Toppilansaaren osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri kiittää saamastaan Toppilansaaren osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta. Vaikka lain mukaan suunnitelma on kaikille nähtävillä, mistä myös ilmoitetaan sanomalehdessä, luonnonsuojelupiiri pitää hyvänä käytäntöä lähettää nähtävillä oleva aineisto ja lausunto- tai kommentointipyyntö keskeisille osallistahoille. Luonnonsuojelupiiri ja varsinkin Oulun asioissa piirin paikallisyhdistys, Oulun luonnonsuojelyhdistys ottaa mielellään vastaan muun muassa kaavoitushankkeita ja hoito- ja käyttösuunnitelmia koskevia lausuntopyyntöjä. Lausuntojen pyytäminen hyödyttää myös hankkeesta vastaavaa, sillä toimenpide takaa pelkkää yleistä kuulutusta paremmin palautteen saannin. Lausuntopyyntö aineistoineen velvoittaa enemmän kuin ilmoitus nähtävillä olosta ja mahdollistaa useamman osallistumisen yhdistyksen palautteen laadintaan. Samalla materiaali jää yhdistyksen arkistoon ja käytettäväksi myöhemmin hyväksi esimerkiksi seurannassa. Järjestöjen omaama erityistieto sekä kokemukset osallistumisesta edesauttavat myös tavoitteiden ja menetelmien kehittämistä.

Toppilansaaren supistaminen pelkäksi asuntoalueeksi on yksipuolinen lähtökohta. Luonnonsuojelupiiri esittää lähtökohdan täydentämistä kaupunkilaisen näkökulmalla. Asumisen ohessa alueella tulee säilyä yhteistä tilaa kaikille kaupunkilaisille (Kaupunkielämää satamamiljöön ja luonnon leikkauspisteessä).

Toppilansaaren osallistumissuunnitelman uusi ja pirteä elementti on asukas-testiryhmä. Valitettavasti ryhmä jää vain maininnan varaan. Lisää tietoa kaipaa ryhmän koostumuksesta, siihen asetetuista tavoitteista ja sille asetetuista tehtävistä. Onko tesityhmä valittu potentiaalisista Toppilansaaren asukkaista ja haetaanko asukastestiryhmältä täten nimenomaan näkemyksiä asumisesta Toppilansaaressa ja jopa asuntojen varustetasosta?

Koska testiryhmän tarkoitus ja koostumus eivät selviä suunnitelmasta, jää epäselväksi, ovatko kaikki tärkeät tahot riittävästi edustettuina tasavertaisesti suunnitteluprosessissa. Nyt vaikuttaa siltä, että esimerkiksi alueella virkistäytyvän kaupunkilaisen näkökulma puuttuu. Asuminen sen sijaan on moneen kertaan edustettuna: virkamiehet, suunnittelijat, luottamushenkilöt ja mahdollisesti asukas-testiryhmä tarkastelevat suunnittelualuetta korostetusti vain asuntoalueena.

Kaiken ikäisille kaupunkilaisille, joille Toppilansaari on merkinnyt yhteistä vapaata tilaa, jää mahdollisuus sanoa sanottavansa vain muutamassa esittelytilaisuudessa, joita kutsutaan kaavakokouksiksi. Näiden tilaisuuksien vaikuttavuus suunnitelmaan on kuitenkin heikko. Niitä järjestetään vaiheissa, joissa useimmat keskeiset valinnat on tehty. Ne ovat luonteeltaan paremminkin kuulusteluja kuin keskusteluja. Tilaisuudessa edetään aiheesta toiseen kysymällä ja vastaamalla. Kysymykset ovat irrallisia, niistä ei synny keskustelua ja vastaukset ovat tyhjentäviä selvityksiä siitä, miten asiat on ajateltu hoitaa ja ratkaista. On inhimillistä, että pitkään mietittyjä käsityksiä ja taustalla piileviä sopimuksia siitä, miten tehdään, ei helposti muuksi muuteta. Kovin herkästi myös esitetään, että on vaaleilla valittujen oikeus ja velvollsuus päättää. Kaavakokoukset typistyvät tiedotustilaisuuksiksi, jota pidetään yleisesti yhdensuuntaisena vaikuttamisena. Hankkeesta vastaavien vastaanottokyky niissä on heikko ja mielipiteiden esittäjät vaikuttavat herkästi häiriköiltä ja kaiken vastustajilta.

