30.4.2001

FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry., Näsilinnankatu 48 E, 33200 TAMPERE
Puh. (03) 213 1317, fax (03) 213 1017, sähköposti: pirkanmaa@sll.fi

TO: Pälkäneen kunta, Tekninen osasto

LAUSUNTO

Pälkäneen rantayleiskaavan perusselvitysmuistiosta, suunnitteluperusteista ja mitoitusluonnoksesta

Kiitämme saamastamme lausuntopyynnöstä.

Pidämme myönteisenä, että Pälkäneen kunta on ryhtynyt laatimaan rantayleiskaavaa rantojen maankäytön ohjaamiseksi. Myönteistä mielestämme on myös se, että vaikka kaavoitusprosessi on aloitettu jo vuonna 1999, sen toteuttamisessa noudatetaan vuoden 2000 alussa voimaantulleen Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) menettelyä.

Pälkäneen kunnan rantayleiskaavan pohjaksi tekemä perusselvitysaineisto vastaa uuden MRL:n vaatimuksia. Tosin selvitysaineiston selkeämpi jäsentely karttaviitteineen olisi helpottanut mittavan aineiston hahmottamista. Toivomme, että vastaisuudessa kunnan asiakirjat kopioidaan paperinsäästämiseksi kaksipuolisina.

Lausuntomme on jaoteltu aineiston mukaan seuraavasti:

1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma
2. Rantojen luonto- ja maisemaselvitys
3. Pälkäneen rantayleiskaava, perusselvitysmuistio

1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma

Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta käy ilmi, että kaavoituksesta on tiedotettu lain mukaisesti. Esittely- ja kuulemistilaisuuksia on järjestetty ja sidosryhmien edustajat ovat saaneet lausua mielipiteensä sekä kirjallisesti että suullisesti. Osallisryhmien edustajille on järjestetty myös virkamiestapaamisia.

Perusselvitysmuistiosta ei kuitenkaan ilmene, missä määrin saatu palaute on otettu huomioon suunnittelussa ja miten eri osallisryhmien näkemyksiä on painotettu.

Laki edellyttää vuorovaikutteisuutta, mahdollisuutta osallistua kaavasuunnitteluun ja kuulluksi tulemista, mihin toivomme kiinnitettävän erityistä huomiota. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun MRL:n vaatimuksia toteutetaan ensitapauksina käytännössä.

2. Rantojen luonto- ja maisemaselvitys

Luonto- ja maisemaselvitys on kattava ja kohtalaisen perusteellinenkin. Puutteena pidämme kuitenkin sitä, että luonnonarvojen vaikutusta kaavasuunnitteluun on arvioitu miltei yksinomaan luonnonsuojelu- ja metsälain pohjalta. Ne ovat vähimmäisvaatimuksia. Kaavoituksella on lisäksi voitava turvata välttämätön suojavyöhyke arvokkaille elinympäristöille, harvinaisille lajeille ja luonnonsuojelulailla suojelluille kohteille.

Luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta arvokkaiden luontokohteiden nykyhetken tilanteen huomioiminen ei riitä, vaan kaavoituksessa tulee suotuisilla alueilla varata mahdollisuus lajien ja muiden luontoarvojen leviämiselle.

Esimerkiksi Pälkäneen kunnan nimikkolinnuksi nimettyä vaarantunutta selkälokkia ei ole luonnoksessa huomioitu riittävästi. Selkälokki pesii luodoilla ja saarilla, joten ihmettelemme saariin luonnosteltua kohtalaisen suurta rakennusoikeutta. Saaret ovat muutenkin merkittäviä paitsi omaleimaisen luontonsa vuoksi, myös maisemakuvallisesti.

Luonnonsuojelulain 49 § velvoittaa liito-oravan elinympäristöjen suojeluun, mitä luontoselvityksessä ei ole selkeästi tuotu ilmi. Liito-oravan todetaan vain "mahdollisesti" vaikuttavan rakentamiseen. Liito-oravan rinnalla Suomen erityisvastuulajeihin kuuluu myös viitasammakko. Selvityksessä lajin esiintymä on vain todettu, mutta sen asemaa erityisvastuulajina ei ole huomioitu eikä liioin arvioitu lajin säilymisedellytyksiä.

MRL:n mukaan (5 §) kaavoituksessa tulee edistää luonnon monimuotoisuuden ja luonnonarvojen säilymistä. Velvoite vaatiikin selkeästi syvällisempää, kokonaisvaltaisempaa ja laajempaa luonnon huomiointia kuin tähän asti on tehty. Kaavoitus ei saa jäädä vain luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain toteuttamisen välineeksi.

