15.2.2001
FROM: Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry, PL 326, 90101 Oulu
TO: Metsäkeskus, Pohjois-Pohjanmaa, PL 4, 90401 Oulu
Asia: Kommenttipyyntö 6.2.2001
Luonnonsuojelupiiri poimii Pohjois-Pohjanmaan metsäohjelmasta esille joitain havaitsemiaan puutteita sekä painotuksia, joita luonnonsuojelupiiri pitää virheinä:
Metsien ja metsäluonnon nykytilassa näkyvät viime vuosikymmenten tehometsätalouden jäljet. Auratut avohakkuualat, metsäautotiet ja laajat suo-ojitukset vesistöjen perkauksineen ovat tuhonneet ja muuttaneet suurimman osan metsäluonnostamme. Uudet metsänkäsittelytavat eivät vielä ole ehtineet tuoda paljonkaan uutta ilmettä metsien yleiskuvaan eikä todellista parannusta uhanalaistuneen ja harvinaistuneen metsälajiston elinmahdollisuuksiin. Tehometsä-talouden jäljet korostuvat etenkin maakunnan länsiosissa, missä metsiensuojelun tila on erityisen huono ja tilanteen korjaaminen vaatii ennallistamista.
Myös Pohjois-Pohjanmaan metsien rakenne on suuresti muuttunut viimeisten viiden vuosikymmenen aikana. Se johtuu jakson alkupuolella tapahtuneesta koivun hävittämisestä sekä männyn suosimisesta metsänviljelyssä jopa kuusen luontaisilla kasvupaikoilla. Niinpä kolme neljännestä metsistä on nykyään mäntyvaltaisia ja niiden puusto liian rehevillä kasvupaikoilla ja suo-ojituksilla usein huonolaatuista. Vanhojen metsien osuus on supistunut hyvin alhaiseksi ja tullee edelleen supistumaan, ennen kuin puun myynnissä siirrytään kokonaan myyntiverotukseen. Verotuskäytännön muutoksen aikaansaamalla hakkuubuumilla on suuri merkitys metsäluonnon yksipuolistajana niillä alueilla, joilla suojelumetsien määrä on hyvin vähäinen. Kuitenkin metsien kasvun ja tukkipuun määrän turvaaminen tulevaisuudessa edellyttävät hakkuiden painopisteen voimakasta siirtämistä kasvatusmetsiin. Tätä tavoitetta tulee tuoda metsäohjelmassa painokkaasti esille.
Uudisojituksia on tehty vielä viime vuosina lähes tuhat hehtaaria vuodessa. Ne kohdistuvat suurelta osin tärkeisiin elinympäristöihin ja ovat myös metsätalouden omien sertifiointikriteerien vastaisia. Toteutettaessa käytännössä metsäohjelmaa tulee huolehtia siitä, että seuraavaa metsäohjelmaa rakennettaessa uudisojitukset ovat jääneet historiaan.
2.1 Metsävarojen nykytila ja käyttö
Nykytilan kuvaus sisältää runsaasti kannanottoja tyyliin kunnostusojituksissa ei ole päästy tavoitteisiin ja metsäautotieverkko on harva, mikä lisää kustannuksia ja heikentää kannattavuutta. Samat asiat todetaan uudelleen tavoiteosassa. Jälkimmäinen riittäköön. Sekä ojitusten että metsäautotieverkon nykytiheyden aiheuttamista haitoista on kertynyt runsaasti tietoa ja kokemusta. Tämäkin puoli on jatkuvasti muistettava ja otettava huomioon nykytilasta johdettavissa kehittämistavoitteissa ja toimenpiteissä. Haittojen lieventämiseksi ja ehkäisemiseksi onkin aiempaa paremmin osattava sovittaa yhteen puun tuotannon, luonnon- ja ympäristönsuojelun sekä monikäytön tarpeet. Vaatimus on voimassa kaiken aikaa.
