Korentosuon (Kortesuon) turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Hankkeen tarkoitus

Vanhojen tuotantoalueiden poistuminen tuotannosta Pohjois-Pohjanmaalla ei edellytä uusien turvesoiden käyttöönottoa energiahuollon turvaamiseksi. Sen sijaan turvepölyn markkinaosuuden ylläpitäminen tai sen kasvattaminen energiantuotannossa voi sitä edellyttää.

Turve on kotimainen polttoaine, joka tulee käyttää lähellä nostopaikkaansa. Tämä tarkoittaa paitsi taloudellisten hyötyjen myös ympäristöllisten haittojen jäämistä kotimaahan ja maakuntaan, mikä on tietenkin oikeudenmukaista ja toivon mukaan ympäristönsuojelun ja energia-alan polttoainehuollon kehittämiseen kannustavaa. Turve on pääosin lämmön ja sähkön yhteistuotannossa hyödynnettävä polttoaine, joka viimeistään tänä Kioton ilmastosopimuksen solmimisen jälkeisenä aikana kilpailee osuudesta energiantuotannossa lähinnä puuperäisten ja peltobiomassojen kanssa. Todennäköisesti turpeelta avautuvia markkinoita ei korvattaisi öljyllä ja kivihiilellä, vaikka sekä öljy että kivihiili ovat turvetta edullisempia ja lämpöarvoltaan parempia ja joiden ominaispäästöt ovat kaiken lisäksi turvetta vähäisempiä. Turve onkin tuettuna edullinen nimenomaan verrattuna puuhun ja peltobiomassoihin, joiden tuottamisen taloudelliset hyödyt ja ympäristövaikutukset niinikään jäävät lähelle tuotantopaikkaa. Pohjois-Pohjanmaalla biomassojen ja turpeen käyttösuhteita arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että käyttökelpoiset turvevarat riittävät nykykäytöllä vain vuosisadaksi. Toteutuneena tämä tarkoittaa lähes kaiken vanhemman suoluonnon tuhoutumista suojelualueiden ulkopuolella ja on jyrkässä ristiriidassa esimerkiksi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa.

Turpeennostohanke tulee liittää oikeaan viitekehykseen ja ottaa tässä esitetty näkökulma huomioon 0-vaihtoehdon tarkastelussa, eri vaihtoehtojen vertailussa ja hankkeen yhteiskunnallisissa perusteluissa.

Hankkeen toteuttamisvaihtoehdot

Hankkeen toteuttamisvaihtoehtoja ei kuvattu arviointiohjelmassa. Ohjelmassa ei mainittu myöskään noin puolen kilometrin päässä tien toisella puolella sijaitsevaa turvetuotantoon varattua Sapilassuota, mutta selostuksesta käy ilmi, että suolta on otettu jyrsinturvetta vuonna 1982 ja että suolle haetaan mahdollisesti tuotantolupaa lähivuosina. Suo on esitetty tuotantoalueena myös esimerkiksi kuvassa 4.1. Olisi ollut kohtuullista selvittää ja selostaa, miksi Korentosuo otetaan käyttöön ensin Sapilassuon sijaan, jossa tuotantoa on jo ollut ja jonka tila nykyisellään on ''ehkä'' ympäristöä kuormittavampi kuin Korentosuon nykytilassaan. Nyt hankkeen vaihtoehdot ovat vain pakonomainen 0-vaihtoehto ja toteuttamisvaihtoehto Korentosuolla koko 190 hehtaarin tuotantokelpoisella alalla. Luontevaa olisi ollut selvittää vertailua varten vaihtoehto, jossa tuotanto jakaantuu Sapilassuolle sekä Korentosuolle, mutta jälkimmäiselle vain jo sarkaojitetulle alalle. Luonnontilainen osa jäisi tuotannon ulkopuolelle, mikä tarkoittaisi muun muassa Itäojan latvojen säilymistä luonnontilassaan.

Turpeennostohankkeissa on myös tapana mitoittaa pintavalutuskenttä käsittelemään vain tuotantoalan kuivatusvedet. Tuottaja katsoo, että eristysojien kautta virtaavien tuotantokentän ulkopuolisten vesien puhdistus ei kuulu hankkeeseen. Tuottajan vastuu on laajennettava koskemaan kaikkia hankkeen johdosta syntyviä kuivatusvesiä. Ennen kuin hankkeelle voi hakea ympäristölupaa, tulee selvittää, onko mahdollista rakentaa sellaista pintavalutuskenttää, joka olisi oikein mitoitettu ottamaan vastaan myös eristysojien kautta tulevat kuivatusvedet.

Selostuksesta ei käy ilmi, mitä hankkeesta vastaava tarkoittaa turvetuotannon lähiympäristöön kohdistuvilla haitallisilla ympäristövaikutuksilla, jotka jäisivät pois hankkeen jäädessä toteutumatta.