Luonnonsuojelulain suojaamien lajien ja luontotyyppien ohella tuleekin ottaa huomioon myös paikalliset luonnonarvot. Luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta ekologisen verkoston säilyttäminen ja kohentaminen on ensiarvoisen tärkeää. Siksi esimerkiksi vielä rakentamattomat syrjäiset lammet ja järvet pitää ehdottomasti jättää rakentamatta, vaikka niillä ei muiden lakien edellyttämiä arvoja olisi todettukaan.

3. Pälkäneen rantayleiskaava, perusselvitysmuistio

Rantayleiskaavan mitoitus on mielestämme ennestäänkin tiheään rakennetuilla alueilla liian suuri. Koska jo kaavoitetuista rakennuspaikoista osa on rakentamatta, voisi olla syytä miettiä, onko rakentamistehokkuuden tarvetta yliarvioitu.

MRL:n 73 §:n mukaan ranta-alueelle pitää jäädä riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta. Selvityksessä todetaan (s. 25), että Ympäristöministeriön ohjeiden mukaan haja-asutusalueilla on 75 prosenttia rantaviivasta jätettävä rakentamisesta vapaaksi maa- ja metsätalouskäyttöön. Lisäksi ohjeissa on todettu, että jokaisella rantaviivan kilometrillä tulee olla vähintään 250 metriä yhtenäistä vapaata rantaviivaa. Mikäli tämä ei ole mahdollista, niin kahdella kilometrillä tulee olla 500 metriä yhtenäistä vapaata rantaa. Em. ministeriön ohjeistuksen tavoitteena on turvata rantojen tavoitettavuus
okamiesoikeuksin. Luonnoksesta ei kuitenkaan käy ilmi, millä tavoin ministeriön ohjeistus aiotaan kaavassa huomioida.

Virkistyskäytölle ei ole luonnoksessa osoitettu erillisiä alueita. Mielestämme tämä on vakava puute. Rantojen saavutettavuus sekä maista että vesiltä tulee kaavassa turvata ja osoittaa levähdys- ja yöpymispaikoiksi luontaisia, jo käytössä olleita paikkoja. Saamastamme aineistosta ei liioin käy ilmi, kuinka hyvin ja mitkä rakentamattomista rannoista soveltuvat virkistyskäyttöön - ja millaiseen virkistyskäyttöön. Selvityksessä on erityisesti tunnettu huolta veneilystä ja matkailupalveluista, kun muu #jokamiehen# retkeily ja virkistyskäyttö jäävät ylimalkaisen toteamuksen varaan. Varaamalla rantoja erilaisiin virkistystarpeisiin vähennetään myös luonnoltaan arvokkaille rakentamattomille rannoille kohdistuvaa retkeilyä.

Pienten järvien virkistysarvoa on luontoselvityksessä ilmeisesti arvioitu uimakelpoisuuden perusteella. Korostamme, että rakentamattomat rannat ovat kokemuksellinen arvo sisänsä.

Selvityksessä todetaan rakennuspaikkojen osoittamisesta, että rantatontit tulevat olemaan lähinnä omarantaisia. Tämä tarkoittaa lisääntyvää ns. rantojen sulkeutumista. Euroopan unionin sisällä Suomi on yksi niistä maista, jotka ovat kaikkein vähiten kantaneet huolta vapaiden rantojen riittävyydestä. Jos omarantainen rakentaminen on ollutkin suomalainen perinne, tulevaisuudessa Suomen tulee omaksua eurooppalainen perinne, missä rannat säästetään yhteiseen käyttöön ja rantaluonnolle. (Liite 1)

Selvityksen mukaan jo kaavoitettuja rakennuspaikkoja ei poisteta. Mielestämme tätä vaihtoehtoa ei pidä sulkea pois, vaan pitää voida toteuttaa esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa nykyään tunnustettujen ja lakisääteisten luontoarvojen säilyminen sitä edellyttää.

Julkisyhteisöjen omistamat rannat on syytä merkitä karttaluonnoksiin. Valtion, kuntien ja seurakuntien rannat ovat yhteisön omistuksessa, joten kansalaisilla, kuntalaisilla ja seurakuntalaisilla on oikeus tulla erityisesti kuulluksi näiden yhteisten rantojen käytöstä.

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.

Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Markku Ojanen, sihteeri