2.1.2 Puusto
Energiapuuvarat
Energiapuun korjuun tehostamiseksi ei tule lisätä metsätalouden haitallisia ympäristövaikutuksia, kuten tihentää metsäautotieverkkoa. Energiapuun kannattavuutta tulee parantaa verotuksellisin keinoin toisaalta helpottaen energiapuun verotusta ja toisaalta kiristäen polttoturpeen verotusta. Kestävän metsätalouden rahoituslain tarjoamien nahdollisuuksien käyttöä kehitettäessä on tarkasti huolehdittava, ettei hukata energiapuun hyödyntämisen todellisia ympäristöhyötyjä eikä hyvää ympäristöimagoa. Energiapuun talteenottoa esimerkiksi ei pidä tehostaa niin, että syntyy tarve lisätä lannoituksia hakkuutähteiden liian tehokkaan siivoamisen takia. Metsäohjelmassa on myös syytä selvästi todeta, että maankohoamisrannikon lehtipuuvyöhykkeet eivät kuulu energiapuun keruualueisiin. Maankohoamisrannikon erityisarvojen suojelu on Pohjois-Pohjanmaan erityisvastuulla, josta jokaisen luonnonvarojen hyödyntäjän tulee olla hyvin tietoinen. Maankohoamisrannikko kuuluu myös valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa mainittuihin erityisiin aluekokonaisuuksiin.
2.1.4 Metsänhoito- ja perusparannustyöt
Metsien kasvu on jyrkästi noussut 1970-luvun alusta metsäojitusten ja vajaatuottoisten metsien uudistamisen ansiosta. Kuutiomäärien kasvu on tapahtunut ympäristön kustannuksella. Luonnollisesti myös viime vuosikymmenten suuren päätehakkuumäärän takia nuoriin kehitysluokkiin painottuva kasvu lisää kuutioita ja hakkuumahdollisuuksia pitkään tästä eteenpäin.
Metsäohjelman toteamus kunnostusojitustarpeen vuotuisesta täysimääräisestä toteutumattomuudesta on ongelmallinen. Tekstistä tulisi käydä ilmi se, mitä eri tekijöitä otetaan huomioon, kun ojitustarvetta lasketaan. Missään tapauksessa yksinomaan puun kasvatuksen tarpeista käsin tarvetta ei voi mitoittaa. Osa suo-ojituksista, tutkijasta riippuen 10:stä 30 prosenttiin, on myös osoittautunut kannattamattomaksi. Lisäksi valtioneuvoston periaatepäätös velvoittaa metsätalouden puolittamaan vesistöpäästönsä vuoden 1993 tasosta vuoteen 2005 mennessä. Metsätalouden vesiensuojelu on viime vuosina tehostunut niin paljon, että tavoitteeseen voidaan päästä, mikäli ojitus- ja lannoitusmäärät pysyvät vuoden 1993 tasolla. Kunnostusojitustavoite on kuitenkin noin kaksinkertainen 1990-luvun alun tilanteeseen nähden. Todennäköisesti metsäohjelmassa ilmaistua kunnostusojitus-tavoitetta ei voida saavuttaa vaarantamatta yleisiä vesiensuojelutavoitteita. Siksi metsäohjelmassa on arvioitava kunnostusojitusten ympäristörasitukseltaan toteuttamiskelpoinen määrä. Jos niin ei tehdä, kunnostusojitusten vuotuinen tarve on ylimitoitettu. Luvusta tulee politiikan väline, jolla varmistetaan voimavaroja haluttuun toimintaan. Yksipuolisesti määritellyn kunnostusojitustarpeen toteutus johtaa metsäohjelman ympäristönsuojelutavoitteiden laiminlyöntiin. Sama luonnon- ja ympäristönsuojelutavoitteista lähtevä toimien mitoitusvaatimus koskee muitakin metsänkäsittelytoimenpiteitä, kuten lannoitusta ja metsäautoteiden rakentamista.
2.1.5 Hiilitasapaino
Yli-ikäinen metsä on metsätalouden termi, jolla ei ole mitään tekemistä metsän biologian kanssa. Käsiteltäessä biologista ilmiötä, kuten kaasujen vaihtoa, täytyy termitkin valita luonnontieteen puolelta. Satavuotias metsä on biotooppina nuori ja esimerkiksi satavuotias mänty vasta elämänsä alussa.
Nyky-Suomessa ''yli-ikäisissäkin'' talousmetsissä lahopuun määrä on vähäinen luonnonmetsään verrattuna. Tarkoitettiinpa sitten talousmetsää tai luonnonmetsää pääasia on, että hiilitase on pitkällä aikajänteellä tasapainossa. Kestävä metsätalous ei lisää ilmastomuutosta ja luonnonmetsän kaasujen vaihto taas on normaali ja erittäin tarpeellinen elämää ylläpitävä luonnon ilmiö.
2.1.6 Metsien monikäyttö
Metsästys ja riistanhoito
Lause ''Pohjois-Pohjanmaan riistakannat ovat tällä hetkellä kestävällä tasolla.'' tulee poistaa. Kestävyys on arvioitu metsästyksen näkökulmasta ja todennäköisesti muistaen vain yleisimmät metsästettävät lajit. Metsästyslakihan edellyttää riistakannoilta kestävyyttä. Lauseen poistoa edellyttää myös ohjelman linjakkuus (ks. kappale riista metsätaloudessa sivulla 28).
Metsäkanalintujen kannankehitys on tunnetusti ollut taantuva viime vuosikymmenet. Metsokanta on pienentynyt noin 60 prosenttia ja teerikanta noin 40 prosenttia Suomessa. Molemmat lajit ovat koko maassa silmällä pidettäviä nykyisin. Pohjois-Pohjanmaa ei muodosta poikkeusta.
Myös suurpedot ovat riistaeläimiä. Niistä ainoastaan ahma on kokonaan rauhoitettu, kolmea muuta, karhua, sutta ja ilvestä, saa metsästää. Karhun ja ilveksen pyyntiä säädellään kaatokiintiöillä, mutta sutta saa poronhoitoalueella metsästää vapaasti viitenä talvikuukautena. Suurpedoista ainoastaan karhu pystyy säännöllisesti lisääntymään alueella, muiden kannat ovat satunnaisten kulkijoiden varassa eivätkä missään tapauksessa kestävällä tasolla.
Pienpedot ovat enimmäkseen Suomen luontoon kuuluvia lajeja, joista iso osa on myös riistalajeja. Niiden kannat vaihtelevat paljon ja eri syistä. Pienpedoista ei tule antaa yksipuolista kuvaa ihmisen taloudellista toimintaa (saalismäärät) haittaavina eläiminä.
Koska petoeläinten porotaloudelle ja kotieläimille aiheuttamien haittojen korvausmäärät eivät kuulu metsäohjelman aihepiiriin, metsästys ja riistanhoito -osion viimeisen kappaleen viimeinen lause tulee poistaa.
2.2.2 Talousmetsien monimuotoisuus
Lajien uhanalaistuminen
Ensimmäiseen lauseeseen ''Metsätalous on toiminnallaan vaikuttanut heikentävästi metsien monimuotoisuuteen muun muassa muuttamalla metsien (lisätään sana) RAKENNETTA ja vähentämällä harvinaisia elinympäristöjä sekä . . .
Kuten sivulla 23 todetaan uudessa uhanalaisuuluokittelussa ei oteta kantaa uhanalaisuuden syihin. Siten edellisellä sivulla esitetty vertailu uhanalaisuuden syissä tapahtuneista muutoksista on poistettava. Vertailu on sikälikin harhaanjohtava, että se ei kerro mitään uhanalaisen metsälajiston kannankehityksessä tapahtuneista muutoksista.
Monimuotoisuutta kuvaavia mittareita
Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja muut luontokohteet
Metsäalan oma seuranta on osoittanut aivan selkeästi, että metsälakikohteetkaan muista arvokkaista luontokohteista puhumattakaan eivät ole ''turvattuja''. Metsänomistajien metsäsertifikaattikin on aluekohtainen. Yksittäinen metsänomistaja voi olla piittaamatta sekä sertifikaatin kriteereistä että metsänhoitosuosituksista. Seurantatiedon tuleekin poikia tavoitteita ja toimenpiteitä monimuotoisuuden edistämiseksi entistä paremmin.
Taulukossa 9 kohdassa 2.2 esitetyt kohteet eli ojittamattomat suot eivät lisää metsäluonnon monimuotoisuutta talousmetsissä, mikä on kuitenkin kyseisen osion aiheena. Avosoiden laskeminen talousmetsien luontokohteiksi on tietenkin ovelaa, mutta myös erittäin harhaanjohtavaa. Vaikka alueet eivät sovellu metsätalouden käyttöön eivätkä siten ole talousmetsiä, metsälaki ja metsätalouden muutkaan lainalaisuudet eivät yksin ratkaise avosoiden maankäyttöä. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla esimerkiksi turvetuotanto on erittäin merkittävä avosoiden hyödyntäjä, jonka jäljiltä suon luonnonarvoista ei jää jäljelle mitään. Sen sijaan metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen tasosta antavat kivennäismaiden luontokohteita kuvaavat prosenttiluvut 0.8, 0.5 tai 0.9 oikean kuvan. Väite 15 prosentin talousmetsien täydestä suojelusta ei paranna metsäalan uskottavuutta.
