10.10.2002 LAUSUNTO
FROM: Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri
ry
Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta
puh. 411 7358, s-posti: kaarina.tiainen@sll.fi
TO: Etelä-Karjalan Liitto
Raatimiehenkatu 18, 53100 Lappeenranta
LAUSUNTO
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri on tutustunut Etelä-Karjalan liikennejärjestelmän raport-tiluonnokseen ja lausuu siitä seuraavaa:
On erittäin hyvä asia, että liikennekysymyksiä käsitellään maakunnan tasolla siten, että kaikki liikkumismuodot ja niiden mahdollisuudet käsitellään rinnakkain. Pyrkimys liikenteen suunnitteluun mahdollisimman pitkällä tähtäyksellä on välttämätöntä.
Liikennestrategian lähtökohdat
Liikenne jos mikä on kuitenkin sellainen asia, jota ei missään nimessä pidä suunnitella vain katsomalla taaksepäin ja tukeutumalla nykykehitykseen ilman, että pyritään aktii-viseen ohjaukseen ja suunnan muuttamiseen. Esimerkiksi tieliikenteen kasvua ei pidä ottaa luonnonlakina, johon ei voida vaikuttaa - siihen pitää voida vaikuttaa!
Liikennestrategiassa käsitellään suurimpana epävarmuustekijänä rajaliikenteen yhteydes-sä Venäjän tilannetta. Kokonaisuudessa kuitenkin erittäin suurena epävarmuustekijänä tulisi nähdä lisääntyvä tarve rajoittaa nykyisen kaltaista liikennettä globaalien ilmastomuu-tosten ja sen seuraksena tehtyjen sopimusten takia. On myös ennustettu öljyvarojen ehty-vän hyvinkin lähitulevaisuudessa niin rajusti, että se tulee vaikuttamaan liikenteeseen erittäin voimakkaasti. Myös tällaiset epävarmuustekijät on nostetta liikennestrategiassa esiin ja mietittävä, miten tilanteeseen voitaisiin varautua.
Liikennestrategian tavoitteenasettelu jo kertoo vallitsevista arvoista. Liikenteen pitää pal-vella ihmistä eikä päinvastoin. Tällöin ykköstavoitteena pitää olla sosiaalinen kestävyys; liikenteen on palveltava tasapuolisesti kaikkia väestöryhmiä. Sekä sosiaalista kestävyyttä että ympäristövaurioiden minimoimista tukee parhaiten liikkumistarpeen vähentäminen ja ympäristöä säästävien liikkumistottumusten kehittäminen ja tukeminen.
Tieliikenne
Ristiriitaisesti raporttiluonnoksessa tieliikenteen kasvu otetaan itsestään selvänä kehityk-senä, johon sopeudutaan, mutta toisaalta myönnetään tieliikenteen aiheuttamat haitat ja listataan asioita, joilla niitä voitaisiin vähentää. Selviä tavotteita ja konkreettisia toimenpiteitä liikkumistarpeen vähentämiseksi ei kuitenkaan esitetä, vaan ne listataan mukaan lähinnä mahdollisuuksina ja toiveina. Selkeäksi tavoitteeksi pitää ottaa yksityisautoilun vähentäminen ja siihen konkreettiset toimet, aikataulu ja resurssit.
Raportin tavoitteenasettelua kuvastaa hyvin ilmaisu " vähennetään melulle ja päästöille altistuvia ihmisiä", kun pitäisi olla vähennetään melua ja päästöjä. Niistä kärsii muukin luonto kuin vain ihmiset. On käsittämätöntä, että liikenteen aiheuttamat päästöt ml. melu kuitataan suunnitelmassa muutamalla toteavalla lauseella. Tieliikenne on kuitenkin maa-kunnassamme yksi suurimmista ympäristöä pilaavista ja viihtyvyyttä vähentävistä toimin-noista. Melu- ja päästörajoituksissa on otettava huomioon asutuksen lisäksi luonto- ja virkistysalueet.
Tieliikenteen sujuvuuden parantamisen ja autokannan uusiutumisen yhteydessä on nähtä-vä myös kolikon kääntöpuoli: ne eivät poista ongelmia, sillä ne kasvattavat entisestään autojen määrää ja nopeuksia ja sen mukana tieliikenteen aiheuttamia ympäristö- ja viih-tyvyyshaittoja. Tieliikenteen sujuvuus ei myöskään tarkoita turvallisuuden lisääntymistä, sillä nopeuksien ja automäärien lisääntyessä turvallisuus heikkenee entisestään. Lisäksi on muistettava, että jokainen uusikin auto lisää hiilidioksidipäästöjä, sillä tekniikkaa sen ongelman poistamiseen ei ole.
