2.12.2001
Lahopuuta ei esiinny hoidetuissa kasvatusmetsissä kuin murto-osa luonnontilaisiin metsiin verrattuna. Pelkästään tämä yksittäinen syy aiheuttaa monien lajien uhanalaisuuden. Jättöpuiden avulla on viime vuosina alettu turvata luonnon monimuotoisuutta myös talousmetsissä.
Ajatus on hyvä ja sen suuntaisia toimia onkin jo harrastettu lähes koko 90-luvun ajan. Jättöpuiden avulla on tarkoitus turvata lahopuun lisääntyminen ja läsnäolo pitkällä tähtäimellä myös hoitometsissä.
Viime kesänä ja nyt jälleen syksyllä on koettu poikkeuksellisen voimakkaita myrskyjä laajoilla alueilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Niiden seurauksena huomattava osa puustoa on kärsinyt ihmisen kannalta katsottuna suuria vaurioita. Kymenlaaksossa puita on kaatunut noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä, mikä vastaa alueen 3-4 kuukauden hakkuumääriä.
Koska lahopuun määriä koetetaan lisätä erilaisin menetelmin myös talousmetsissä niin tässä avautuu aivan luonnollinen tapa hoitaa asia laajoilla alueilla. Poikkeukselliset sääilmiöt voisivat tällä tavalla toimia metsiemme luonnonhoidon välineenä.
Tuulenkaadot ovat normaaleja metsän omaan dynamiikkaan kuuluvia tapahtumia. Niiden seurauksena kuolleen puuaineksen määrä lisääntyy metsissä aivan luontaisesti.
Maa- ja metsätalousministeriön päätös koskien metsien hyönteis-ja sienituhojen torjuntaa antaa mahdollisuuden jättää tuulenkaatoja metsiin. Näin erityisesti silloin kun kaatuneen puuston määrä on alle 10 % hehtaarilla puuston kokonaisrunkoluvusta, eikä yli 20 havupuurungon ryhmiä ole yhdessä nipussa. Lehtipuita tämä määräys ei koske eikä kustannusten kohotessa kohtuuttomiksi myöskään havupuita.
Tärkein uhanalaisten lajien elinympäristö maassamme on edelleenkin metsä. Metsälajien uhkina ovat erityisesti lahopuiden määrien romahtaminen talousmetsissä sekä puulajisuhteiden ja niiden ikärakenteen epäedulliset muutokset. Myrskytuhoista lähteneitä huomattavia hyönteisvahinkoja ei maassamme ole sattunut.
Edellä mainituista syistä Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri toivookin että vaikeasti korjattavia tuulen kaatamia yksittäisiä puita, muutaman puun ryhmiä tai puun katkettua muodostuneita korkeita kantoja ei lähdettäisi lainkaan hakemaan maastosta pois vaan tällaiset puut jätettäisiin mahdollisuuksien mukaan tuottamaan monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuuta metsiin.
LISÄTIEDOT: Lassi Kujala, Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja