8.5.2001
FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry., Näsilinnankatu 48 E, 33200 Tampere, puh. (03) 213 1317
TO: Pirkanman metsäkeskus, Pirkanmaan metsäkeskuksen johtokunta, PL 97, 33101 Tampere
Johtaja Kaarlo Ouni
Metsänhoitopäällikkö Antti Peltonen
LAUSUNTO
Kiitämme lausuntopyynnöstä.
Lausuntomme jakaantuu kolmeen osaan:
1. Ohjelman laadinta: prosessin arviointia
2. Ohjelman tavoitteista
3. Tarkemmat kommentit ja muutosehdotuksia perusteluineen
1. Ohjelman laadinta: prosessin arviointia
Pirkanmaan metsäohjelmaa vuosille 2001-2005 laadittiin syyskuun 2000 ja helmikuun 2001 välisenä aikana kolmessa työryhmässä, joista Pirkanmaan luonnonsuojelupiirillä oli edustus kahdessa: sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita, keinoja ja toimenpiteitä valmistelevissa työryhmissä. Piirillä oli edustus myös ohjausryhmässä.
Työryhmätyöskentely osoittautui liian tiukasta aikataulusta huolimatta hedelmälliseksi. Ennen kaikkea ohjelmaa voikin kiittää siitä, että metsäluonnon biologisen monimuotoisuuden ja sen säilyttämiseen liittyvien ongelmien mesittelylle on suotu ohjelmatekstissä laajalti sijaa. Tässä suhteessa on astuttu aimo harppaus eteenpäin verrattuna vuoden 1998 ohjelmaan.
Ohjausryhmän työn suunnittelussa ja toteutuksessa olisi sen sijaan ollut paljon parantamisen varaa. Ryhmän rooli mm. työryhmien työn tulosten yhteennivojana, tavoitteiden määrittelijänä ja prosessin ohjaajana jäi mitättömäksi. Ohjelman kaikkia muita tavoitteita hallitsevat taloudelliset tavoitteet nousevatkin suoraan VMI9:n puuntuotannollisista lähtökohdista - niistä ei ohjausryhmässä edes keskusteltu näennäistä hakkuumahdollisuusvaihtoehdon "valintaa" lukuunottamatta.
Ohjausryhmä kokoontui neljä kertaa. Kokousmateriaali saapui jäsenille aivan liian myöhään tai se jaettiin vasta kokouksessa, jolloin aineistoon perehtyminen, saati sen käsittely ryhmän jäsenen taustaorganisaatiossa, oli usein mahdotonta. Lähinnä kokouksista muodostui työryhmätöiden esittelytilaisuus, jolloin keskustelu ja esitetyt mielipiteet jäivät monesti reaktioiksi sattumanvaraisesti esille nouseviin asioihin. Vähäisten päätösten teko jäi myös välillä epäselväksi.
Riittävän väljä aikataulu, selkeät esityslistat, ohjelman eri osioihin sisältyvien tavoitteiden johdonmukainen käsittely ohjausryhmässä ja niukkaa runsaammat pöytäkirjat olisivat selkiyttäneet työtä. Nähtävästi ohjausryhmän suurella koolla haluttiin varmistaa mahdollisimman laajapohjainen sidosryhmien edustus, mutta näin lyhytaikaisena kokoonpanona miltei 30 henkilön työn koordinointi ja tehostaminen olisi vaatinut aivan erityistä paneutumista työn suunnitteluun. Koska aikataulua oli varaa venyttää, olisi sen voinut jo alun alkaen laatia väljemmäksi.
Jo työn alussa olisi pitänyt tehdä perin juurin selväksi, ettei ohjausryhmällä ole käytännössä mitään sanomista ohjelman puuntuotannollisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin.
Ohjelman taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten vaikutusten arviointi ei mielestämme ole riittävä eikä sillä liioin ollut vaikutusta ohjelman sisältöön ja tavoitteisiin. Esimerkiksi sosiaalisia vaikutuksia on arvioitu pitkälti metsätalouden näkökulmasta ja lyhyellä aikavälillä. Muun muassa ennallistamisen työllistäviä vaikutuksia ei ole arvioitu lainkaan. Ohjelmassa käytetyllä epämääräisellä ja suuntaa antavalla metodilla tehtynäkin vaikutusten arvioinnilla olisi voinut olla jotakin merkitystä, jos se olisi kulkenut mukana työryhmien työssä alusta asti. Arvioitavia vaikutuksia olisi siinäkin tapauksessa pitänyt pohtia perusteellisemmin ja monipuolisemmin. Ohjelman laadinnalle olisi tästäkin syystä pitänyt varata huomattavasti enemmän aikaa.
Työryhmien vaikutusten arviointeja ei myöskään saisi jälkikäteen muuttaa, kuten nyt on tehty. Lausuttavana olevassa versiossa (ohjelman liite 4) esimerkiksi sosiaalinen työryhmä on arvioinut, ettei arvioitava metsien hyödyntämisen taso vaikuta ihmisten metsätuntemukseen (0), mutta lausuntoversiossa sen on kirjattu vaikuttavan selvästi (++). Myös vaikutusten laajuutta, kohdentumista, kestoa ja todennäköisyyttä käsitteleviä tekstejä on muutettu.
Vastaisissa ohjelmissa työlle pitää varata riittävästi aikaa, materiaalia ohjelmaa varten valmistella paremmin jo ennakkoon, ohjausryhmän roolia ja toimintatapaa selkiyttää ja vaikutusten arviointiin kiinnittää erityistä huomiota.
2. Ohjelman tavoitteista
Hakkuumahdollisuudet
Ohjelman tavoitteiden asettamisessa käytettyä metsien hyödyntämisen tasoa on vältetty nimittämästä avoimesti hakkuutavoitteeksi. Sen asemesta ohjelmassa puhutaan "hakkuuohjelmavaihtoehdoista" ja "valitusta hyödyntämisen tasosta". Esimerkiksi metsäohjelman arviointia koskevassa luvussa 6. todetaan, että metsien "hyödyntämisen tasoksi valittiin suurin kestävä hakkuumahdollisuus". Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri jätti valintaa tehtäessä eriävän mielipiteen ja irtisanoutui tästä tavoitteesta, koska Kansalliseen metsäohjelmaankin puuntuotannon kestävyyden rinnalla kirjattu tavoite metsien biologisen monimuotoisuuden turvaamisesta ei voi tällöin toteutua.
Vaikka "valittu" hakkuumahdollisuus ei merkitsisikään samaa kuin hakkuusuunnite, kuten ohjelman sivulla 9 todistellaan, valinnalla siunataan pyrkimys metsien maksimaaliseen taloudelliseen hyödyntämiseen ja sen pohjalta nousevat muut puuntuotannolliset tavoitteet. Jo nykyisellä uudistushakkuiden 8 000 hehtaarin vuositasolla Pirkanmaan metsiin syntyy miltei hehtaarin aukko joka ainoa tunti ympäri vuoden ja vuorokauden. Ohjelman 12 000 ha:n vuotuisella uudistushakkuiden tavoitetasolla jokatuntinen aukko kasvaa 1,4 hehtaariksi. Vaikutusten arviointiin ja taulukoihin kirjattua hehtaaritavoitetta on sentään alennettu aiemmasta luonnosvaiheesta. Lisäongelmana on päätehakkuiden kohdistuminen varttuneisiin kuusikoihin - kuusta hakataan jo yli kasvun. Valitulla hyödyntämisen tasolla Pirkanmaan varttuneet kuusikot hävitetään vajaassa kymmenessä vuodessa.
Ohjelmassa esitetylle hyödyntämistasolle tarjotut vaihtoehdot olivat näennäisiä, sillä niissä ei ole huomioitu mm. metsänomistajien sitoutumista sertifiointiin. Epäselväksi jää myös, miten sertifiointi on "valitussa" vaihtoehdossa huomioitu, sillä laskelma-aineiston muodostuksessa sertifioinnin tuomia rajoituksia metsänkäsittelyyn ei ole ainakaan kirjattu näkyviin (Metsätieteen aikakauskirja 4B/2000 Pirkanmaa s. 745). Kuitenkin kriteerit 10 ja 20 metsäluonnon arvokkaiden elinympäristöjen säilyttämisestä ja uhanalaisten lajien huomioimisesta tosissaan toteutettuna lisäävät ilman muuta rajoitetun metsänkäsittelyn piiriin kuuluvia alueita. Laskelmissa ei liioin ole huomioitu Etelä-Suomen metsien lisäsuojelun tarvetta, mikä mainitussa julkaisussa myös todetaan (s. 753): "Jos puuntuotantoon käytettävissä olevien metsien määrä vähenee laskelmissa oletetuista, metsien hakkuumahdollisuudet pienenevät tässä esitetyistä."
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri vaatii, että ohjausryhmän kokouksessa esitetty ja pöytäkirjaan kirjattu eriävä mielipide valitusta hakkuumahdollisuustasosta liitetään ohjelmaan. Esitämme eriävän mielipiteen myös metsäteiden rakennustarpeesta ja -tavoitteista sekä ojitustarpeista ja -tavoitteista, joita ei ohjausryhmän kokouksissa käsitelty. (LIITE 1) Myös sosiaalinen työryhmä on jättänyt eriävän mielipiteen valitusta metsien hyödyntämisen tasosta.
Metsätiet
Metsäteiden rakennustarpeesta ei ohjausryhmässä keskusteltu, vaan todettiin ohimennen esiteltäessä ohjelman taulukkoa 24. Metsäteiden ennallistamista ei käsitelty lainkaan.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri on jättänyt 9.4. lausunnon Pirkanmaan metsätiestön yleissuunnitelmasta (LIITE 2). Pidämme uusien metsäteiden rakentamista paitsi tarpeettomana myös luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tuhoisana.
Ihmettelemme ohjelmassa esitetyn 1 100 km:n tietarpeen perusteluita. Ohjelman mukaan tarvearvion pohjana on rahoitussäädösten mukainen tietiheysvaatimus 15 m/ha. Kuitenkin Etelä-Suomessa on metsäautotietä keskimäärin jo 16,5 m/ha, vaikka talousnäkökulmastakin ajateltuna ihannemäärä olisi 10,5 m/ha (esim. Metsätieteen aikakauskirja 1/1999 ja 4/2000).
Vuotuinen 50 km:n uusien teiden rakentamistavoite pitää nollata, sillä metsäluontomme on jo nykyisellään kestämättömän pirstoutunut. Metsäteiden ennallistamiselle metsämaaksi tulee asettaa selkeä tavoite. Mielestämme on järkevämpää kehittää vaihtoehtoisia tapoja puunkuljetukseen metsistä teille kuin rakentaa uusia ja kunnostaa vanhoja metsäteitä yhä raskaamman kuljetuskaluston kantaviksi.
Ojitukset
Ojituksia ei myöskään käsitelty ohjausryhmän kokouksissa.
