26.10.2002
Jämsän ja Laukaan välisen 86 kilometriä pitkän 400 kilovoltin suurvoimajohdon haitat luonnolle olisivat merkittäviä, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry tuoreessa, piirihallituksen 24.9. hyväksymässä lausunnossa Keski-Suomen ympäristökeskukselle. 400 kV:n voimajohto on suurin Suomessa käytössä olevista johtotyypeistä.
Fingrid-yhtiön hankkeestaan tekemä ympäristövaikutusten arviointiohjelma on luonnonsuojelupiirin mielestä puuttellinen, koska siinä ei kerrota mm. rakentamisaikataulua, johtojen lukumäärää, kuinka monella korkeudella johtoja olisi, tai kuinka paljon metsää jouduttaisiin pysyvästi avohakkaamaan. Voimajohdosto leikkaisi suunnitellun Kirri-Vehniä -moottoritielinjan, mitä yhtiön selostuksessa ei myöskään kerrota. Tien ja voimalinjan yhteisvaikutukset luontoon ja maisemaan olisivat merkittäviä.
Voimajohdosto vähentäisi luonnonalueiden pinta-alaa, pirstoisi luonnonalueita ja lisäisi linnuille kohtalokkaita törmäyksiä. Sähköjohtoihin arvioidaan jo ennestään Suomessa menehtyvän satoja tuhansia lintuja vuosittain, joukossa tuhansittain kanalintuja. Johdosto myös leikkaisi kahta Natura-suojelualuetta ja haittaisi kolmatta, mitkä eivät ole hyväksyttävissä, toteaa luonnonsuojelupiiri.
Luonnonsuojelupiiri arvioi, että voimajohdoston alta parturoitaisiin pysyvästi noin 1,6 neliökilometriä metsämaata. Noin 15 kilometrin matka avohakattaisiin kokonaan uudeksi, 42 metriä leveäksi maastokäytäväksi. Lisäksi maastokäytävien vaatimien hakkuiden haitat luonnolle ulottuvat jopa 50-100 metrin päähän viereiseen metsään. Kosteikko- ja suoalueilla voimajohdon sijainti vielä yli 200 metrin päässä voi tuhota lajin esiintymän.
Lausunnossa todetaan yhtiön kertovan, että sähkönkulutuksen lisääminen Keski-Suomessa lisää laajojen sähkökatkosten riskiä. Luonnonsuojelupiiri ei pidä välttämättömänä sähkön tarpeen kasvua ylipäätään, vaan katsoo sähkön säästön ja ekotehokkuuden lisäämisen paremmaksi vaihtoehdoksi. Esimerkkejä toteutumattomista tarvearvioista aikaisemmin ovat mm. ydinvoimaohjelman toteutuminen vain murto-osaltaan, ja pumppuvoimalahankkeen Vaarunvuorelle sekä siihen liittyneen 400 kilovoltin, 60 kilometrisen voimalinja-hankkeen osoittautuminen tarpeettomiksi.
Jos voimajohdoston laajennus tehdään, vaatii luonnonsuojelupiiri avohakkuut tehtäviksi lintujen pesintäajan huhti-heinäkuu ulkopuolella, kuten luonnonsuojelulaki ja metsästyslaki vaativat.
Luonnonsuojelupiirin lausunto on tämän tiedotteen perässä.
LISÄTIEDOT: Juhani Paavola, piirisihteeri, puh. (014) 611 223, keski-suomi.lsp@saunalahti.fi, kotiin (014) 874 535
24.9.2002 LAUSUNTO
FROM: Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen
piiri, Kilpisenkatu 8, 40100 Jyväskylä
TO: Keski-Suomen ympäristökeskus, ylitarkastaja Esa
Mikkonen
Viite: Lausuntopyyntö 9.9.2002, Dnro KSU-2002-R-32/53 Toivila (Jämsä)-Vihtavuori (Laukaa) voimajohtohanke
Lausunto:
Fingrid Oyj käynnistämän 400 kV:n voimajohtohankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA) toimii yhteysviranomaisena Keski-Suomen ympäristökeskus. Hankkeessa rakennettaisiin Petäjäveden kautta uutta voimajohtoa noin 86 km, pääosin entisiä linjoja korvaten tai niiden viereen. Ympäristöministeriön 2.8.1999 vahvistamaan Keski-Suomen seutukaavaan merkityn voimajohdon sijoitussuunnitelmassa vältetään asutusta. Mukana suunnitelmassa on kokonaan uusi 400 kV linja maastokäytävineen noin 15 km matkalla.
K-S:n ympäristökeskuksen lausunto arviointiselostuksesta valmistuu keväällä 2003. Ennen voimajohtohankkeen toteutumista Fingrid Oyj hakee rakennuslupa energiamarkkinavirastolta, ja lunastuslupaa Kauppa- ja teollisuusministeriöltä, josta tekee päätöksen valtioneuvosto.
TARVEARVIOSTA
Yhtiö perustelee hanketta johtoalueen nykyisen voimajohdoston iällä ja uuden ratkaisun kauaskantoisuudella myös taloudellisesti. Perusteena on myös, että sähkön kulutuksen lisääntyminen ilman uutta 400 kV:n voimajohtoa voi yksittäisen verkkovian yhteydessä aiheuttaa riskin laajan sähkökatkon syntymisestä Keski-Suomessa (Fingrid Oyj:n YVA-ohjelma, s. 4).
Luonnonsuojelupiiri ei pidä välttämättömänä
sähkön tarpeen kasvua ylipäätään.
Piiri kiinnittää myös huomiota siihen, että
voimajohtohankkeen toteutusaikataulu on yhtiön/ympäristökeskuksen
piirille toimittamassa selostuksessa täysin avoin.
Esimerkkejä tarvearvioiden toteutumattomuudesta Suomessa
ovat mm. Suomen voimalaitosaluetoimikunnan mietintö (huhtikuu
1974), jossa arvioitiin erheellisesti Suomessa olevan näinä
vuosina käytössä noin 40 tuhannen megawatin voimalaa
lähinnä sähkön tuotannossa, kun toteutunut
kapasiteetti on noin kolmannes lasketusta. Yksi ydinvoimaloista
olisi sijoittunut Keski-Suomeen.
Toinen esimerkki on Keski-Suomesta: Imatran Voima Oy harhautti pumppuvoimalahankkeen tarvearviolla mm. oikeuslaitosta myöntämään luvat 540 MW:n tehoisen pumppuvoimalan rakentamiselle Keski-Suomeen Vaarunvuorelle niin vuonna 1983 (KHO) kuin 1995 (KHO) mm. kansallisiin etuihin vedoten, vaikka yhtiö ei voinut olla varma sen paremmin hankkeen taloudellisuudesta kuin tarpeestakaan. YVA-laki ei koskenut 'varhemmin' aloitettuja hankkeita. Yhtiö sai näin hankittua myös varmuuden oikeudesta rakentaa noin 60 km pitkä 400 kV:n voimajohto Vaarunvuorelta Vihtavuoreen. Voimalahanke ja sen mukana voimajohtohanke kaatuivat tarpeettomina vuonna 1997.
Fingrid Oyj:n selostuksen vaillinaisuus toteutusaikataulun osalta viittaa ikävästi tälläisen "takataskuluvan" hankkimistavoitteen mahdollisuuteen, mm. mahdollisesti tulevaisuudessa tehostuvien ympäristösäädösten kiertämiseksi.
Tarvearviossa on huomattava myös, että sähkönkulutuksen lisääminen on tahdonvarainen asia. Toisaalta sähkö on myös osa tuotteiden valmistuksen aiheuttamaa ympäristökuormaa.
Onko laajemmin kuin yhtiön intressejä
katsoessa mieltä lisätä sähkönkulutusta,
kun se lisää sähkökatkon riskiä (Fingrid
Oyj:n YVA-ohjelma, s. 4). samalla kun keinot ja tekniikka sähkön
käytön tehostamiselle sähkön nykyisen tuotannon
tasolla ovat olemassa ilman, että mistään oleellisesta
joudutaan luopumaan? Myös sähkön hinnan hyvin todennäköinen
nousu Suomessa kansainvälisesti katsoen alhaiselta tasolta
johtanee sähkön kulutustason harkintaan.
LUONTOKOHTEEET KIERRETTÄVÄ
Hankkeen tarkempi tarkastelu maastossa ei ole piirille mm. ajan- ja muiden resurssien puutteen vuoksi mahdollista. Voimajohdostoa ei voi rakentaa haittaamatta ja turmelematta ympäristöä ja luontoa peruuttamattomasti, onhan voimalinja pysyvä rakennelma. Voimajohdosto vähentäisi luonnonalueiden pinta-alaa, pirstoisi alueita ja lisäisi linnuille kohtalokkaita törmäyksiä. Voimalinja leikkaisi kahta Natura-aluetta ja haittaisi kolmatta, mikä ei ole hyväksyttävää.
Yhtiön selostuksessa on useita puutteita. Selostuksessa ei esimerkiksi kerrota, kuinka monta johtoa ja kuinka monella tasolla voimajohdosto eri alueilla sisältäisi. Aikaisemmin on esimerkiksi 400 kV:n johdosto sisältänyt monesti 6 eri johtoa, ja 110 kV:n johdosto 5 eri johtoa kahdella eri korkeudella.