Selostuksessa väitetään, että Korentosuon tila ei muuttuisi, jos 0-vaihtoehto ei toteutuisi. Väite ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, jos hanke jää toteuttamatta, alue ei pysy nykytilassaan, vaikka sille ei tehtäisi mitään. Metsäojitettu alue saatetaan kunnostusojittaa, jolloin se todennäköisesti kuivuu entisestään ja muuttuu lisää turvekankaan suuntaan. Sarkaojitettu alue soistunee vähitellen, ellei ojia avata, mikä tarkoittaa luonnontilaisen alan laajenemista ajan myötä. Sarkaojituksen kuivattava vaikutus luonnontilaiseen osaan olisi poistettavissa välittömästi, mikä parantaisi luonnontilaisen osan vesitaloutta.

Selostuksen väite toteuttamatta jättämisen olemattomista vesistövaikutuksista on sekä kummallinen että asiaton. Turvetuotannon vesistöä kuormittava vaikutus on tosiasia, johon perustuu myös lainsäädännöllinen velvoite hankkia lupa tuotannon aloittamiselle. Turpeennosto kuivatuksineen merkitsee aina lisäkuormitusta, joka muuttaa vesistöä rehevämpään suuntaan ja estää sen luonnontilaistumista ja valuma-alueen ennallistumista. Turpeennosto kuivattaa lisäksi tuotantokenttää huomattavasti laajempaa aluetta, mutta tuotantoalan ns. ulkopuoliset vedet johdetaan aina eristysojien kautta vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön. Hankkeen toteuttamatta jättämisellä olisikin ilman muuta myönteinen vaikutus alapuoliseen vesistöön ja varsinkin Itäojaan. Erityisen merkityksellistä kyseisessä hankkeessa on Itäojan latvavesien kohtalo. 0-vaihtoehdossa ne jäisivät luonnontilaan virtaamaan ojittamattoman alueen halki. Toteuttamisvaihtoehdossa ojittamaton alue otettaisiin käyttöön, jolloin Itäojan latvat häviäisivät turvetuotantokenttään ja Itäoja kuormittuisi alapuolisilta osiltaan tuotantoalan kuivatusvesistä. Itäojan ympäristö on selostuksen mukaan märkä ja pehmeä, joten alueen kuivatus veisi normaalia pitempään. Itäojan säilyminen nykytilassaan olisi näin ollen vesiensuojelusyistäkin merkittävä hyöty itse Itäojalle sekä Sanginjärvelle ja Sanginjoelle. Lisäksi hankkeen jäädessä toteutumatta säilyisivät paikan jäljellä olevat soidensuojelulliset arvot, joita voisi vielä ennallistamistoimin lisätäkin.
Luonnonsuojelupiiri esitti arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa sen selvittämistä, missä määrin Utajärven alueelta löytyisi turvepölyä korvaavia puupohjaisia polttoaineita myytäväksi energiahuollon raaka-aineeksi. Turvetta korvaavien metsä- ja peltobiomassojen tuotanto ja hankinta työllistää selvitysten mukaan enemmän kuin turpeennosto. Näin ollen korvaavan tuotannon kehittyminen kuuluu 0-vaihtoehdon hyötyihin.

Hankkeen vaikutukset

Koko hankealue on kartoitettava niin kasvillisuudeltaan kuin linnustoltaan. Ojitetuillakin alueilla on omanlaisensa luontotyypit ja lajisto. Lukijaa myös hämmentää nykyinen käytäntö, että aluksi todetaan, että ojitettuja osia ei ole kartoitettu, mutta tuloksissa ojitusalueiden nykytilaa ja lajistoa kuitenkin kuvataan. Kartoitustiedot tarvitaan koko hankealueelta senkin takia, että niiden perusteella on arvioitava ennallistamiseen tarvittavaa panosta ja sen tuloksellisuutta.

Vaikutukset kasvillisuuteen

Taulukon 1.1. mukaan FL Sakari Rehell on kartoittanut Kupsussuon kasvillisuuden ja maiseman. Linnustollinen arvokin on välillä selvitetty Kupsussuolta ja välillä Korentosuolta. On ilmeistä, että suoyvissa biologisiin selvityksiin käytetään vähän sekä ajallisia että taloudellisia resursseja, mutta tulosten monistaminen on sentään liioittelua jopa Suo Oy:ltä. Onhan kukin suo kuitenkin omintakeinen ja vaatii siksi oman kartoituksensa.

