24.3.2001
Satakunnan luonnonsuojelupiirin kevätkokouksen julkilausuma
Merkillinen ilmiö on, että kun Turun seudulta loppuu vesi, ei pidetä selviönä, että väestö ja elinkeinoelämä ovat kohdanneet kasvunsa rajan. Tämänhän pitäisi olla itsestään selvää kestävän kehityksen sisäistäneelle henkilölle.
Sensijaan aletaan ottaa vettä Kokemäenjoesta, johtaa sit ÄVirttaankankaalle, imeyttää harjuun ja pumpata suodatettu vesi turkulaisiin vessoihin, kasteluletkuihin ja saunoihin. Näin on suunniteltu. Ja suunnitelmien toteutumista auttaa lainsäädäntö. Vaikka muussa maailmassa makea vesi on arvokas luonnonvara, sotien syy ja kauppatavara, on meillä toisin: Kun kukaan ei omista vettä, sen voivat omia ne, joilla on rahaa ja vaikutusvaltaa.
Kokemäenjoen vedenvirtauksen pienenemisellä ei liene merkittäviä vaikutuksia luontoon, veneilymahdollisuuksiin, tuskinpa tulvantorjuntaankaan. Luontoselvitykset valmistuvat aikanaan, väestöä kuullaan, osallistetaan ja sitoutetaan. Ja lupaviranomaiset hyväksyvät vedenoton Kokemäenjoesta. Se yleisperiaate, että etäisimmätkin luonnonvarat voidaan imeä kuiviin, jottei kasvukeskusten kasvu missään tapauksessa hidastu, on koko suomalaisen ja eurooppalaisen lainkäytön kivijalka.
Entä tekopohjavesilaitos? Jokivedestä saadaan varsin käyttökelpoista juomavettä ilman harjuun imeyttämistäkin. Näin esim. Raumalla ja Turussa. Virttaankankaan keinokastelu rehevöittää vaikutusalueensa luontoa ja muuttaa karun harjumaaperän pohja- ja kenttäkerroksen kasvillisuuden kokonaan. Alastaron moottorirata saa viereensä toisen turhuuden tantereen. Vaikutusalueen luonto muuttuu väistämättömästi. Lisäksi on olemassa vaara, että pohjavesi pilaantuu. Tästä kärsii paitsi alueen luonto, myös Kaakkois-Satakunnan väestö ja elinkeinoelämä.
Satakunnan Luonnonsuojelupiiri yhtyy hankkeen vaikutusalueen yleiseen näkemykseen, että vesi Kokemäenjoesta Turun alueelle tulee puhdistaa Turun päässä.
Tekopohjavesilaitosta ei tule rakentaa Virttaankankaalle.