14.9.2001 VALITUS
FROM: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry., Näsilinnankatu
48 E, 33200 Tampere
puh. (03) 213 1317
ja
Satakunnan luonnonsuojelupiiri ry., Otavankatu 11, 28100 Pori
puh. (02) 632 6163
TO: VAASAN HALLINTO-OIKEUS
Asia
Päätösnumero 34/2001/2
Diaarinumero 97096
Maa- ja metsätalousministeriö on 2.4.1997 vesioikeuteen (nykyinen Länsi-Suomen ympäristölupavirasto) toimittamassaan hakemuksessa esittänyt Kokemäenjoessa sijaitsevien Harjavallan, Kolsin ja Hartolankosken voimalaitosten kalataloudellisten velvoitteiden tarkistamista. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 16.7.2001 antamallaan päätöksellä tarkistanut em. voimalaitoksille määrättyjä kalatalousmaksuja. Samalla virasto on poistanut voimalaitoksilta kalateiden rakentamisvelvoitteet, jotka on sisällytetty niiden lupaehtoihin.
Pirkanmaan ja Satakunnan luonnonsuojelupiirin mielestä kalatievelvoitteiden purkamiseen ei tule antaa lupaa eikä Kokemäenjoen voimayhtiöiden vastineissaan esittämiin korvausten alentamisvaatimuksiin tule suostua. Lyhytnäköinen taloudellinen etu ei saa olla määräävänä kyseessä olevan kaltaisissa, seurauksiltaan ja vaikutuksiltaan peruuttamattomissa ratkaisuissa.
Vaadimme Länsi-Suomen ympäristölupaviraston asiaa koskevaa päätöstä kumottavaksi alla esitetyillä perusteilla.
PERUSTELUT
Kokemäenjokeen on v. 1921 alkaen rakennettu voimalaitoksia, joista neljän alajuoksulla sijaitsevan voimalan kalataloudellisia valvoitteita Maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt tarkistettavaksi. Em. voimaloista kolmen lupaehtoihin on sisällytetty kalatievelvoite. Kalatie on rakennettu Äetsän ja Harjavallan voimalaitoksille, mutta ei Kolsin voimalaan. Hartolankosken voimalan lupaehtoihin kalatievelvoitetta ei sisällytetty. Kalateiden rakentamisesta päätöksessä todetaan, että toimivien kalateiden rakentamiseen liittyy epävarmuustekijöitä, joiden vuoksi kalojen nousu saattaa jäädä vähäiseksi. Lisäksi todetaan, että kalojen lisääntymisen onnistuminen olisi epätodennäköistä muun muassa sopivien poikastuotantoalueiden vähäisyyden ja vuorokausisäännöstelyn aiheuttamien vedenkorkeusvaihteluiden vuoksi.
Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä Äetsän ja Harjavallan kalateiden osalta todetaan, että ne eivät toimi, mutta päätöksestä ei ilmene syytä tähän. Päätöksestä ei selviä, millä teknisillä ratkaisuilla em. kalaportaat on suunniteltu ja toteutettu, onko suunnittelussa käytetty biologista asiantuntemusta tai muita onnistumiseen ja toimivuuteen oleellisesti vaikuttavia seikkoja.
Esimerkkejä teknisesti toimivista kalateistä on riittävästi olemassa ympäri maailman. Sopivien poikastuotantoalueiden rakentaminen, ennallistaminen ja ylläpitäminen on myös teknisesti mahdollista. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston johtopäätökset perustuvat asian pintapuoliseen tarkasteluun ja olettamukseen. Näinollen ei ole osoitettu, että kalatievelvoite olisi epätarkoituksenmukainen eikä perustetta Vesilain 2 luvun 22 §:n 4 säännösten mukaiseen kalatievelvoitetta koskevaan muutokseen ole.
