Salpausselän Luonto 4/2001
SUVI VANHANEN
Luonnonsuojelijat ovat pitkään pyrkineet vaikuttamaan
etenkin valtion metsien käyttöön. Suurin osa valtion
maista ja siten myös suojelualueista sijaitsee Pohjois-Suomessa.
Etelä-Suomessa tilanne on metsäluonnon kannalta hälyttävä,
sillä metsiä on suojeltu vain noin prosentin verran.
Toisin kuin yleisesti uskotaan, yksityiset ihmiset omistavat suurimman
osan Etelä-Suomen metsistä. Kuitenkin myös erilaiset
yhteisöt kuten kunnat ja seurakunnat ovat täällä
merkittävä omistajaryhmä. Tuore mielipidemittaus
kertoo, että kansalaiset kannattavat metsien suojelua ja
suuntaisivat sitä mieluiten muihin kuin yksityismetsiin.
Luonnonsuojeluliiton ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin
pyrkimyksillä on siis kannatusta.
Alkuvuodesta luonnonsuojelupiiri haastoi yhteisöt metsiensuojelutalkoisiin. Vastuun oton sijasta on toistaiseksi ollut enemmän näkyvissä "pallon" tyrkkimistä. Keskustelun ja toimien vauhdittamiseksi luonnonsuojelupiiri järjesti 16. lokakuuta Metsäiltapäivän Hämeenlinnassa. Tilaisuus oli tarkoitettu etenkin erilaisten yhteisöiden metsien parissa toimiville ja niiden käytöstä päättäville: kuntien virkamiehille ja luottamustoimisille sekä seurakuntien ja metsänhoitoyhdistysten väelle.
Etelä-Suomen metsät lajistollisia aarrearkkuja
Professori Rauno Ruuhijärvi aloitti tilaisuuden tuomalla selkeästi esiin metsien suojelun puutteita Etelä-Suomessa. Hänen johtamansa työryhmä toteaa raportissaan, että nykymenolla menetetään ainakin osa uhanalaisista ja taantuneista metsälajeista. Tiukasti suojeltuja metsiä tarvitaan lisää siitäkin huolimatta, että metsiä hoidetaan nykyisin uusia monimuotoisuutta edistäviä lakeja, suosituksia ja sertifiointia seuraillen. "Kansallispuistojen metsistäkään ei usein ole kuin kymmenesosa luonnontilaisia", Ruuhijärvi kertoo.
Tuoreessa Uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän tarkastelussa listataan 700 uhanalaista puustoisten elinympäristöjen lajia. "Lahopuiden lajirunsautta voisi verrata sademetsän rikkauksiin", Ruuhijärvi korostaa. "Hämäläisten vastuualueeseen kuuluvat myös mm. harjukasvit ja puustoiset perinneympäristöt."
Kaavoitus on keskeinen mutta jähmeä suojelukeino
Kaavoituspäällikkö Hannu Raittinen Hämeen
liitosta kertoi metsien käytöstä Hämeen seutukaavassa
ja uuteen maakuntakaavaan tähtäävästä
suunnitteluprosessista. Suurin osa metsätalousmaasta jää
seutukaavan ulkopuolelle, sillä kaavoituksella ohjataan maankäyttöä
etenkin tiheään asutuilla alueilla. Valtakunnallisiin
suojeluohjelmiin kuuluvat alueet ja maakunnallisesti arvokkaat
luontokohteet on merkitty seutukaavaan.
Seutukaava kattaa suurimman osan ojittamattomista soista, millä
on huomattava luonnonsuojelumerkitys. Etenkin puustoiset suot
kuten korvet kuuluvat uhanalaiseen suoluontoomme. "Uuden
maakuntakaavan valmistelussa tavoitekeskustelu on tärkeää",
Raittinen korostaa. "Kaavoitus on kuitenkin jähmeä
väline luonnon monimuotoisuuden suojeluun." Keskustelussa
tuli esille tarve uudelle maankäyttöluokitukselle, jossa
suojelualueiden lähimetsiä käsiteltäisiin
muita metsiä hellemmällä otteella.
Kunta hyötyy suojelusta
Puistonjohtaja Erkki Virolainen Metsähallituksesta toi esille luonnonsuojelun hyötyjä aluetaloudelle. Tammelan ylängöllä toimii Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen läheisyydessä reilut 10 luontomatkailuyrittäjää. "Paikallisten yritysten saama hyöty voi näkyä yllättävissä paikoissa ja kaukanakin suojelualueesta", Virolainen selvittää. Profiilia nostetaan myös muulla tavoin: Tammelan metsäoppilaitos tarjoaa koulutusta luontomatkailuyrittäjille. Yrittäjyyttä voitaisiin tukea vielä muodostamalla toimintaverkostoja alueista, joiden suojelulla ja virkistyskäytöllä on erilaisia tavoitteita.
Tammelan seudulla on tehty uraa uurtavaa työtä suojelualueiden ennallistamisessa eli luonnontilaan palauttamisessa. Esim. Liesjärven kansallispuistossa on usean sadan hehtaarin tarve ennallistamiselle. Metsurien työpanosta tarvitaan suojelualueilla, jonne ei voi viedä suuria koneita.
Tulostavoite raamittaa metsien hoitoa Hämeenlinnassa
Hämeenlinnan metsissä luonnon monimuotoisuutta edistetään lakien, metsänhoitosuositusten, sertifioinnin ja sisäisen laatujärjestelmän avulla. Lisäksi kaikki työntekijät ovat suorittaneet metsäluonnonhoitotutkinnon. Virkistyskäyttö ja suojelu yhdistyvät esim. Ilvesvaellus-reitillä, joka kulkee Evon seudulla. "Puunmyyntitulot tulevat metsistä, jotka sijaitsevat asemakaavoituksen ulkopuolella", kertoo metsätalousinsinööri Jukka Kotaniemi Hämeenlinnan luonnonhoitotoimistosta. Kaupunki omistaa tällaisia metsiä 3600 hehtaaria. Budjetissa on määritelty tuottotavoitteeksi viisi miljoonaa markkaa vuodessa, mikä siis viime kädessä asettaa raamit metsien käytölle. "Tältä osin asia kuuluu luottamushenkilöille", Kotaniemi toteaa. Metsäiltapäivän puheenjohtajana toiminut Jukka Ruuhijärvi korosti Hämeenlinnan kaupungin roolia Evolla: "Kaupunki omistaa merkittäviä metsäalueita alueen pohjoisosissa."
Luonnonsuojelijoina jäämme varmasti kiinnostuneina seuramaan, miten keskustelu jatkuu. Ja varsinkin mihin toimiin yhteisöt aikovat ryhtyä!