3.10.2001 LAUSUNTO
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Näsilinnankatu 48 E, 33200 Tampere, puh. (03) 213 1317, pirkanmaa@sll.fi
KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE
Asia: Liite Heikki Ala-Pispan vastaselitykseen, Vaasan hallinto-oikeuden päätös 01/0058/2 26.4.2001
Drno 1482/3/01
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri lausuu Heikki Alapispan, Nyyrikintie 1 C 32, 33540 Tampere, asiasta antaman vastaselityksen liitteeksi seuraavaa.
YLEISTÄ
T:mi Eila Peltomaa on hakenut lupaa kallion louhimiseen Mouhijärven kunnan Yliskallion kylässä tilalla Neva RN:o 20:6. Kyseinen tila sijoittuu Mouhijärven ja Vammalan välillä olevaan laajaan asumattomaan alueeseen. Sen erämaisuus ja ominaiset luonnonarvot ovat toistaiseksi säilyneet kohtalaisen hyvin, mikä ilmenee myös eläimistössä ja arvokkaassa linnustossa. Alueella on kiellettyä mm. moottorikelkkailu. Kyseiset, kaikkina vuodenaikoina sekä eliöstölle että ihmisille rauhaa tarjoavat alueet ovat häviävä luonnonvara erityisesti Etelä-Suomessa.
Mielestämme T:mi Eila Peltomaan lupahakemuksessa maa-ainesten ottamiseen ja ympäristölupahakemuksen asiakirjoissa on vakavia puutteita ja laiminlyöntejä. 26.5.1999 pidetyn Ahvenjärven metsätien vuosikokouksen ja päytäkirjan laillisuus on kyseenalainen. Ympäristövaikutusten arviointiselostus on puutteellinen erityisesti linnuston huomioimisessa.
LAIMINLYÖNTEJÄ PÄÄTÖSASIAKIRJOISSA
T:mi Eila Peltomaa on toimittanut Mouhijärven kunnanhallitukselle lupahakemuksen maa-ainesten ottamiseen. Hakemuksesta ei käy ilmi milloin se on tullut kuntaan ja kuka sen on vastaanottanut. Oleellisia hakemuksen hyväksynnän edellyttämiä toimenpiteitä ei ole tehty eikä sitä ole päivätty eikä allekirjoitettu. Kunnanhallitus on kokouksessaan 15.3.1999 myöntänyt hakijalle luvan maa-ainesten ottoon, mutta pöytäkirjasta puuttuvat kaikki valitusosoituksen tiedot.
Kunnan sosiaali- ja terveyslautakunta antoi ympäristöluvan maa-ainesten ottoon 23.11.1999. Tätä koskeva kuulutus on kuitenkin laitettu esille vasta 14.12.2000 ja paikallislehdessä kuulutus julkaistiin 20.12.2000. Tämä on tuottanut kuntalaisille ja asianosaisille kohtuutonta haittaa eikä laiminlyöntejä voi pitää hallintomenettelylain säädösten mukaisena. Mielestämme Mouhijärven kunnan viranomaiset eivät tältä osin ole olleet tehtäviensä tasalla.
Ahvenjärven metsätien vuosikokouksessa maa-ainesottoluvan hakija Eila Peltomaa on saanut luvan em. tien käyttöön murskeen kuljettamiseksi. Kokouksen toisena pöytäkirjantarkastajana on ollut Eila Peltomaa. Pöytäkirjaa on muutettu käsin jälkeenpäin, mutta siitä ei ilmene, ovatko muut kokousedustajat tästä tietoisia.
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI ON PUUTTEELLINEN JA RIITTÄMÄTÖN
T:mi Eila Peltomaa on toimittanut insinööritoimisto Paavo Ristolan 30.8.2000 päivätyn selvityksen kallion louhinnan vaikutuksista. Hakija on teettänyt selvityksen vasta Pirkanmaan ympäristökeskuksen patistuksen jälkeen. Ylimalkaista kertakäyntiä (s. 18) ei voida pitää kattavana ja asianmukaisena pohjana ympäristövaikutusten arvioinnille.
Yva:n luonnehdinnat ovat monelta osin haittoja vähätteleviä, asenteellisia ja hakijan tarpeita tukevia. Luonnehdinnat, kuten "huonokuntoiset suo-ojat" (sivu 13) tai suon sopivuus tai sopimattomuus turvetuotantoon (sivu 23) ovat vaikutuksiin nähden epäoleellisia ja vievät huomiota pois tarkasteltavasta asiasta. Louhinnan vaikutuksia eliöstöön, kuten nisäkkäisiin ja selkärangattomiin, on käsitelty pintapuolisesti.
Alueen maisemalliset arvot on myös syytä arvioida uudelleen sekä Iilivuorilta että suolta nähtynä. Vaikka Uuhisuon reunametsiä onkin käsiltelty aikojen saatossa suhteellisen voimaperäisesti, on kokonaisuus silti maisemallisesti arvokas. Kaavailtu ottoalue tulee näkymään suolle ja muuttamaan maisemaa peruuttamattomasti.
LOUHINNAN VAIKUTUS ALUEEN LINNUSTOON
Iilivuoren ja Uuhisuon kaltaiset rauhalliset ympäristöt ovat välttämättömiä useille häiriötä karttaville lintulajeille. Selvityksestä ei käy ilmi, millä asiantuntemuksella ja mihin vuodenaikaan Uuhisuon linnustoa on selvitetty. Alueen pesimälinnuston vähättely osoittaa arviointiselostuksen asiantuntemattomuutta. Harhaanjohtavasti linnustoon mainitaan kuuluvan vain yleisimpiä metsälajeja (s. 16), vaikka lintuharrastajilla ja rengastajilla on pitkäaikaisia tietoja alueen linnustosta. Haluttaessa ne olisivat olleet käytettävissä myös louhinnan vaikutusten arviointiiin.
Sivulla 17 on nuolihaukan (Falco subbuteo) esiintymistä ja pesintää vähättelevä maininta. Sivulla 17 mainitaan myös, että kalasääski ( Pandion haliaetus ) ei ole pesinyt Uuhisuolla vuosiin. Vuonna 2001 sääksi on kuitenkin esiintynyt Uuhisuolla ja sääksen elinympäristövaatimuksia ja elintapoja kuvaa Turun yliopiston tutkija Jari Valkama seuraavasti:
Kalasääski St (silmälläpidettävä, taantunut)
Sääksi vaatii rauhallisen pesimäympäristön, ja vähäisetkin häiriöt pesän lähellä haudonta-ikana tai poikasten ollessa pieniä voivat johtaa pesinnän epäonnistumiseen. Mikäli hautova tai poikasiaan lämmittävä emolintu joutuu pakenemaan pesältä häirinnän seurauksena, munat ja poikaset ovat vaarassa joutua esimerkiksi korppien suuhun. Kriittisin ajanjakso, jolloin häirintää ehdottomasti tulisi välttää, on huhtikuun alusta heinäkuun alkupuolelle saakka.
Pesäpuukseen sääksi valitsee yleensä suolla tai kalliolla olevan korkeimman puun, jonka latvan on lisäksi oltava vankkaoksainen ja tasainen. Uuhisuolla sääkset ovat pesineet jo 1960-luvulta lähtien samalla alueella suon itäreunalla. Suositutkin pesäpaikat (kuten Uuhisuo) saattavat välillä autioitua muutamaksi vuodeksi esimerkiksi toisen emolinnun kuoleman takia. Usein tämä autioituminen on näennäistä, sillä vaikka linnut eivät varsinaisesti pesi, ne kuitenkin saattavat oleskella alueella ja kohennella pesää.
Juuri tällainen suvantovaihe oli Uuhisuollakin meneillään vuonna 2000, jolloin mm. insinööritoimiston Paavo Ristolan luontoselvitys tehtiin. Tätä ennen sääkset olivat pesineet suolla viimeksi 1997. Kesällä 2001 paikalla oli jälleen pariskunta ja valmiiksi rakennettu pesä, mikä enteilee pesintäyritystä vuodelle 2002.