Vuotuisten ojitusten tavoitemäärien ja toteutumien esittely on ohjelmassa epäselvää. Tekstissä s:lla 8 todetaan VMI9:n tuloksiin perustuen, että viime vuosikymmenen aikana soita on ojitettu runsas 3 000 ha vuodessa ja lisäksi soistuneita kankaita n. 2 000 ha vuodessa. Kankaiden ojitukset ovat olleet pääosin uudisojituksia. VMI9:n mukaan inventointia edeltäneellä vuosikymmenellä ojituksia on tehty n. 53 000 ha.
Taulukossa 23 ilmoitetaan, että v. 1999 on soita kunnostusojitettu 2 270 ha, mistä yksityismetsissä 1 792 ha. Taulukossa 24 vuoden 2000 toteutumaksi yksityismetsissä ilmoitetaan 1 820 ha - kokonaistoteutumaa ei ole esitetty. Tavoitteena on taulukon 23 mukaan nostaa soiden kunnostusojitusten määrä kaikissa metsissä 4 000 ha:iin vuoteen 2005. Ohjelman vaikutusten tarkemmassa arvioinnissa kunnostusojitusten nykytasoksi ilmoitetaan 2 000 ha/v ja tavoitteeksi 3 000 ha/v.
Ojituksia ei ohjelmassa siis pyritäkään vähentämään, oli todellinen tavoite sitten 3 000 tai 4 000 ha/v. VMI9:n pohjalta esitetty kunnostusojituksen 62 000 ha:n kokonaistarve on arvioitu yksinomaan puuntuotannon näkökulmasta. Kunnostusojitusten tarvetta arvioitaessa pitäisi kuitenkin ottaa huomioon paitsi vesiensuojelu, myös soiden lisäsuojelun tarve, joka on ohjelmassakin todettu. Ojitusten suunnittelussa on vesiensuojelun lisäksi selvitettävä ja huomioitava kohteiden luonnonarvot, mm. uhanalaisten lajien esiintyminen. Kunnostusojitukset eivät saisi myöskään johtaa laajeneviin täydennysojituksiin.
Myönteisenä voi pitää rehevien soiden ennallistamishanketta. Tosin niin soiden ennallistamisen 10 ha:n vuositavoite kuin kulotuksen 16 ha:n v:n 2000 toteutumakin vaikuttavat lähinnä säälittäviltä verrattuna suoraan puuntuotantoa hyödyttävien toimien kaksi-kolmesatakertaisiin toteutus- ja tavoitealoihin. Kulotuksen 200 hehtaarin vuositavoite on kuitenkin kiitettävän kunnianhimoinen.
Pirkanmaan suoalasta on ojitettu jo 78 %, yli 1 500 neliökilometriä. Soiden lisäksi "veden vaivaamia" kankaita on ojitettu noin 750 neliökilometriä. Kun soista on enää rippeet jäljellä ja kun lisäsuojelun tarve on todettu monilla tahoilla, pidämme soistuvien kankaiden vuotuisten uudis- ja kunnostusojitusten suurta määrää erittäin huolestuttavana. Samalla ojitusten kokonaisalaa kasvatetaan, mikä puolestaan lisää tulevaisuudessa kunnostusojitusten tarvetta. Ojitusten kasvava määrä on myös ristiriidassa EU:n vesipuitedirektiivin ja tulevan vesilain kanssa, koska ojitukset lisäävät valumia vesistöihin.
Metsien biologinen monimuotoisuus
Lahopuu. Ohjelmaan on kirjattu pyrkimys lisätä lahopuuta nykyisestä n. 2,5 hehtaarikuutiosta n. 5 kuutioon hehtaarilla, mistä puoli kuutiota olisi järeää. Tavoitteen kaksinkertaistaminen nykytilanteesta on tietenkin myönteistä. Varsin pientä tavoitetta on perusteltu sillä, että noin puolet lahopuusta riippuvaisesta kovakuoriaislajistosta säilyy, kun lahopuuta on 4-5 kuutiota hehtaarilla. Sitä toista puoltakaan lajistosta ei ole varaa menettää. Tavoitteeseen tulee kirjata näkyviin lahopuukeskittymien merkitys lajiston säilymiselle ja korostaa lahopuun tarvetta myös nuorissa metsissä. Pidemmällä aikavälillä tavoite tulee nelinkertaistaa n. 20 kuutioon hehtaarilla, jolloin esim. lahopuiden kovakuoriaislajistosta kolme neljännestä voisi säilyä.
Talousmetsien lahopuun määrä on vähentynyt 92-98 % luonnontilaiseen metsään verrattuna, mikä on puolestaan johtanut lahopuusta riippuvaisten lajien sukupuuttoaaltoon. Arviolta yli 2000 lajia on vaarassa hävitä Suomesta, ellei lahopuun määrää saada kasvatetuksi talousmetsissä selvästi. (Heikkinen-Punttila-Virkkala-Rajasärkkä: Suojelualueverkon merkitys metsälajistolle: lehtojen putkilokasvit, metsien lahopuukovakuoriaiset, havu- ja sekametsien ympäristö. Suomen ympäristökeskuksen julkaisuja 440. Helsinki, 2000.) Esitämme, että edellä mainittu tutkijoiden arvio Suomesta lahopuun puutteessa häviävien lajien määrästä lisätään liitteeseen 1 sivulle 39.
