20.5.2001
FROM: Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry, Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 HÄMEENLINNA, puh. (03) 6336 499
TO: Hämeen ympäristökeskus, PL 29, 15141 LAHTI
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri haluaa ottaa kantaa Järvelänsuon turpeenottohankkeesta tehtyyn YVA-selostukseen. Piirin mielestä turpeenoton haitalliset ympäristövaikutukset ovat liian suuret saataviin hyötyihin nähden. Yleisesti ottaen on huomattava, että YVA-asetuksessa edellytetään ympäristövaikutusten ja niitä lieventävien toimien esittelyä erikseen. Kuitenkin monessa kohdassa on peräkkäin samassa kappaleessa esitetty molemmat seikat. Teksti on monin osin hyvin teknistä, jolloin sitä on vaikea tulkita. Yhteenvedossa ei ole objektiivisesti käsitelty eri vaihtoehtoja. Yhteenveto on myös liian pitkä vaihtoehtojen vertailuun.
TURPEENPOLTON ILMASTOVAIKUTUKSET
Turpeen poltto energiantuotantomielessä on hyvin saastuttavaa. Turve on energianlähteenä ympäristövaikutuksiltaan verrattavissa kivihiileen. Paitsi rikkidioksidia ja muita saasteita, turpeenpoltossa vapautuu merkittäviä määriä hiilidioksidia, joka on hyvin haitallinen kasvihuonekaasu. Turve ei ole uusiutuvaa energiaa, sillä turvevarat kertyvät hyvin hitaasti. Nykyisten turvesoiden syntyminen on vaatinut lähes koko jääkauden jälkeisen ajan eli useita tuhansia vuosia. Näihin soihin sitoutunut hiili on ollut poissa hiilen kierrosta, ja hiilen palauttaminen ilmakehään hiilidioksidin muodossa lisää kasvihuoneilmiötä
Turpeenpolttoon suunnattavat investoinnit voivat osoittautua myöhemmin taloudellisesti kannattamattomiksi, kun turve energianlähteenä joutuu vastatuuleen ympäristöhaittojensa takia.
PÖLYHAITAT
Turpeenotosta syntyy pölyhaittoja, joiden arviointi on hankalaa. Haitat ovat suurimmillaan kesäaikaan aurinkoisina ilmoina, jolloin useat lähiseudun asukkaat todennäköisesti viettävät lomaa ja rentoutuvat pihoillaan. Melun ja pölyn sosiaaliset haitat saattavat tällöin nousta paikallisesti suuriksi.
Selostuksen mukaan turvepöly lisää viihtyvyyshaittaa aiheuttavaa pölymäärää ajoittaisesti noin kilometrin päähän tuotantoalueesta. 300 metrin etäisyydelle asti turvepöly voi muodostaa puolet pölylaskeumasta. Tuotantovaihtoehto 3:n ollessa kysessä teollisuusalue jäisi em. pölyalueen reunalle ja asutusalueellekin (reilun 400 m päähän) muodostuisi turvepölystä lisähaittaa.
Selostuksessa ei ole selvitetty pienimpien hiukkasten (PM2,5) pitoisuuksia. Niiden ohjearvo (40 g/m3) tulee voimaan EU-maissa vuonna 2005 eli ajankohtana, jolloin turvetuotanto Järvelänsuolla on käynnistetty tai aloitetaan pian. Ei ole perusteltua jättää näitä pölyvaikutuksia selvittämättä, varsinkaan kun selostuksessa mainitaan, että viime aikoina nämä pienet hiukkaset ovat herättäneet eniten kiinnostusta. Näihin pieniin hiukkasiin liittyy eniten terveyshaittoja. Sivulla 60 esitetyt tiedot PM2,5-hiukkastutkimuksista ovat vaikeaselkoisia. Lukija ei saa tietoa siitä, kuinka paljon ja miten usein pölypitoisuudet ylittyisivät, jos niitä verrattaisiin vuonna 2005 voimaan tuleviin ohjearvoihin. Tämä on selostuksessa vakava puute. Tekstin mukaan pölyhiukkaset (PM2,5) leviävät keskimääräisissä oloissa kilometrin etäisyydelle tuotantoalueesta. Pahimmissa oloissa pitoisuuslisät olisivat 28-1980 g/m3, mikä vaikuttaa ohjearvoon (40 g/m3) verrattuna hyvin suurelta määrältä. Tietoja pölylaskeumasta ja sen vaikutuksista ihmisten terveyteen olisi tältä osin ehdottomasti täydennettävä ennen lupapäätöstä. Järvelänsuo sijaitsee niin lähellä asutusta, että tiedot terveysvaikutuksista pitää saada päätöksen tueksi.