Maa-aineksen otosta koituva haitta sääksien pesinnälle saattaisi olla pienempi suon länsireunalla, mutta siellä ei kuitenkaan ole tarjolla sopivia pesäpuita. Koko lähitienoolla ei ole muita sääkselle sopivia rauhallisia ja riittävän avoimia pesimäsoita. Itse asiassa Uuhisuon sääksipari on ainoa laatuaan laajalla alueella Häijää-Putaja-Vammala-kolmion sisällä.
Vanhat lintuhavainnot viittaavat siihen, että alueella voi edelleen olla arvokkaita lajeja. Koko alueen linnusto pitää ehdottomasti selvittää laskennoin touko-kesäkuussa, esimerkiksi piste- tai linjalaskennoin (kallioalue lähiympäristöineen) tai kartoittamalla (Uuhisuon avosuo-osuus). Vasta sitten kun tiedetään millainen linnusto alueella on voidaan alkaa pohtia mitä vaikutuksia kallion louhinnalla eri linnuille voi olla.
Tutkija Jari Valkama
Section of Ecology
Department of Biology
University of Turku
Pekka Mustakallion mukaan kalasääsken ohella Iilivuorella ja Uuhisuolla esiintyy seuraavia Euroopan neuvoston lintudirektiivin 1-liitteen lajeja, joiden elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin:
Huuhkaja (Bubo bubo), St , (silmälläpidettävä
taantunut laji), tavattu vuorella
Metso (Tetrao urogallus), St, esiintyy vuorella, alueella sopivia
soidinpaikkoja
Viirupöllö (Strix uralensis), pesinyt vuoren läheisyydessä
Kaakkuri (Gavia stellata), St, tavattu suolla, erittäin
häiriöherkkä
Kurki (Grus grus) pesii suolla, erittäin häiriöherkkä
Liro (Tringa glareola), pesii suolla
Kapustarinta (Pluvialis apricaria), pesii suolla
Koska kallioalueen tarkka linnustoselvitys puuttuu kokonaan, ei vuorelle tule senkään takia myöntää tuhoamislupaa.
Pekka Mustakallio/Suomen kurkityöryhmä
38300 Kiikka
puh. 050-5972886
Viittaamme myös Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen Rainer Mäkelän alueen linnustosta Mouhijärven kunnan sosiaali- ja terveystoimelle 20.1.2000 jättämään muistutukseen. Vuosittaiseksi louhinta-ajaksi esitetään ajanjaksoa 1.8 - 1.4. Tämä on kuitenkin monille alueen pesimälinnuille, mm. huuhkajalle, teerelle, metsolle ja viirupöllölle riittämätön, koska niiden soidinaika alkaa jo viimeistään maaliskuussa.
Edellä esitetyin perustein ympäristövaikutusten arviointi ei täytä sitä asiasisältöä, jota nykyajan lainsäädäntöä vastaavalta, puolueettomalta ja objektiiviselta vaikutusten arvioinnilta on voitava edellyttää. Näinollen on perusteltua vähimmäisvaatimuksena edellyttää hyväksyttävillä menetelmillä tehtyä ja kattavaa vaikutusten uudelleenarviointia.
Korostamme, että louhintaluvan myöntäminen tuottaisi talviaikanakin suoritettuna primääristä pöly- ja meluhaittaa sekä muuttaisi lopullisesti ja peruuttamattomasti Iilivuoren topografista luonnetta. Louhiminen tuottaisi korvaamattomien luonnonarvojen menetyksen lyhytaikaisen yksittäisen edun tähden.
Luontoarvojensa puolesta Iilivuori ja Uuhisuo tulisi mieluummin suojella luonnonsuojelulailla kuin tuhota alueen ominaispiirteitä murskaamalla kallioalue. Huomautamme, että Mouhijärven kunnassa on vain yksi pienialainen lehtojensuojelualue.
Vetoamme Korkeimpaan hallinto-oikeuteen maamme ylintä hallinto- ja ympäristövaltaa käyttävänä tuomioistuimena, että edellä kerrottuun maa-ainesten ottolupahakemukseen liittyvien laiminlyöntien ja puutteiden vuoksi lupaa ei myönnetä.
Puollamme Heikki Ala-Pispan vaatimusta louhintaluvan epäämisestä.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja Markku Ojanen, sihteeri