Säästöpuuston määrä ja laatu
Viimeinen kappale taloudellisista vaikutuksista tulee poistaa
kyseiseen kohtaan sopimattomana.
Vesien ja vesiluonnon suojelu metsätaloudessa
Vain osa Pohjois-Pohjanmaalla harjoitettavasta metsätaloudesta sijoittuu samoille alueille kuin laajamittainen maatalous ja asutus jätevesineen. Näillä maakunnan eteläosien jokivarsilla metsätalouden keskimääräinen osuus ravinteiden kokonaiskuormituksesta on metsäohjelmassa mainittu 3-6 prosenttia. Metsäohjelmassa tulee kuitenkin saada metsätalouden vesistövaikutuksista todempi, vesistökohtainen kuva. Ovathan vesistövaikutukset eräs keskeisimmistä metsätalouden ympäristövaikutuksista ja vesiensuojelu tärkeä, jatkuvaa seurantaa ja kehittämistä vaativa osa toimintaa. Vaikka metsätalouden edustajat alinomaa vetoavat tiedon puutteisiin alansa vesistövaikutuksista, joitain kuormitustietoja sentään jo on olemassa. Tietolähteeksi käy esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Selvityksessä ''Virtaavien vesien tila soiden käyttöä ohjaavana tekijänä Pohjois-Pohjanmaalla'' (Heinimaa, S., Kähkönen, P., Heikkinen, K., ja Ylitolonen, A. 1998) esitetään metsätalouden osuudeksi ravinteiden kokonaiskuormituksesta 1990-luvun alusta seuraavat tiedot:
Vesistö P% N%
Kuivajoki 23 12
Siuruajoki 27 28
Iijoki 25 11
Kiiminkijoki 26 16
Oulujoki 11 6
Siikajoki 12 7
Pyhäjoki 8 4
Kalajoki 5 3
Kun kuormitusosuus on jopa neljännes vesistön kokonaiskuormituksesta, voidaan jo perustellusti vaatia metsätaloutta tarkistamaan esimerkiksi kunnostusojitus- tai lannoitustavoitteitaan alaspäin kyseisellä vesistöalueella.
2.2.3 Suojeltujen metsien monimuotoisuus
Suojelualueiden ja luontokohteiden määrä
Metsäohjelmaan on saatava luku tiukasti suojellusta metsämaasta (lk 1). Erityisen tärkeätä se on sen takia, että metsäkeskus on jostain syystä lähtenyt metsäohjelmassaan sekavaan lukupeliin oikean tiedon peittämiseksi metsien monimuotoisuuden suojelun nykytilasta.
Luokkaan 2b eli ''rajoitetussa metsätalouskäytössä oleviin metsiin'' kuuluvat Metsähallituksen ja kuntien virkistysmetsät, valtion retkeilyalueet, ympäristöarvo-metsät, tutkimussopimusmetsät, korkeat alueet ja maisema-alueet. Riistakohteet eivät sen sijaan kuulu kyseiseen luokkaan (Metsien suojelupinta-alat. Suojelupinta-alaprojektin raportti. Suomen ympäristö 300. Ympäristöministeriö.). Sivun 29 taulukko 11 tulee korjata yleisen käytännön mukaiseksi.
Monimuotoisuutta käsittelevän luvun taulukointi vaatii selkeyttämistä. Ohjelmassa tulee yhdellä taulukolla esittää luokkien 1 (tiukasti suojellut metsät), 2 muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsät: 2a (suojelualueet, joilla varovaiset hakkuut ovat mahdollisia) ja 2b (rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat metsät) kohteet pinta-aloineen ja prosenttiosuuksineen.
3.1 Johtopäätökset nykytilasta
Nelikenttäanalyysistä on todettava, ketkä ja milloin sen ovat koonneet. Pohjois-Pohjanmaan metsätalouden alueellisessa tavoiteohjelmassa vuosille 1998-2002 nelikenttäanalyysiä ei esitetä eikä metsäohjelman päivitystä työstäneissä työryhmissä ole nelikenttäanalyysiä ajantasaistettu. Joistain piirteistä päätellen jotkut ovat analyysiä kuitenkin päivittäneet!
Uudet metsälait painottavat myös luonnonarvojen ja luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamista metsien käsittelyssä, ne kuuluvat ''metsätalouteen'' siinä kuin puuntuotantokin. Pohjois-Pohjanmaalla erityisongelmia aiheuttavat metsiensuojelun vähäisyys, metsäohjelmassa suunnitellun kunnostusojitus- ja lannoitustavoitteen vesistövaikutukset sekä metsäteiden rakentamisen luontoa jatkuvasti pirstova vaikutus. Nykytilan nelikenttäanalyysi ei juuri näitä näkökohtia noteeraa. Vahvuuksien kolmannesta kohdasta voisi jopa päätellä, että kaikki on tältä osin kunnossa. Näinhän ei ole, vaan analyysiä tulee täydentää. Kohtaan 'HEIKKOUDET' tulee lisätä: - metsäluonnon heikentynyt monimuotoisuus ja - metsiensuojelun vähäisyys maakunnan länsiosissa. Kohtaan 'UHAT' tulee lisätä: - tehostettujen metsänhoitotoimenpiteiden vesistövaikutukset ja - alkuperäinen erämaaluonne häviää talousmetsistä tiheän metsäautotieverkon takia.
.1.2 Puun tuot4annon tavoitteet ja kehittämistoimenpiteet
Energiapuun korjuu
Energiapuun käytön kehittäminen vaatii pohjakseen tarkan ja rehellisen analyysin kaikista asiaan vaikuttavista tekijöistä vaikeita, kuten turvetuotannon tai verotuksen, vaikutuksia unohtamatta. Energiapuun käytön lisäämisen hyviä puolia, positiivisia ympäristö- ja työllisyysvaikutuksia ei saa hukata tuijottamalla vain helppoihin liiketaloudellista kannattavuutta lisääviin toimenpiteisiin, metsäautieverkon tihentämiseen tai työvoimavaltaisuuden karsimiseen. Yleinen hyväksyntä metsäenergian hyödyntämiseen on tällä hetkellä suuri. Sitä ei kannata tuhlata lyhytnäköisiin ratkaisuihin, vaan asettaa kehitystyölle joitain selkeitä ympäristönsuojeluun ja vaikkapa työllisyyteen liittyviä reunaehtoja, joiden vallitessa on liiketoimintaa harjoitettava.
Tavoite 2
Toimenpiteiden mitoittamisessa tavoitteen asettelu on liian kapeapohjaista, jos määrä on johdettu vain puun tuotannon liiketaloudellisista tarpeista käsin. Esimerkiksi kunnostusojitustavoite - 25 000 hehtaaria - on noin kaksinkertainen 1990-luvun alkuun verrattuna. Metsälannoitusala taas on 1990-luvulla ollut keskimäärin 1900 hehtaaria vuodessa. Ohjelman tavoite on siihen nähden yli kuusinkertainen, yhteensä 13 000 hehtaaria. Herää vahva epäilys, että ympäristönsuojelutavoitteita ei voida saavuttaa samanaikaisesti. Ympäristöä kuormittavien toimien mitoittamisessa on tunnettava tekojen ympäristövaikutukset ja karsittava tarvetta esimerkiksi ympäristön sietokyvyn niin vaatiessa.
Ojitusten ohella metsäautotiet ovat aiheuttaneet suurimmat muutokset Pohjois-Pohjanmaan luonnossa. Alueen luonnon peruspiirteistä ne ovat jo lähes hävittäneet erämaisuuden. Niiden ansiosta luonnonvarojen tehokäyttö on mahdollistunut lähes kaikkialla ja luonnon virkistyskäytöstäkin on tullut luontoa voimakkaasti kuluttavaa. Muun muassa metsäteitä pitkin kaikkialle ulottuva metsästyspaine lienee suurimpia syitä metsäkanalintujen katoon.
Haitoista huolimatta uusia metsäteitä halutaan edelleen rakentaa. Kohtuullista olisi, että metsäohjelmaan tulisi edes maininta viimeisten erämaisten (tiettömien) alueiden säästämisestä. Tätä edellyttävät myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.
Metsäteitä ei myöskään tule rakentaa lähelle suojelualueita eikä monimuotoisuuden kannalta tärkeille alueille.
