23.2.2001
Pikanmaan luonnonsuopjelupiiri on tehnyt tutkintapyynnön eduskunnan oikeusasiamiehelle Nokian ilvesten kaatoluvista.
Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri myönsi ensimmäisen kaatoluvan Suoniemen, Tottijärven, Taivalkunnan ja Vakkulan seudun yhteislupa-alueelle, koska väitettiin että ilves olisi tappanut poron. Eläinlääkäri ei ole kuitenkaan löytänyt väitteelle perusteita.
Toisen kaatoluvan MMM:n alainen valituslautakunta myönsi yhteislupa-alueen uudesta pyynnöstä, Nokian seudun liian tiheän ilveskannan vuoksi. Ilveskannan suuruudesta Nokian seudulla ei kuitenkaan ole vahvistettua tietoa.
EU:n luontodirektiivin ja metsästyslain myötä ilves on lähtökohtaisesti täysin suojeltu. Erityisesti poronhoitoalueen ulkoupuollella, kuten Etelä-Suomessa ilves on tarkoitettu täysin rauhoitetuksi.
Vahinkoyksilöiden valikoitu poistaminen voi tulla kyseeseen vain poikkeustapauksissa. Siihenkin saadaan turvautua vasta sitten, kun muita keinoja ei ole käytettävissä.
Ilveksen metsästysaika päättyy 28.2.
LISÄTIEDOT:
- Erkki Tauren, Nokian Luonnon puheenjohtaja, puh. (03 ) 3414
342
- Sirkku Paavola, Suomen Luonnonsuojeluliiton aluepäällikkö,
puh. 0400-737 580
- Tuire Laurinolli, Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja,
puh. (03) 3718 121
Pirkanmaan luonnnonsuojelupiiri ry. TUTKINTAPYYNTÖ 23.2.2001
Näsilinnankatu 48 E
33200 TAMPERE
03 - 2131 317
EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLTutkintapyyntö Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirin, maa- ja metsätalousministeriön sekä sen alaisen valituslautakunnan menettelystä seuraavassa, ilveksen metsästystä Pirkanmaalla koskevassa asiassa.
Selostus asiasta
Nokian läntisen osan, Suoniemen, Tottijärven, Taivalkunnan sekä Vakkalan seudun yhteislupa-alueen metsästysseurat ovat hakeneet syksyllä 2000 Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiristä kolmea kaatolupaa ilvekselle. Riistanhoitopiiri on myöntänyt ko. yhteislupa-alueelle yhden kaatoluvan sillä perusteella, että ilveksen otaksuttiin tappaneen poron nokialaisen Reijo Myllärisen tarhasta syksyllä 2000.
Yhteislupa-alueen metsästysseurat anoivat liian tiheään ilveskantaan vedoten lisälupia maa- ja metsätalousministeriön alaiselta valituslautakunnalta, joka myönsikin yhteislupa-alueelle toisen kaatoluvan. Tammikuussa 2001 metsästysseurat ovat jättäneet valituslautakunnalle vielä uuden anomuksen lisälupien saamiseksi. Alueella on ilmeisesti riistanhoitopiirin arvioihin perustuen arveltu elävän kymmenkunta ilvestä.
Maa- ja metsätalousministeriön Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirille myöntämä kokonaiskiintiö on viisi ilveksen kaatolupaa.
Luontodirektiivi ja kansallinen metsästyslainsäädäntö
EU:n luontodirektiivin ja metsästyslain muutoksen myötä ilves on kuitenkin lähtökohtaisesti täysin suojeltu. Tarkoituksena on ollut tiukan suojelutason luominen.
Metsästyslailla ja -asetuksella on suoraan täytäntöönpantu luontodirektiivin määräykset ilveksen tiukasta suojelusta. Lupaharkinnassa on siten otettava huomioon myös direktiivin sisältö ja tavoitteet ilveksen suojelutason ylläpitämiseksi.
Em. määräykset lähtevät siitä, että ilveskannan annetaan kasvaa, koska Suomen nykyinen, 800-1000 eläimen kanta ei ole niin vahva kuin mihin luontaisesti on mahdollisuuksia. Erityisesti poronhoitoalueen ulkopuolella, kuten Etelä-Suomessa, ilves on tarkoitettu täysin rauhoitettavaksi.
Määräyksissä on edelleen lähdetty siitä, että valikoitu vahinkoyksilöiden poistaminen voi tulla kyseeseen vain poikkeustapauksissa ja vasta sen jälkeen, kun muita keinoja ei ole käytettävissä. Näissä Nokian tapauksissa riistanhoitoviranomaiset eivät ole ilmeisesti edellyttäneet tällaisia toimenpiteitä.
Yhteislupa-alueelle luvat myönnetty virheellisin perustein
Nokian tapausten harkinnassa kyseessä näyttää olevan puhtaasti metsästysseurojen kiinnostus ilvesten metsästykseen, mikä on naamioitu erilaisiin laillisilta näyttäviin tarkoitusperiin. Toimeenpanevien metsästysseurojen edustajat ovat myös antaneet julkisuudessa lausuntoja, jotka tukevat käsitystä, että kyseessä on vain metsästysperinteen ylläpitäminen.
Syksyllä 2000 haavoittuneen ja myöhemmin lopetetun poron tutkinut Tampereen kaupungineläinlääkäri Jussi Sadinmaa ei ole kyennyt varmistamaan kuollutta poroa ilveksen tappamaksi. Toisen kaatoluvan myöntämisen pohjana olevasta noin kymmenen eläimen kanta-arviota on epäilty myös liian suureksi. Vaikka kanta-arvio osoittautuisi oikeaksikin, kannan harventaminen kolmanneksella on perusteetonta.
Lupakiintiöitä asettaessaan ja lupia harkitessaan sekä maa- ja metsätalousministeriö että alueen riistanhoitopiiri toimivat virkavastuun puitteissa. Metsästysluvan harkinta on tässä tapauksessa oikeusharkintaa siitä, täyttyvätkö lainmukaiset edellytykset.
Katsomme, että salliessaan ilveksenmetsästyksen kyseisellä Nokian länsiosan metsästysseurojen yhteislupa-alueella viranomaiset ovat virheellisesti sallineet harvalukuisen ja erityissuojelussa olevan lajin metsästämisen ilman laillisia perusteita.
Mielestämme lupaharkinta on suoritettu virheellisesti ja luvat myönnetty perusteettomasti.
Tutkintapyyntö
Pyydämme, että Te, herra Oikeusasiamies, ryhtyisitte pikaisesti tutkimaan, ovatko asiassa virkavastuulla toimineet ministeriön ja riistanhoitopiirin virkamiehet ja toimihenkilöt syyllistyneet asiassa virkavelvollisuuksiensa vastaiseen menettelyyn.
Asiassa tulee käsityksemme mukaan tutkia sekä metsästyslupajärjestelmän yleinen laillisuus suhteessa luontodirektiiviin että yksittäisen päätöksen laillisuuus.
Vaikuttaa siltä, että direktiivin valvonta- ja päätösvalta on liikaa sidoksissa metsästäjäorganisaatioiden ja metsästystä harjoittavien virkamiesten intresseihin. Päätöksenteko ainakin Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirissä viittaa niin ikään vahvaan metsästysharrastuksen tukemiseen laillisten perusteiden kustannuksella.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Markku Ojanen, sihteeri