9.11.2001
FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.,
Näsilinnankatu 48 E, 33200 Tampere
puh. (03) 213 1317, fax (03) 213 1017
TO: Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, 00102 EDUSKUNTA
VIITE: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n
kantelu 10.7.2001
Metsähallituksen selvitys kantelun johdosta 5.10.2001 (1597/0003/2001),
Dnro 1839/4/01
ASIA:
Kiitämme mahdollisuudesta vastaselitykseen.
Kantelumme sisällöstä
Ensimmäiseksi haluamme oikaista Metsähallituksen selvityksen toisessa kappaleessa esittämää tulkintaa kantelumme sisällöstä. Selvityksessä kirjoitetaan:
Kantelussa luodaan sellainen mielikuva, että Metsähallitus kiertäisi maastoliikennelakia ja rakentaisi reittitoimituksella toteutettavien maastokelkkailureittien sijasta kelkkailu-uria, jotta vältettäisiin reitin suunnitteluun ja reittitoimitukseen sisältyvä hallinnollinen käsittely lausuntoineen ja kuulemisineen ja jotta Metsähallituksen matkailupalvelut Villi Pohjola voisi myydä uralupia.
Emme esittäneet kantelussamme, että Metsähallitus kiertää maastoliikennelakia jotta Metsähallituksen matkailupalvelut Villi Pohjola voisi myydä uralupia. Esitimme, että moottorikelkkailu-uria perustetaan, koska niiden perustaminen on hallinnollisesti helpompaa, nopeampaa, ristiriidattomampaa ja taatumpaa kuin moottorikelkkailureittien perustaminen, ja että Villin Pohjolan myymät uraluvat toimivat tällöin maastoliikennelain mukaisena maan omistajan tai haltijan lupana (MLL 4 § 1 mom), koska kelkkailu-urille ei maastoliikennelain mukaan voida myöntää yleistä ajo-oikeutta, kuten kelkkailureiteille (MLL 13 § 1 mom).
Pidämme käytäntöä kyseenalaisena, koska maastoliikennelain lain tarkoitus (MLL 1 § 1 mom) jää - ja on jäänyt - näin toimittaessa toteutumatta.
Emme pidä käytäntöä kyseenalaisena vain Metsähallituksen hallinnoimilla valtionmailla, vaan erityisesti Metsähallituksen hallinnoimilla valtionmailla, koska kyseessä ovat julkisyhteisön omistamat maat ja koska valtionmaat muodostavat laajoja kokonaisuuksia. Kun valtionmaille raivataan kymmeniä kilometrejä kelkkailu-uraa, kasvaa muiden maanomistajien paine hyväksyä kelkkailu-urat myös omille mailleen. Kelkkailu-uria ei pitäisi perustaa, varsinkaan julkisyhteisöjen maille, kansalaisia kuulematta ja vailla mahdollisuutta muutoksenhakuun. Kelkkailu-uria ja -reittejä ei mielestämme ylipäänsäkään pitäisi saada perustaa ilman ympäristövaikutusten arviointia ja kansalaisten kuulemista, jos maastoliikennelain tarkoituksen halutaan toteutuvan.
Kantelustamme antamassaan selvityksessä Metsähallitus kiistää olevansa mukana Pohjoisen Pirkanmaan reitistön perustamishankkeessa muuta kuin maanomistajana, suunnittelemassa reittiä omalla maallaan. Emme väittäneetkään kantelussamme, että Metsähallitus olisi kyseisessä reitistöhankkeessa hankkeesta vastaavana. Kirjoitimme kantelussamme seuraavasti:
Pidämme Metsähallituksen ja hankkeesta vastaavien menettelyä ja Metsähallituksessa näköjään vakiintunutta käytäntöä maastoliikennelain vastaisena ja erittäin kyseenalaisena.
Olemme kantelussamme erottaneet Metsähallituksen ja hankkeesta vastaavat. Pyysimme yksilöityä selvitystä nimenomaan Metsähallituksen oikeudesta perustaa kelkkailu-uria kansalaisia kuulematta, koska Pirkanmaan hankkeessakin noudatettu käytäntö osoittautui asiaa selvitettäessä vakiintuneeksi, maanlaajuiseksi käytännöksi ja koska kyseessä on laajoja valtionmaita hallinnoiva laitos. Mielestämme Metsähallitus ei voi olla hankkeessa mukana maanomistajana, vaan ainoastaan maanomistajan edustajana.