Suojelualueiden määrä. Ohjelman luvussa 3.1.2. sivulla 5 esitellään VMI9:n perusteella lukuja suojellun metsätalousmaan ja rajoitetun metsänkäsittelyn piirissä olevista pinta-aloista. Koska tekstissäkin todetaan ilmoitettujen lukujen suuri virhemarginaali ja viitataan luotettavana lähteenä ohjelmassa olevaan Pirkanmaan ympäristökeskuksen tilastoon, kyseinen tekstikohta pitää poistaa. Esitämme, että luvusta 3.1.2. sivulta 5 toiselta palstalta poistetaan kolmas ja neljäs kappale. Kyseiset tekstijaksot luovat harhaanjohtavina virheellisen kuvan metsien suojelutilanteesta.
Metsälintujen biotooppien huomioon ottaminen metsäsuunnittelussa ja metsänkäsittelyssä. Hanke-esitys. Hankkeen tavoitteeksi on kirjattu linnustokartoituksen tekeminen kahdella valitulla metsäsuunnittelualueella. Selvitettäviä lajeja on kymmenen. Lajien biotooppivaatimukset ovat sen verran erilaiset, ettei niitä pystytä kahdella metsäsuunnittelualueella selvittämään, elleivät alueet ole riittävän laajoja. Kaikki mainitut lajit on kuitenkin pidettävä hankkeessa mukana. Tavoitteeseen on kirjattava myös suositusten laatiminen koko metsäkeskuksen alueelle.
Ehdotamme, että tavoite muotoillaan seuraavasti:
"Hankkeen tarkoituksena on tehdä linnustokartoitus kahdella tai tarvittaessa useammalla metsäsuunnittelualueella ja laatia suositukset ainakin seuraavien uhanalaisten ja taantuneiden lajien suojelun parantamiseksi metsänkäsittelyn yhteydessä: kuukkeli, metso, pikkusieppo, mehiläishaukka, kanahaukka, pohjantikka, pikkutikka, harmaapäätikka, kehrääjä ja riekko. Muitakin alueilla pesiviä taantuneita lajeja otetaan huomioon.
Koko hankkeen toteuttamisen ajan pidetään yllä tiedonvaihtoa ja tiedotusta metsänomistajien, suunnittelijoiden ja lintuharrastajien kesken. Suositukset otetaan käyttöön koko metsäkeskuksen alueella."
3. Tarkemmat kommentit ja muutosehdotuksia perusteluineen
Ohjelman jäsentely
Kiire ja eri tavoitteiden yhteensovittamisen puute heijastuvat myös ohjelmatekstin rakenteessa, joka on paikoitellen sekava, jäsentymätön ja sisällöltään ristiriitainen.
Luvut 3.3. ja 3.4. voitaisiin yhdistää yleisotsikon alle. Luku 3.3. on otsikoitu Metsätalouteen liittyvä yritystoiminta. Loogisempaa olisi otsikoida luku "Metsiin liittyvä yritystoiminta" ja jakaa se sitten kahdeksi alaluvuksi, Joista toinen käsittelisi metsätalouteen ja toinen muuta metsiin liittyvää yritystoiminta. Esimerkiksi luontomatkailu ei suoranaisesti liity metsätalouteen.
Metsätalouden kehittämishankkeet eivät välttämättä kuulu samaan yhteyteen koulutuksen, neuvonnan ja tiedotuksen kanssa, vaan voisivat olla omassa alaluvussaan tai luvun 4. johdantona. Luvussa 4. ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen liittyvien lukujen otsikoita ja jäsentelyä olisi hyvä yhtenäistää.
Luvussa 6. ohjelman arvioinnissa sosiaalisista vaikutuksista otsikkoon on nostettu työllisyysvaikutukset (6.4.). Sosiaalisia vaikutuksia ei kuitenkaan voida typistää silkoiksi työllisyysvaikutuksiksi.
Tarkempia muutosehdotuksia
Tarkemmat muutosehdotukset esitetään luvuittain.
Luku 1.2. kaksi viimeistä kappaletta. Ohjausryhmä ei laatinut metsäohjelmaa (vrt. lausunnon luku 1.). Työryhmissä paitsi valmisteltiin tavoitteita, keinoja ja toimenpiteitä, myös tuotettiin materiaalia metsäohjelmaa varten.
Luku 2.2. toiseksi viimeinen kappale: "Maa-alasta on suota paikoittain jopa yli 40%." Sanan "paikoittain" tilalle tarvitaan täsmällisempi ilmaus.
Luku 3.1.2. toisen palstan kolmas ja neljäs kappale pois. Perustelut on esitetty lausunnossa aiemmin.
Luku 3.1.4. Luvun lopussa todetaan, että metsiköiden ikäluokkajakauma on tasainen. Kuva 5, johon tekstissä viitataan, kertoo toista. Puuttomasta 1 %:n alasta ikäluokkakäyrä kohoaa varsin nopeasti ja saavuttaa huippunsa 21-40-vuotiaissa metsissä (14,2 % kokonaisalasta), minkä jälkeen käyrä laskee tasaisesti. Yli 100-vuotiaita metsiä on yhteensä 14,8 % - suunnilleen saman verran kuin 21-40-vuotiaita. Yli 120-vuotiaita metsiä on enää vajaat 6 % kokonaisalasta.
Luku 3.1.5. Ehdotamme, että ensimmäinen kappale poistetaan ja luku aloitetaan toisella kappaleella. Koko luvun loppuun voisi siirtää ensimmäisen kappaleen kaksi viimeistä virkettä: "Talousmetsissä puuhun sitoutunut hiili siirtyy puunkorjuussa metsäekosysteemin ulkopuolelle. Hiili palautuu kuitenkin kiertoon, kun siitä valmistetut tuotteet joko poltetaan tai maatuvat." Ehdotamme lisättäväksi vielä virkkeen: "Tutkimuksen mukaan miltei 80 % puuhun sitoutuneesta orgaanisesta hiilestä vapautuu takaisin ilmakehään viiden vuoden kuluessa (Seppälä, Heikki & Siekkinen, Virpi: Puun käyttö ja hiilitasapaino. Tutkimus puun käytön vaikutuksesta hiilen kiertokulkuun Suomessa 1990. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 473. 1993.)"
Luku 3.1.6. Alaluvussa Metsien käsittelyn tarve metsämaalla kiireellisten taimikonhoitotöiden tarve todetaan suureksi. Metsänparannusvaroja olisikin syytä kohdistaa nimenomaan taimikonhoitoon. Alaluvussa Metsien hakkuumahdollisuudet hakkuuohjelmavaihtoehtoa "viime vuosien hakkuiden taso" käsittelevässä tekstissä vaihtoehdon suurimmaksi puuntuotannollisen kestävyyden ongelmaksi nostetaan lahopuun lisääntyminen ikääntyvissä kuusikoissa. Kun talousmetsissä on nykyään lahopuuta keskimäärin 2,5 kuutiota hehtaarilla ja ikääntyvien, yli 100-vuotiaiden kuusikoiden osuus kokonaisalasta n. 5 %, väittämä on kohtuuton. Esitämme ko. virkkeen alkuosan poistamista. Kyseisen luvun vaihtoehtoa "suurin kestävä sertifiointikriteerein" ja sen suhdetta sertifiointiin olemme käsitelleet lausunnossamme ohjelman tavoitteita koskevassa osuudessa.
Luku 3.1.7. Metsien monikäytön myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia pitää ohjelmassa tuoda paremmin esille. Erityistä huomiota pitää kiinnittää metsien virkistyskäyttöön, sillä se on ehdottomasti kansalaisille tärkein metsien monikäytön muodoista. Siksi sitä pitäisi käsitellä ennen metsästystä. Riistanhoidon ja metsästyksen esittely voidaan tarpeettomana poistaa metsästystä käsittelevästä jaksosta. Etelä-Suomessa metsästykseltä rauhoitettua ilvestä ei pidä luokitella riistalajiksi. Luonnontuotteiden keräilyä käsittelevään jaksoon ehdotamme lisättäväksi markkamääräisiä arvioita.
Kaavoitus-jaksossa todetaan seutukaavaan merkityiksi huikeat 46 000 ha erityyppisiä virkistäytymismahdollisuuksia tarjoavia alueita. On huomattava, että tästä kaksi kolmannesta (taulukko 13) on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta. Käytännössä näitä alueita käsitellään useimmiten normaaleina maa- ja metsätalousalueina. Yleisessä virkistys- ja retkeilykäytössä on vajaat 14 000 hehtaaria. Näistäkin monet metsät, kuten epäilemättä tähän luokkaan kuuluvat Metsähallituksen virkistysmetsät, ovat olleet ja ovat jatkuvasti varsin voimaperäisessä talouskäytössä.
Saman jakson kaksi viimeistä kappaletta metsien merkityksestä seura- ja yhdistystoiminnalle eivät kuulu Kaavoitus-otsikon alle, vaan valmiista otsikoista mieluummin jaksoon Luonnon virkistyskäytön kehitysnäkymiä. Tarpeeton on seura- ja yhdistystoimintaa käsittelevässä tekstissä lause: "Puulajista ja metsikön ikävaiheesta riippuen ulkoilijat arvostavat hoidettua metsää joskus enemmän kuin luonnontilaista." Ehdotamme, että se poistetaan. Taulukko 14 on otsikoitu: "Metsiä hyödyntäviä yhdistyksiä". Ehdotamme sen sijaan otsikkoa "Metsissä harrastavia yhdistyksiä". Jäsenmäärissä on virheitä: Pirkanmaan luonnonsuojelupiirillä on jäsenmaksunsa maksaneita jäseniä n. 3 000 ja Tampereen kasvitieteellisellä yhdistyksellä n. 150.
Moottorikelkkailureittejä käsittelevä jakso sovittiin jätettäväksi pois niin sosiaalisessa työryhmässä kuin ohjausryhmässäkin. Retkeilyreittien pituustaulukossa moottorikelkkareittejä ei tarvitse mainita. Luonnon virkistyskäytön kehitysnäkymissä myös maastopyöräilylle havitellaan Mreitistöjä. Ennemminkin pyöräilijöitä pitäisi ohjata jo valmiille reiteille. Luonnon virkistyskäyttömahdollisuudet hupenevat olemattomiin, jos jokaiselle harrastajaryhmälle täytyy osoittaa sille erityisesti suunniteltuja reitistöjä ja muita palveluita.
Ohjelmassa pitää kiinnittää huomiota siihen, että metsienkäsittelyn nykytasolla ja -keinoilla talousmetsillä ei enää ole merkitystä virkistyskäytön kannalta. Virkistyskäyttö ohjautuu yhä enemmän luonnonsuojelualueille ja kansallispuistoihin, joiden luonnonarvot ovat vaarassa liiallisen virkistyskäytön vuoksi.
