1.10.2001
FROM: Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry, PL 326, 90101 Oulu
Lapin luonnonsuojelupiiri ry, Ukkoherrantie 9, 96100 Rovaniemi
TO: Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, PL 124, 90101 Oulu
Viite: Lausuntopyyntö 1199V0071-53 29.8.2001
Asia: Lausunto
Yleistä
Nuolisuon ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa ja Natura-arvioinnissa on päähuomio kiinnitetty hankkeen ympäristövaikutusten kannalta vähemmän tärkeään ja jätetty olennaiset seikat selvittämättä tai niitä on käsitelty puutteellisesti. Näin tulokseksi on saatu selvitys, jonka tarkoitus on todistella, että hankkeella ei ole sellaisia ympäristövaikutuksia, jotka estäisivät sen toteuttamisen. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin luonnonsuojelupiirit sitä vastoin katsovat, että turvetuotanto ei sovellu Nuolisuolle Litokairan koilliskulmalle missään muodossa. Turvetuotannon aloittamisen Nuolisuolla tekevät mahdottomaksi laki Lapiosuon- Ison Äijönsuon soidensuojelualueesta (nro 851/1988), joka on annettu 30.9.1988 ja Litokairan kuuluminen Suomen Natura-suojeluohjelmaan. Soidensuojelualuetta koskevan asetuksen 852/1988 mukaan laissa 851/1988 tarkoitetuilla soidensuojelualueilla on kielletty muun muassa: ojitus, maa-ainesten ottaminen sekä maa- ja kallioperän vahingoittaminen ja muut toimenpiteet, jotka saattavat muuttaa suoalueen luonnonmukaista vesitasapainoa. Näin ollen vuosina 1988-1991 suojelualueelle rakennettu laskeutusallas ja siihen liittyvät ojat ovat lainvastaisia. Niiden vaikutus suojeltuihin luontoarvoihin on ollut negatiivinen. Tuotannon aloittaminen merkitsisi ympäristörikoksesta hyötymistä ja luontotyyppien, aapasoiden, puustoisten soiden ja pikkujokien ja purojen luonnontilan heikentämistä edelleen sekä alueen suojeluarvojen turvaamiseksi oleellista valuma-alueen ennallistamisen estämistä. Metsähallitus on myös toiminut väärin vuokratessaan osan lailla perustetusta soidensuojelualueesta turvetuottajalle. Soidensuojelualue on kansallisomaisuutta. Selostuksesta ei käy ilmi, että Metsähallitus olisi saanut virallisen valtuutuksen toimia vastoin luonnonsuojelulakia ja lakia Lapiosuon-Ison Äijönsuon soidensuojelualueesta sekä kansallisomaisuuden hoidosta vastaavan velvoitteita.
Yhä uusia päätöksiä ei tule enää perustaa vanhoihin virheisiin ja lain rikkomuksiin. Erityisen tärkeää on viestittää, että suojelualueiden rajauksia on kunnioitettava niin yksityis- kuin valtion maillakin. Luonnonsuojelupiirit odottavat yhteysviranomaiselta selkeätä kannanottoa Nuolisuon soveltumattomuudesta turvetuotantoon ja vaativat nopeaa päätöstä Nuolisuon ennallistamisesta ja välittömiä toimenpiteitä Litokairan koillisen osan vesitalouden häiriötilan korjaamiseksi.
Nuolisuon turvetuotantohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus
Toteuttamisvaihtoehdot
Toteuttamatta jättäminen (0-vaihtoehto)
Toteuttamatta jättämisen vaikutukset jäävät asiallisesti selvittämättä. Haitatkin nimetään suppeasti vain tuotannon aikaisiksi. Haittoja on kasaantunut jo kymmenen vuotta. Tuotannon aloittaminen merkitsisi muun muassa korjaavien toimien estymistä.