Kyseenalaisena pidimme ja pidämme yhä myös Pohjoisen Pirkanmaan reitistöhankkeesta vastaavien menettelyä suunnitella kelkkailureittejä ja aloittaa niiden toteuttaminen kelkkailu-urina valtionmailla. Toivommekin, että oikeusasiamies ottaisi kantaa myös hankkeesta vastaavien menettelyyn ja niihin hallinnollisiin menettelytapoihin, joita tällaisissa hankkeissa tulisi noudattaa. Moottorikelkkailulla on kuitenkin sellaisia ympäristövaikutuksia (mm. melu, päästöt), joita muiden hankkeessa suunniteltujen reittien käytöllä ei ole, vaikka reittejä suunnitellaankin samassa paketissa.
Jos moottorikelkkailureittien suunnittelu on osa reitistöhanketta, jonka rahoitukseen kunta - kunnanhallituksen tai -valtuuston päätöksellä - lähtee mukaan, päätöksestä voi kuntalainen, kunnassa toimiva yhdistys tai muu asianosainen muistuttaa tai valittaa. Tämä on ainoa hallinnollinen vaihe, jolloin voitaisiin käydä julkista keskustelua siitä, haluavatko kuntalaiset kelkkailureittiä kunnan alueelle, niin että keskustelulla voitaisiin vielä vaikuttaa siihen, ryhdytäänkö reittiä edes suunnittelemaan. Käytännössä kunnalliset päätöksentekijät, saati kuntalaiset, eivät tässä vaiheessa välttämättä huomaa hankkeeseen mukaan lähtemisen konkreettisia seurauksia. Seuraavassa vaiheessa reittiä aletaan suunnitella ja markkinoida maanomistajille. Jos suunnittelussa ja toteuttamisessa edettäisiin maastoliikennelain mukaan, reittisuunnitelma tulisi sitten kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätettäväksi ja päätös olisi valituskelpoinen. Tämä olisi toinen ja viimeinen vaihe, missä kuntalaiset ja muut asianosaiset voisivat vielä kyseenalaistaa reitin ja sen tarpeen ennen toteutusta tai vaikuttaa reitin sijaintiin.
Nyt esimerkiksi Pohjoisen Pirkanmaan reitistöhankkeessa valtionmaille on alettu jo raivata kelkkailu-uraa pelkästään maanomistajan edustajan eli Metsähallituksen omalla päätöksellä. Tätä käytäntöä on noudatettu jo koko maassa runsaalla 6 500 urakilometrillä, kuten Metsähallituksen selvityksestä käy ilmi. Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet ovat käytännössä jääneet olemattomiksi. Kun sitten jo käytössä oleva kelkkailu-ura esitetään reittisuunnitelmana kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksyttäväksi, kuten maastoliikennelaki vaatii (15 §), kysymyksessä on enää silkka hallinnollinen ele - "moottorikelkkareittien virallistaminen", kuten selvityksen sivulla 3 toimitusta luonnehditaan.
Toinen kantelumme 10.7.2001 yksilöity selvityspyyntö koskee maastoliikenteen ja erityisesti moottorikelkkareittien ympäristövaikutusten arviointia ja sääntelyn puutetta. Metsähallituksen selvityksen sivulla 2 reittitoimituksen päätehtäväksi esitetään reitin merkitseminen kiinteistörekisteriin. Mielestämme tulkinta ei vastaa maastoliikennelain tarkoitusta (MLL 1 §) eikä moottorikelkkareitin perustamiselle asetettuja ehtoja (MLL 16 §).
Kelkkailu-urien määrästä
Maassamme on Metsähallituksen selvityksen mukaan kelkkailu-uria jo noin 15 000 km. Metsähallituksen hallinnoimilla valtionmailla uria mainitaan olevan koko maassa runsaat 6 500 km, joista Lapin läänissä sanotaan olleen noin 4 300 km. Seuraavassa kappaleessa kuitenkin mainitaan, että uria on ollut Lapin läänissä Metsähallituksen mailla vuonna 1995, ennen nykyisen maastoliikennelain voimaantuloa, noin 5 000 km (HE 163/1995).
Lapin läänin kelkkailu-urien ja -reittien määristä on eri lähteissä hivenen erilaista tietoa. Vuonna 1999 Lapin läänissä arvioitiin olevan n. 6 500 km kelkkailu-uria ja n. 455 km kelkkailureittejä (Lapin ympäristökeskus (1999): Lapin läänin moottorikelkkareitistö. 26.3.1999. Luonnos, s. 1). Vuonna 2001 uria on arvioitu olevan n. 5 700 km ja reittejä 1010 km (Toivo Hiltunen (2001): Moottorikelkkailureitit: tavoitteet ja yleisperusteet. Tunturi-Lapin kehitys ry.)
Vaikka onkin mahdollista, että osa urista on poistunut käytöstä, toisistaan poikkeavat luvut kertovat omalta osaltaan myös villistä tilanteesta moottorikelkkailun valvonnassa ja sääntelyssä. Seurantaa ei tunnu olevan eikä luotettavaa tilastotietoa löydy. Selvityksessä esitetyt arviotkin osoittavat kuitenkin, että kyse on vakavasti ympäristöä kuormittavasta ja luontoa pirstovasta toiminnasta.
Urat ja reitit
Monin paikoin Metsähallituksen selvityksessä sekoitetaan kelkkailu-urat ja kelkkailureitit - tieten tai tahtomatta. Esimerkiksi sivulla 2 kelkkailu-uria luonnehditaan seuraavasti: "Reittejä, joita ei ole perustettu mainitulla tavalla, kutsutaan moottorikelkkailu-uriksi." Maastoliikennelaki ei tunne moottorikelkkailu-uria, vaan määrittelee, millä ehdoilla maastossa on oikeus liikkua moottorikäyttöisellä ajoneuvolla. Silloin ei ole kysymys maastoliikennelain mukaisista moottorikelkkailureiteistä.
Selvityksen luvussa Metsähallitus moottorikelkkailu-urien rakentajana ja ylläpitäjänä puhutaan Metsähallituksen roolista reittien ja urien rakentajana ja ylläpitäjänä. Samassa kappaleessakin saatetaan käyttää alussa ura-termiä ja lopussa reitti-termiä, kuten 1970- ja 1980-lukujen kelkkailu-urien rakentamisesta kerrottaessa. Kuitenkaan kelkkailureittejä ei yllä esitettyjen lähteiden mukaan ole vuonna 1999 ollut kuin vajaat 500 km ja uria 6 500 km. Sama ura- ja reitti-termien sekakäyttö toistuu kautta luvun.
Metsähallitus valtionmaiden hallinnoijana
Edellä mainitussa selvityksen luvussa Metsähallitus moottorikelkkailu-urien rakentajana ja ylläpitäjänä Metsähallitus perustelee kiistanalaista käytäntöä mm. sillä, että Pohjois-Suomen kelkkailu-urista valtaosa on tehty työllisyysvaroilla ja että Etelä-Suomessa valtionmaat ovat hajallaan yksityismaiden keskellä, jolloin Metsähallitus on vain yksi maanomistaja muiden joukossa. Maastoliikennelain tarkoituksen toteutumisen kannalta on samantekevää, millä varoilla kelkkailu-uria on toteutettu. Väite Etelä-Suomen valtionmaiden sijaitsemisesta hajallaan yksityismaiden keskellä ei pidä paikkaansa ainakaan pohjoisella Pirkanmaalla, missä kelkkailu-uria pystytään rakentamaan pelkästään valtionmaille kymmeniä kilometrejä (liite: Kartta Pirkanmaan valtionmaista).
Kelkkailureittien suunnittelua perustellaan kasvaneilla käyttöpaineilla ja kelkkailun ohjaustarpeella. Ristiriitaista onkin, että toiminnassa, jonka tavoitteena on säännellä "villiä" toimintaa, omaksutaan yhtä villit periaatteet kuin säänneltävässä toiminnassa.
Metsähallitus kertoo selvityksessään, että kelkkailu-urat - tässä kohdassa selvityksessä puhutaan nimenomaan urista - on suunniteltu alusta asti laajassa yhteistyössä eri viranomaisten, kuntien, paliskuntien ja paikallisten asukkaiden kanssa. Osallistavassa suunnittelussa yhteistyötahot saattavat toki pystyä hiukan vaikuttamaan suunnitelmaan, mutta päätökset tekee laitos itse. Näihin päätöksiin ei voi hakea muutosta, joten kansalaiset ja muut tahot, joita suunnitelma koskettaa, eivät voi asettaa päätöksiä ulkopuolisen arvioitaviksi.
Selvityksessä Metsähallitus ilmaisee puoltavansa virallisten kelkkailureittien perustamista ja suhtautuvansa periaatteessa myönteisesti reittien sijoittamiseen valtionmaille, koska reitit ovat tarpeellisia kelkkailun ohjaamiseksi ja koska reittien vieminen yksityismaille on usein vaikeaa. Jos ja kun kelkkailureittejä perustetaan nykyisen käytännön mukaisesti rakentamalla ensin kelkkailu-ura ja virallistamalla se sitten reitiksi, virallisten kelkkailureittien perustamista on helppo puoltaa, kun maastossa valtionmailla on jo valmiina virallistettaviksi yli 5 000 km uria. Myönteisen suhtautumisen toisena syynä on vaikeus perustaa reittejä yksityismaille, mikä pitkälti selittääkin, miksi nykyiseen, kestämättömään käytäntöön on päädytty. Mielestämme nämäkin seikat osoittavat, ettei maastoliikennelain tarkoitus toteudu.
Metsähallitus kiistää selvityksessä (s. 6) vastuunsa kelkkailu-urien perustamisesta pohjoisella Pirkanmaalla toteamalla: "Kyseessä on eri maakuntien ja kuntien laaja hanke, jonka toteuttamisesta Metsähallitus ei vastaa millään tavalla." Suunnitelluista urista tai reiteistä Pohjoisen Pirkanmaan reitistöhankkeessa vajaa kolmannes toteutetaan valtion mailla, joiden käytöstä Metsähallitus on kiistatta vastuussa kansalaisille.
Moottorikelkkakerhot Pohjoisen Pirkanmaan reitistöhankkeessa
Kantelussamme 10.7.2001 esitimme huolemme siitä, että pienen harrastajajoukon ja muutamien moottorikelkkailua matkailuviihteenä tarjoavien yrittäjien toiveet syrjäyttävät luonnon- ja ympäristönsuojelun tavoitteet sekä muun virkistyskäytön tarpeet.
Pohjoisen Pirkanmaan reitistön perustamishankkeen nykytilannetta ja jatkotoimenpiteitä käsittelevän raportin sivulle 11 on koottu tietoja moottorikelkkakerhoista ja rekisteröidyistä moottorikelkoista. Tiedot ovat vuoden 1999 lopun tilanteesta. Asukkaita hankealueella oli tuolloin 63 055, Tampere mukaan lukien 256 229 (tiedot Pirkanmaan liiton www-sivuilta). Projektialueen moottorikelkkakerhoissa oli kaikkiaan 438 jäsentä (0,7 % asukkaista), Tampere mukaan lukien 1 158 jäsentä (0,5 %). Rekisteröityjä kelkkoja oli hankealueella 894 kpl (1,4 %:lla), Tampere mukaan lukien 1 932 kpl (0,8 %:lla). Vaikka kelkkojen ja kelkkakerholaisten määrät lienevät jonkin verran kasvaneet, harrastajajoukko jää varmasti pienemmäksi kuin harrastuksesta kärsivien joukko.
Projektin tiedottamisvaiheessa kelkkailukerhot ovat olleet kohtuuttoman merkittävässä roolissa, mikä käy ilmi myös Metsähallituksen selvityksen liitteenä olleista hankeraporteista. Näin pieni ryhmä on saanut suhteettoman suuren vaikutusvallan reitistön perustamishankkeessa. Reitistön ylläpitäminen, ylläpidon rahoittaminen ja liikenteen valvonta lankeavat kuitenkin kunnille ja valvontaviranomaisille. Metsähallituskin katsoo reittien ylläpidon kuuluvan kunnille.
Yhteenveto
Katsomme, ettei Metsähallitus ole selvityksessään pystynyt kumoamaan kantelumme perusteita, ja toistamme toiveemme, että oikeusasiamies ottaisi kantaa myös hankkeesta vastaavien menettelyyn ja niihin hallinnollisiin menettelytapoihin, joita tällaisissa hankkeissa tulisi noudattaa.
TUIRE LAURINOLLI, puheenjohtaja, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
MARKKU OJANENMarkku Ojanen, sihteeri, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
LIITE: Kartta pohjoisen Pirkanmaan valtionmaista