Kaupunkilainen on selvästi suunnitelmasta unohtunut. Toppilansaari on ollut viime ajat osin epämääräistä joutomaata, jonka kunnosta ei ole kukaan vastannut ja osittain pienteollisuuden ja veneilyn harrastajien käytössä. Ei kenenkään maan leimasta huolimatta alueella on ollut monensorttista käyttöä. Kaupungissa on oltava myös tilaa, joka ei ole joka neliöltään tarkasti suunniteltua ja standardinomaisesti hoidettua. Erityismerkitystä Toppilansaari saa tietenkin meren läheisyydestä.

Toppilansaaren kaavoittamisen asuntoalueeksi ei kuitenkaan tarvitse merkitä yhteisen kaupunkitilan kaventumista. Toppilansaaren kaavoituksessa ja tarkemmassa asuntojen sijoittelun suunnittelussa lähtökohdaksi tulee ottaa se, että ''kuljeskelu ja oleilu'' alueella ja meren läheisyydessä on jatkossakin luontevaa ja sallittua muillekin kuin asuntoalueen asukkaille.

Aiemmista vastaavista ratkaisuista kannattaa ottaa oppia, sillä Toppilansaarikaan ei ole mitään periferiaa. Esimerkeistä käyvät hyvin Myllytulli ja Meritulli. Meritullin rakentaminen on vielä kesken, mutta todennäköisesti siinäkin käy niin, että kerrostalojen yhteistä keskuspihaa ei tulla mieltämään kaupunkilaisten tilaksi, vaan yksityiseksi asuntoalueelle kuuluvaksi alueeksi. Viimeaikaiset ratkaisut läpikulku-liikenteen estämiseksi on tuottanut lähiöitä keskelle kaupunkia. Asuntoalueet ovat umpioita kaupungin sisällä. Kaupungin elämä sitä vastoin kiertää alueita niiden ulkokehällä ikään kuin ympärysmuuria myötäillen. Sisään puikahtavat vain alueella asuvat.

Suunnitelman vaikutusten arvioinnista

Toppilansaaren asuntoalueen vaikutusalueeksi on rajattava myös Hietasaari. Hietasaarta kehitetään virkistyskäyttöalueena ja sinne ohjataan yhä uusia toimintoja ja käyttäjiä. Asutuksen lisääntyminen aivan lähialueella saattaa lisätä merkittävästi Hietasaareen kohdistuvaa kulutuspainetta. Asumisen ja liikenteen kasvun vaikutuksia Hietasaareen on tarkasteltava osana vaikutusten arviointia.

Toppilansaaren suunnittelusta

Hyvin oleellinen etukäteen tehty valinta on asuntomessualueen sijoittaminen Toppilansaaren kärkeen. Erityisen ikävää tapauksessa on se, että päätös tehtiin ilman julkista keskustelua. Aikanaanhan Toppilansaaren ottamisesta asuntokäyttöön oltiin voimakkaasti erimielisiä eivätkä nämä hävinneet mielipiteet ole minnekään kadonneet päätöksistä huolimatta. Vaikutelmaksi jäi aikanaan myös, että Toppilansaaren kehittämistä virkistysalueena puoltaneiden mielipide otettiin jotenkin huomioon. Asukasmäärää pienennettiin ja asunnot esitettiin sijoitettavaksi Toppilansalmen rannalle lämpövoimalan piipusta kaupunkiin päin, alueelle, joka on ollut pienteollisuuden ja satamatoimintojen käytössä. Yleinen käsitys oli, että kärki säilyy rakentamattomana.