Hankkeen peruskysymyksiä on sen sijainti ja siitä johtuvat erityisvaateet. Vakava puute on jättää käsittelemättä tuotannosta luopumisen mahdollistamien ennallistamistoimien ympäristövaikutuksia suojelualueelle, Lapiosuohon sekä tuotantoalueen jätevedet vastaanottaviin pienvesiin. Luonnonsuojelupoliittinen tarkastelu ylipäänsä on kyseisessä tapauksessa yhtä tärkeä kuin energiapoliittinenkin. Yhteiskunta on päättäessään Litokairan suojelusta sitoutunut alueeseen sisältyvien arvojen turvaamiseen. Niillä on tietty yhteiskunnallinen hyödyksi laskettava hintansa, kun taas turvetuotannosta koituva hyöty on lähinnä liiketaloudellista yrityksen tuloa, joka Nuolisuon tapauksessa on vielä yhtä hypoteettinen kuin vesivoiman laskennallinen hyöty rakentamattomasta koskesta. Niin kauan kuin turpeen käyttöä energiantuotannossa jatketaan, tuloa tulee alalle vuosittain sen verran kuin turvetta menee kaupaksi riippumatta siitä, toteutuuko Nuolisuon hanke vai ei. Tähän mennessä Nuolisuosta ei ole ollut itse yritykselle sanottavasti kuluja. Jatkossakin haitat koituisivat isolta osin yhteiskunnan maksettaviksi ympäristön ohella.
Vaihtoehtoiset tuotantoalueet
Tuotantokentän sijainti välittömästi suojelusuon ja Natura-alueen rajalla ja osittain jopa mainittujen suojelualueiden rajausten sisällä edellyttää hankkeelta vaihtoehtoisten kohteiden selvittämistä. Se kuuluu osana 0-vaihtoehdon tarkasteluun. Kuten selvityksessäkin todetaan vanhoja kenttiä jää enenevässä määrin pois käytöstä ja uusia kenttiä tarvitaan tilalle, mikäli turpeen osuus energiantuotannossa pidetään ennallaan. Tuottajalla on lisäksi tavoitteena lisätä osuuttaan energiamarkkinoista. Näin ollen tuottajan on joka tapauksessa oltava selvillä uusista vaihtoehtoisista tuotantokentistä korvatakseen pois käytöstä jäävän tuotantopinta-alan uusilla. Lapin läänissä sijaitsee yli kolmannes valtakunnan polttoturvevarannoista ja Ranualla on lähes 17 000 hehtaaria polttoturpeen kaivuuseen soveltuvia soita. Siitä käytössä on vasta muutamia satoja hehtaareita. Suurin osa niistä sijaitsee Kivijoen valuma-alueella. On siis todennäköistä ja tuottajan näkökulmasta välttämätöntä, että korvaavia kohteita löytyy.
Supistettu tuotantoala -vaihtoehdossa olisi tullut tarkastella tilannetta, jossa tuotantoalue ei miltään osin ulottuisi suojelualueelle tai rajaukselle eli käytännössä luovuttaisiin kokonaan kuvassa 4.2 numerolla 1 merkityn alueen ottamisesta tuotantoon (lohkot 1, 2, 3 ja 9) ja soidensuojelualueelle tehdyt ojitukset tukittaisiin.
Ympäristövaikutukset ja niiden hallinta
Pintavalutuskenttä 1 sijoitetaan suunnitelman mukaan soidensuojelualueelle. Kentän rakentamiseen liittyy sen pengertäminen. Alueella esiintyy lukuisia suotyyppejä, joukossa Suomessa harvinaisia korpia. Kentän pohjoispuolella, niin ikään soidensuojelualueella, on uhanalainen suotyyppi, lähdesuo. Soidensuojelun tarkoitus on ollut turvata suotyyppien luonnontilaisuus ja omaehtoinen häiriöttömän vesitalouden turvaama kehitys. Pintavalutus taas merkitsee suotyyppien nopeaa muuttumista. Luonnonsuojelua ei hallita aiheuttamalla ihmistoimin nopeita muutoksia kohteen luontoon. On ilmiselvää, että pintavalutuskenttää ei voi sijoittaa soidensuojelualueelle. Tämä on yksi Nuolisuon pohjoisosan tuotantokentän sijainnista johtuvista reunaehdoista. Jos tarvittavia vesiensuojelurakenteita ei voi sijoittaa suojelusuon ulkopuolelle, tuotanto ei ole mahdollista harjoittaa alueella.
Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnille asetettujen korkeiden vaatimusten perusteella ei ole hyväksyttävissä se, että linnusto on selvitetty karkeasti ohjeita noudattaen eikä sitä, että tulokset paljastetaan valikoiden.
Vaikutuksiin linnustoon ja muuhun eläimistöön kuuluu tuotannon aiheuttaman häiriön mahdollinen ulottuminen suojelualueelle. Sen selvittäminen puuttuu selostuksesta.