Yhtiön selostuksessa ei myöskään kerrota, kuinka paljon metsää jouduttaisiin hakkaamaan pysyvästi aukeaksi maastokäytävää varten. Karttojen perusteella on arvioitavissa, että avohakkuun kokonaisala olisi noin 1,6 neliökilometriä. Tästä lähes puolet, noin 65 hehtaaria (+ rajoitetun puustonkorkeuden ala noin 30 ha) hakattaisiin kokonaan uudeksi maastokäytäväksi.
Metsäpinta-alan menetys reunavaikutuksineen, jotka ulottuvat jopa 50-100 metrin syvyydelle metsään, on merkittävä osa voimalinjalle varattavasta maastokäytävästä aiheutuvia maankäytöllisiä muutoksia.
Kosteikko- ja suoalueilla kasvupaikkavaatimukset voivat olla sellaiset, että voimajohdon sijainti yli 200 metrin päässä voi tuhota lajin esiintymän.
Rinnakkaisten voimajohtojen osuuksilla (n. 71 km), joissa johtoja olisi usealla ei korkeudella, voimajohdoston vaikutukset linnustoon olisivat suuremmat kuin yhden voimajohdon osuudella.
Arviolta sadat tuhannet linnut kohtaavat vuosittain matkansa pään voimajohdoissa Suomessa. Uusi 400 kV:n johdosto toisi kulutuksen lisäystä suosivan kulttuurin sähköjohtojen 'ansalangastoon' 1-2 korkeustasoa lisää 86 kilometrin matkalla.
Merkittävin uhka linnustolle voimajohdostolla tulisi ilmeisesti olemaan Tervajärven Natura-alueella esiintyvälle ja sitä kautta muuttavalle linnustolle. 400 kV:n voimajohto välillä Autiokangas-Vihtavuori rakennettaisiin 110 kV:n voimajohdon viereen noin kahden sadan metrin päähän em. Natura-alueesta. Alue on kahlaajien kerääntymisalue, ja voimajohto kulkisi myös viereisen Kuukanpään aukean halki. Näille paikkeille on suunniteltu uutta Kirri-Vehniä -tielinjaa (YVA-menettely uudestaan käynnissä), jonka vaihtoehtojen joukossa on myös täysimittainen moottoritie. Yhtiön selostus ei kerro tästäkään. Tien ja voimajohdoston yhteisvaikutukset luontoon ja maisemaan olisivat merkittävät.
Jämsä-Petäjävesi -osuudella voimajohdoston varrella on Hallinmäen Natura-alue (noin 8 km Koskenpäästä pohjoiseen). Tällä osuudella toinen 220 kV:n voimajohdoista korvattaisiin 400 kV:n voimajohdolla, minkä vuoksi Natura-alueesta jouduttaisiin avohakkaamaan (yhtiön selostuksesta arvioiden) noin 4 metriä leveä kaistale metsää, yhteensä noin 0,8 ha.
Kokonaan uusi voimajohtolinjaus, 400 kV, rakennettaisiin noin 15 kilometrin matkalle välillä Pihlasmaa -Autiokangas. Aukon leveys olisi noin 42 metriä, ja avohakkuun ala noin 65 ha. Suunnitelman mukaan voimajohto leikkaisi pienen Vääräpään lampien ja lähteiden Natura-alueen. Luonnonsuojelupiirin mielestä alue olisi kierrettävä riittävän kaukaa.
Suunnitellun voimajohdoston alueella on todennäköisesti muitakin merkittäviä luontokohteita, kuten Autiojoen koskikarakoski, joka olisi kierrettävä.
KULTTUURIMAISEMA-ALUEET
Yhtiön selostuksen mukaan 400 kV:n voimalinjapylväät olisivat 32 metriä korkeita. Itse voimajohtojen etäisyys maasta vaihtelee maaston mukaan.
Voimalinjan vaikutus Kuukanpään- ja Puuppolan kulttuurimaisema-alueisiin olisi varsin kielteinen, riippuen valittavasta linjauksesta. Voimajohdoston maisemallinen vaikutusaluehan ulottuu niin kauas kuin mihin voimalinja näkyy.
Hankkeessa on syytä arvioida rakennusaikainen häirintä luonnossa. Jos voimajohdoston laajennus tehdään, johdoston vaatimat hakkuut tulee toteuttaa lintujen pesintäajan huhti - heinäkuun ulkopuolella (luonnonsuojelulaki, metsästyslaki). Myös voimalinjan kunnossapidosta aiheutuvat haitat on syytä arvioida. Lisäksi voimalinjan vaikutuksia luontoon valmistumisen jälkeen olisi pyrittävä seuraamaan.
24.9.2002
Kiittäen mahdollisuudesta antaa lausunto
Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry
Ritva Toivainen, puheenjohtaja
Juhani Paavola,piirisihteeri