Luku 3.2.1. Metsäsertifiointi-jaksossa pitää nostaa esille myös FFCS-sertifikaatin kriteeri 20 uhanalaisten lajien suojelusta. Syksyn 2000 auditoinnissa voimaanjääneitä poikkeamia pitäisi käsitellä tarkemmin. Samassa yhteydessä tulee esitellä myös FSC-sertifikaatti.
Luku 3.2.2. Puulajivaltaisuuden kehitys -jaksossa virkkeen "Tämän jälkeen metsänviljelyn ja ojitusten ansiosta männystä on tullut..." sana "ansiosta" on muutettava sanaksi "takia".
Lehtipuiden osuutta käsittelevässä jaksossa todetaan, että "lehtipuuston osuus tulee kasvamaan vastaisuudessa nykyisen metsänkäsittelyn seurauksena". Kuvan 9 valitun metsien hyödyntämisen tason mukaan lehtipuuston osuus tulee vastaisuudessa vähenemään.
Metsien ikäluokkajakauman kehityksessä verrataan keskenään VMI3:n ja VMI9:n tuloksia ja todetaan yksin tein, etteivät inventoinnit ole täysin vertailukelpoisia. Erot eri inventointien menetelmissä yms. tulisi selvästi esittää. Ellei inventointien välisiä eroja esitetä, niiden antamia tuloksia ei pidä vertailla tekstissä. Jakson toisessa kappaleessa todetaan, että kuusikoiden "poistuma on ylittänyt kasvun". Poistuman sijasta on asiallisempaa ja täsmällisempää puhua hakkuista. Ehdotamme lauseen muutettavaksi muotoon: "Kuusikoiden hakkuut ovat ylittäneet kasvun." Jakson neljännessä kappaleessa puhutaan puuntuotannon kannalta vanhoista, osittain yli-ikäisistä metsistä. Metsäluonnon monimuotoisuutta käsittelevässä luvussa metsiä ei pidä määritellä "yli-ikäisiksi".
Luku 3.2.3. C) Arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen hakkuissa. Jaksossa esitetyn tilaston mukaan metsälakikohteista olisi säilynyt hakkuissa jopa 93 prosenttia hyvin ja vain 7 % osittain, heikosti säilyneiden osuus jäisi alle puolen prosentin eli käytännössä noteeraamatta. Tulostaulukon jälkeisessä tekstissä todetaan, että lakikohdetta on ollut arvioinnissa mukana yhteensä 7,6 hehtaaria. Mielestämme näin pienestä otoksesta - 0.1 % metsälakikohteiden kokonaismäärästä - ei voi tehdä taulukossa esitettyjä prosentuaalisia päätelmiä, jotka sotivat myös maastohavaintoja vastaan.
Luku 3.2.4. Koska tekstin seassa on muuallakin havainnollisuutta lisääviä Mtaulukoita ja materiaalia, ehdotamme, että liitteen 3 kartta siirretään Mtekstiosuuteen. Luvun lopussa on teksti metsänomistajan "omalla päätöksellään" käytön ulkopuolelle tai rajoitetun käytön piiriin jättämistä metsistä. Ekologisessa työryhmässä tämä osuus esitettiin poistettavaksi. Luvun kaksi viimeistä kappaletta pitää poistaa tekstistä.
Luku 3.2.5. Metsäeliöstön suojelua käsittelevässä luvussa metsäelinympäristöjen pirstoutumisen syynä pitäisi tuoda hakkuiden ohella esiin metsätiet ja ojitukset, jotka heikentävät esimerkiksi metsäkanalintujen elinmahdollisuuksia.
Metsäkasvillisuuden muutoksia ei ole ohjelmassa käsitelty. VMI-aineistoihin pohjautuvan Metlan tutkimuksen (Reinikainen, A. - Mäkipää, R. - Vanha-Majamaa, I. - Hotanen, J.-P. (toim.): Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Helsinki, 2000) päätulokset pitää esitellä luvussa 3.2.5. Metsätalous on vaikuttanut syvällisesti metsäkasvillisuuteen. Muutamassa kymmenessä vuodessa metsäkasvillisuuden peittävyys on vähentynyt niin pohja-, kenttä- kuin pensaskerroksessakin huomattavasti ja mm. mustikan ja muiden varpujen esiintymisessä on tapahtunut varsin laaja-alaisia ja radikaaleja muutoksia.
Luku 3.2.6. Vesiensuojelua on käsitelty lausunnossa ojitusten yhteydessä. Suojavyöhykkeeksi minimissään metrin levyinen suojakaista purojen ja ojien varsilla on riittämätön.
Luku 3.3.3. Puutuotetoimialaa käsittelevän luvun lopussa puuta pitkälle jalostavien yritysten tukeminen todetaan tärkeäksi maakunnan kannalta. Ohjelmassa ei kuitenkaan kiinnitetä lainkaan huomiota tuotettavan puun laatuun.
Luvut 3.3.4.-3.3.6. Metsäkoneyrittäjien roolia maaseudun työllistäjinä ja palveluiden käyttäjinä korostetaan suhteettomasti. Ohjelman mukaan Pirkanmaalla on 93 puunkorjuu- ja metsänparannustehtävissä toimivaa yritystä, joiden mainitaan työllistävän yhteensä, yrittäjät mukaan lukien, yli 300 henkeä. Paljon vaatimattomampana kuvataan luontomatkailuyrittäjien rooli, vaikka teksti antaa vihiä huomattavasti ilmaistua suuremmasta merkityksestä. Yritysten määrää ei mainita eikä niiden työllisyysvaikutuksia esitetä kokonaisuutena. Luvun 3.3.6. tietoja pitää täsmentää.