Tuotannon vaikutukset Kuivajokeen
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri sekä yhteysviranomainen vaativat YVA-ohjelmasta antamissaan lausunnoissa, että selostuksessa on arvioitava hankkeen ja muiden maankäyttömuotojen yhteiskuormituksen vaikutuksia koko Kuivajoen vesistöön. Kuivajoki on yksi Itämeren kalastuskomission SAP-ohjelman Suomen kohdejoista, johon mittava (arvoltaan noin 400 000 markkaa vuodessa) merilohen istutusohjelma on jo aloitettu. Lohen luontaisen lisääntymisen onnistuminen on ratkaisevasti kiinni veden laadusta, sillä joen ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ovat korkeita. Turvetuotanto on nykyään yksi vesistön suurimmista kuormittajista. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kokoamista tiedoista selviää, että turvetuotantoa on suhteellisesti eniten Kuivajoen valuma-alueella (Kuivajoki noin 2 %, Siurua- ja Olhavanjoki noin 1.4 %, Pyhäjoki 1.3 % jne).
Hankkeen vesistövaikutuksia arvioiva, monilla taulukoilla varustettu osio (6.2) ei täytä vaatimusta. Taulukosta 6.28 sivulla 68 tosin selviää, että turvetuotanto on kesäaikana ylivoimaisesti merkittävin Kivijoen kuormittaja, mutta mikä on sen vaikutus Kivijoen veden laatuun pitemmällä aikajaksolla jää selvittämättä. Kuivajoen osalta minkäänlaista arviota ei ole tehty. Sitäpaitsi laskelmissa käytetty vertailualueisiin ja keskiarvoihin perustuva malli ei kykene ennustamaan turvetuotannon todellisia vaikutuksia vastaanottavan vesistön veden laatuun.
Luotettavampi kuva turvetuotannon vesistövaikutuksista saadaan vain vertaamalla pitemmällä aikajaksolla valuma-alueilla tapahtuvien toimintojen muutoksia veden laadussa tapahtuviin muutoksiin. Keski-Perämeren kalastusalueen Kuivajokea koskevassa käyttö- ja hoitosuunnitelmassa vuodelta 2000 tällainen vertailu on tehty. Alla olevat taulukot on poimittu mainitusta käyttö- ja hoitosuunnitelmasta (taulukot 4. ja 7.).
Kuivajoen valuma-alueen maankäyttömuotojen muutokset viime vuosikymmeninä
| viljelyssäoleva peltoala 1980 |
2 500 |
ha |
| viljelyssäoleva peltoala 1998 |
1 580 |
ha |
| nautoja 1985 |
1 100 |
kpl |
| nautoja 1998 |
693 |
kpl |
| metsäojituksia 1965-1985 |
31 600 |
ha |
| metsäojituksia 1988-1997 |
3 804 |
ha |
| turvetuotannossa 1980 |
0 |
ha |
| turvetuotannossa 1998 |
2 817 |
ha |
| loma-asunnot 1985 |
300 |
kpl |
| loma-asunnot 1998 |
600 |
kpl |
| asukkaita viemäröinnin ulkopuolella 1980 |
2 140 |
henkilöä |
| asukkaita viemäröinnin ulkopuolella 1998 |
1 800 |
henkilöä |
Vesianalyysien mukaan Kuivajoen vesistön ravinnetasot ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet seuraavasti. Kokonaisfosforin (P) ja kokonaistypen (N) arvot ovat mikrogrammoina litraa kohti (µg/l). Mittaukset on tehty jokien alajuoksulta sekä Oijärveltä.
| 1968-1980 | 1990-1999 | Muutos +/-% | |
| Kivijoki, kok.P |
42 |
41 |
-2 |
| Kivijoki, kok.N |
516 |
671 |
+30 |
| Oijärvi, kok.P |
61 |
64 |
+5 |
| Oijärvi, kok.N |
755 |
941 |
+24 |
| Kuivajoki, kok.P |
41 |
38 |
-7 |
| Kuivajoki, kok.N |
674 |
763 |
+13 |
Taulukoiden oleellisin tieto koskee valuma-alueella viime vuosikymmeninä tapahtuneita ihmistoimintojen muutoksia sekä samana aikana tapahtunutta vesien ravinnetasojen kehitystä. Jälkimmäisessä silmiinpistävää on Oijärven voimakas rehevöityminen sekä typen lisääntyminen koko vesistössä.