Oletetaan kuitenkin, että Korentosuollakin on käyty. Sen kasvillisuusselvityksestä ilmenee, että Itäojan varren luhtainen juotti on kasvillisuudeltaan melko edustavaa suota, jossa etenkin erilaiset nevakorvet ovat monipuolisesti edustettuina. Nämä alueet ovat myös maisemallisesti hienoja, mikä vahvistetaan myös linnustoselvityksessä. Selostuksen teksti on harhaanjohtava ja liiaksi yksinkertaistava väittäessään, että Korentosuolla ei tavattu harvinaisia tai uhanalaisia lajeja tai suotyyppejä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa ei pitäisi enää tyytyä noteeraamaan vain uhanalainen luonto. Itäojan luonnontilainen luhtainen varsi on Utajärven ojitetussa luonnossa vähintään paikallisesti arvokas ja voi olla sitä laajemminkin. Ovathan juuri erilaiset korpityypit suoluonnossamme uhanalaisimpia, mutta tätä tietoa ei selostuksesta löydy. Itäojan vartta ei myöskään uhkaa kuivuminen, sillä luonnontilainen ojanvarsi näyttäisi ilmakuvan (liite 3.1.) mukaan voivan toimia metsäojitetun alueen pintavalutuskenttänä. Vaikka kuivatusvedet johdettaisiinkin metsäojitusalueelta nykyisin ojaa pitkin Itäojaan, järjestelyä voidaan muuttaa sekä vesiensuojelun hyväksi että suon vesitalouden korjaamiseksi, jos turvetuotanto ei Korentosuolla tai ainakaan Itäojan varressa toteudu. Asiallista, paikkansapitävää arviointitietoa jää lukija kaipaamaan tästäkin yvaselostuksesta vähättelyn ja suoranaisen väärän tiedon levityksen sijaan.

Vaikutukset linnustoon

Selostuksessa todetaan, että pesimälinnusto siirtyy muualle. Tämä ei ole kovin syvällinen luonnonsuojelubiologinen päätelmä. Linnusto joutuu tietenkin hakemaan reviiriään muualta, jos nykyinen pesimäalue tuhoutuu, mutta sopivien pesimäpaikkojen supistuminen ja huononeminen merkitsee ainakin pitemmällä aikajänteellä kantojen heikkenemistä ja uhanalaistumista. Se on maanmuokkauksen harjoittajien vastuulla ja vastuuta kannetaan arvioimalla, voidaanko luontotyyppejä enää tuhota vaarantamatta lajien suotuisaa tasoa. Tavallisen tulee säilyä tavallisena ja uhanalaisen tavanomaistua - myös paikallisesti. Se on luonnonsuojelun tarkoitus.

Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen

Luonnon monimuotoisuus perustuu luonnon monimuotoisuuteen, todetaan ytimekkäästi tässäkin suoyvassa. Korentosuo todetaan lajistoltaan tyypilliseksi ja sitä se saa olla vastakin. Tosin luhtainen Itäojan varsi ei aivan tyypillistä taida olla, vaan mieluummin tavanomaista monimuotoisempaa. Tyypillisen ylläpitäminen on kuitenkin luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä oleellista. Siihen ei riitä jokunen luonnonsuojelualue. Korentosuon ottaminen turvetuotantoon vähentää seudun monimuotoisuutta.

Vesistö- ja kalastovaikutukset

Sanginjoen suurimpia ongelmia ovat liettyminen ja umpeenkasvu (etenkin Sanginjärvi) sekä leväkasvustot. Happamuus on ajoittain kriittinen kaloille ja ravuille ja ajoittain on myös hapen puutetta. Vesistön käyttökelpoisuusluokka on tyydyttävä, paikoin välttävä. Minimiravinteena on typpi. Tilanteen korjaamiseksi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja alueen kunnat ovat käynnistäneet Sanginjoen vesiensuojelu-projektin vuonna 2000 ja tarkoitus on muun muassa parantaa Sanginjärven tilaa tehokalastuksella. Kokemukset muilta rehevöityneiltä järviltä osoittavat, että vesistön rehevöitymisen katkaisu on pitkällinen prosessi ja hoitokalastuksen lisäksi tarvitaan ehdottomasti myös kuormituksen pienentämistä valuma-alueilla. Vesistön kannalta haitallisin on typpi, jota nimenomaan turpeenostoalueet päästävät. Turpeennosto-alueiden typpi on lisäksi suoraan käyttökelpoista vesistön perustuotannolle, mistä johtuen pienetkin lisäykset ovat merkittäviä. Vesiensuojelun tasoa ja kuormituksen suuruutta arvioitaessa myös eristysojien kautta tulevat tuotantoalueen ulkopuoliset kuivatusvedet on otettava huomioon. Eristysojien vesistökuormitus ei voi olla luonnonhuuhtouman kaltainen, jota kuvaamaan käytetään Vitmaojan kuormitusta. Vitmaojan valuma-alue on luonnontilainen. Vitmaojan mittaustuloksilla ei voi selittää ojituksen vaikutuksia.