Talviteiden käyttöä ja puutavaran varastointia tulee ryhtyä voimakkaasti kehittämään. Varastointi auttaa myös vähentämään haitallisia kesähakkuita. Kehittämistyötä edesauttaa KEMERA-rahojen käyttö talviteiden tukemiseen ja niiden epääminen pysyviltä uusilta metsäautoteiltä. Valtion myöntämiä kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisia varoja tulee käyttää enenevässä määrin metsätalouden ympäristönsuojeluun. Sen sijaan ei ole hyväksyttävää entisestään lisätä KEMERA-varojen käyttöä tehometsätalouden toimiin, kuten tavoite kahden ensimmäisessä toimenpiteessä esitetään.
4.2.1 Talousmetsien tavoitteet ja kehittämistoimenpiteet
Monimutoisuuden turvaamisen tavoitteeksi asetetaan, että
vähintään viisi prosenttia metsäkasvillisuusvyöhykkeen
metsämaasta jätetään metsätaloustoimien
ulkopuolelle.
Vesiensuojelu kunnostusojituksessa
Tavoite 4: Metsäohjelman lannoitus- ja ojitustavoitteista kiinnipitäminen voi johtaa metsätalouden vesistökuorman puolittumisen sijasta jopa moninkertaistumiseen vuoteen 2005 mennessä. Tämän takia metsätalouden vesiensuojeluun tulee paneutua äärimmäisellä huolella. Pelkkä vesiensuojelun tehostaminen ei riitä, sillä paraskin käytettävissä oleva tekniikka päästää lävitseen sekä ravinteita että kiintoainetta useita kymmeniä prosentteja. Ainoa riittävä keino on tarkistaa ojitus- ja lannoitustavoitteita alaspäin tai luopua esimerkiksi lannoituksen lisäämisestä kokonaan vesiensuojelun hyväksi. Vesistön kokonaiskuormituksen huomioon ottamiseen velvoittaa myös voimaan tullut EU:n vesipuitedirektiivi, jonka vesiensuojelutavoitteet velvoittavat kaikkia vesistöalueen toimijoita. Käytännön vesiensuojelussa tulee aina ottaa huomioon vastaanottavan vesistön muu kuormitus ja sietokyky sekä vesistön luonto- ja virkistyskäyttöarvot.
Toimenpiteitä täydennetään seuraavasti:
- vesistökohtaista vuotuista ojitusalaa säädellään
vähintään siten, että vesiensuojelutavoitteet
voidaan saavuttaa käytettävissä olevilla vesiensuojelumenetelmillä.
- omien toimien vesiensuojelun tavoitteeksi asetetaan vastaanottavan
vesistön tilan paraneminen.
- vesistöön suoraan laskevia ojia ei kaiveta.
- vesistövaikutuksia vähennetään myös
entisiä ojastoja tukkimalla.
- kunnostusojituksista luovutaan eroosioherkillä alueilla.
- myös yksityismailla siirrytään pintavalutuksen
käyttöön.
- lannoituskohteet harkitaan tarkkaan ja käytetään
vain hidasliukoisia lannoitteita.
- vesistöjen varsille jätetään vähintään
50 metriä leveät suojavyöhykkeet ja myös metsäojien
varsille muutaman metrin levyiset vyöhykkeet.
Tavoite 5 Hiilen sitominen tulee turhana poistaa. Tavoite ei tuo ohjelmaan mitään lisäarvoa. Soiden ojitus on lisännyt metsän kasvuun soveliasta alaa, jota hoidetaan puun tuotannon edistämiseksi. On fakta, että kasvavaan metsään sitoutuu hiiltä. Pitkällä aikavälillä hiilitase on tasapainossa, kun toimitaan kestävän metsätalouden periaatteiden mukaan. Mitään ilmastovaikutusta puoleen tai toiseen ei siten pitemmän päälle ole. Nuorten metsien harvennukset ja kunnostusojitus on jo tavoitteina ja toimenpiteinä kohdassa 4.1.2. Koska esimerkiksi kunnostusojitus ei mitenkään edistä luonnon- ja ympäristönsuojelua, se ei toimenpiteenä sovellu kyseiseen ohjelman kohtaan.
Tavoite 7: Toimenpiteisiin lisätään, että uusia metsäteitä ei rakenneta suojelualueisiin asti eikä niitä sivuaviksi.