Lukuja vertailtaessa on huomattava, että mittausjaksolla 1968-1980 ei ollut turvetuotantoa, mutta silloin tehtiin suurin osa vesistöalueen metsäojituksesta (noin 1500 ha/ vuosi) ja valuma-alueen peltoala oli lähes kokonaan käytössä. Se näkyy selvimmin Kuivajoen vedenlaadussa. Jälkimmäisessä jaksossa maa- ja metsätalouden vaikutus on peltoviljelyn ja metsäojitusten vähetessä (noin 380 ha/vuosi) ja molempien vesiensuojelun tehostuessa pienentynyt ja siinä korostuu erityisesti turvetuotannon ja jonkin verran myös loma-asutuksen laajenemisen vaikutus. Niinpä typen määrät ovat koko vesistössä ja etenkin turvetuotannon keskittymäalueilla edelleen voimakkaasti nousseet, mutta jokivesien fosforikuormitus näyttää laskevaa suuntaa. Sisäisestä kuormituksesta kärsivässä Oijärvessä myös fosforipitoisuus on noussut. Kivijoen lisääntyvä typpikuorma nopeuttaa edelleen järven rehevöitymistä, mikä näkyy muun muassa yleistyvinä happikatoina kevättalvisin.
Turvetuotantoalasta noin 2/3 on vesistön latvajoen, Kivijoen valuma-alueella. Jokivarressa on vain vähän asutusta ja käytössä olevaa peltoa on noin 120 hehtaaria. Metsäojitukset ovat olleet viimeisten 12 vuoden aikana lähes pysähdyksissä, joten pääosa Kivijoen typpitaseen noususta menee turvetuotannon kontolle. Koska Oijärven sedimentistä vapautuu runsaasti fosforia, jokiveden lisääntynyt typpimäärä lisää järven rehevöitymistä ja kiihdyttää edelleen sen sisäistä kuormitusta, mikä edelleen heikentää myös Kuivajoen vedenlaatua ja siten vaarantaa lohen luontaisen lisääntymisen onnistumista. Koska turvetuotannolla vesistön kuormittajana on niin ratkaiseva asema, parannusta Oijärven tilaan ja vesistön veden laatuun ei saada muutoin kuin turvetuotannon pinta-aloja vähentämällä, sillä uusia käyttökelpoisia vesiensuojelu-ratkaisuja ei ole näköpiirissä.
Edelläolevan perusteella voidaan sanoa, että lausunnolla olevassa YVA-selostuksessa ei ole pystytty selvittämään turvetuotannon kokonaisvaikutusta Kuivajoen vesistön tilaan. Koska tämä on yksi suurimmista hankkeen ympäristövaikutuksista, lausunnolla oleva selostus ei täytä YVA-lain tarkoitusta.
Pöly ja melu
Pöly näkyy tuotantokaudella turpeen keruuvaiheessa korkeana pölypatsaana aukeassa maisemassa kauas. Tuulista riippuen laskeuma-alue voi ulottua kauas. Turvepölyllä on rehevöittävä vaikutus vesistöjen ohella myös soihin. Talvella lastauksen levittämä pöly sotkee hangen laajalta alueelta auman ympäristöstä. Lumien sulaessa veteen liukeneva pöly lannoittaa suota ja alapuolisia vesistöjä. Pölyn vaikutusta suotyyppeihin ei ole arvioitu.
Melu vaikuttaa Natura-alueen luontoarvoihin, koska kyseessä on erämaaluonnon suojelualue, jonka luontaiseen äänimaailmaan ei kuulu turvetuotantoalueelta kantautuva työkoneiden ja rekkojen ääni. Havaintojen mukaan koneiden äänet kuuluvat kauas. Äänen voimakkuutta olennaisempi ominaisuus on äänen vieraus erämaaluonnossa. Melulla on sekä luonnonsuojelubiologinen että sosiologinen vaikutuksensa. Jatkuva liikenne ja koneiden äänet karkottavat eläimistöä. Retkeilijälle melu on stressaava, koska se alentaa viihtyisyyttä ja rikkoo luontokokemuksen harmonian.
Kasvihuonekaasupäästöt
YVA-laki edellyttää selvittämään hankkeen vaikutukset ilmastoon. Nuolisuon YVA-selostuksesta kyseinen arviointi puuttuu. Turvetuotanto vastaa merkittävältä osin Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Siksi turpeen osuus on laskeva kaikissa energian tuotantoa käsittelevissä suunnitelmissa, jotka koskevat Kioton sopimuksen täyttämistä. Kasvihuonekaasupäästöt ovat osa Nuolisuon turvetuotantohankkeen yhteiskunnallista hintaa.
Nuolisuon turvetuotantohanketta käsittelevä ympäristövaikutusten arviointi ei täytä YVA-lain vaatimuksia. Toteuttamisvaihtoehto ilmoitetaan valituksi sivulla 35 kappaleessa 4.8.2 eikä muita vaihtoehtoja selvitetä eikä niin ollen vertailla keskenään. Laki kuitenkin vaatii hankkeesta vastaavaa selvittämään hankkeen ja sen vaihtoehtojen vaikutukset. Asetuksen 12. pykälän mukaan selostuksessa on esitettävä muun muassa selvitys ympäristöstä ja arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista ja selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen toteuttamis-kelpoisuudesta. Menettelyn tarkoituksena on, että kukin vaihtoehto selvitetään tasavertaisesti ja tuloksia verrataan toisiinsa vaihtoehtojen erojen selvittämiseksi. Kukin menettelyyn osallistuja voi tulosten perusteella päätellä, mikä vaihtoehto omasta näkökulmasta on toteuttamiskelpoisin. Hankkeesta vastaavalla voi olla siitä oma mielipiteensä ilman selvityksiäkin. Se ei kuitenkaan riitä luvanvaraista toimintaa koskevan päätöksenteon pohjaksi. Ilman vaihtoehtojen selvittämistä ja vertailua tarkasteltavana oleva asiakirja on ympäristövaikutusten arviointimenettelyn sijaan hankkeen toteuttamistavan ympäristövaikutusten selvitys.
NATURA-ARVIOINTI
Nuolisuon turvetuotantohankkeella on ennakkotapauksen luonne. Tuotanto sijoittuisi välittömästi Lapiosuon-Ison Äijönsuon soidensuojelualueen ja Litokairan Natura-alueen rajalle ja jopa osittain suojelualueen puolelle ja pääosa haitoista kohdistuisi täysimääräisesti suojelualueelle, osin priorisoituihin luontotyyppeihin ja osin Suomessa luonnontilaltaan harvinaisiin pienvesiin, jotka myös ovat luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä. Lisäksi Litokaira on Suomen arvokkaimpia suoerämaaluonnon suojelualueita, jonka luontoarvoihin ja niiden kokemiseen kuuluu oleellisesti luonnonrauha. Siksi sitä koskevalta Natura-arvioinnilta on vaadittava tasokkuutta ja perusteellisuutta. Valtioneuvoston päätökseen Euroopan yhteisön Natura 2000 verkoston Suomen ehdotuksesta sisältyvä turvetuotantoa koskeva varauma ei poista asiallisen ja syvällisen arvioinnin tarvetta. Varauma kertoo vain, että turvetuotantoa on mahdollista harjoittaa Natura-alueen välittömässä läheisyydessä soilla, joiden katsotaan olevan valtakunnallisen energiahuollon kannalta tarpeellisia. Tällaiselta suolta voidaan kuivatusvedet johtaa Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan vesistöalueeseen tai suojelusuolle. Varaumasta huolimatta tuotannon aloittaminen vaatii selvityksensä ja perustelunsa ja erityisesti niitä vaatii Nuolisuon tapaus historiansa ja sijaintinsa takia. Uusien käyttöön otettavien turvetuotantoalueiden lupaharkinnassa noudatetaan myös aina luonnonsuojelulain 65 ja 66 pykälien säännöksiä.
Luonnonsuojelulain 66 pykälän mukaan luvan saanti hankkeelle edellyttää siinäkin tapauksessa, että hanke on yleisen edun kannalta pakottavasta syystä välttämätön, vaihtoehtojen selvittämistä. Sitä ovat vaatineet myös useat tahot yhteysviranomainen mukaan lukien arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa. Vaatimus on sikälikin perusteltu, että Lapin läänissä sijaitsee yli kolmannes valtakunnan polttoturvevarannoista ja Ranualla on lähes 17 000 hehtaaria polttoturpeen kaivuuseen soveltuvia soita, kuten selostuskin toteaa. Siitä käytössä on vasta muutamia satoja hehtaareita. Suurin osa niistä sijaitsee Kivijoen valuma-alueella. Siitä huolimatta Nuolisuota korvaavien soiden kartoitus on laiminlyöty. Vapo perustelee Nuolisuon käyttöönottoa sillä, että turpeenkaivuun siirtäminen muualle saattaisi aiheuttaa "jopa suuremmat" ympäristöhaitat kuin kyseessä oleva hanke. Perustelu on ontto, koska parinkymmenen vuoden kuluttua turpeen loppuessa Nuolisuolta on joka tapauksessa edessä uusien soiden käyttöönotto ja niiden tuomat ympäristövaikutukset. Nuolisuo ei luonnollisesti ole edes ainoa aikaa myöten pois käytöstä jäävä tuotantokenttä, joka tulee tuottajan mukana korvata uudella tuotantoalueella.
Nuolisuon asema valtakunnallisesti tarpeellisena energiapoliittisena hankkeena voidaan myös kyseenalaistaa. Turpeen energiakäyttö ei ylipäänsä ole valtakunnallisesti merkittävää. Päinvastoin, esimerkiksi kaikissa Kioton sopimuksen täytäntöön liittyvissä Suomen sähkön tuotantoa koskevissa suunnitelmissa turpeella tuotetun sähkön osuus putoaa nykyisestä tasostaan alle puoleen. Nuolisuon tapauksessa energiapoliittinen tarkastelu on erityisen tarpeen, koska toisaalta Nuolisuolla on perustellusti suuri luonnonsuojelupoliittinen merkitys. Nyt hankkeesta vastaava korostaa Nuolisuon tuotantohankkeen energiapoliittista painoarvoa ilman perusteluja.
Nuolisuon turvetuotannon aloittamisen välttämättömyyttä arvioitaessa on myös otettava huomioon se, ettei sen varaamista edeltänyt syvällinen harkinta suon soveltuvuudesta tuotantoon. Asiakirjojen mukaan huomioon ei ole otettu Litokairan suojelusta seuraavia rajoituksia tai ylipäänsä mitään muita seikkoja kuin Nuolisuon aiemmat kuivatusyritykset. Sen sijaan selvää näyttöä on välinpitämättömästä suhtautumisesta soidensuojeluun. Suon tuotannon aloittamista edeltäneissä esivalmisteluissa on syyllistytty luonnonsuojelulain rikkomiseen. Täten Nuolisuon kuivatushankkeet eivät automaattisesti ja peruuttamattomasti liitä suota turvetuotannon reviiriin kuuluvaksi.
Tuotannon vaikutus luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin
Natura-arvion tehtävä on selvittää, heikentääkö
hanke merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden
suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon.
Heikentäminen voi olla merkittävää:
1) jos suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei päätöksen
jalkeen ole suotuisa;
2) jos olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman
johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen
esiintyminen ja lisääntyminen alueella pitkällä
aikavälillä ole mahdollista;
3) jos hanke olennaisesti vaikuttaa heikentävästi suojeltavan
lajiston runsauteen;
4) jos luontotyypin ominaispiirteet hankkeen johdosta turmeltuvat
tai häviävät osaksi;
5) jos ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät
alueelta kokonaan.
Vaikutukset pikkujokiin
Pikkujoet ja purot kuuluvat Litokairan Natura-alueen suojeltaviin luontotyypeihin. Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky:n mukaan Lapio-ojan ja Papinojan varret ovat edustava näyte mainituista luontotyypeistä. Muita täysin luonnontilaisia pitempiä purovesistöjä alueelta ei juuri löydy. Vertailukohteena käytetty Tervonoja on yksi luonnontilaisimmista, mutta senkin latvoilla on ainakin vanhempia metsäojia.
Yhteysviranomainen korosti lausunnossaan arviointiohjelmasta, että Natura-arviointi on laadittava huolella. Erityisesti puroja ja aapasoita sekä niiden lajistoa koskevan vaikutustarkastelun tulee olla riittävän syvällinen. Yhteysviranomaisen vaatimusta ei ole noudatettu, sillä esimerkiksi purojen lajistoa on tutkittu vain pintapuolisesti ja mahdollisista uhanalaisista lajeista todetaan, ettei niitä "todennäköisesti löydy".
Natura-arviossa väitetään, että veden laatunsa takia edes Tervonojalla ei ole merkittävää suojeluarvoa. Arvio ei ole ajanmukainen. Eu:n vesipuitedirektiivin vesistöjä koskevat määritelmät ja tavoitteet niiden suojelusta ja hoidosta merkitsevät suuria muutoksia vesistöjen luokitteluun ja tavoitetilaan. Vesipuitedirektiivin mukainen uusi luokittelutapa on otettava lähtökohdaksi arvioitaessa Tervonojan tilaa ja suojeluarvoa. Vesipuitedirektiivin mukaan vesistön veden laatu on hyvä silloin, kun se edustaa alueen luonnontilaisen valuma-alueen suodattamaa koostumusta. Tällä kriteerillä Tervonojan vedenlaadun täytyy olla lähellä optimia.
