6.3.2001 KANNANOTTO

FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Näsilinnankatu 48 E, 33200 Tampere
puh. (03) 213 1317

TO: Kouluttaja Markku Kuusjärvi
Seurakuntatalontie 12, 37530 Lempäälä

ja

Kurun metsäoppilaitos
Eräopaskoulutus
Metsätie 1, 34300 Kuru

 

Kannaotto Pirkanmaan taitokeskuksen ja Tampereen ammattiopiston elämys- ja cityluonto-opaskoulutukseen

 

 

Onko luonto vain täytetty metso?

Aamulehti uutisoi 14.2. pilottihankkeena toteutettavasta elämys- eli cityluonto-opaskurssista. Pirkanmaan taitokeskuksen ja Tampereen ammattiopiston tuottamaan kurssiin on saatu 420 000 markan rahoitus lääniltä. Jutun mukaan koulutuksen tavoite on tuottaa elämysoppaita, jotka sekä hyödyntävät Pirkanmaan luontoa että hallitsevat nykyajan konekäyttöiset vempeleet.

Uutinen herättää monta kysymystä elämysmatkailun ajamista arvoista. Yksi niistä kohdistuu läänin ja samalla muihin julkisiin rahoituspäätöksiin. Kuka tai ketkä, missä ja millä perusteilla antavat rahaa läänin hankkeisiin?

Luontomatkailun muuttuminen lisääntyvässä määrin koneiden hallitsemaksi elämystuotannoksi on huolestuttava suuntaus. Moottoroitujen laitteiden suosiminen aiheuttaa sen, että luonto sinällään ei ole tutustumisen kohde ja kokemuksen lähde. Koneellinen elämysteollisuus käyttää luontoa kulissina, jossa sankarimatkailija mittelee taitojaan koneen hallinnassa. Näin luonto pakotetaan kulloisenkin tarpeen mukaisen tuotteen kertakäyttövälineeksi.

Motorisoidun välinematkailun levittäminen osoittaa kritiikitöntä suhtautumista ns. kysyntään ja kunnioituksen puutetta luonnon itseisarvoa kohtaan. Kulkemisessa pitää voida osoittaa ero tarpeellisen ja tarpeettoman välillä. Tarjonta luo myös kysyntää: jos luontomatkailu ei tarjoa luonnon arvoa korostavia vaihtoehtoja, vastuuttoman bisneksen on entistä helpompi ohittaa luonto. Orjallinen alistuminen helppouden vaatimuksen eteen onkin toistaiseksi ollut elämysteollisuuden näkyvin ponsi.

Kurssin vetäjän Markku Kuusjärven mukaan luontoon työntyville koneille pitää löytyä väylät, jotka minimoivat metelin ja häirinnän. Tässä hän ei lainkaan huomioi sitä, että Pirkanmaalla liikenteen meteliä tai muuta ihmisen tuottamaa häiriötä tavoittamatonta paikkaa on jo nykyisellään vaikea löytää. Melun ohella koneellinen liikkuminen häiritsee lintujen, nisäkkäiden ja muiden lajien elämää ja lisääntymistä.

Maastopyöräilyn ja kalliokiipeilyn aiheuttama luonnon kuluminen on jo monin paikoin nähtävissä. Vuoden 2000 uhanalaistarkastelussa kalliokiipeily todetaan uhanalaisuuden syyksi monen lajin kohdalla. Kaikki lisähäiriö on uhka eliölajeille ja niiden elinympäristöille. Kaikki lisämelu haukkaa palan hiljaisuutta ja kaventaa sitä kaipaavien ja tarvitsevien oikeuksia. Pirkanmaan luonnosta rauhaa hakevat kaikkoavat yhä kauemmaksi tavoittaakseen etsimänsä.

Elämysmatkailun hallitsematon kasvu vaatii yhteiskunnan yhteisesti hyväksymiä rajoituksia, kriteereitä ja valvontaa. Vaatimus on oikeutettu sekä matkailun itsensä tähden että erityisesti yhteiskunnan rahoittamissa koulutus- ja matkailuhankkeissa.

Luontoa välineellistävän matkailun ja opaskoulutuksen sijaan tavoitteeksi tulee asettaa luonnon ainutkertainen ja korvaamaton itseisarvo. Opaskoulutuksessa luonnon kunnioittamisen merkitystä ei voida liikaa korostaa. Nostettakoon eräoppaiden luonnon- ja lajituntemus arvoonsa sosiaalisten taitojen ohella. Matkailijan tervettä itsetuntoa rakentavat elämykset syntyvät mahdollisuudesta luonnon omaehtoiseen ja välittömään kohtaamiseen. Oman havainnoinnin ja itsensä ylittämisen tuottama tyydytys ei kaipaa korvikkeita.

Silloin säilyy mahdollisuus, että metsoa voi ihailla myös luonnossa eikä vain kuolleena opaskouluttajan käsissä, kuten Aamulehden kuvassa.

 

Tuire Laurinolli, puheenjohtaja
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
puh. (03) 3718 212, laurino@vip.fi

Markku Ojanen, sihteeri
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.

Kaija Helle, eräopas
Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin luonnonsuojelutyöryhmän jäsen
puh. (03) 343 2808, khelle@kaapeli.fi


HAKEMISTO