22.3.2001 KEVÄTKOKOUSKANNANOTTO

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry
Kauppamiehenkatu 4
45100 Kouvola
puh.3710301
kymenlaakso@sll.fi

Sudet tulee sallia Kymenlaakson luonnossa

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin kevätkannanotto susiin Kuusankoskitalolla 22.3.2001

Maassamme elää tällä hetkellä alle 100 sutta, joista osa liikkuu itärajan molemmilla puolilla. Kesän 2000 jälkeen on Suomessa tapettu noin 30 sutta, parikymmentä poronhoitoalueella ja noin kymmenen sen eteläpuolella. 30 yksilöä tarkoittaa neljäsosaa maamme susikannasta.

Susi on luokiteltu Suomessa ja Euroopan unionin alueella erittäin uhanalaiseksi lajiksi, ja se on rauhoitettu poronhoitoalueen ulkopuolella. Poronhoitoalueella se on rauhoitettu 1.4. - 31.10. Muuna aikana sen metsästys ei edellytä erillistä pyyntilupaa.

Eniten susia on määrällisesti Kuhmon ja Ilomantsin välisellä alueella. Alueen kokoon nähden suhteellisen paljon susia liikkuu Parikkalassa Etelä-Karjalassa. Kymenlaaksossa susia on havaittu tänä talvena Virolahdella, Vehkalahdella, Kotkassa ja Pyhtäällä.

Sanomalehtiin ja muihin tiedotusvälineisiin Kymenlaakson sudet pääsivät, kun ne joutuivat alkuvuodesta Virolahdella ihmisten kanssa lähietäisyydelle. Vahinkoa sudet eivät aiheuttaneet. Muualla maassa sudet ja niiden metsästys on herättänyt paljon kohua. Tapahtumat ovat keskittyneet Kainuuseen Kuhmon ja Hyrynsalmen kuntien alueelle.

Susien metsästyksessä on käytetty apuna laittomia keinoja: susia on jahdattu ja niiden yli on ajettu moottorikelkoilla. Tutkimussusien radiolähetinpantojen lähettämien signaalien avulla susia on paikallistettu metsästystarkoituksessa.

Laittomuudet on kitkettävä pois. Ne ovat aiheuttaneet vahinkoa susitutkimukselle ja Suomen suurpetoasioiden hoidon uskottavuudelle niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tämän uskottavuuden takaisin saamiseksi ja erittäin uhanalaisen lajin suojelun turvaamiseksi susikannan hoito tulee siirtää maa- ja metsätalousministeriöltä ympäristöministeriölle.

Kymenlaaksossa susia ei tiettävästi ole metsästetty tällä metsästyskaudella. Täällä ei tulevaisuudessakaan tule turvautua oman käden oikeuteen ja sortua perustelemattomiin teurastuksiin sekä metsästysrikoksiin kuten Kainuussa. Susien karkottaminen tietyltä alueelta ei tarkoita niiden tappamista. Niiden hätistelemiseksi muun muassa asutuksen läheisyydestä on jo olemassa keinoja, joiden toteuttaminen ei vaadi yhtä laajoja ja aikaa vieviä toimia kuin järjestelmällinen susijahti. Sudet ovat oppivaisia eläimiä ja muistavat kyllä paikan, jossa niitä ei suvaita.

Myös susivahinkojen ennaltaehkäisyyn on panostettava. Susille on asennettava enemmän radiolähetinpantoja, joiden avulla niiden liikkumista voidaan seurata. Näin saadaan selville yksilöt, jotka ovat toistuvasti talojen liepeillä liikkuvia niin sanottuja häirikkösusia, ja vahinkoja ehkäisevät toimet voidaan keskittää niihin.

Laitumien ympärille on rakennettava susiaitoja alueilla, joilla susitiheys on suuri.

Susikannan levittäytymistä idästä Kymenlaaksoon ja sen länsipuolelle ei tule estää. Suden on annettava asettua alueille, joilla on tilaa. Ravintoa nykyistä moninkertaisesti suuremmalle määrälle susia kyllä riittää, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, jossa ovat maamme tiheimmät hirvikannat.

Susi on maamme alkuperäisasukas, jolla on kiistaton oikeus olla olemassa, säilyttää asemansa luonnon ravintoketjuissa ja olla osa sen monimuotoisuutta.