Luku 3.4. Metsien rooli alueen tulonmuodostuksessa ja työllisyydessä nähdään ainoastaan puuntuotannon kautta: teollisuustyöpaikkoina, kansantuotteena ja puuvirtoina Pirkanmaalle ja Pirkanmaalta. Niin monikäyttö kuin luonnonsuojelukin on suljettu tarkastelusta tyystin pois. Kuitenkin jo kansallispuistot vetävät kymmeniätuhansia kävijöitä vuosittain.
Luku 3.5.1. Kurun metsäoppilaitoksen koulutustarjonnassa pistää silmään nuorten ja aikuisten pidempiaikaisesta koulutuksesta puuttuva metsäluontoon painottuva koulutus. Wilderness guide ja elämysopas -koulutus tähtäävät matkailuun, eivät suoraan metsäluonnon hoitoon ja turvaamiseen.
Luku 4.1.1. Luvun toisen kappaleen ensimmäisessä virkkeessä: "Kustannuksia Maiheuttavat hoitotyöt eivät [---] riittävästi motivoi metsänomistajia ja metsäalan organisaatioita metsien tarpeiden mukaisiin suoritteisiin." Kyseessä eivät suinkaan ole metsien vaan metsätalouden tarpeet. Saman luvun viidennen kappaleen viimeinen virke alkaa seuraavasti: "Myös metsien pirstoutuminen pienempiin hallinnollisiin yksiköihin..." Ehdotamme, että metsien pirstoutumisen sijasta tekstissä puhuttaisiin metsänomistuksen hajoamisesta.
Luku 4.1.2. Kuten jo aiemmin on todettu, puuntuotannollisesti suurimmassa kestävässä hakkuumahdollisuustasossa ei ole huomioitu tulevia suojelutarpeita eikä kunnolla sertifiointiakaan.
Luvun viidennessä kappaleessa kyseisen hakkuumahdollisuuden todetaan edellyttävän melko suurta vuotuista uudistuspinta-alaa. Sen puolestaan esitetään johtuvan metsien nykyisestä rakenteesta, jossa ikääntyvien kuusikoiden uudistamatta jättäminen aiheuttaa taloudellisia menetyksiä lahopuuston lisääntymisenä. Kun yli 100-vuotiaita kuusikoita on koko metsämaan pinta-alasta n. 5 % ja kun lahopuuston määrä on todettu talousmetsissä aivan liian vähäiseksi, ongelmaa liioitellaan. Ekologisten ja puuntuotannon tavoitteiden keskinäinen ristiriita todetaan, mutta tässäkin ekologiset tavoitteet joutuvat väistymään.
Luvun kuudennen kappaleen alussa metsänuudistamiseen "tähtäävien hakkuiden riittävää toteuttamista ei kuitenkaan nähdä puuntuotannon määrällisenä ongelmana alkavalla ohjelmakaudella. Tämän takia uudistushakkuiden määrällistä tavoitetta ei ole tarpeen korostaa." Uudistushakkuiden määrälliset tavoitteet on asetettu varsin korkeiksi, vaikkei niitä erityisesti korostettaisikaan. Toisaalta niitä ei ole tarpeen korostaa, koska markkinat huolehtivat niistä tehokkaasti - ja metsäohjelma myötäilee markkinoita.
Luku 4.2.1. Lähtökohtia ja yleisperiaatteita käsittelevässä jaksossa kesähakkuutyöryhmän suosituksia painotetaan. Suositukset eivät toimi haluttuun suuntaan, ellei kesähakkuiden toteutumisen seurantaa myös järjestetä.
2) Järeän ja kuolleen puun niukkuus. Lahopuuston lisäämistä ja lahopuujatkumon turvaamista pitää käsitellä monipuolisemmin. Pelkästään säästöpuita jättämällä ei lahopuujatkumoa turvata ja niidenkin merkitys lahopuueliöstölle näkyy vasta hyvin pitkän ajan kuluessa. Kohdassa pitää tuoda esiin myös lahopuukeskittymien merkitys.
Luku 4.2.2. Virkkeen "Soiden osalta lisäsuojelun tarve kohdistuu erityisesti uhanalaisiksi todettuihin metsäisiin suotyyppeihin ja metsälain 10 § ulkopuolelle jääneisiin mustikka-, muurain- ja metsäkortekorpiin." loppuluetteloon on lisättävä puolukkakorvet.
Luku 4.2.3. Hanke-esityksen 5) taustan kuvailussa esille on nostettu metsätalouden merkittävimmistä vaikutuksista metsäekosysteemeihin vanhojen, yli 150-vuotiaiden metsien väheneminen. Yli150-vuotiaat metsät ovat käytännössä miltei hävinneet.
Luku 4.4.2. Luvun toisen kappaleen yhteys hanke-esitykseen jää hämäräksi. Toinen kappale tuntuisi sisällöllisesti kuuluvan ennemminkin lukuun 4.4.3.
Luku 4.4.3. Luvussa soisi kiinnitettävän huomiota puun laatuun.
Luku 4.5.1. Toivomme, että jälkimmäisen hanke-esityksen loppun ilmaus "luonnonhoitoa unohtamatta" kirjataan asiallisemmassa muodossa.
Luku 4.5.5. Jälkimmäinen hanke-esitys ns. "unohdettujen tilojen neuvonnasta" on tavoitteiltaan ristiriitainen ekologisen työryhmän toivoman ns. unohdettujen tilojen unohtamisen kanssa.