Vaihtoehdoista on vaikea käydä vuorovaikutteista keskustelua. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa vaihtoehtoja ei kuvata, vaan niitä esitellään vasta kaavaluonnosta koskevassa kokouksessa. Koska työryhmien ulkopuoliselle osallistujalle tilaisuus liian myöhäinen vaikuttamisen paikka, tässä yhteydessä on otettava kantaa myös vaihtoehtoihin ja niiden valintaperusteisiin. Luonnonsuojelupiiri esittää tarkasteltavaksi ja vertailtavaksi asuntojen maastoon sijoittamisen mallia, jossa lähtökohdaksi otetaan olemassa olevien luontotyyppien ja kasvillisuuden säilyttäminen. Se tarkoittaa ''luonnon läheisyyden'' säilymistä Toppilansaaressa rakentamisesta huolimatta eikä vain Hietasaaressa, kuten kaavoittaja ilmeisesti käsittää ''asumisen satamiljöön ja luonnon leikkauspisteessä''. vaihtoehtoa puoltaa sekin, että satama- ja teolliset toiminnot ovat vain yksi puoli Toppilansaaren historiaa, jotka lisäksi sijoittuvat vain osalle suunnittelualueesta. Toppilansaaressakin on Pitkänmöljäntien eteläpuolella jäljellä huomattava puulajien ja puutarhakasvien kirjo ilmentämässä aikoinaan alueella vallinnutta huvilakulttuuria. Ympäristön korostaminen ja tavanomaisuuden välttäminen rakentamisessa antavat eväitä myös kaupunkilaisen edun huomioon ottamiseen Toppilansaaressa.

Kun vaihtoehtoja ei vielä paljasteta, makro- ja mikrotavoitteet ilmaistaan yleisellä tasolla. Tuollaisinaan ne tuntuvat jopa ristiriitaisilta. Luonnonsuojelupiirin esittämässä vaihtoehdossa Toppilansaaren nykyiset ominaispiirteet ohjaavat suunnittelua eikä aluetta rakenneta uusiksi paikallisuuden luomiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslakikin toteaa, että asemakaavaa laadittaessa rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä arvoja saa hävittää.

Erillisselvitykset

Luontoselvitylksessä on oltava erillinen tarkastelu puulajistosta ja vanhojen puutarhojen ja pihojen lajistosta ja niiden nykyisistä kasvupaikoista sekä suunnitelma monimuotoisuuden (sekä luonnontilaiset lajit että puutarhalajisto) säilyttämisestä. Luontoselvityksen on oltava Kunnostuksen ja toteutuksen yleissuunnitelman pohjana.

Luonnonsuojelupiirin esittämä vaihtoehto edellyttää myös vaihtoehtoista kunnostuksen ja toteutuksen yleissuunnitelmaa.

Joitain vuosia sitten laadittiin Hietasaaresta (tarkastelualue saattoi käsittää myös Mustasaaren) ympäristövaikutusten arviointiselostus (kokeilu). Tuolloin monipuo-lisesti koottu joukko mietti yhdessä suiston saarten tulevaisuutta. Siitä työstä voi löytyä joitain vinkkejä myös Toppilansaaren kehittämiseen.

Työorganisaatiosta

Työ on organisoitu varovaisuusperiaatteella. Osalliset on pidetty varsinaisen luomisprosessin ulkopuolella! Työryhmät olisi voitu koota tavallisuudesta poikkeavamminkin, esimerkiksi kutsumalla joihinkin työryhmiin tai suunnittelupalavereihin järjestöjen edustajia. Oulun luonnonsuojeluyhdistyksellä voisi olla sanottavaa esimerkiksi viheralueiden hoidon ja käytön suunnittelun kuluessa (Kunnostuksen ja toteutuksen yleissuunnitelma). Näkemyksiä erinäisistä aiheista erityistietoja omaavilta tahoilta voi kerätä muun muassa neuvotteluin, keskusteluin ja muin pienimuotoisin tapaamisin. Mielekkäintä on joka tapauksessa kysyä ja sanoa näkemykset vaihtoehtojen rakentamisen ja tarkastelun yhteydessä ennen valintojen tekoa.

Merja Ylönen
aluepäällikkö

HAKEMISTO