Myös sivuilla 61-62 esitetty uusin tutkimus PM10-hiukkasista on esitetty vaikeaselkoisesti. Tekstistä ei käy ilmi, onko olettamukset sovellettu Järvelänsuon tilanteeseen.
Tulee myös huomata, että turvepölyn vertaaminen kaupunkipölyyn ei tee oikeutta alueen asukkaille. He ovat valinneet asuinpaikakseen maaseutumaisen taajama-alueen, eivätkä toisin kuin kaupungissa asuvat ole ennalta voineet tietää turvetuotantohankkesta ja siitä seuraavista melu- ja pölyhaitoista. Keskimääräiset ohjearvot on muutenkin tehty kokonaisväestöä ajatellen; pölylle jo aiemmin herkistyneet allergikot ja astmaatikot saavat oireita pienemmistäkin määristä. Jo melko vähäiset päivittäisen ja pitkäaikaisen pölypitoisuuden muutokset lisäävät mm. astmaatikkojen oireita ja lääkkeiden tarvetta. Ei ole voitu havaita pitoisuustasoa, jota pienemmät pölymäärät eivät varmasti aiheuttaisi haittaa.
Käytettävät menetelmät ja toteutusvaihtoehto pitää joka tapauksessa valita siten, että pölyn ja melun määrä minimoidaan.
MELU
Meluhaittojen arviointi on subjektiivista. Melu lisää terveyshaittoja ja vähentää viihtyvyyttä. Koska tuotanto sijoittuu aurinkoisille ilmoille kesäaikaan, voi melun sosiaalinen haitta nousta läheisellä asuntoalueella suurehkoksi. Etenkin yöllä lisämelu aiheuttaa häiriötä. Turvetuotantoalueen läheisyydessä sijaitsevalla asuinalueella tulisi soveltaa virkistysalueille ympäristönsuojelulain nojalla annettuja ohjearvoja (45 dB päivällä ja 40 dB yöllä). Tiheänkään kasvillisuuden melua vähentävä vaikutus on hyvin pieni.
0-VAIHTOEHDON ESITTELY
0-vaihtoehdon esittelyssä on kauttaaltaan tuotu esiin vain jo tehtyjä sopimuksia, suunnitelmia ja muita taloudellisia tai teknisiä selvityksiä, jotka puoltavat hankkeen toteuttamista. 0-vaihtoehdon esittelyssä tulisi kuitenkin keskittyä ympäristövaikutuksiin. Mitään yhteenvetoa eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista ei ole tehty, mikä vaikeuttaa vaihtoehtojen vertailua huomattavasti.
YVA-lain mukaan ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on tarkasteltava: vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; vaikutuksia maaperään, vesiin, ilmaan kasvillisuuteen, eliöihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen; vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; vaikutuksia luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä vaikutuksia edellämainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Näitä vaikutuksia koskevia tietoja ei luonnonvarojen hyödyntämistä lukuun ottamatta ole tuotu esiin 0-vaihtoehtoa esittelevissä kohdissa. Tämä on harhaanjohtavaa eikä tältä osin täytä YVA-lain tarkoitusta.
VESISTÖVAIKUTUKSET JA KALASTO
Äväntjoki on hyvin kuormittunut jo nykytilanteessa. Myös Valkjärvi kärsii kuormituksesta merkittävästi. Kuormitusta ei yhtään saisi lisätä. Turpeenotto kuitenkin lisäisi vesistöjen kuormitusta ja tekisi tyhjäksi Valkjärven kunnostukseen käytettyä työtä.
Äväntjoella on kohtalaista kalataloudellista merkitystä, mitä selostuksessa vähätellään. Jokeen on istutettu purotaimenta ja koskipaikkoja on kunnostettu, mikä pitäisi mainita yhteenvedossa.
MAISEMAVAIKUTUKSET
Sivulla 40 todetaan, että suon eteläpuolella sijaitsevat korkeat mäet, jotka näkyvät suolle. Merkittävintä asiassa on kuitenkin se, että esim. Porskalliolta avautuu näkymä suolle. Tämä näköalapaikka menettäisi merkityksensä turpeenoton myötä. Maisemallisesti hieno allikkoinen keidasrämealue Suosaarten pohjoispuolella tuhoutuisi kokonaan. Selostuksessa annetaan liiaksi vaikutelma, jonka mukaan suomaisema on jo pilattu. Kuitenkin kolmannes suosta on ojittamatonta ja siten luonnontilaista. Maastossa liikkujan silmään eivät aiemmat palaturpeen ottoalueet tai suo-ojat korostu liiaksi, vaan maisema on suolle tyypillinen, joskin paikoittain suoksi melko runsaspuustoinen. Alueen runsas virkistyskäyttö kertoo osaltaan suomaiseman säilymisestä ja arvosta. Sivulla 43 mainitaan myös, että länsi- ja lounaisosan turpeennostoalueet ovat osittain jo uudelleen soistuneita.