Luku 4.5.6. Jälkimmäisen hanke-esityksen täsmennys retkistä "mm. kansallispuistojen läheisyydessä" kummastuttaa. Lajituntemukselle on varmasti sosiaalista tilausta muuallakin.
Luku 5. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ei voi olla toteutusvastuussa metsäohjelmaan sisältyvistä lajituntemuskursseista vuosina 2002-2005. Aatteellisena kansalaisjärjestönä luonnonsuojelupiiri määrittelee vuosittain omat tarpeensa, tavoitteensa ja toimintasuunnitelmansa mm. lajituntemuksen edistämiseksi.
Luku 6.1. Lausunnon ensimmäisessä, ohjelman laadintaa koskevassa osuudessa on jo esitetty kritiikkiä vaikutusten arvioinnista ja sen suorittamistavasta. Esimerkiksi ekologinen työryhmä ei laatinut arviointia viimeisessä kokouksessaan, koska ennen kaavakkeiden jakoa oli kokoustettu jo viitisen tuntia. Ryhmän jäsenet lienevät piirin edustajan tavoin lähettäneet palautetta sähköpostitse ryhmän sihteerille - kaikille ryhmän jäsenille ne eivät ole tulleet tiedoksi eikä niitä ole arvioitu yhdessä.
Luvun kolmannen kappaleen lopun toteamus siitä, että liitteen 4 lomakkeen vastauksissa olisi kyse ryhmien omista näkemyksistä, ei siis pidä paikkaansa. Sosiaalisen työryhmän yhdessä päättämiä arvioita on muutettu lausuttavaan ohjelmaversioon. Sivulla 36 esitetyssä taulukossa hakkuukertymän on arvioitu vaikuttavan sosiaalisesti selvästi positiivisesti. Kuten jo aiemmin todettiin, sosiaalinen työryhmä päätti jättää eriävän mielipiteen kyseisestä hakkuutavoitteesta.
Luku 6.2. Taloudellisia vaikutuksia on jälleen arvioitu ainoastaan ja vain puuntuotannon näkökulmasta. Pidämme sitä vakavana puutteena ohjelmassa.
Luku 6.3. Ekologiset vaikutukset todetaan kaikin tavoin tuhoisiksi, joskin sertifioinnin arvellaan lievittävän ekologisia haittoja. Metsäluonnon biologisen monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvien hanke-esitysten katsotaan vaikuttavan pitkällä tähtäimellä myönteisesti. Ongelmaksi jää, että lähtötilannetta ehditään heikentää lyhyellä tähtäimellä vakavasti.
Luku 6.4. Sosiaalisista vaikutuksista on käsitelty pelkästään työllisyysvaikutuksia ja niitäkin on vähätelty erityisesti ennallistamisessa, jonka käytännön toteuttajia tarvitaan paljon. Kokonaisuudessaan sosiaalisten vaikutusten kirjo on kuitenkin huomattavasti työllisyyttä laajempi ja moniulotteisempi.
Liite 4. (s. 43) A. Talous. Metsävarat. Metsien "puuvarastosta" puhuminen ei ole asianmukaista edes taloutta ja puuntuotantoa käsittelevässä teksissä. Kohdassa C. Sosiaaliset arvioitava metsien hyödyntämisen taso on arvioitu kokonaisvaikutukseltaan selvästi myönteiseksi (++). Työryhmä ei ole kokonaisvaikutusta arvioinut. Työllisyys-kohdan vaikutuksen sisältöä kuvaavaa tekstiä on muutettu työryhmän käsittelyn jälkeen. Arviossa vaikutuksesta ihmisten metsätuntemukseen työryhmän antama 0 on muutettu kahdeksi plussaksi. Suunnittelu ja päätöksenteko -kohdasta on työryhmä esittänyt, että teksti: "Toimitaan metsän ehdoilla ja hyödynnetään kestävästi ja tasapainoisesti puusatoa." lyhennetään muotoon: "Hyödynnetään puusatoa."
Liite 4 (s. 45) Kohta 9. Kuten olemme lausunnossamme jo aiemmin todenneet, nykytaso on arvioitu aivan liian pienen otoksen (0,1 % kokonaisalasta) pohjalta. Ehdotamme myös, että kyseisen kohdan sosiaalisista vaikutuksista poistetaan teksti "metsäalan imago paranee". Imagon paraneminen ei ole sosiaalinen vaikutus. Sosiaalisessa työryhmässä ei ole myöskään käsitelty taulukkoa arvioitavista asioista (s. 44-46).
Metsien hoidon sosiaalisen kestävyyden määrittelyssä ja arvioinnissa on vielä paljon tehtävää niin ohjelmassa kuin sen ulkopuolellakin. Ohjelmatekstissä on annettu runsaasti sijaa metsäluonnon biologisen monimuotoisuuden käsittelylle, nykytilan, suojelun puutteiden, ongelmien ja tarpeiden kuvaukselle, mutta metsäluonnon tilaa konkreettisesti ja välittömästi parantavat hanke-esitykset jäävät valitettavan vähäisiksi. Siksi metsätalouden toimijoiden on paneuduttava erityisesti siihen, että luonnonsuojelu ja metsäluonnon hoito kulkevat myönteisenä punaisena lankana kaikessa koulutuksessa, neuvonnassa ja tiedottamisessa.
Ellei esittämiämme muutoksia tehdä ohjelmaan, pyydämme kirjallisen vastauksen perusteluineen.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Markku Ojanen, sihteeri
LIITE 2 : Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n lausunto 9.4.2001 Pirkanmaan metsätiestön yleissuunnitelmasta