Kestävän metsätalouden rahoituslain perusteella rahoitettavat luonnonhoitohankkeet
Rahoitettavien kohteiden listalle kirjataan monimuotoisuuden lisääminen luonnonsuojelubiologisesti merkittävästi. Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisilla varoilla tuetaan metsänomistajia, jotka haluavat painottaa ekologisesti kestävää metsänhoitoa muiden tavoitteiden kustannuksella ja osallistua erityisesti monimuotoisuuden turvaamiseen. Varoilla tuetaan esimerkiksi merkittävien säästöpuumäärien jättämistä ja lahopuuytimien aktiivista kehittämistä. Varoilla tuetaan myös metsien monimuotoisuuden turvaamista jättämällä merkittävä alue, esimerkiksi 5 prosenttia metsämaasta, metsätaloustoimien ulkopuolelle ja suojelualueisiin rajautuvien yksityismaiden luonnonhoitotoimia, kuten reilun vaihettumisvyöhykkeen säilyttämistä koskemattomana suojelualueen luonnonoloihin vaikuttavien haittojen ehkäisemiseksi.
4.3.3 Puun energiakäyttö
Toimenpiteissä mainitaan kehittämishankkeena muun muassa kotimaisten polttoaineiden (puu, turve, biojäte) yhteisen hankinnan ja käytön kehittäminen. Yhteiskäyttöä toki voidaan kehittää, mutta runsas turpeen käyttö voi myös muodostua esteeksi puun energiakäytön kehittämisessä, mikä olisi valitettavaa.
Pohjois-Pohjanmaan turvevarat ovat yllättävän rajalliset, niiden käytöstä aiheutuu pinta-alayksikköä kohti vielä huomattavasti suuremmat vesistöpäästöt kuin metsätaloudesta ja huomattava osa turpeen korjuusta kohdistuu luonnontilaisille suoalueille. Lisäksi turpeenpolton ilmastovaikutukset ovat vielä suuremmat kuin kivihiilen. Tästä johtuen Oulu on kaupunkien kärkisijalla asukasta kohti laskettujen hiilidioksidipäästöjen aiheuttajana.
Maakunnan imagon ja kokonaisedun mukaista on pyrkiä nopeasti vähentämään turveriippuvuutta. Tilalle voidaan kehittää metsähakkeen ohella esimerkiksi peltobiomassoja (ruokohelpi yms.), joiden tuotannolle maakunnan peltoala ja peltojen laatu antaa hyvät mahdollisuudet. Tuotannossa voidaan hyödyntää hyvin pitkälle maatiloilla jo olevaa konekantaa. Ala työllistäisi huomattavasti turpeenkorjuuta enemmän.
4.4.1 Yhteiset toimenpiteet
Kohta 2 kummastuttaa, sillä suojelualueiden käyttö virkistykseen, luonnon-harrastukseen sekä poronhoitoon on jo mahdollista -vaarantamatta kuitenkaan suojelualueiden perinnäistä tarkoitusta luontotyyppien ja lajien suojelusta.
4.4.4 Riistanhoito ja metsästys
Toimenpide 4: ''riistamatkailun toimintamallin kehittäminen yksityismaille''. Maakunnan luontaiset riistakannat, hirveä lukuunottamatta, eivät ole niin vahvat, että niiden varaan voisi kehittää metsästysturismia eikä koko ajatus sovi perinteiseen eränkäyntiin. Jos taas tarkoituksena on käyttää kasvatettua ''riistaa'', hankkeet on syytä siirtää jonkin toisen otsikon alle.
Vesiensuojelutoimien seurantaa on kehitettävä siten, että kertyy tietoa paitsi järjestelmien rakentamisesta myös niiden toimivuudesta. Seuraavaa ohjelmaa tehtäessä ei enää tule vedota siihen, ettei metsätalouden toimijat ota vesinäytteitä eivätkä voi siten tietää, missä määrin vesisnsuojelujärjestelyt pidättävät ravinteita tai kiintoainesta ja missä määrin niitä päätyy vesistöä kuormittamaan. Tavoitteiden asettaminen ja toimenpiteiden oikea mitoitus vaativat myös nykyistä selkeämpää tietoa nykytilasta ja toimien ympäristövaikutuksista. Pelkkään kuvailuun ei tule enää tyytyä, vaan metsätalouden on tunnettava ja tunnustettava toimiensa todelliset ympäristövaikutukset. Tämä kerta olkoon myös viimeinen, kun metsätalouden vaikutusten arviointi laaditaan ''musta tuntuu'' -pohjalta.
Mauri Huhtala, puheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri