8.2.2001
FROM: Lapin luonnonsuojelupiiri ry, Korkalonkatu 12, 96100
Rovaniemi
TO: Metsäkeskus, Lappi, PL 8053, 96101 Rovaniemi
Lausuntopyyntö 24.1.2001
Lausunto
Lapin luonnonsuojelupiiri ry esittää lausuntonaan Pohjois-Suomen metsänhoitosuosituksista seuraavaa.
Yleistä
Lausunnolla oleva Pohjois-Suomen metsänhoitosuositusluonnos ei olennaiselta osiltaan poikkea metsälain ym. lainsäädännön asettamista minimivaatimuksista. Suositukset painottavat liiaksi tehometsätalouden yksipuolisesti puuntuotantoa korostavia näkökohtia eivätkä tuo mitään uutta luonnontalouden ja metsien muiden käyttömuotojen entistä paremman huomioimisen osalta.
Suunnittelualue käsittää laajan ja kasvuoloiltaan vaihtelevan alueen. Oman vaihtelunsa alueen metsäkuvaan tuo vielä monipuolinen metsien omistusrakenne. Metsähallituksen hallinnoimissa valtion metsissä on viime vuosina edistetty luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä metsätaloustoimien ohessa selvästi muita metsänomistajatahoja mittavammin ja tuloksekkaammin. Suositukset ovat kuitenkin kaikille metsänomistajatahoille yhteiset. Suositusluonnoksen mukainen metsänkäsittely merkitseekin Metsähallituksen nykykäytäntöön verrattuna useissa kohdin alhaisempaa luonnon- ja ympäristönsuojelun tasoa.
Metsänomistajakunnan monenkirjavuuden parempi huomioon ottaminen suosituksissa hyödyttäisi paitsi Metsähallitusta myös muita metsänomistajatahoja. Aidolla vaihtoehtoisten käsittelytapojen tasavertaisella esittelyllä suosituksissa lunastettaisin lupaus irtautua yhden oikean opin metsänkäsittelystä. Metsähallituksen lisäksi muutkin metsänomistajatahot voivat olla valmiita suosituksia suurempaan monimuotoisuuden säilyttämiseen, jopa aktiiviseen lisäämiseen tai tehokkaampaan vesiensuojeluun, ylipäänsä valmiita painottamaan ekologista kestävyyttä taloudellisen tuoton kustannuksella.
Nykymuodossaan suosituksilla tähdätään metsäteollisuuden puun saatavuuden turvaamiseen. Muista painotuksista, kuten metsän monikäytöstä tai monimuotoisuuden lisäämisestä jopa ''parhaan rahallisen tuoton'' kustannuksella, kiinnostuneiden metsänomistajien on osattava hankkia tietonsa ja oppinsa muista lähteistä. Suositusten lakonisuus ja vaatimaton ulkoasu viittaavat myös siihen, että suositukset kuluvat lähinnä vain metsäsuunnittelun ammattilaisten käsissä.
Metsätalouden keskeiset ympäristöongelmat vaihtelevat eri puolilla Pohjois-Suomea. Pohjoisimmassa Lapissa uudistamisongelmat, etelämpänä muiden maankäyttömuotojen luomat paineet, Pohjois-Pohjanmaalla metsätalouden vesistövaikutukset, edelleen jatkuva uusien metsäteiden rakentaminen sekä eritoten maakunnan länsiosissa metsäisten luontotyyppien vähäinen suojelu. Yhteinen piirre koko alueen talousmetsissä on nuorten metsien hoitorästit.
3. Metsäsuunnittelu
Yksityismaiden alueellista metsäsuunnittelua tulee kehittää vastaamaan valtion maiden alue-ekologista suunnittelumenetelmää. Metsäkeskukset ovat kehitystyössä avainasemassa. Niillä on jo nyt hyvät mahdollisuudet tarkastella laajempia kokonaisuuksia yksityismetsätalouden pirstaleisesta maan omistuksesta huolimatta. Aluesuunnittelun käyttö edesauttaa valuma-aluekohtaista vesiensuojelua ja ylipäänsä luonnon- ja ympäristönsuojelun tason kehittämistä tehostuvan puunhankinnan ohella.
4. Metsän uudistaminen
Yleistä:
Kulotuksen monenlaiset myönteiset vaikutukset tunnustetaan
yleisesti. Mikäli kulotusta todella haluttaisiin lisätä,
annettaisiin siitä metsänhoitosuosituksissa yhtä
yksityiskohtaisia ohjeita kuin kaikesta muustakin metsänuudistamiseen
liittyvästä toiminnasta.
4.4 Hakkuualan raivaus
Hakkuualan raivausta tehtäessä on oltava hyvin selvillä
alueen tärkeistä luontokohteista ja metsälakikohteista,
jotta tietää jättää ne raivaamatta. Tämä
peruslähtökohta ei suosituksesta käy ilmi. Raivaamisesta
jaetaan kovin yksioikoisia, siistimistä korostavia ohjeita.
On luultavaa, että monissa tapauksissa raivaamisen voi jättää
tekemättäkin tulevien taloudellisten tulosten siitä
merkittävästi kärsimättä. Raivaaminen
on joka tapauksessa ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen
kanssa. Kun ja jos metsänomistaja haluaa painottaa monimuotoisuuden
turvaamista tai jopa lisäämistä omalla metsäpalstallaan,
sitä tavoitetta tukee suositus, että raivaaminen ei
ole välttämätön toimenpide ja sen tekemättä
jättämisestä voi koitua hyötyä metsän
ravinnetaloudelle, monimuotoisuudelle, virkistyskäytölle,
maisemalle, vesistöille jne.
Haapa on siksi tärkeä monimuotoisuutta edistävä puulaji., että on tarpeen suosittaa sen säästämistä elävänä raivauksissa ja hakkuissa. Elävä, säästettävä haapa ei myöskään veso siinä määrin kuin kaadettu haapa.
Kosteat painanteet, kalliokot ja muut yleensä pienialaiset, mutta riistalle ja muillekin eliölajeille tärkeät ravintokohteet ja suojapaikat ovat usein metsälakikohteita tai vähintään arvokkaita luontokohteita. Niitä ei tule käsitellä ollenkaan. Se tulee käydä selkeästi myös suosituksista ilmi (''...suojapaikkoja ei tarpeettomasti raivata''... Poistetaan sana TARPEETTOMASTI).
Talousmetsäalueiden kulotuksen luonnonhoidollinen merkitys kasvaa, kun kulotettavalle alueelle suositetaan jätettäväksi ennen kulotusta puustoa jonkin veran pystyyn. Tällainen metsien monimuotoisuuden lisääminen talousmetsissä tulee kuulua kestävän metsätalouden rahoituslain piiriin.
Suositusten lähtökohdaksi tulee ottaa yksiselitteisesti se, että ojia ei kaiveta suoraan vesistöihin. Jos vesiensuojelu tuottaa ongelmia, maanmuokkauksesta on luovuttava tai sitä on kevennettävä. Vesiensuojelun tarpeiden tulee määrätä toteutettavien toimien laatua ja määrää.
4.7. Koivun uudistaminen
Hieskoivu uudistuu herkästi luontaisesti soistuneille kankaille
ja turvemaille, mutta hieskoivun kasvatuksen taloudellinen tulos
jää vaatimattomaksi kuitupuuvaltaisuuden vuoksi. Metsänhoitosuositusten
mukaan metsänuudistamisen toimenpiteet tähtäävätkin
muun kuin hieskoivun aikaansaamiseen. Tässäkään
ei oteta metsänomistajan omia tavoitteita vaihtoehtoisena
toimintatapana huomioon.
Korkeat alueet:
Korkeiden alueiden metsien uudistamiseen liittyy monia epävarmuustekijöitä,
mistä syystä niitä tulee käsitellä esimerkiksi
kohdassa 4.9 'Metsänuudistaminen Ylä-Lapissa ja suojametsäalueilla'
ja omine selkeine ohjeineen. Metsähallituksessa korkeiden
alueiden käsittely on jo ohjeistettu korostaen varovaista
toimintatapaa.
Korkeilla alueilla toimimista tulee ensisijaisesti välttää.
5. Puuston kasvatus
5.1 Ylispuuhakkuu
Osa ylispuista säästetään maisemapuiksi ja
edellisten puusukupolvien edustajiksi. Ne elävöittävät
aikaa myöten metsämaisemaa ja monipuolistavat säästettävien
puiden kokoelmaa.
5.2 Taimikon hoito
Taimikon hoidon yhteydessä suositetaan jätettäväksi
metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä
pensaita, lehtipuita ja katajia, pihlajia, raitoja, keloja ja
pökkelöitä. Ne kuitenkin kehoitettiin raivaamaan
pois ennen tai jälkeen hakkuun. Koska niitä ei nykyisin
talousmetsissä ole paljon säästettäväksi
ilman raivaamistakaan, suositusten välisten ristiriitaisuuksien
poistamiseksi raivaamista koskeva kohta on kirjoitettava uudelleen
ja huolellisemmin muut suositukset muistaen. Sama johdonmukaisuuden
vaatimus koskee muitakin suosituksia.
Kosteat painanteet ja kalliometsät jätetään kehittymään luontaisesti.
5.5. Pystykarsinta
Pystykarsinnalla ei pohjoisessa saavuteta haluttuja tuloksia.
5.6 Kunnostusojitus
Valtioneuvoston periaatepäätös velvoittaa metsätalouden
puolittamaan vesistöpäästönsä vuoden
1993 tasosta vuoteen 2005 mennessä. Metsätalouden vesiensuojelu
on viime vuosina tehostunut niin paljon, että tavoitteeseen
voidaan päästä, mikäli ojitusmäärät
pysyvät vuoden 1993 tasolla. Kunnostusojitusten määrää
pyritään kuitenkin kasvattamaan, jolloin vesiensuojelun
tavoitteet ovat vaarassa. Tämän takia metsätalouden
vesiensuojeluun tulee paneutua äärimmäisellä
huolella sekä tarkistaa ojitus- ja lannoitustavoitteita alaspäin.
