Metsätiestön yleissuunitelmasta Pirkanmaalla

Nyt lausunnolla olevaa Pirkanmaan metsätiestön yleissuunnitelmaa laaditaan kymmenvuotiskaudeksi vuoteen 2010 saakka. Samaan vuoteen on voimassa Kansallinen metsäohjelma (KMO), jonka vielä toteutumattomia tavoitteita Etelä-Suomen metsiensuojelusta ja metsien eliölajien ja elinympäristöjen suotuisasta suojelutasosta ei ole metsätiestön yleissuunnitelmassa huomioitu riittävästi.

Kansallisen metsäohjelman, YVA ja Metla

Etelä-Suomessa metsäautoteitä on keskimäärin jo 16,5 metriä metsähehtaaria kohti, vaikka Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden Viitalan ja Uotilan mukaan (esim. Metsätieteen aikakauskirja 1/1999 ja 4/2000) pelkästään talousnäkökulmastakin ajateltuna ihannemäärä olisi 10,5 m / ha. Teitä on siis rutkasti liikaa.

Kansallisen metsäohjelman YVA-loppuraportissa mainitaan Pirkanmaan metsäautoteiden määräksi noin 6 metriä hehtaarilla, mikä on Suomen suurin tilastoitu määrä. KMO:n YVA:n metriluvut ovat Metlan tutkijoiden ilmoittamia määriä pienemmät siksi, että niissä ovat mukana vain valtion tuella yksityismaille rakennetut tiet ne, joita nytkin tehtävä metsätiestön yleissuunnitelma koskee. Olisikin toivottavaa, että metsäkeskuksen tilastoihin sisällytettäisiin kaikki metsäautotiet. Vain metsänparannusvaroilla tuettujen, yksityismetsiin rakennettujen metsäteiden tilastoiminen ei kuvaa todellista tilannetta ja johtaa tilastojen lukijoita harhaan.

ESSU ja muu luonnonsuojelu

Uusia metsäautoteitä ei voida perustella edes taloudellisilla syillä, kuten Viitalan ja Uotilan tutkimuksetkin osoittavat. Luonnon kannalta hälyttävää on erityisesti se, että uudet metsäautotiet pirstovat jo ennestään sirpaloidut metsät lopullisesti. Kuitenkin KMO:ssakin todetaan, että teitä rakennettaessa ja parannettaessa erämaiden ja laajojen yhtenäisten metsäalueiden pirstomista vältetään. Tämä on välttämätöntä siksikin, että KMO:n tavoitteena on metsien eliölajien ja elinympäristöjen suotuisa suojelutaso. Pirstotuissa metsissä tavoite ei toteudu.

KMO:ssa on sitouduttu Etelä-Suomen metsien suojelutilanteen parantamiseen. Viimeiset tiettömät alueet tulee säilyttää tiettöminä ainakin siihen saakka, kunnes suojelusta on päätetty. ESSU-asiantuntijaryhmä totesi mittavan lisäsuojelun tarpeen vuonna 2000. Paraikaa työskentelee suojelutoimikunta METSO, joka tekee mm. toimintasuunnitelman ja rahoitusohjelman suojelua varten kesään 2002 mennessä. Etelä-Suomen metsien jo todetun lisäsuojelun tarpeen toteutumista ei saa tehdä etukäteen tyhjäksi ulottamalla metsäautotiet viimeisillekin laajemmille, tiettömille metsäalueille.

Esimerkiksi Längelmäen Mulkovuoren metsäalueelle on nyt lausuttavassa yleissuunnitelmassa suunniteltu kaksi tietä. Kyseiselle metsäalueelle ei missään tapauksessa saa rakentaa metsäautoteitä. Mulkovuori rajoittuu Sinivuoren luonnonpuistoon ja sitä on esitetty puiston laajennuk-seksi ensimmäisen kerran jo Kansallispuistokomitean mietinnössä v. 1976. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat tehneet useita aloitteita alueen suojelemiseksi.

Karmaiseva esimerkki Etelä-Suomen metsien suuresta suojelutarpeesta sekä uusien teiden tarpeettomuudesta ja haittavaikutuksista on myös se, että metsäautotiet kattavat ESSU-alueen metsäalasta suuremman osan kuin suojelualueet. Suomessa metsäautoteitä on 396 000 km, tielinjan keskileveys 10 m tiet pientareineen peittävät 3 960 km2 eli 1,5 % Suomen metsäalasta. Etelä-Suomessa tiestö on paljon tiheämpi, joten teiden alle jäänyt metsäalan osuus on suurempi. Samaan aikaan Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsistä on suojeltu keskimäärin vaivaiset 1,1 %. Pirkanmaalla luku on kitumaat mukaan laskettuna n. 1,5 %.

