21.5.2001 SUOJELUESITYS
FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry., Näsilinnankatu
48 E, 33200 Tampere, puh. (03) 213 1317
TO: UPM-Kymmene Metsä ja Pirkanmaan ympäristökeskus
Asia
Metsäyhtiö UPM-Kymmene omistaa Mouhijärven luoteisosassa Suodenniemen puolelle ulottuvan laajan metsätilan. Esitämme, että yhtiö suojelee Mouhijärven Vestolan kylässä sijaitsevan omistamansa noin 100 hehtaarin laajuisen metsien ja pienten järvien muodostaman aluekokonaisuuden omalla päätöksellään.
Suojeltavaksi esittämällämme alueella on luonnontilaisen kaltaisia varttuneita kuusivaltaisia metsiä, OMaT-lehtoa sekä korpea ja rämettä. Alueella esiintyy uhanalaista ja taantunutta vanhan metsän lajistoa, mm. vaarantunut (VU) liito-orava (Pteromys volans), silmälläpidettävät (NT) pohjantikka (Picoides tridactylus) ja metso (Tetrao urogallus) sekä aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus) ja riukukääpä (Phellinus viticola).
Läntisen Pirkanmaan metsiensuojelutilanne on Etelä-Suomenkin mittakaavassa erityisen heikko, eikä Mouhijärven kunnassa ole lainkaan suojeltua metsää. Vaikka alueen metsistä osa on käsiteltyjä, riittävän laajan alueen suojeleminen on perusteltua myös alueen varttuneissa metsissä elävän vanhan metsän lajiston tulevaisuuden turvaamiseksi.
Etelä-Suomen metsien suojelutarpeen selvitystyön yhteydessä on todettu soiden, erityisesti korpien, lisäsuojelun tarve. Suojeluesitykseen sisältyy osin ojittamattomia korpia ja rämeitä, joka puoltaa suojelun toteuttamista.
Rajausalueella sijaitsee liki toisiaan neljä pientä järveä, Iso Suksijärvi, Pohjusjärvi, Hiki-Suittu ja Pieni Suksijärvi, joiden välinen kannas on rakentamaton. Vaikka Suksijärvien ja Hiki-Suitun rannoilla on mökkejä, järvien välinen kannas on säilyttänyt erämaisen luonteensa. Pienellä Suksijärvellä pesiikin mm. laulujoutsen (Cygnus cygnus) ja Hiki-Suitulla uhanalainen, vaarantunut (VU) selkälokki (Larus fuscus). Kannas on rauhoitettava rakentamiselta ja hakkuilta.
Suojelurajausalueen kuvaus
Alue on kallioisten kangasmetsien ja niiden välisten soiden rytmittämää, mikä tekee sen kasvillisuustyypeistä pienipiirteistä ja vaihtelevaa.
Pohjusjärven länsipuolelle, etelässä rämeeseen ja lännessä sekä pohjoisessa tiehen rajoittuu noin 25 hehtaarin lähes 100-vuotias kuusivaltainen palsta, jossa on myös kohtalaisesti lehtipuuta, mm. kookkaita kolohaapoja. Palstan kasvillisuustyyppi on pääosin OMaT-lehtoa, jota ilmentävät mm. lehtokuusama (Lonicera xylosteum), sudenmarja (Paris quadrifolia) ja kevätlinnunherne (Lathyrus vernus). Yhden kolohaavan juurelta löytyy liito-oravan jätöksiä.
Palstalla on myös kohtalaisesti erilahoasteista keloa, pökkelöä ja maapuuta. Vanhan metsän kääväkkäistä palstalla on mm. aarnikääpä, riukukääpä, pihkakääpä (Onnia leporina) ja oravuotikka (Asterodon ferruginosus). Harvinaisista lajeista esiintyy lakkakääpä (Ganoderma lucidum) ja aarnisammal (Schistostega pennata).