Kaupunkien keskustat ja asuma-alueet sekä koulujen ja päiväkotien ympäristöt on rau-hoitettava autoilta ja vallattava ihmisille. Kävelykadut, hidasteet, leveät kevyenliikenteen väylät,ajokiellot ym. on otettava voimakkaammin käyttöön. On huomioitava se, että kevyen liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden lisääminen vaatii välttämättä yksityisautoilun rajoit-tamista. Se on selkeästi tuotava esiin suunnitelmassa.
Maanteillä riista-aidoin varustetuilla teillä on erittäin merkittävä estevaikutus maastossa sekä ihmisille että eläimille. Sen vuoksi riista-aidoin varustetuille teille pitää saada riittä-västi ali- tai ylikulkupaikkoja sekä ihmisille että eläimille.
Tienvarsien hoidossa on suosittava luonnon kasvillisuutta ja huomioitava niittoajankohdat kasvillisuuden ja eläimistön elinkierto huomioon ottaen. Tienvarret ovat merkittäviä korvik-keita katoaville maaseudun kulttuurimaisemille.
Joukko- ja kevyt liikenne
Joukko- ja kevyt liikenne soveltuvat parhaiten taajamiin, lyhyehköille matkoille ja joukkolii-kenne myös suurimpien paikkakuntien välisille matkoille. Joukko- ja kevyen liikenteen mahdollisuuksia on kuitenkin kehitettävä myös maaseutumaisemmassakin ympäristössä.
Joukkoliikenteen houkuttelevuussuunnitelmat ovat aivan turhia, jos joukkoliikenne ei ole taloudellisesti kannattavaa yksittäiselle ihmiselle. Kun valitetaan bensan hinnan kalleudes-ta on täysin unohdettu se tosiasia, että suhteellisesti paljon kalliimmaksi on tullut joukkolii-kenteen käyttö yksittäiselle liikkujalle. Jatkuvasti kasvava hintakuilu yksityisautoilun ja joukkoliikenteen käytön väliltä pitää saada pois.
Kevyen liikenteen merkitys keskittyy lyhyehköille
matkoille, mutta sen merkitys ei ole vä-häinen kun ottaa
huomioon, että yli puolet yksityisautoilla ajetuista matkoista
on pituudel-taan alle 6 km. Taajama-alueet on rakennettava entistä
voimakkaammin kevyen liikenteen ehdoilla, sillä nykyinen
autokeskeinen suunnittelu rajoittaa jo pelkästään
turvattomuuden takia kevyttä liikennettä aivan liikaa.
Polkupyöräilyä voidaan lisätä merkittävästi,
kun huo-lehditaan reitistöstä ja tehdään kunnon
parkkipaikat pyörille (riittävästi tilaa, järkevä
sijainti, helppokäyttöiset telineet, katokset ym). Kevyellä
liikenteellä on merkittävä rooli myös tal-vella
ja sitä voidaan entisestään parantaa kunnon talvikunnossapidolla.
Vuodenaikojen vaihtelua on käytettävä hyväksi
myös liikkumisessa: hiekoitusta pitää rajoittaa
suunnitel-
mallisesti, sillä potkukelkka sekä muut kelkat ja pulkat
ovat talvisin merkittäviä kulkupelejä erityisesti
maaseudulla ja kaupunkien lähiöissä.
Muu liikenne
Lentoliikenne on energian käytön ja kasvihuoneilmiön kannalta pahin liikkumismuoto. Etäi-syydet Etelä-Karjalasta sekä Pietariin että Helsinkiin ovat niin lyhyet, että kehitystyö olisi suunnattava raideliikenteeseen ja nopeisiin ja sujuviin junayhteyksiin eikä lentoliikenteen kasvattamiseen. Raideliikenne on ehdottomasti sekä henkilö- että tavaraliikenteesseä ympäristön ja energiankäytön kannalta suositeltavin kulkuväline.
Lausuntomme liitteenä on Lappeenrannan Maan ystävien kannanotto Etelä-Karjalan liikennejärjestelmän raporttiluonnoksesta. Lappeenrannan Maan ystävät on aktiivinen nuorista koostuva ympäristöryhmä, joka on toiminut muutaman vuoden. Tulevaisuuteen tähtäävän liikennesuunnitelman laadinnassa olisi erittäin tärkeää kuunnella myös nuorten ääntä - heidän tulevaisuudestahan on kyse.
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry
Pertti Siilahti, puheenjohtaja
Kaarina Tiainen, aluepäällikkö