5.6.2001 nMaailman ympäristöpäivää vietetään tiistaina 5. kesäkuuta.
Ympäristöpalkinto myönnetään haapajärviselle maanviljelijäpariskunnalle Eeva ja Mikko Saarniolle heidän sinnikkäästä työstään omistamansa Humalaojan lehdon suojelemiseksi. Sinnikkyyttä suojelu on vaatinut ja vaatii edelleen alueen luontoarvoja uhkaavan metsätiehankkeen takia. Tielinjaus on saanut lain voiman, vaikka tien rakentaminen tuhoaa metsälain mukaisen avainbiotoopin. Tiehanke on saanut jopa kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista tukea, vaikka Kemera-rahoja ei saa käyttää metsälain vastaisiin toimiin, kuten metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeän elinympäristön tuhoamiseen.
Eeva ja Mikko Saarnio ovat hakeneet luonnonsuojelulain mukaista suojelua puronvarsilehdolleen, jonka luontoarvot on todettu suuriksi jo lehtojensuojeluohjelman kohteiden kartoitusten yhteydessä 1980-luvulla. Ympäristöministeriö onkin puoltanut suojelualueen perustamista. Suojelualue on kuitenkin rajattu harmillisesti liian ahtaasti, jolloin osa lehtoesiintymästä jää suojelun ulkopuolelle. Aluetta on supistettu tiehankkeen takia luonnonsuojelun edun vastaisesti. Nyt tielinja sivuaa suojelualueen pohjoisrajaa. Tietä ei voi kuitenkaan hyväksyä suojelualueen rajalle eikä edes sen läheisyyteen, sillä nykystandardien mukainen metsätie vierusojineen tuhoaa kosteikon vesitalouden laajalta alalta.
Humalalammen tiehanke on skandaali. Maanomistajan tahtoa lehdon suojelusta ei ole tietoimituksessa kertaakaan noteerattu. Päinvastoin suojelua vaativa maanomistaja on pakotettu suurimmaksi tieosakkaaksi ja tie on linjattu mm hänen maidensa halki, vaikka normaali käytäntö on linjata tie palstojen reunoja myöten.
Ympäristöviranomaiset ovat toimineet lepsusti, kun eivät ole vaatineet tielinjauksen muuttamista, vaikka ovat olleet tietoisia kohteen luontoarvoista. Metsäkeskus puolestaan on toiminut mielivaltaisesti ja metsälain vastaisesti kieltäytymällä tunnustamasta kohteen olevan metsälakikohde ja myöntämällä tiehankkeelle kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista tukea.
Humalaojan lehto on ilman epäilyksen häivää metsälakikohde eli metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä elinympäristö. Kohde on sitä jopa kaksinkertaisesti. Humalaojan varsi on 1. rehevää lehtoa m(reunakorpilehtoa, suurruoholehtoa, lehtokorpea ja metsäkurjenpolvi-, käenkaali- ja oravanmarjatyypin ravinteikasta tuoretta lehtoa), jossa kasvaa myös alueellisesti uhanalaisia korpinurmikkaa ja korpisorsimoa ja se on 2. luonnontilaisten lähteiden ja luonnontilaisenkaltaisen puron välitöntä lähiympäristöä (ML 3 luku 10§). Sen luonnontilaisempaa puroa ja lähdettä ympäristöineen ei voi niiltä seuduin enää löytää.
MITÄ PITÄÄ TEHDÄ?
A. Tietoimitus on uusittava. Tietä ei pidä rakentaa Humalaojan yli ollenkaan, vaan kiertää oja ja Humalalampi pohjoispuolelta alkuperäisen tiesuunnitelman mukaisesti. Jos tietoimitusta ei uusita, ympäristöviranomaisten tulee käyttää luonnonsuojelulain tarjoamaa mahdollisuutta lunastaa tieoikeus.
B. Humalaojan luonnonsuojelualue on rajattava maanomistajan esittämässä laajuudessa, jolloin suojelualue käsittää lehtoesiintymän ja rajaus turvaa kosteikon vesitalouden säilymisen.
Kyseisessäkään tapauksessa metsätien rakentamista sinänsä ei ole vastustettu, ainoastaan sen linjausta. Vaihtoehtokin on ollut koko ajan tiedossa, ja vieläpä hinnaltaan samanvertainen vaihtoehto. Sen haitalliset ympäristövaikutukset sen sijaan olisivat huomattavasti vähäisemmät. Jos tie rakennetaan Humalaojan poikki, kosteikko on entinen suojelusta huolimatta. nLehdon suojelussa tärkeintä on nimittäin säilyttää lehdon kosteus ja varjoisuus sekä rikas aluskasvillisuus. Tällöin suurin uhka lajistolle muun muassa Tapion ohjeiden mukaan ovat lähiympäristössäkin vesitalouden nmuutoksia aiheuttavat maanpinnan käsittelyt ja syvät ajourat.
C. Metsätielinjauksista on tehtävä aina asialliset ympäristöselvitykset ja nniiden tulosten on vaikutettava tien paikkaan. Jos selvitykset on tehty huonosti tai asiakirjat ovat puutteellisia, ympäristöviranomaisilla on oltava riittävät resurssit tarkastaa maastossa kohteen luontoarvot ja hankkeen ympäristövaikutukset.
Metsähallituksen on vaadittava niistä metsätiehankkeista, joissa se on osakkaana, asianmukaisia ympäristöselvityksiä ja selvitysten tulosten vaikuttamista itse hankkeeseen. Humalaojan tiehankkeessa Metsähallitus on mukana keskeisenä vaikuttajana, mutta ei ole vaatinut tielinjan siirtämistä sen haitallisten ympäristövaikutusten ja metsälain vastaisuuden takia.
D. Kemera-rahoja on ohjattava kunnollisten ympäristöselvitysten tekoon ntuotannollisten metsänparannustoimien ohella.
E. Metsälakikohteet on kartoitettava kattavasti ja asiantuntevasti nluonnontieteelliseltä pohjalta. Nyt kartoituksia tehdään vain otantana ja etukäteen asetetut tavoitteet kohteiden lukumäärästä ohjaavat kohteiden nluonteen määrittämistä.
F. Metsälakikohteiden tulkintaa on väljennettävä. Kun Kuusamossa kriteerien tulkintaa tiukennetaan, koska oletetaan/tiedetään kohteita löytyvän nrunsaasti, niin päinvastoin, alueilla, joilla tiedetään säilyneen vähän navainbiotooppeja, metsälakikohteen ominais-piirteiden tulkinnan tulee olla nlöysempi.
G. Kartoitusten tulosten on oltava julkisia asiakirjoja. Vähintään nympäristöviranomaisten on saatava yhteiskunnan varoin tehtyjen kartoitusten tulokset käyttöönsä.
H. Metsäkeskuksen toiminta on liian sisäänlämpiävää. Heidän tavoitteensa ovat yksipuolisesti metsätalouden etua palvelevia. Ympäristöviranomaisilla on oltava VETO-oikeus, jolla estää ristiriitatilanteissa metsäluontoarvojen tuhoaminen.
I. Myös suojelumyönteisen maanomistajan tahtoa on kuunneltava ja kunnioitettava.
LISÄTIEDOT: aluepäällikkö Merja Ylönen, puh. 378 443 (tiistaina ei ole tavoitettavissa kuin Humalaojan lehdossa kasvokkain.