KMO:n metsänparannusvaroja voisi tässä tilanteessa käyttää esimerkiksi ennallistamiseen, kun odotellaan varsinaista suojeluohjelmaa eteläisen Suomen metsiin.

Metsäsertifiointi

Pirkanmaan metsäkeskuksen alueen talousmetsille myönnettiin metsäsertifikaatti joulukuussa 1999. Metsäsertifioinnin metsätiesuunnitelmia koskevan kriteerin 24 mukaan metsäorganisaatioiden laatimiin uusiin metsätiesuunnitelmiin tulee sisältyä luonto- ja ympäristöarvojen selvitys.

Selvityksen tulee sisältää
- tienrakentamisen vaikutukset ja turvaamistoimenpiteet
i) suojelualueisiin ja valtioneuvoston vahvistamiin suojeluohjelmiin;
ii) metsäluonnon arvokkaisiin elinympäristöihin;
iii) erityisesti suojeltavien lajien elinpaikkoihin;
iv) maanomistajan omalla päätöksellä tai kaavoituksella rajattuihin riistanhoito-, virkistys- ym. kohteisiin sekä
- tien vaikutus vesistöön ja tarpeelliset vesiensuojelutoimenpiteet.

Kriteeri on puutteellinen esimerkiksi siksi, ettei siihen ole kirjattu metsäalueiden yhtenäisyyden säilyttämisen vaatimusta. Erityisesti suojeltavien lajien huomioiminen ei takaa metsien eliölajien suotuisan suojelutason toteutumista, etenkään Etelä-Suomessa, missä mm. metsäkanalintujen tilanne on huolestuttavan kehno. KMO:ssa erityisesti mainittuja kulttuuriarvoja ei liioin ole kriteerissä huomioitu.

Metsäteitä koskevan kriteerin toteutuminen metsissä jää myös monelta osin epäselväksi. Sertifikaatin piiriin sisältyvät kaikki talousmetsät, joiden omistajat eivät ole erityisesti siitä irtisanoutuneet. Jos kriteeri 24 koskee metsäorganisaatioiden laatimia uusia metsätiesuunnitelmia, koskeeko se myös metsänomistajien omalla rahoituksellaan rakentamia metsäteitä? Jos yleissuunnitelmaan piirrettyä metsätietä ryhdytään rakentamaan, tehdäänkö kullakin suunnitellulla tielinjalla kriteerin mukaiset luonto- ym. selvitykset ennen tien rakentamista? Kuinka hyvin metsänomistajat tuntevat sertifiointikriteerien vaatimukset?

Turhien metsäteiden rakentamisesta huolestuneita on lohduteltu sillä, että kyseessä on yleissuunnitelma, jonka toteutuminen riippuu metsänomistajista. Metsäteollisuuden tarpeet - teollisuudelle edulliset kuljetukset ja hakkuissa käytettävät koneet - sanelevat kuitenkin hyvin pitkälle ne ehdot, joilla metsänomistajat metsissään toimivat. Jo nykyisellään ylitiheä metsätieverkko palvelee enää vain metsäteollisuuden lyhytaikaisia tarpeita - kaikkiin muihin tarpeisiin verkko on jo vähintäänkin riittävä.

Uusien teiden suunnittelun sijasta voimavaroja pitäisi suunnata tarpeettomien metsäteiden ennallistamiseen metsämaaksi ja kuljetusten järkeistämisen suunnitteluun, jotta metsäalueidemme vähäinen eheys vielä säilyisi.

Yhteenveto

Esitämme, että Pirkanmaalle ei rakenneta uusia metsäautoteitä ennen Etelä-Suomen metsien suojelupäätöksiä.

Jos teitä vielä joskus rakennetaan, tulee niiden kohdealueiden luonnonarvot kartoittaa kunnolla etukäteen. Teiden ympäristövaikutukset on selvitettävä perusteellisesti.

Arvokkaisiin elinympäristöihin, niiden ja varsinkaan luonnonsuojelualueiden lähelle ei saa rakentaa teitä. Jokainen tie tuo mukanaan mm. haitallisia reunavaikutuksia, jotka maastosta riippuen voivat yltää sadan metrin syvyydelle metsän sisään.

Luonnonsuojelualueiden läpi kulkevia teitä ei pidä kunnostaa. Luonnonsuojelualueita on niin vähän ja ne ovat niin pieniä, että tiet pitäisi kokonaan poistaa, ja tielinja ennallistaa takaisin luonnontilaan.

Pyydämme lausuttavaksemme metsätiestön yleissuunnitelmaan liittyvän tekstiosan sen valmistuttua ja kaikki lausuntoamme koskevat päätökset kirjallisina.

Tuire Laurinolli, puheenjohtaja

Markku Ojanen, sihteeri

HAKEMISTO