18.7.2002 VASTINE
FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Näsilinnankatu 48 E, 33200 Tampere
puh. (03) 213 1317
TO: PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUS
Ylitarkastaja Jukka Tuomela
PL 297, 33101 Tampere
Viite:Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kantelukirjelmä 7.12.2001 Hervannassa suoritetuista hakkuista. Pirkanmaan ympäristökeskuksen vastinepyyntö (PIR-2002-L-618-20) 7.6.2002.
Asia Vastine
Kiitämme vastinepyynnöstä.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. jättivät 7.12.2001 Pirkanmaan ympäristökeskukselle selvityspyynnön Tampereen kaupungin metsien myrskytuhoalueiden käsittelyä koskevien lupien lainmukaisuudesta, erityisesti Hervannan kaupunginosan Suolijärven sekä Hervantajärven pohjoispuolta koskien.
Ennen selvityspyyntöä yhdistykset jättivät Tampereen kaupungin ympäristölautakunnalle oikaisuvaatimuksen 29.11.2001 (LIITE 1). Oikaisuvaatimuksessa vaadittiin Tampereen kaupungin teknisen sihteerin Antti Aallon 19.11.2001 tekemää ja ympäristölautakunnan 20.11.2001 kokouksessaan ilmoitusasiana käsittelemää päätöstä Hervantajärven ja Suolijärven myrskytuhoalueiden hakkuista kumottavaksi sekä asian palauttamista ympäristölautakunnan käsiteltäväksi maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n edellyttämällä tavalla.
Ympäristökeskukselle tehtyä selvityspyyntöä ja kaupungin ympäristölautakunnalle jätettyä oikaisuvaatimusta on käsitelty "kantelukirjelmänä" ja "ympäristölautakunnalle osoitettuna kirjoituksena" samassa ympäristölautakunnan kokouksessa 22.1.2002. Ympäristölautakunta on päättänyt (§ 35), että Hervantajärven ja Suolijärven metsätuhojen korjaaminen ja siitä aiheutuva ns. konkelopuiden kaataminen ovat vaikutuksiltaan vähäisiä toimenpiteitä eivätkä siten edellytä maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukaista maisematyölupaa. Tampereen kaupunginhallitus on antanut ympäristölautakunnan päätöksen 22.1.2002 § 35 lausuntonaan Pirkanmaan ympäristökeskukselle.
Tampereen kaupungin lausunto ja selvitykset eivät anna vastausta ja selvitystä seuraaviin seikkoihin:
1. Maisematyölupaa ei haettu, vaikka tuulenkaatojen korjuun yhteydessä oli tarkoitus tehdä myös hakkuita.
Marraskuussa 2001 oli kaksi voimakasta myrskyä: marraskuun 1. päivänä ns. Pyry-myrsky ja 15:ntenä Janika-myrsky, joista molemmat kaatoivat Hervannan metsissä puita, jälkimmäinen enemmän. Tampereen kaupungin kiinteistötoimen metsäosasto oli jättänyt ko. metsiä koskevan metsänkäyttöilmoituksen 12.11.2001, siis ennen enemmän tuulenkaatoja aikaansaanutta Janika-myrskyä. Metsänkäyttöilmoituksessa mainitaan paitsi tuulenkaadot, myös ylispuu- ja uudistushakkuut. Metsälain mukaan metsänkäyttöilmoitus on jätettävä vähintään 14 päivää ennen toimenpiteisiin ryhtymistä (14 §).
Metsäinsinööri Granholm lausuu omassa lausunto-osuudessaan ympäristölautakunnalle: "Luonnonsuojelupiiri on virheellisesti tulkinnut ylispuuhakkuun kuutiomäärät kokonaisuudessaan pystystä kaadettaviksi puiksi, käytännössä myrskyt olivat kuitenkin jo kaataneet pääosan puustosta näillä metsikkökuvioilla." Metsänkäyttöilmoitus, jonka kuutiomääriä luonnonsuojelupiiri on tulkinnut, on päivätty 12.11.2001, ennen Janikan päivän voimakkaampaa myrskyä. Myrskyihin viittaaminen monikossa on siten Granholmin lausumassa harhaanjohtavaa ja kyseenalaistaa metsänkäyttöilmoituksen koko sisällön selityksen totuudellisuuden.
Tuulenkaatojen korjuu aloitettiin 19.11.2001. Samana päivänä tekninen sihteeri Antti Aalto teki päätöksen siitä, että tuulenkaadot voidaan korjata virkamiespäätöksellä, koska toimenpide oli vähäinen. Tampereen kaupungin metsäosasto tiedotti seuraavana päivänä 20.11.2001 kuitenkin myös hakkuista: "- Tarkoituksena on korjata puut pois vielä ennen hiihtokauden alkua ja toteuttaa samalla uudistushakkuita myrskyjen pahimmin runtelemilla kohdilla, kertoo metsätalousinsinööri Tommi Granholm kaupungin metsäosastolta." (Tampereen kaupunginkanslian tiedote Tuula Ala-Honkola 20.11.2001.)
Metsäinsinööri Granholm toteaa myös omassa lausunto-osuudessaan ympäristölautakunnalle, että Antti Aallon 16.11.2001 suorittaman tarkastuksen mukaan myrskyn jälkien korjaaminen on "vähäinen toimenpide" ja että "tämän katsottiin koskevan myös myrskyn jäljiltä pystyyn jääneiden ylispuiden kaatamista metsäsuunnitelman mukaisesti".