Lapio-ojan ja Papinojan latvoilla tarvitaan sen sijaan ennallistavia vesiensuojelutoimia. Hakemusasiakirjojen mukaan Nuolisuon tuotantoalueen kuivatusvesiä ei ole pystytty valmisteluvaiheessa riittävän tehokkaasti käsittelemään. Muun muassa soidensuojelualueelle aikanaan rakennettu laaja pintavalutuskenttä ei ole toiminut. Vesiensuojelusta ovat vastanneet yksinomaan laskeutusaltaat. Kuivatusvedet ovat siis ehtineet kuormittaa Lapio-ojaa ja Papinojaa jo reilut kymmenen vuotta. Vesistötarkkailutulokset koskevat vasta vuotta 1995 ja sen jälkeisiä vuosia. Vesistökuormituksen ja vesistövaikutusten seuranta olisi pitänyt ohjeidenkin mukaan aloittaa jo ennen ojituksia, mutta ohjeita ei noudatettu. Kerättyjen tulosten mukaan ojien veden laatu on heikko ja laadun vaihtelu on voimakasta. Alun perin vesistöt ovat olleet karuja, mutta nyttemmin ne ovat voimakkaasti rehevöitymässä.
Ojitusalueelta sekä Lapio-ojaan että Papinojaan on jo kymmenen vuoden ajan kertynyt myös lietettä, joka kulkeutuu tulva-aikaan mahdollisesti Kivijokeen asti. Allekirjoittaneiden omien havaintojen mukaan liettymiä oli esimerkiksi kesällä 1995 pitkin purojen varsia niiden yhtymäkohtaan asti. Lietettä on ollut edelleen vuonna 2000 huomattava määrä, sillä sitä kertyy selostuksen mukaan vieläkin pitkin rantoja, vaikka vuosien 1988-91 jälkeen alueella ei ole tehty mitään toimenpiteitä.
Kuivatusvesiä ei pystytä tuotantovaiheessakaan riittävän tehokkaasti käsittelemään. Kappaleen 8.4. maininta kuivatusvesien johtamisesta Lapio-ojaan ja Papinojaan pintavalutuskenttien kautta on vain puoli totuutta, koska pintavalutus toimii tarkoitetulla tavalla vain sulan maan aikana. Sivulla 96 todetaan lisäksi, että kuivatusvedet johdetaan alapuoliseen vesistöön eli Papinojaan laskeutusaltaiden kautta, kun pumppausta ei veden jäätymisestä johtuen voida suorittaa. Käytännössä yleensä veden pumppaus lopetetaan jo tuotantokauden päättyessä. Ajan oloon kentät myös kyllästyvät, joten menetelmän toimivuudesta koko parikymmentä vuotta kestävän tuotantoajan ei ole varmuutta. Natura 2000 -suojeluohjelma sitä vastoin on tarkoitettu turvaamaan suotuisa suojelutaso nimenomaan pitkällä tähtäimellä. Lisäksi vesitösjä tulevat tuotannon toteutuessa kuormittamaan eritysojia pitkin valuvat vedet, jotka johdetaan vesiensuojelurakenteiden ohi. Eristysojat kaivetaan tuotannon valmisteluvaiheessa.
Pikkujoet ja purot -luontotyypin, Lapio-ojan tai Papinojan suojeluarvoa ei mitätöi se, että ne ovat latvavesien väärin perustein tehtyjen ojitusten kuormittamia tai ettei niissä ole arvokalaa. Veden laadunkin osalta tavoitteeksi on tietenkin asetettava sen luonnonmukaistuminen ennallistamisen keinoin välittömästi turvetuotantohankkeen osoittauduttua sopimattomaksi Nuolisuolla. Mikä olisi ennallistamisen vaikutus purojen pohjaeliöstön ja kasvillisuuden koostumukseen, jää arvioimatta. Nythän uoman pohja on voimakkaasti liettynyt ja tilanne pahenee tuotannon alettua toisin kuin selvitys väittää. Vesiensuojelutoimet saattavat toki tehostua ainakin sulan maan aikana poudalla, mutta tosiasiassa kuomitus kasvaa kumuloituen entisen päälle.
Tuotannon aloittaminen heikentäisi merkittävästi edelleen luontotyypin ominaispiirteitä ja pitkällä aikavälillä. Luontotyypin suotuisan suojelutason palauttamiseksi Litokairan melkein kaikkien purojen kohdalla tarvitaan ennallistamistoimia eikä suinkaan lisäkuormitusta, mitä Nuolisuon kaltainen valtava turpeenkaivuualue väistämättä pienessä purossa aiheuttaa.
Vaikutukset puustoisiin soihin
Purojen varret edustavat priorisoitua luontotyyppiä, 'puustoiset suot', jota kuivatukset ovat merkittävästi heikentäneet. Kielteinen vaikutus voimistuisi entisestään tuotannon alkaessa. Pintakasvillisuus kuorittaisiin pois, jolloin tulva-aikana kulkeutuvan lietteen määrä vain kasvaa. Tällöinhän eivät pintavalutuskentät ole toiminnassa. Lisäksi luontotyyppiä kuormittaa tuotannon alkaessa sekä talviaikaisesta lastauksesta leviävä pöly että tuotantokaudella tuulien kuljettama turvepöly. Täten sivulla 100 esitetty väite, että vesiensuojelutaso paranee ja vesiensuojelujärjestelmä ehkäisee liettymiä aiempaa paremmin ei perustu tosiasioihin eikä selvityksiin eikä arviolla ole muuta kuin mielipiteen arvo. Luontotyypin ei tarvitse olla uhanalainen suojelualueen luontotyyppien joukossa tullakseen noteeratuksi. Unohduksista, tekemättä jääneistä arvioista ja mihinkään perustuvista väittämistä huolimatta näyttää ilmeiseltä, että tuotannosta aiheutuisi luonnonsuojelulain tarkoittama merkittävä heikennys luontotyypille.
Vaikutukset aapasoihin
Aapasuon suojelussa on oleellisinta turvata vesitalouden häiriöttömyys. Ojittaminen soidensuojelualueella onkin yksiselitteisesti kiellettyä. Jos ja kun suojelualueeseen kuuluva aapasuo on kuivahtanut ympäristön tai suojelualueelle ulottuvien ojitusten takia, suon tila ja kehitys pyritään ennemmin tai myöhemmin palauttamaan ennallistamistoimin luonnontilaa vastaavaksi. Aapasuon suojelu ei ole sitä ennen suotuisalla tasolla. Kuten selvityskin toteaa Nuolisuon ojitusten kuivattava vaikutus ulottuu sekä soidensuojelualueen että Natura-alueen sisälle. Täten hanke on jo merkittävästi heikentänyt niitä luontoarvoja, joiden takia alue on suojeltu sekä soidensuojeluohjelmassa että Natura-suojeluohjelmassa. Ainoa hyväksyttävä ja lainmukainen toimi on ojien tukkiminen ja vesitalouden korjaaminen mahdollisimman luonnonmukaiseksi priorisoidun luontotyypin suotuisan suojelutason takaamiseksi. Tämä edellyttää turvetuotannosta luopumista Nuolisuolla.
Muut mahdolliset vaikutukset
Muina mahdollisina vaikutuksina olisi pitänyt tarkastella pölyn rehevöittävää ja sotkevaa vaikutusta alueen ojiin sekä priorisoituihin luontotyyppeihin, aapasuot ja puustoiset suot. Lisäksi olisi tullut tarkastella melun vaikutusta Litokairan erämaisuuteen ja sen kokemiseen sekä linnustoon ja muuhun eläimistöön. Litokaira on erämaaluonnon suojelun merkittävimpiä alueita Suomessa. Melu ei kuulu erämaan äänimaailmaan. Turvetuotannosta johtuva koneiden jatkuva melu suojelualueen välittömässä läheisyydessä ja vuoden ympäri tapahtuva liikennöinti ovat vieraita ja häiritseviä elementtejä siitä huolimatta, kuuluvatko ne vain osan vuotta ja mikä on desibelilukema. Ilman turvetuotantoa Lapiosuon äänimaailma on pääosin luonnontilainen.
Koska Kivijoki kuuluu keskiosiltaan Natura-alueeseen, kuivatuksen vaikutuksia Kivijokeen olisi tullut tarkastella Natura-arvioinnissa tarkemmin.
Yhteenvedonomaisesti olisi pitänyt tarkastella Nuolisuon turvetuotantohankkeen soveltuvuutta sijaintipaikalleen Litokairan koillisnurkalle verraten ja punniten toisiinsa luonnonsuojelun ja energiantuotannon hyötyjä ja haittoja sekä tavoitteita ja velvoitteita.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Esko Saari, varapuheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri
Lapin luonnonsuojelupiiri ry
MARKKU KUORTTI, puheenjohtaja TUULA LESKELÄ, aluepäällikkö