Vatajienkankaan metsä

Esitämme, että Metsähallitus suojelee omalla päätöksellään Jämsän (entisen Kuoreveden) kunnan alueella sijaitsevan Vatajienkankaan metsän. Noin sata hehtaaria käsittävällä alueella esiintyy merkittävä vanhaa metsää ilmentävä kääväkäslajisto ja vanhan metsän lintulajeja.

Entisen Kuoreveden kunnan Hallin länsipuolen 3 200 hehtaarin valtion maan palstasta on suojeltu Natura-2000-ohjelmaan sisällytetty Väärä-Väihin metsä. Sen pinta-ala on 36 hehtaaria, josta noin puolet on yksityisen omistuksessa. Hallin länsipuolen valtion maan palstasta on siis suojeltu vain 0,5 prosenttia, joten Vatajienkankaan metsän suojelu on perusteltua myös osana Etelä-Suomen metsien suojelun edistämistä.

Peruskartta 2231 10.
Rajausehdotus liitteenä.

ALUEEN KUVAUS

Vatajienkangas jakautuu pohjois-etelä-suunnassa kulkevan tien halkomana kahteen kasvillisuustyypeiltään lähes identtiseen osaan. Puusto on kuusivaltaista (Picea abies), tien itäpuolella 100 - 125 ja länsipuolella noin 100 vuotta vanhaa. Sekapuuna kasvaa raitaa (Salix caprea), pihlajaa (Sorbus aucuparia) ja harmaaleppää (Alnus incana) sekä rauduskoivua (Betula bendula) ja haapaa (Populus tremula) paikoin myös kookkaina kolopuina. Länsipuolella on mäntyä (Pinus sylvestris), joukossa järeitä aihkejakin.

Tien itäpuolen kasvillisuustyyppi on tuoretta MT- ja lehtomaista OMT-kangasta. Metsikön keskiosassa on habitukseltaan luonnontilaisen kaltainen metsäkortekorpi, jonka okarahka- (Sphagnum squarrosum) ja korpirahkasammalmatolla (Sphagnum kirgensohnii) kasvaa mm. maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata). Korven eteläpuolen rinteessä on lähdevaikutteinen tihkupinta noroineen ja useine valumajuotteineen. Tämä ylläpitää rehevää saniaiskorven kasvillisuutta, jossa mm. isoalvejuuri (Dryopteris expansa) ja hiirenporras (Athyrium filix-femina) esiintyvät erittäin runsaina ja näyttävinä muiden saniaisten ja ruohojen, mm. korpikastikan (Calamagrostis purpurea) ohella. Isoalvejuuri ja hiirenporras kasvavat myös korvesta itään ja pohjoiseen laskevia noroja myötäillen. Eteläosan kalliopahdalta löytyy uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi (VU) todettu pohjanpussisammal (Marsupella sphacelata), Harri Arkkio.

Tien länsipuolen kasvillisuustyyppi on pääosin tuoretta (MT) kangasta. Isoalvejuurta, muita saniaisia ja rehevyyttä osoittavaa kasvillisuutta esiintyy sulavesinoroja myötäillen myös tien länsipuolella. Alueen pohjoisosassa Ponkankorpi on aiemmin ojitettu, mutta suon isovarpurämeen kasvillisuus on edelleen vallitseva ja vanhat ojat ovat umpeutumassa.

Keloja, pökkelöitä ja sekä riuku- että järeää 1 - 4 lahoasteen maapuuta on niukasti tai kohtalaisesti koko alueella. Lahopuuta on muodostumassa runsaasti (100 kpl/ha) edellä mainitussa lähdevaikutteisessa rinteessä. Maapuuta on tullut myös tuulenkaadoista. Järeitä kantoja ja palokoroja esiintyy tasaisesti koko alueella.

Metsää on aiemmin käsitelty useassa vaiheessa, mutta itäpuolen metsä on jo palautumassa luonnontilaisen kaltaiseksi. Länsipuolella on pienialaisia tutkimusruutuja ja sekä etelä- että länsireunalla nuorempaa puustoa.

KÄÄVÄKÄSLAJISTOSTA

Kääväkkäiden vanhan metsän indikaattorilajeista Vatajienkankaalla esiintyy ainakin 10 lajia: kermakarakääpä (Junghuhnia luteoalba), korokääpä (Oligoporus sericeomollis), korkkikerroskääpä (Perenniporia subacida), kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma), ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus), pikireunakääpä (Phellinus lundellii), männynkääpä (Phellinus pini), riukukääpä (Phellinus viticola) ja tippahaprakääpä (Postia guttulata) sekä oravuotikka (Asterodon ferruginosus). Näistä korkkikerroskääpä, ruostekääpä ja tippahaprakääpä ovat uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviä (NT).

Muita merkittäviä kääväkäslajeja ovat tervakääpä (Ischnoderma benzoinum) ja aniskääpä (Gloeophyllum odoratum). Luonnollisesti alueella esiintyy runsaasti myös pioneerivaiheen kääpiä, kuten arinakäävät (Phellinus ssp.) ja lepänkääpä (Inonotus radiatus).
(Kääväkkäät Kaija Helle, Juho Kytömäki ja Olli Manninen).

Alue-ekologisessa suunnitelmassa Vatajienkankaalla on sekä tien itä- että länsipuolella pienialainen luontokohde. Edellä mainitut kääväkkäät esiintyvät molemmin puolin tietä koko suojeluesityksen rajausalueella eivätkä noudata alue-ekologisen suunnitelman luontokohteiden rajauksia. Näin ollen niitä olisi mahdotonta huomioida alueen mahdollisissa hakkuissa. Vanhojen metsien lajien osalta alue-ekologisen suunnitelman korvaamaton puute on, että itiökasviryhmiä, kuten kääväkkäitä, sammalia ja jäkäliä ei lainkaan kartoitettu.

LINNUSTOSTA

Vatajienkankaalla on pohjantikan (Picoides tridactylus) reviirejä, joista yksi sijaitsee metsän pohjoisosassa leimikkona olevalla alueella. Alueella on metson (Tetrao urogallus) soidin. Uhanalaisluokituksessa pohjantikka ja metso ovat silmälläpidettäviä (NT). Muita huomionarvoisia lintulajeja ovat pyy (Bonasa bonasia), puukiipijä (Certhia familiaris) ja töyhtötiainen (Parus cristatus).

LISÄTIEDOT:
- Kaija Helle, puh. (03) 343 2808
- Juho Kytömäki, puh. (014) 854 399

Ritva Toivainen, puheenjohtaja Juhani Paavola, piirisihteeri
Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry

Sini Harkki, metsävastaava
Luonto-Liitto ry

Matti Liimatainen, metsävastaava
Greenpeace

LIITE: Alue merkittynä peruskartalle

HAKEMISTO