24.4.2001
Uuden perustuslain mukaan vastuu luonnosta kuuluu kaikille.
Keski-Suomen metsä- ja puutalouden tuotanto kasvaa -etenkin
paperipuolella sille halvalla ydinsähköllä. Mutta
viime vuosikymmenten tehometsätalouden jäljet alkavat
näkyä myös muissa tilastoissa. Monien uhanalaisten
eliölajien kannat hupenevat. Samalla metsä- ja puutalouden
työpaikat vähenevät tehostumisen seurauksena valmistumassa
olevan Keski-Suomen aluemetsäohjelman mukaan noin 10 % viidessä
vuodessa.
Suomen uhanalaista eliölajeista lähes puolet, 43
% on ensisijaisesti metsäisten alueiden lajeja. Avohakkuu-alat,
metsäautotiet ja suo-ojitukset ovat tuhonneet ja muuttaneet
suurimman osan myös Keski-Suomen metsäluonnosta. Etenkin
vanhat, jo vähiin käyneet kuusikot hupenevat rytinällä.
Vanhoja, yli 140-vuotiaita luonnontilaisia metsiä on Järvi-Suomessa
enää vain 0,2 % metsämaasta.
Talouskäytön ulkopuolelle suojelulla kokonaan rajattuja
metsiä on Keski-Suomessa nukasti, niin vähän että
niiden vaikutus hakkuisiin on marginaalinen, toteaa myös
aluemetsäohjelma. Hakkuuaukkoja syntyykin Keski-Suomessa
enemmän kuin koskaan ennen, kaksi hehtaaria tunnissa.
Toisaalta myös metsäautoteitä on täällä
rakennettu suomenennätysvauhtia: niiden alle on jäänyt
jo satakunta neliökilometriä kasvullista metsämaata,
enemmän kuin useimpien luonnonsuojelualueiden metsänhakkuukieltoalueille
yhteensä. Nuo yli 8 000 kilometriä metsäautoteitä
ovat lähes hävittäneet Keski-Suomen luonnon piirteistä
erämaisuuden. Uusia metsäautoteitä suunnitellaan
silti yhä rakennettavaksi satoja kilometrejä.
Vaikka vanhojen metsien suojeluohjelmalla on hidastettu uhanalaisten
lajien häviämistä, on esimerkiksi lahopuun määrä
Keski-Suomen talousmetsissä vain muutama prosentti vanhoihin,
luonnontilaisiin metsiin verrattuna. Suojeltujen ja suojelupäätösten
toteuttamista odottavien metsien pinta-ala on mm. metsähallituksen
juuri varaamat alueet mukaan lukien riittämätön,
alle 2 %. Edes suojelualan viisinkertaistaminen ei nykytiedon
perusteella riittäisi estämään lahopuusta
riippuvaisen eliölajiston sukupuuttoaaltoa.
Kun metsänomistajien nykyinen metsäsertifikaatti
on aluekohtainen, voi yksittäinen metsänomistaja olla
piittaamatta sekä sertifikaatin kriteereistä, että
metsänhoitosuosituksista. Niinpä vain hieman yli puolet
metsä- ja luonnonsuojelulakien tai PEFC-sertifiointikriteerien
asettamista tärkeistä elinympäristöistä
tuli ohjeiden mukaisesti huomioiduksi hakkuissa vuonna 2000. Vaateliaiden
lehtomaiden seurantakohteista vain noin 40 %:ssa jäivät
elinympäristön ominaispiirteet metsänkäsittelyn
jälkeen ennalleen.
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan onkin Suomen eliölajeista
jo noin tuhat uhanalaistunut tehometsätalouden seurauksena.
Vanhojen metsien lajeista ovat Keski-Suomessakin vaarassa mm.
kuukkeli ja liito-orava, ja metson kanta on laskenut 60 prosentilla.
Suurin osa lahopuusta riippuvaisesta eliölajistostamme
on taantunut vanhoissa talousmetsissä. Menneiden vuosikymmenten
metsäluonnon muutosten on arvioitu voivan aiheuttaa pitkällä
aikavälillä jopa yli 2 000 lahopuusta riippuvaisen lajin
häviämisen maastamme.
Metsätaloudessa on viime aikoina otettu luonnon kannalta askeleita oikeaan suuntaan. Askeleet ovat kuitenkin liian lyhyitä. Esimerkiksi kotikutoinen PEFC-sertifiointijärjestelmä voi hyvinkin toteutettuna korkeintaan hidastaa metsäluontomme köyhtymistä. Edes maailmanlaajuinen FSC-sertifiointijärjestelmä ei viiden prosentin suojelualatavoitteineen metsäalasta näyttäisi riittävän säilyttämään metsäluonnon monimuotoisuutta. Pidemmän päälle FSC-järjestelmä todennäköisesti kuitenkin tuottaisi puunmyyjille paremman taloudellisen tuloksen kohentuvan ympäristömaineen kautta.
Juhani Paavola
piirisihteeri
Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry.