaan rannan osuutta, heikentäisi yleisiä virkistysmahdollisuuksia sekä vaarantaisi välittömästi ja välillisesti alueen luonnonarvojen säilymisen. Hämeenlinnan hallinto-oikeus katsookin päätöksessään, ettei nykyinen, paikoin hyvin tiheä rakentaminen voi olla peruste kaavoittaa niin paljon uusia rakennuspaikkoja, ettei kaava täytä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n ja 73 §:n sisältövaatimuksia.
Kaavan sisältövaatimuksista ei voida tinkiä maanomistajien tasavertaisen kohtelun periaatteeseen vedoten. Tämä todetaan myös teoksessa Ekroos-Majamaa: "Maankäyttö- ja rakennuslaki" (Edita 2000), jossa mainittuun viittaukseen (s. 330) maanomistajien tasavertaisen kohtelun periaatteen voimassaolosta valituksessakin viitataan. Aiheen käsittely kyseisessä teoksessa kuitenkin jatkuu (s. 331): "Edellä kuvatun ajattelutavan oikeudellinen perusta on muuttunut. [---] Ympäristöllisten ja suojelullisten näkökohtien voimistuessa maanomistajan rakentamisen oikeus on saanut väistyä. [---] Tämä heijastuu ranta-alueiden kaavoituksessa noudatettaviin suunnittelun lähtökohtiin siten, ettei jollekulle ns. kantatilaperiaatteen mukaan määräytyviä laskennallisia rakennuspaikkoja voida sijoittaa tämän maalle, ellei tämä ole kaavan sisältövaatimukset huomioon ottaen mahdollista."
III Miksi hallinto-oikeus päätyi hyväksymään Luonnonsuojeluliiton valituksen?
Hämeenlinnan hallinto-oikeus on päätöksessään oikeuden tehtävän mukaisesti arvioinut kaavan lainmukaisuutta, ei viranomaisten päätöksiä tai kaavoitusprosessiin osallistuneiden ammattilaisten asiantuntemusta ja toimintaa. Hallinto-oikeus on arvioinut, ettei kaava täytä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä ja 73 §:ssä mm. luonnonsuojelulle ja virkistykselle asetettuja sisältövaatimuksia.
IV Yhteenveto
Valituksen vaade oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on perusteeton jo hallintolainkäyttölain 74.1 §:n perusteella. Sen mukaan kulut korvataan vain, "jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan".
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Markku Ojanen,
sihteeri
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.