10.7.2001 Kantelu
FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry., Näsilinnankatu 48 E, 33200 Tampere, puh. (03) 213 1317, fax (03) 213 1017, sähköposti: pirkanmaa@sll.fi
TO: Eduskunnan oikeusasiamies
Taustaa
Vuoden 1999 syyskuun alussa käynnistyi Pirkanmaalla Pohjoisen Pirkanmaan reitistön perustamishanke, jonka osana maakuntaan on suunniteltu moottorikelkkailun runkoreitistöä.
EU:n 5B-ohjelmaan kuuluvan reitistöjen suunnitteluhankkeen rahoituksesta vastaavat valtaosin julkisyhteisöt: EU (EMOTOR) 32 % (180.000 mk), valtio 42 % (234.000 mk) ja kunnat 13 % (73.000 mk).
Hanke kuuluu myös viiden maakunnan, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan, WFA-luontomatkailuprojektiin (WFA= West Finland Alliance). Vuodenvaihteessa 1999-2000 jaetun hanke-esitteen mukaan Pohjoisen Pirkanmaan reitistöhanke on saanut WFA:n kautta rakentamisrahoitusta 1,8 miljoonaa markkaa, mistä kuntien osuus on puolet (900.000 mk). Määrärahan käyttöaika on samaisen hanke-esitteen mukaan päättynyt vuoden 2001 toukokuun loppuun mennessä.
Maastoliikennelaki ja moottorikelkkailureitit
Maastoliikennelain tarkoituksena (MLL 1 §) on ehkäistä niitä haittoja, joita moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttäminen maastossa tai moottorikelkkailureitillä aiheuttaa luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, yleiselle virkistyskäytölle taikka muulle yleiselle tai yksityiselle edulle.
Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua eikä sitä saa pysäyttää tai pysäköidä maastossa maa-alueella ilman maan omistajan tai haltijan lupaa (MLL 4 § 1 mom). Moottorikäyttöistä ajoneuvoa on myös käytettävä siten, että vältetään mm. vahingon ja haitan aiheuttamista luonnolle ja muulle ympäristölle sekä tarpeettoman häiriön aiheuttamista asutukselle ja muulle ympäristölle (MLL 5 §).
Yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla maastossa merkitsemällä erotetulla reitillä eli moottorikelkkailureitti voidaan perustaa maastoliikennelaissa säädetyllä tavalla (MLL 13 § 1 mom). Tällainen reitti on tieliikennelain 2 §:ssä määritelty, moottorikelkkaliikenteeseen tarkoitettu tie. Moottorikelkkailureittiin voivat kuulua myös pysyvästi tarvittavat levähdysalueet ja reitin huoltoalueet. (MLL 13 § 2 mom.)
Ennen kuin reitti voidaan perustaa, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on hyväksyttävä reittisuunnitelma ja reitin pitäjä (MLL 14-15 §). Maastoliikenneasetuksen mukaan (MLA 8-9 §) reittisuunnitelmasta on ennen sen hyväksymistä pyydettävä tarpeelliset lausunnot ja varattava niille, joita asia koskee, tilaisuus tulla kuulluksi (MLA 2-3 § ja MLA 5-6 §). Suunnitelmien pitäisi olla nähtävillä vähintään siinä kunnassa tai niissä kunnissa, joiden alueella reitti kulkee (MLL 14-15 §, MLA 2-5 §). Moottorikelkkailureitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Reittiä ei saa perustaa, jos sen käyttämisestä aiheutuisi luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinoille, maa- ja metsätaloudelle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle huomattavaa haittaa. (MLL 16 §.)
Valtionmailla kierretään maastoliikennelakia
Maastoliikennelaki määrittelee moottorikelkkailureitiksi maastoon merkityn reitin, jolla on YLEINEN oikeus ajaa moottorikelkalla ja johon voi liittyä pysyviä huolto- ja levähdysalueita (MLL 13 § 1 ja 2 mom). Maastoliikennelain 4 §:n mukaan maastossa ei saa - lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta - liikkua moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ilman maan omistajan tai haltijan lupaa.
Metsähallitukselle ja Metsäntutkimuslaitokselle maastoliikennelaki antaa oikeuden päättää moottorikelkkailureittien perustamisesta ja lakkauttamisesta hallinnoimillaan, valtiolle kuuluvilla luonnonsuojelualueilla ja erämaa-alueilla (MLL 13 § 3 ja 4 mom). Maastoliikennelaki ei kuitenkaan myönnä kyseisille valtion laitoksille päätösvaltaa perustaa moottorikelkkailureittejä muille valtionmaille.
Metsähallitus kiertää maastoliikennelakia perustamalla hallinnoimilleen maille kelkkailu-uria ja myymällä niille sitten uralupia. Kelkkailu-urat vastaavat mitoitukseltaan ja muilta rakenteiltaan (levähdys- ja huoltoalueet) moottorikelkkareittejä, mutta yleisen ajo-oikeuden sijaan ajolupa perustuu Metsähallituksen Villin Pohjolan myymiin vuorokausi- tai kausilupiin. Näitä kelkkailu-uria on Villin Pohjolan verkkosivujen mukaan jo 6000 km. Sivuilta ei käy ilmi, kuinka suuri osa kilometreistä kuuluu näihin "villeihin reitteihin" ja kuinka suuri osa maastoliikennelain mukaisiin moottorikelkkareitteihin, joiden suunnitteluvaiheessa on toteutettu maastoliikennelain mukainen reittisuunnitelma, julkinen kuuleminen ja reittitoimitus.
Pohjoisen Pirkanmaan reitistön perustamishanke
Pohjoisen Pirkanmaan reitistön perustamishankkeessa Metsähallituksen hallinnoimille valtionmaille raivataan paraikaa moottorikelkkailu-uria. Tavoitteena on raivata useita kymmeniä kilometrejä 6 metriä leveää kelkkailu-uraa levähdyspaikkoineen Kurusta Kihniön kautta Virroille ja sieltä Ähtäriin.
Ura/reittisuunnitelma ei ole ollut julkisesti nähtävänä alueen kunnissa, siitä ei ole pyydetty lausuntoja eikä siitä ole ollut mahdollisutta esittää muistutuksia. Tietääksemme suunnitteluvaiheessa reitillä tai uralla ei ole myöskään tehty luonto- ja ympäristöselvityksiä eikä hankkeen toteuttamisen vaikutuksista ole tehty muitakaan selvityksiä. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri sai - erityisesti sitä pyydettyään - kelkkailu-uran kartan Kurusta Virroille nähtäväkseen heinäkuun 2001 alussa, kun raivaustyöt maastossa oli jo aloitettu. Samalla hankesuunnittelija toimitti reittikartan Pirkanmaan ympäristökeskukseen.
Kantelu
Pidämme Metsähallituksen ja hankkeesta vastaavien menettelyä ja Metsähallituksessa näköjään vakiintunutta käytäntöä maastoliikennelain vastaisena ja erittäin kyseenalaisena. Menettely loukkaa paitsi kansalaisten oikeustajua ja yleistä etua, sivuuttaa myös luonnon- ja ympäristönsuojelun tavoitteet. Mielestämme Metsähallitus on ylittänyt toimivaltansa.
Pyydämme selvitystä seuraaviin kysymyksiin.
1) Miksi Metsähallitus saa toimia maastoliikennelain vastaisesti perustaessaan moottorikelkkailureittejä vastaavia kelkkailu-uria kansalaisia kuulematta?
Pohjoisen Pirkanmaan reitistön suunnittelu- ja perustamishankkeen yhtenä tavoitteena on suunnitella moottorikelkkailun runkoreitistö. Yllä kuvatun kaltainen uramenettely valtionmailla on paitsi maastoliikennelain vastainen, myös vastoin reitistöhankkeen perustavoitteita reittien suunnittelusta. Suunnittelun alkuvaiheessa huolestuneita tyynnyteltiin sillä, että reittejä perustettaessa kansalaisilla on maastoliikennelain mukaisesti monessa vaiheessa mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Nyt valtionmaille jo rakennetaan pitkää kelkkailu-uraa, mikä johtaa käytännössä vääjäämättä kelkkailureittien toteutumiseen yksityisten maanomistajien ja muiden asukkaiden mielipiteestä riippumatta.