LUONTO
Keidassuot kuuluvat EU:n luontodirektiivillä suojeltuihin luontotyyppeihin, joiden suojelusta Suomella on erityisvastuu. Tämä seikka mainitaan selostuksessa, mutta sitä ei ole toteuttamisvaihtoehtojen esittelyssä tuotu esiin millään tavalla. Selostuksessa todetaan myös, että Järvelänsuolla on luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeä paikallinen merkitys. Kolmannes Isosuon pinta-alasta on luonnontilaista, joten luontoarvoja on merkittävästi jäljellä. Etelä-Suomen soista n. 70 % on ojitettu, joten jäljellä olevien soiden merkitys on korostunut.
Linnut
Etenkin suon reunan linnusto on arvokas käsittäen mm. pyrstötiaisen ja uhanalaisen pikkutikan (vaaraantunut). Linnustoselvityksessä löytyi myös uhanalainen tiltaltti (vaaraantunut). Silmälläpidettäviä lajeja löytyi kuusi: metso, teeri, käki, pohjantikka, pikkulepinkäinen ja pensastasku. EU:n lintudirektiivin 1-liitteen lajeja oli kahdeksan: mehiläishaukka, varpuspöllö, kurki, metso, pyy, palokärki, pohjantikka ja pikkulepinkäinen. Suomen erityisvastuulajeja (EVA) löytyi alueelta seitsemän (tavi, telkkä, varpuspöllö, metso, teeri, pohjantikka ja leppälintu). Eri tavoin huomionarvoisia lintulajeja on siten 16. Näistä linnuista ei riittävän tarkasti esitetä, miten turvetuotanto vaikuttaisi niiden esiintymiseen. Melun ja pölyn vaikutuksista lintuihin on hyvin vähän tietoa, mutta on ilmeistä, että linnut kaikkoaisivat alueelta, joka on aiemmin ollut niille rauhallinen elinympäristö. Siten selostuksen toteama, että vähälukuiset ja harvinaiset lajit eivät tulisi merkittävässä määrin kärsimään, ei perustu todelliseen tietoon.
Suon lounaispuolella tavattava kurki kärsisi turvetuotannosta, sillä kurjen elinpiiriin kuuluu koko suo. Pohjantikkareviiri sijaitsee suon pohjoispuolella. Pesintä oli aivan suon ja kuivanmaan rajavyöhykkeessä, joten pohjantikka kärsisi hankkeesta merkittävästi. Reuna-alueelta tavattiin myös sarvi- ja varpuspöllö. Selostuksessa ei mainita, että suolla on tavattu runsaasti teeriä (jopa 30-60 linnun parvia), ja suolla pesii kapustarinta, joka on levinneisyydeltään pohjoispainotteinen suolintu. Suolla esiintyy suolajeista myös liro. Lintulajistosta puuttuvat myös maininnat urpiaisesta, hiirihaukasta, sirittäjästä, kanahaukasta, järripeiposta sekä iso- ja pikkukäpylinnusta. Harvalukuinen pikkusieppo on löydetty suon länsipuoleisesta, luonnontilaisesta nuorehkon sukkessiovaiheen metsästä. Reuna-alueilta on löydetty myös idänuunilintua, joka on ikääntyneiden metsien laji.
Perhoset
Alueelta löytyi runsaasti suoperhosia (23 lajia). Suoperhoslajisto onkin alueen muihin soihin verrattuna keskimääräistä monipuolisempi. Perhosista kaksi on uhanalaisia (silmälläpidettäviä): luumittari ja rämevihersiipi. Luumittaria ei ole tavattu muualta Päijät-Hämeestä. Harvinainen kanervamittari ja uhanalainen rämevihersiipi ovat voimakkaasti harvinaistuneet Päijät-Hämeessä. Alueen perhoslajistoa on pidettävä merkittävänä.
VIRKISTYSKÄYTTÖ JA MARJASTUS
Järvelänsuon potentiaaliset hillasuoalueet ovat laajat ja hyvänä hillavuonna on odotettavissa huomattavia marjasaaliita. Suo on tärkeä ulkoilu- ja virkistysalue lähiseudun asukkaille. Järvelänsuon merkitys korostuu hyvän sijainnin ansiosta taajama-alueelta on suolle kävelymatka.
Hämeenlinnassa 20.5.2001
Tapio Tiirikainen, puheenjohtaja Suvi Vanhanen, piirisihteeri