Yli 3000 puukuutiometrin korjaamista - kaatamistavasta riippumatta - n. 16 hehtaarin alueelta ei mielestämme mitenkään voida pitää vähäisenä toimenpiteenä.
Vaikka tuulenkaatojen korjuun yhteyteen kaavaillut ylispuu- ja uudistushakkuut sisältyivätkin kaupunginvaltuuston hyväksymään metsäsuunnitelmaan, toimenpiteille olisi pitänyt hakea maisematyölupa. Asukkaiden mielipidekyselyt metsäsuunnitelmien laadintavaiheessa eivät vastaa mahdollisuutta vaikuttaa itse toimenpiteisiin ja toisaalta arvioida näiden toimenpiteiden konkreettisia vaikutuksia toteuttamisajankohtana.
Tampereen kaupungin kiinteistötoimi haki 12.2.2002 maisematyölupaa ylispuu- ja harvennushakkuille kyseisille metsäalueille. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. antoivat näistä aikeista ensin lausunnon 4.2.2002 (LIITE 2) ja myöhemmin maisematyölupahakemuksesta muistutuksen 26.2.2002 (LIITE 3). Lupaa ei ole toistaiseksi myönnetty, vaan alueille on tekeillä luontoselvitys, mm. yhdistysten kaupungille 7.1.2002 jättämän suojeluesityksen tähden.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aie jättää suojeluesitys ko. metsistä saatettiin Tampereen kaupungin metsäosaston tietoon marraskuun 2001 alussa, ennen kuin metsäosasto jätti metsänkäyttöilmoituksen 12.11.2001. Suojeluesityksen valmisteluvaiheessa piirin edustaja neuvotteli mm. Tampereen kaupungin kiinteistötoimen metsäosaston metsätalousinsinööri Tommi Granholmin, lintuharrastajien ja Hervannan asukkaiden kanssa.
2. Ympäristövalvontayksikkö ei ollut mukana tuulenkaatojen käsittelyssä alusta asti.
Vaikka Tampereen kaupungin selvityksessä esitetään, että kaupungin ympäristövalvontayksikkö on ollut mukana Hervannan metsien tuulenkaatojen käsittelyssä, ympäristövalvontayksikkö osallistettiin vasta, kun asukkaat ja yhdistykset olivat puuttuneet korjuisiin ja kaavailtuihin hakkuisiin, jolloin ympäristösihteeri Lasse Kosonen ja biologi Kari Korte merkitsivät maastossa säästettävät puut.
Ympäristöpäällikkö Kallion lausuman mukaan "metsäosaston kanssa on sovittu, että ylispuihin ei kosketa, vaan tämänhetkiset toimenpiteet koskevat vain tuulenkaatoja ja vaarallisia konkelopuita". Kolme viikkoa myöhemmin kiinteistötoimi haki maisematyölupaa ylispuu- ja harvennushakkuille.
3. Kaavoitustilanne ja sen vaikutus mm. maisematyöluvan tarpeeseen ei selviä lausunnosta.
Yleiskaava-arkkitehti Hankosen lausunto-osuudessa Vilusen 5:71 ja Viialan 2:105 tilojen mainitaan olevan Tampereen kantakaupungin vahvistetussa, mutta valitetussa yleiskaavassa osoitetun "merkittäviltä osin" rakennusalueeksi ja "osan" tuulenkaadoista olevan yleiskaavan virkistysalueella. Tampereen kaupungin yleiskaavamääräyksen todetaan edellyttävän lähivirkistysalueilla toimenpidelupaa. Maisematyöluvan tarve kyseisillä tiloilla ei selviä, joskin lausumasta syntyy käsitys, että maisematyölupa olisi pitänyt hakea.
Katsomme, että toimenpiteet olisivat vaatineet maisematyöluvan.
Hervannan metsien myrskytuhoalueilla käynnistettyjä toimenpiteitä ei voida pitää vähäisinä. Yli 3000 puukuutiometrin korjaaminen noin 16 hehtaarin alueelta vaikuttaa maisemakuvaan selvästi. Missään tapauksessa teknisen sihteerin tarkastuskertomuksen pohjalta tehdyn virkamiespäätöksen ei olisi pitänyt sallia kuin kiireellisimmät myrskytuhojen korjuut. Laajempi, vaarattomien tuulenkaatojen korjuu sekä ylispuu- ja uudistushakkuut olisivat mielestämme vaatineet ilman muuta maisematyöluvan. Parintuhannen kuution ylispuu- ja uudistushakkuita ei voida liioin tulkita myrskytuhoista aiheutuneiksi ns. konkelopuiden kaatamiseksi, kuten ympäristölautakunnan päätökseen on kirjattu.
Korjuun hätäisyyttä on perusteltu metsien virkistys- ja ulkoilukäytöllä. Silti korjuuta ei toteutettu ensisijaisesti ulkoilupoluilla ja -reiteillä taikka kaadettu ns. vaarallisia konkeloita, vaikka korjuun kiirehtimistä ja poikkeuksellista lupamenettelyä perusteltiinkin reittien avaamisen kiireellisyydellä ja konkeloiden aiheuttamilla vaaratilanteilla. Korjuussa edettiin kuvioittain. Tuulenkaatoja oli osalla poluista ja reiteistä vielä keväällä 2002.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja
Markku Ojanen, sihteeri
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
LIITE 2. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n lausunto 4.2.2002 Tampereen kaupungin kiinteistötoimen metsäosastolle.