Pohjoisen Pirkanmaan reitistöhankkeessa toteutetaan julkisin varoin julkisyhteisön maalla vailla julkista kuulemista hanketta, josta aiheutuu maastoliikennelain 16 §:ssä mainittuja haittoja. Hankkeelle on perustettu ohjausryhmä ja siinä on järjestetty yleisötilaisuuksia. Menettely ei kuitenkaan vastaa virallista kuulemisprosessia, jossa on mahdollisuus lausuntoihin, muistutuksiin ja muutoksenhakuun.
Niin vuoden 1996 maastoliikennelain taustalla kuin Pohjoisen Pirkanmaan reitistön suunnitteluhankkeeseen sisältyvän moottorikelkkailun runkoreitistön pontimenakin on tuotu esiin tarvetta saattaa kuriin ns. villi kelkkailu. Mielestämme valtionmailla villi kelkkailu korvataan vain toisella villin kelkkailun muodolla.
Kyseenalaiseksi Metsähallituksen menettelyn tekee sekin, että laitoksen tulosvastuullinen yksikkö hyötyy sitä enemmän, mitä enemmän uralupia se saa kaupan - luonnon, ympäristön ja muun virkistyskäytön kustannuksella. Samainen taho myös valvoo moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä hallitsemillaan mailla.
2) Miten maastoliikennelaissa mainittujen haittojen aste voidaan määritellä, ellei reittien suunnitteluun sisälly ympäristövaikutusten arviointia eikä niiden suunnitteluvaiheessa edellytetä tehtävän selvityksiä?
Maastoliikennelain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on ehkäistä haittoja, joita luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle taikka yksityiselle edulle aiheutuu moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureitillä. Lain 16 §:n mukaan reittiä ei saa perustaa, jos sen käyttämisestä aiheutuisi huomattavaa haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, maa- ja metsätaloudelle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle. Maastoliikennelaki ei siis velvoita moottorikelkkailureittien toteuttamiseen.
Maastoliikennelaki ( 4 §) takaa mahdollisuuden moottorikelkan hyötykäyttöön. Moottorikelkkai-lu-urien ja -reittien tarvetta ovatkin korostaneet erityisesti kelkkailun harrastajat ja osa matkailuyrittäjistä. Moottorikelkkailulla, kuten muidenkin moottorikäyttöisten ajoneuvojen maastokäytöllä, on kuitenkin itse reittiä laajempia ja monitahoisempia vaikutuksia ympäristöön, merkittävimpinä metsäluonnon pirstominen entisestään, melun ja häiriön kasvu sekä muun virkistyskäytön mahdollisuuksien kaventuminen.
Nykyinen käytäntö on kestämätön. Moottorikelkkailureittien tarpeen määrittelevät kelkkailun harrastajat vedoten maastoliikennelain reittipykäliin. Kattavien reittisuunnitelmien sijasta reittejä ryhdytään toteuttamaan ensin urina valtionmailla, jolloin kelkkailun aiheuttamien haittojen määrittelyvalta jää muutamalle viranhaltijalle ja hankkeen suunnittelijoille. Kymmeniä, jopa satoja kilometrejä pitkien valtionmaiden kelkkailu-urien toteuduttua reitin perustamispaineet myös yksityismaille kasvavat. Siinä vaiheessa virallisen reitin haittoja ja hyötyjä verrataan jo olevaan urastoon, ei reitittömään lähtötilanteeseen.
Pyydämme Teitä vaikuttamaan siihen, että kelkkailu-urien raivaaminen Metsähallituksen hallinnoimille valtionmaille keskeytetään kantelumme tutkimisen ajaksi.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Markku Ojanen, sihteeri
TIEDOKSI
Metsähallitus
Ympäristöministeriö
Pirkanmaan ympäristökeskus
Pohjoisen Pirkanmaan reitistöhanke