Kappaleessa 7.2.1 mainitaan, että erään tutkimuksen mukaan turvetuotannon ei ole havaittu vaikuttavan koskikalatiheyksiin. Tässä yhteydessä olisi ollut sopivaa mainita myös tutkimuksesta, jonka mukaan turpeesta näyttää olevan haittaa sekä lohikalojen mädin selviytymiselle että niiden poikasten kasvulle (Laine A. & Heikkinen K. 1992: Turvetuotannon kalastovaikutukset sekä Laine A., Sutela T., Heikkinen K., Karvonen K., Huhta A., Muotka T. & Lappalainen A. 1996: Turvetuotannon vaikutukset koskikaloihin ja niiden elinympäristöön).

Muutoinkin hankkeen vesistö- ja kalastovaikutuksia arvioidaan hakijan kannalta myönteisesti. Esimerkiksi kalastustiedustelun 36 vastaajasta 29 arvioi pyydysten likaantumisen haittaavan kalastusta ja 37 prosenttia oli havainnut kaloissa makuvirheitä. Siitä huolimatta tulosten analysoija vakuuttaa samaan aineistoon vedoten, että Korentosuon turvetuotannolla ei ole vaikutusta alueen kalastoon ja kalatalouteen (kappale 7.2.10.2).

Alapuolisen vesistön tila huomioon ottaen hanke ei ole vesiensuojelullisesti hyväksyttävissä. Tilannetta parantaisi huomattavasti se, että ympäristölupa rajattaisiin koskemaan vain jo sarkaojitettua 76.5 hehtaarin aluetta. Tällöin myös suurin osa suon luontoarvoista voisi säilyä ennallaan.

Pölyvaikutukset

Kappaleessa 7.4 todetaan, että luonnossa syntyneet hiukkaset (muun muassa turvepöly) ovat vaarattomampia terveydelle kuin polttoperäiset hiukkaset. Turpeen kaivuun ja käytön eri vaiheissa syntyy kuitenkin molempia, mitä arviointiselostuksessa ei oteta huomioon.

Vaikutukset ilmastoon

Johdannossa sivulla 5 luetellaan YVA-lain toisessa pykälässä mainitut ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkasteltavat välittömät ja välilliset vaikutukset. Lain mukaista luetteloa on siteerattu väärin. Siitä puuttuu hankkeen vaikutusten arviointi ilmastoon (2 § kohta b kuuluu oikein siteerattuna seuraavasti: maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen).

Luonnonsuojelupiiri huomautti YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossa tarpeesta selvittää hankkeen ilmastovaikutukset. GTK:n Suomen turvevarat -julkaisun laskelmien mukaan keskimääräiseltä turvesuohehtaarilta vapautuu poltettaessa yli neljätuhatta tonnia hiilidioksidia. Turpeennosto ja turpeen poltto kattavat merkittävän osan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaan maakunnan tasolla turpeen energiakäytön merkitys hiilidioksiditaseeseen on suuri. Kunkin tuotantoon otettavan suon merkitys mainittuihin päästöihin on arvioitava, niin myös Korentosuon. Se on merkittävä tieto arvioitaessa eri energiatuotantomuotojen kasvihuonekaasupäästöjä ja niiden vähennystarpeita ja -mahdollisuuksia. Yhteysviranomaisen ei tule hyväksyä turvetuottajien laiminlyöntiä tältäkään osin, vaan vaatia YVA-lain säädösten tiukkaa ja asianmukaista noudattamista. Vähintään on ilmoitettava, miksi ilmastovaikutuksia ei ole selvitetty. Sisälukutaidon puute ei kuitenkaan riitä syyksi.

Korentosuo on vaihtunut tekstissä ja varsinkin taulukoissa usein Kupsussuoksi. Saman asian sanominen moneen kertaan hivenen eri sanoin viittaa myös siihen, että on käytetty valmista tiedostoa pohjana. Siinä tapauksessa oikolukua ei pidä laiminlyödä.

Korentosuon ympäristövaikutusten arvioinnista puuttuu vaihtoehtojen vertailu. Sitä voikin pitää lähinnä turpeennostohankkeen vajavaisena ympäristöselvityksenä. Luonnonsuojelupiirin suorittamassa vaihtoehtojen vertailussa toteuttamatta jättäminen osoittautuu parhaaksi vaihtoehdoksi. Se estää ympäristöhaittojen toteutumisen sekä edesauttaa turvepölyn korvaamista aidoilla uusiutuvilla biopolttoaineilla ja sitä kautta Suomen ja maakunnan hiilidioksidipäästökuorman kevenemistä.

Esko Saari, puheenjohtaja

Merja Ylönen, sihteeri

HAKEMISTO