22.10.2001
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri on huolissaan luonnontilaisten alueiden tulevaisuudesta Uudellamaalla. Maakunnan väestömäärän kasvaessa ja yhdyskuntatoimintojen laajentuessa vielä jäljellä olevat luonnontilaiset viheralueet ja metsämantereet pirstoutuvat ja supistuvat kovaa vauhtia. Uudet liikenneväylä- ja maankäyttösuunnitelmat sulkevat niiden yhteydet muihin luontoalueisiin. Elinympäristöjen pirstoutuminen on suuri uhka Uudenmaan monelle eliöryhmälle. Tiet katkaisevat eliölajien luontaiset kulkureitit. Osalle lajeista väylien ylitys on mahdotonta, jolloin syntyy eristäytyneitä ns. pienpopulaatioita, joiden selviytymismahdollisuudet ovat heikommat kuin suurilla populaatioilla. Pienpopulaatioit kuihtuvat ja saattavat johtaa lajille paikalliseen häviämiseen. Myös uudet taajamat ja yhtenäisiksi sulkeutuvat taajamanauhat tuhoavat lajien elinympäristöjä ja estävät lajien luontaisen liikkumisen. Uhkaan tulee suhtautua vakavasti, peruuttamatonta vahinkoa tapahtuu kokoajan lisääntyvällä nopeudella.
Nykyinen suunnittelu pyrkii huomioimaan suurten nisäkkäiden kuten hirvien ja peurojen liikkumisen ja niille jo rakennetaankin liikenneväyliä alittavia tai ylittäviä kulkureittejä. Näin myös vähennetään maantieliikenteen hirvivahinkoja. Näitä kulkureittejä ja käytäviä käyttävät hyväkseen metsän muutkin eliölajit kuten mm. ketut ja jänikset. Pieneläimille on myös mahdollista rakentaa erilaisia tunneleita. Viherkäytävien suunnittelussa tulee huomoida myös vähemmän näkyvät eliöt kuten esimerkiksi lepakot. Viherkäytävien tulee olla yhtenäisiä, jotta lepakot voivat ja uskaltavat niitä käyttää. Viherkäytävien tulee muodostaa verkosto siten, että eri tuulensuunnilla käytävät voisivat tarjota tuulensuojaa lepakoille.
Tiehallinto suunnittelee toimivia kulkureittejä. Suuret investoinnit menevät kuitenkin hukkaan, jos hyvän kulkureitin lähiympäristöä ja ekologista verkostoa ei oteta huomioon alueen yhdyskuntarakentamista tai metsänkäyttöä suunniteltaessa. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri esittääkin lujaa yhteistyötä maakuntaliiton, kuntien ja tiehallinnon sekä ympäristöjärjestöjen kesken. Vielä yhtenäiset viheralueet ja metsämantereet ja niiden väliset ekologiset verkostot tulee huomioida maakuntakaavassa ja kuntien yleiskaavoissa sekä muussa maankäytön suunnittelussa.
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri esittää, että tiehallinto ottaa huomioon kaikessa suunnittelussaan ja suunnitelmien toteutuksessaan eläinten kulkureitit. Hämeenlinnan väylän Keimolan ja Klaukkalan väliselle erittäin runsaalle hirvikolarialueelle tulee jälkikäteen toteuttaa yli- tai alikulkuyhteys eläimille.
LISÄTIEDOT:
- Ritva Hälikkä, puh. (09) 731 24 219 (työ)
- Kati Kärkkäinen, puh. 040-737 2298