15.1.2001

TO: Helsingin hallinto-oikeus, PL 120, 00510 Helsinki

VIITE: Uudenmaan ympäristökeskuksen 27.11.2000 antama päätös (Dnro: 0199l0477-251)

Tulliniemen luonnonsuojelualueen rauhoituksen osittaisesta lakkauttamisesta sekä luonnonsuojelualueen laajentamisesta

VAATIMUKSET:

Vaadimme em. Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksen kumoamista lainvastaisena ja asian palauttamista uuteen käsittelyyn

PERUSTELUT:

UYK on 27.11.2000 tekemällään päätöksellä osittain lakkauttanut Tulliniemen luonnonsuojelualueen rauhoituksen. Niillä alueilla, joilta suojelu em. päätöksellä on lakkautettu, on kuitenkin jo ennen suojelun lakkauttamispäätöstä toimittu vastoin voimassa olleita rauhoitusmääräyksiä ja ilman viranomaisen myöntämää lupaa. Toiminta luonnonsuojelualueilla niillä voimassa olevia rauhoitusmääräyksiä rikkoen on luonnonsuojelulain vastaista. Seurauksena em. menettelystä on ollut, että tekemällään suojelun lakkauttamispäätöksellä Uudenmaan ympäristökeskus on tosiasiallisesti hyväksynyt tapahtuneen lainvastaisuuden. Tällaista viranomaisen menettelyä voidaan pitää luonnonsuojelulain 6.2 §:n, 27.1 §:n sekä mahdollisesti myös 57.1 §:n vastaisena. Suojelumääräykset ja niiden viranomaisvalvonta menettävät merkityksensä, jos viranomaiset eivät puutu havaitsemiinsa rikkomuksiin, vaan päinvastoin antavat niille hyväksyntänsä lakkauttamalla alueita koskevat rauhoitusmääräykset.

LSL 27.1 §:n mukaan alueellinen ympäristökeskus voi kokonaan tai osittain lakkauttaa luonnonsuojelualueen suojelun, jos alueen luonnonarvot ovat oleelliseesti heikentyneet. Kyse on kuitenkin tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, sillä viranomaisella ei ole velvollisuutta suojelun lakkauttamiseen, vaikka oikeudelliset edellytykset lakkauttamiselle olisivat olemassa. Lakkauttamispäätöstä ei mielestämme voi pitää tarkoituksenmukaisena, jos suojeluarvojen häviämisen syynä on lainvastainen toiminta ja vaihtoehtona olisi lainvastaisen tilan poistaminen.

Päätöksessä tarkoitettujen, lakkauttamisen kohteena olevien alueiden suojeluarvot ovat vähentyneet, joten tässä mielessä oikeudelliset perusteet suojelun lakkauttamiselle ovat todennäköisesti olemassa. Mutta katsomme ympäristökeskuksen käyttäneen harkintavaltaansa väärin sekä mahdollisesti syyllistyneen valvontavelvollisuutensa rikkomiseen. LSL 57.1 §:n mukaan alueellinen ympäristökeskus voi kieltää lainvastaisen toiminnan jatkamisen sekä velvoittaa lainvastaiseen toimintaan syyllistyneen määräajassa poistamaan oikeudenvastaisen tilan tai korjaamaan laiminlyönnin. Tämän säännöksen perusteella Uudenmaan ympäristökeskus olisi voinut suojelun lakkauttamisen sijaan vaatia oikeudenvastaisen tilan poistamista. Erityisen merkittävää asiassa on, että kyseisessä tapauksessa on toimittu vastoin luonnonsuojelulakia, eikä ympäristöviranomainen tähän ole puuttunut, vaan on päinvastoin antanut toimille hyväksyntänsä. Näin ollen emme katso Uudenmaan ympäristökeskuksen tekemän suojelun lakkauttamispäätöksen olevan tarkoituksenmukainen tapauksen olosuhteet huomioon ottaen.

Alueellisen ympäristökeskuksen tehtävänä LSL 6 §:n mukaan on edistää ja valvoa luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan, johon kuuluu mm. luonnonsuojelua sääntelevien normien noudattamisen valvonta. Katsomme, että ympäristökeskuksen olisi ennen lakkauttamispäätöstään tullut selvittää luontoarvojen häviämisen syy ja tarvittaessa käyttää LSL 57 §:n mukaisia pakkokeinoja lainvastaisen asiantilan korjaamiseksi.

Tähän velvoittaa osaltaan myös LSL 5 §, jonka mukaan "luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen tai säilyttämiseen". Suotuisa suojelutaso toimii siis luonnonsuojelun tavoitteena, johon erityisesti ympäristöviranomaisten on toiminnassaan pyrittävä. Luonnonsuojelun toteuttamisessa tuleekin ensisijaisesti pyrkiä luontoarvojen turvaamiseen tai tarvittaessa niiden palauttamiseen. Vaikka LSL 5 § on luonteeltaan lähtökohtaisesti tavoitepykälä, jolla ei lain perusteluiden mukaan ole suoraa sovellettavuutta yksittäistapauksessa, on sillä merkitystä luonnonsuojelulain normien tulkinnassa. Tästä syystä katsomme, että ottaen huomioon LSL 57 § sekä LSL 5 §:n tulkintavaikutus, ei Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöstä lakkauttaa luonnonsuojelualueen rauhoitus LSL 27 §:n perusteella voi pitää tarkoituksenmukaisena.

Edellä mainittujen syiden johdosta katsomme Uudenmaan ympäristökeskuksen käyttäneen harkintavaltaansa väärin ja pidämme sen tekemää päätöstä luonnonsuojelulain vastaisena.

Helsingissä 15. tammikuuta 2001
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri

Jussi Pesola, varapuheenjohtaja

Satu Hentula-Nieminen, aluepäällikkö

LIITTEET:
1. Uudenmaan ympäristökeskuksen päätös LUO 1364 (Dnro 0199l0477-251)
2. Kalevi Keynäksen lausunto Tulliniemen Luonnonsuojelualueen rajojen ja käytön muutoksista sekä arvio muutosten vaikutuksista suojeluun 1.12.1999