Siihen velvoittaa myös voimaan tullut EU:n vesipuitedirektiivi,
jonka vesiensuojelutavoitteet velvoittavat kaikkia vesistöalueen
toimijoita.
Ojituksen toteuttaminen:
Piennartie ojien varsilla tuhoaa ojan suojavyöhykkeen. Ohje
on jälleen ristiriitainen vesiensuojelusta annettujen muiden
ohjeiden kanssa. Ojien ja vesistöjen varsille jätettävä
suojavyöhyke paitsi pidättää ravinteita ja
kiintoaineita tarjoaa myös eläimistölle suoja-
ja ravintopaikkoja. Kulun helpottamisen tarve on epämääräinen
peruste toimia vastoin yleisiä vesiensuojeluohjeita. Vuodenaikojen
vaihtelusta ja sääoloista johtuvat olosuhteiden muutokset
tulee myös aina muistaa. Roudan, tulvien ja rankkasateiden
aiheuttamat virtaamamuutokset esimerkiksi korostavat suojavyöhykkeen
tarpeellisuutta myös ojitusalueilla.
Käytännön vesiensuojelussa tulee aina ottaa huomioon vastaanottavan vesistön muu kuormitus ja sietokyky sekä vesistön luonto- ja virkistyskäyttöarvot.
6. Luontoarvot metsänhoidossa
6.1 Arvokkaat elinympäristöt
Kohdassa on myönteistä vanhan, luonnontilaisen metsän
ominaispiirteiden kuvaus ja suositus sellaisten jättämisestä
hakkuiden ulkopuolelle. Jos tilalla on paljon vanhoja metsiä,
suositellaan vapaaehtoista suojelua yhtenä hyvänä
vaihtoehtona. Neuvotaan mahdollisuuksista hakea korvauksetta tai
korvausta vastaan viranomaisilta suojelupäätös
alueelle. Tämä vaihtoehto on erityisen tärkeä
alueilla, missä metsiensuojelussa on vakavia puutteita. Näillä
alueilla suojeltaviksi sopivat myös "luonnontilaisen
kaltaiset" metsät. Lähellä sijaitsevat suojelualueet
eivät vähennä suojelun tarvetta, vaan lisäävät
suojelun luonnonsuojelubiologista hyötyä.
6.2 Säästöpuut
Yksityismetsissä lahopuun määrä uudistusaloilla
nykyisten ohjeiden mukaan on selvästi alhaisempi kuin valtion
metsissä. Jättöpuusuosituksen alarajalla (5 puuta/ha)
toimittaessa ero tulevaisuudessa vain kasvaa, sillä Metsähallitus
jättää myös säästöpuita enemmän.
Suosituksesta tulee saada tieto luonnonmetsän ja nykyisten suojelualueiden lahopuumäärästä vertailuksi ja tavoitteen asettamiseksi monimuotoisuuden lisäämiseksi. Lisäksi tulee kertoa muista monimuotoisuutta aktiivisesti lisäävistä toimenpiteistä.
6.3 Maisema
Tärkeinä maisema-alueina tulee mainita myös jokien
ja järvien rannat.
6.6 Uhanalaiset lajit
Suosituksessa todetaan, että metsätaloudessa turvataan
erityisesti suojeltavien uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat
ja luvataan säilyttää muiden uhanalaisten kannat
vähintään nykytasolla. Toimintaohjeet vaikuttavat
kuitenkin melko pyöreiltä ja epämääräisiltä.
Koska uhanalaisten lajien suojelu on erittäin merkittävä
tekijä myös metsätalouden julkisuuskuvan kannalta,
siihen kannattaisi miettiä oma yksityiskohtainen ohjeistuksensa.
Petolintujen pesien osalta käyttöön voisi heti
ottaa Metsähallituksen oppaan "Petolinnut ja metsätalous"
(Edita 2000) ohjeet. Tämäkään opas ei ole
turhan yksityiskohtainen, mutta siitä selviää tärkeimpien
lajien erityisvaatimukset.
6.9 Suojelualueiden metsät
Metsätalous on periaatteessa, nykyisen lainsäädännön
mukaan mahdollista soiden suojelualueilla. Metsähallitus
on omalla päätöksellään lopettanut soidensuojelu(ohjelma)alueille
sijoittuvien kivennäismaiden metsänhakkuut. Samaa voi
suositella muille metsänomistajatahoille, joiden maita on
soidensuojeluohjelmissa.
9 Metsätienrakennus
Kesäajokelpoinen metsäautotieverkko on Lapissakin jo kattava. Hyvällä suunnittelulla (vrt. korjuuvaurioiden välttäminen luvussa 8.) voidaan puu korjata nykyiseen tieverkkoon tai tarpeen vaatiessa uusiin talviteihin tukeutuen. Marjastus-, metsästys- ja muut tarpeet tulevat tyydytetyksi nykyistä pienemmälläkin metsäautotieverkostolla.
Lapin luonnonsuojelupiiri ry,
Hanna Kyläniemi, varapuheenjohtaja
Tuula Leskelä,aluepäällikkö