Hyvin toimivia kalateitä on mm. Skotlannissa, Norjassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Venäjällä. Huomautamme, että alkuperäisen kalakannan säilymiseksi nykyinen suuntaus maailmalla onkin kalateiden rakentaminen. Tähän velvoittaa mm. Rion sopimus luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä vuodelta 1992 ja muut Suomen allekirjoittamat kansainväliset sopimukset.
Valtion Tekninen tutkimuskeskus on Turun elinkeinokeskuksen (entinen maaseutuelinkeinopiiri) toimeksiannosta vuonna 1996 selvittänyt Kokemäenjoen kalateiden rakentamisen mahdollisuuksia ja kustannuksia. VTT:n arvion mukaan toimivien kalateiden rakentaminen on mahdollista. Tutkimusselostus VAL316-6159/16.12.1996, liite 1. Kalatiestä on kokemuksia mm. Kemijoen Isohaarassa.
Kokemäenjoki on ollut Suomen arvokkaimpia lohijokia ennen joen patoamista. Kokemäenjoki on ainoa vesistö maassamme, jossa toutain (Aspius aspius) edelleen elää alkuperäisenä kantana. Vuoden 2000 uhanalaistarkastelussa toutain on todettu vaarantuneeksi (VU).
Suomen tulee kantaa vastuu ihmistoiminnan vuoksi harvinaistuneiden alkuperäisten eliölajien elinympäristöjen säilymisestä. Korostamme, että vaikka Kokemäenjoen arvokalojen kantaa ylläpidetään istutuksin, ne eivät korvaa luontaisesti tapahtuvaa geneettistä muuntelua.
Päätöksestä ilmenee myös, että Kokemäenjoen kalaston heikkeneminen on alkanut voimataloudellisen rakentamisen myötä 1900-luvun alkupuolella. Kokemäenjoen alkuperäistä nousukalakantaa on kalataloudellisten menetysten kompensoimiseksi korvattu istutuksilla, joiden kustannuksia voimalat on velvoitettu osaltaan vuosittain kattamaan. Vesioikeuden voimaloille määräämät korvaukset ovat olleet riittämättömät ja kalakantojen hoito on kustannettu pääasiassa valtion ja jätevesikuormittajien varoin vuosittain summilla, jotka eivät päätöksestä ilmene. (Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös, sivu 14)
Huolimatta siitä, että voimayhtiöt ovat saaneet voimaloiden käyttövuosien aikana mittavia taloudellisia voittoja, ne on velvoitettu korvaamaan kalataloudelliset menetykset vain osittain. Mielestämme on kohtuutonta, että valtio kattaa huomattavilta osin kustannuksia, jotka aiheutuvat yksittäisten voimayhtiöiden kaikkien yhteisten luonnonvarojen käytöstä saamasta hyödystä.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. on 9.7.2001 jättänyt esityksen Kokemäenjokilain valmistelun käynnistämiseksi. Esitys on osoitettu Ympäristöministeriön ja Maa- ja metsätalousministeriön yhdessä valmisteltavaksi. Lakialoitteeseen sisältyy paitsi voimassaolevien jakeskenään osin ristiriitaisten säännösten selkiyttäminen jaajantasaistaminen, myös kalatievelvoitteiden toteuttaminen vaelluskaloille sopivaksi. Liite 2
Kalatievelvoitteiden säilyttäminen ja toimivien kalateiden rakentaminen mahdollistaisi myös istutuksin ylläpidettävän lohen ja taimenen nousun patojen yli. Näin se nostaisi joen virkistys- ja kalastusarvoa.
Edellä kerrotun perusteella vaadimme Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöstä kumottavaksi.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja
Markku Ojanen, sihteeri
Hannes Tiira, puheenjohtaja
Heikki Kaapeli, sihteeri
LIITTEET:
1. Tutkimusselostus VAL316-6159/16.12.1996
2. Esitys Kokemäenjokilain valmistelun käynnistämiseksi,
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry 9.7.2001