25.4.2001 HUOLENILMAUS
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Joukko pirkanmaalaisia eräoppaita ja eräopaskouluttajia
VILMAT-työryhmälle
Me allekirjoittaneet olemme huolissamme siitä, että luontomatkailun nimissä tapahtuva elämystuotanto on kehittymässä yhä konevaltaisempaan ja luonnosta piittaamattomampaan suuntaan. Huolestuttavana pidämme myös sitä, että tätä suuntausta tuetaan julkisella rahoituksella.
Elämysmatkailun hallitsematon kasvu ja villi tilanne elämysten tuotannossa vaatii yhteiskunnan asettamia rajoituksia, kriteereitä ja valvontaa. Vaatimus on oikeutettu sekä matkailun itsensä tähden että erityisesti yhteiskunnan rahoittamissa koulutus- ja matkailuhankkeissa.
1. Luonnon vaaliminen on luontomatkailun elinehto
Koneiden käyttöön perustuvaa matkailua ei pidä hyväksyä luontomatkailuksi. Moottorikelkkailu, vesijetteily ja off-road-safarit ovat puolivahingossa ja erityisesti ohjaamatta valtaamassa leijonanosan matkailun kehittämishankkeissa. Moottoriretkeilyssä luonto toimii vain suorituksen kulissina, ei itseisarvoisena tutustumisen kohteena ja kokemuksen lähteenä.
Motorisoiduilla välineillä liikkuminen aiheuttaa haittaa niin luonnolle kuin luonnon muulle virkistyskäytöllekin. Moottorikelkat ja -veneet tuottavat melua ja päästöjä. Lintujen, nisäkkäiden ja muiden lajien elämä ja lisääntyminen häiriintyvät. Esimerkiksi moottorikelkkailua varten vaaditut reitit pirstovat entisestään sirpaleisen metsäluontomme. Motorisoitu liikkuminen kaventaa myös muiden luonnossa liikkuvien ihmisten - niin paikallisten asukkaiden kuin rauhaa kaipaavien matkailijoidenkin - oikeutta hiljaisuuteen ja puhtaaseen ilmaan.
Ohjausta ja valistusta tarvitaan kevyemmässäkin luontoa hyödyntävässä elämysten tarjonnassa. Esimerkiksi maastopyöräilyn ja kalliokiipeilyn aiheuttama luonnon kuluminen on jo monin paikoin nähtävissä. Vuoden 2000 uhanalaistarkastelussa kalliokiipeily todetaan uhanalaisuuden syyksi monen lajin kohdalla.
Aidon ja vastuullisen luontomatkailun edellytykset pitää säilyttää ja sen kilpailukykyä parantaa yhteiskunnan ohjauksella. Jotta tavoite toteutuisi, matkailulle ja monikäytölle kelvollista luontoa tulee säilyttää muuallakin kuin suojelualueilla.
2. Julkista rahoitusta vain kestävän matkailun tukemiseen
Julkista rahoitusta on viime vuosina osoitettu esimerkiksi moottorikelkkareitistöjen suunnitteluun ja koneiden käyttöä opettavaan koulutukseen. Kun suuntausta on lähdetty tukemaan, paineet julkiseen rahoitukseen väistämättä kasvavat mm. moottorikelkkailureittien ylläpitämiseksi ja rakentamiseksi.
Maaliskuussa 1999 valmistui Kittilän kunnan pilottihankkeena teettämä Moottorikelkkailun kehittämisraportti, jossa esitettiin yleistavoitteiksi riittävän laajaa moottorikelkkareitistöä, reitistöjen kehittämistä julkisena palveluna sekä reittien toteuttamisesta ja ylläpidosta vastaaviksi tahoiksi kuntia. Jo saman vuoden elokuussa käynnistyi Pirkanmaalla osin EU-tuella rahoitettu reitistöhanke, jonka osana - ja osana WFA-luontomatkailuprojektia - maakuntaan suunnitellaan runkoreitistöä moottorikelkkailulle. Vuoden 1999 hanke-esitteessä runkoreitistön pituudeksi esitettiin n. 500 km. Vuoden 2001 keväällä reitti on kasvanut 700 km:ksi.
Kelkkailun runkoreitin tarvetta on perusteltu mm. villin kelkkailun vähenemisellä. Kun pohjoisesta Suomesta lienee jo kertynyt kokemuksia siitä, vähentävätkö viralliset reitit villiä kelkkailua vai lisääntyvätkö sekä villi että luvallinen kelkkailu, kertynyt seurantatieto pitäisi huomioida ennen kuin reittien suunnittelussa edetään.
Kattavaa tutkimustietoa tarvittaisiin myös konematkailun aiheuttamista välittömistä ja välillisistä kokonaiskustannuksista niin julkisyhteisöille kuin luonnolle ja ympäristöllekin. Luontomatkailun eri muotojen työllisyys- ja ympäristövaikutukset olisi syytä selvittää perusteellisesti eikä tyytyä ilmeisimpien massavaikutusten selvittämiseen.
3. Alueelliset erityispiirteet ja luontaiset rajat kunniaan
Luontomatkailun kehitystyössä pitäisi huomioida alueelliset erityispiirteet. Yleinen suuntaus niin matkailun kuin vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksien tuottamisessa näyttää olevan halu tarjota kaikkialla kaikkea hinnalla millä hyvänsä. Näin eri alueiden erityispiirteet himmenevät, häviävät ja alueet syövät lopulta toinen toistensa mahdollisuuksia. Keinolumella ylläpidetyt moottorikelkkareitit tuntuvat nyt utopialta, mutta voivat olla totta 15-20 vuoden kuluttua.
Ainoa todellinen ja kestävä matkailuvaltti on elävä luonto, joka kannattelee myös meidät ihmiset tämänkin matkailuvaiheen yli.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Markku Ojanen, sihteeri
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Kaija Helle, eräopas, luontokartoittaja
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n aluesihteeri
Harri Viitanen
Eräopas
Timo Järvenpää
Eräopas