Kallioiden notkelmassa on noin hehtaarin kokoinen ojittamaton metsäkortekorpi, jonka lajistossa on runsaana mm. hiirenporras (Athyrium filix-femina) sekä kurjenjalka (Potentilla palustris), korpikastikka (Calamagrostis purpurea) ja pallosara (Carex globularis).
Edelläkuvatun palstan kaakkoispuolella on Pohjus- ja Iso-Suksijärveen rajoittuva noin 10 hehtaarin aiemmin varovaisesti harvennettu OMT-kangas. Tälle palstalle on huomionarvoista mänty- ja lehtipuun muodostama iältään erirakenteinen sekapuusto. Haavan osuus puustosta on merkittävää ja liito-oravan jätöksiä löytyykin runsaasti usean puun juurelta. Ketunkääpä (Inonotus rheades) edustaa harvinaisia lajeja.
Pohjusjärven pohjois- ja Paskolammin länsipuolella on isovarpurämettä, jonka vanhat ojat ovat umpeutumassa. Alueella esiintyy harvinainen männynkääpä (Phellinus pini).
Paskolammin itäpuolella on mustikka-turvekangas, jonka puusto on 80-90-vuotiasta kuusikkoa. Sen ojat ovat myös umpeutumassa ja rehevyyttä osoittaa ruohokorven kasvillisuus, kuten hiirenporras, terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), korpikastikka ja korpikaisla (Scirpus sylvaticus) sekä lehväsammalet. Palstalla on kohtalaisesti maapuuta pioneerikääpineen, mm. kuusenkynsikääpä (Trichaptum abietinum) ja lepänarinakääpä (Phellinus alni). Itäreunassa on runsaasti riukulahoa.
Pohjusjärven koillispuolella on myös aiemmin käsitelty ja ojitettu, mutta palautumassa oleva noin 90-vuotias järeä mustikkaturvekankaan kuusikko. Korpipaatsama (Rhamnus frangula) on jäljellä korven kasveista. Länsipuolen kallio on mäntyvaltaista kuivaa kangasta.
Järvien välinen kannas on mustikkatyypin kangasta ja isovarpurämettä. Kannaksen rämerannat ovat arvokas elinympäristö mm. soiden perhosille ja muulle selkärangattomalle lajistolle.
UPM-Kymmene on talvella 2000-01 avohakannut esittämäämme kohteeseen luoteessa rajautuvan 15 hehtaarin alueen välittämättä siellä eläneestä liito-oravasta ja metsälain avainbiotoopeista (luonnontilainen puro). Liito-oravan ja muiden uhattujen metsälajien tulevaisuus seudulla täytyy turvata. Parhaiten se onnistuu, kun esittämämme aluekokonaisuus suojellaan.
Alueen omatoiminen suojelu osoittaisi, että yhtiö kantaa vakavasti huolta luonnon monimuotoisuuden säilymisestä ja on valmis omalta osaltaan osallistumaan Etelä-Suomen metsiensuojelutalkoisiin.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Markku Ojanen, sihteeri
LIITTEET:
- Lajilista (alla)
- Suojeluesityksen aluerajaus peruskartalla (2121 06)
- Valokuvia
Nisäkkäät
liito-orava, Pteromys volans (VU), hakkuulla sekä W-osan OmaT-lehdossa ja Pohjusjärven N-puolen sekametsässä
Linnut
laulujoutsen, Cygnus cygnus
selkälokki, Larus fuscus (VU)
metso, Tetrao urogallus (NT)
pohjantikka, Picoides tridactylus (NT)
käki, Cuculus canorus (NT)
tiltaltti, Phylloscopus collybita (VU)
Kääväkkäät
aarnikääpä, Phellinus nigrolimitatus
männynkääpä, Phellinus pini
riukukääpä, Phellinus viticola
lakkakääpä, Ganoderma lucidum
ketunkääpä, Inonotus rheades
pihkakääpä, Onnia leporina
oravuotikka, Asterodon ferruginosus
Sammaleet
aarnisammal, Shistostega pennata