9.4.2001
FROM: Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry, Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 HÄMEENLINNA
TO: Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus, Lahti
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry. kiittää mahdollisuudesta kommentoida metsäohjelmaa jo luonnosvaiheessa. Toivomme, että mahdollisimman moni esittämistämme näkökohdista päätyisi tekstiin. Pyydämme, että saisimme kommentoida vielä valmiimpaa versiota ohjelmasta ennen sen valmistumista. Voimme arvioida lopullista versiota vasta sitten, kun olemme nähneet, miten esittämämme kommentit on otettu huomioon.
Keskeiset parannusehdotukset tiivistelmänä
Ohjelman tavoitteet tulee sovittaa yhteen ESSU (Etelä-Suomen
ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve) -työryhmän mietinnön
tavoitteiden kanssa.
Vanhoja metsiä, reheviä korpia ja muita soita sekä
lehtoja tulisi pikaisesti saada lisää suojelun piiriin.
Yli 100-vuotiaiden ja muulla tavoin potentiaalisesti arvokkaiden
metsien luontoarvot tulee kiireesti selvittää. Ennen
luontoarvojen inventointia ja tarpeellisia lisäsuojeluvarauksia
ei hakkuita voida kestävästi tehdä.
·
Tiedot uhanalaisista lajeista ja kriittisistä lajiryhmistä
tulee kerätä yhteen, ja maastoselvitysten määrää
tulee selvästi lisätä.
Vuotuinen hakkuukertymätavoite tulisi pitää
nykyisellään tai mieluiten hieman laskea.
·
Ennallistamiskelpoisia, uhanalaisiin luontotyyppeihin kuuluvia
ja uhanalaisille suolajeille tärkeitä soita sekä
tärkeiden suojelualueiden tuntumassa sijaisevia metsiä
tulee ennallistaa kohti luonnontilaa.
Korpien ja lettojen kunnostusojitukset pitää lopettaa.
Kunnostusojitusten määrä tulisi pitää
nykytasossa.
Uusien metsäautoteiden rakentaminen pitää lopettaa.
·
Metsän sukkession kaikissa vaiheissa tulee jättää
sekapuustoksi alueella luontaisesti kasvavia puulajeja. Sekametsiä
(mm. kaksijaksoisuutta) pitäisi suosia entistä enemmän.
Taimikko-, ensiharvennus- ja kasvatushakkuuvaiheessa pitäisi
pieni osa alueesta jättää pysyvästi harventamatta.
·
Haavan ja jalopuiden kasvatusta pitäisi suosia entistä
enemmän. Jalopuut pitäisi säästää
hakkuissa ja harvennuksissa.
·
Säästöpuuston määrälle tulisi
asettaa vähimmäistavoitetaso. Tämä voisi nykytiedon
mukaan olla esim. 20-30 m3 lahopuuta hehtaaria kohden.
·
Vesistöjen suojavyöhykkeet pitäisi suositella
jätettäväksi hakkuiden ulkopuolelle.
·
Suojelualueiden lähimetsiä tulee käsitellä
siten, että suojelualueen luontoarvot eivät vaaraannu.
Suojelualueille pitää määritellä suojavyöhykkeet,
ja suojavyöhykkeille tulisi laatia käsittelyohjeet.
·
Metsä- ja luonnonsuojelulain tarkoittamien kohteiden käsittelyssä
pitää varmistaa niiden ominaispiirteiden säilyminen
myös hakkuun jälkeen (esim. tuulivaurioiden esto hakkuusuunnittelussa
säästöpuumääristä ei saa tinkiä).
·
Metsä- ja luonnonsuojelulain tarkoittamien kohteiden valintakriteerejä
tulee väljentää.
·
Kesähakkuiden vähentämiseen pitää
pyrkiä.
·
Koulutuksessa on tärkeää pitää monimuotoisuusasiat
riittävine taustatietoineen ja käytännön esimerkkeineen
keskeisellä sijalla. Kouluttajien pitää sitoutua
tähän tavoitteeseen. Nykyiselläänhän
näin ei ole.
·
Metsäkeskuksen tulisi pitää esillä ja edistää
myös FSC-sertifiointia vaihtoehtona FFCS-sertifioinnille.
·
Metsäsuunnittelussa ja -neuvonnassa tulisi tarjota mahdollisuutta
alue-ekologiseen suunnitteluun, markkinoida aktiivisesti luonnonhoitosuunnitelmia
ja lisätä monimuotoisuusvalistusta.
·
Yllä esitetyt asiat tulisi sisällyttää ohjelmassa monimuotoisuuden säilyttämistavoitteisiin.
Yleistä rakenteesta ja sisällöstä
Olemme pyrkineet osoittamaan konkreettiset muutosehdotukset tiivistelmän avulla ja tarkoituksenmukaisissa kohdissa tekstiä. Kaikkia kommentteja ei ollut mahdollista käsitellä tekstikohdittain, vaan nämä asiat on esitetty tiivistelmässä ja tässä yleisessä osassa.
Ohjelma on kattava ja laajasti eri aihepiirejä käsittelevä. Tekstin jäsentelyssä on vielä haastetta. Kohdat 3 ja 4 sekä 5 (Metsien ja metsätalouden nykytila, Metsätalouden kehittäminen ja tavoitteet sekä Monimuotoisuuden turvaamisen ja ympäristösuojelun tavoitteet) menevät monilta osin päällekkäin, eikä selkeää jaottelua nykytilan ja tavoitteiden välillä ole otsikoista huolimatta tehty. Monimuotoisuuden osalta keskitytään lähinnä nykytilan kuvaukseen.
Luonnon monimuotoisuus on tekstissä hyvin esillä. Tältä osin ohjelmassa on selkeästi menty eteenpäin. Kuten tiedämme, monimuotoisuuden mittaaminen on hankalaa. Kyseisen kaltaisessa, tavoitteellisessa ohjelmassa on kuitenkin välttämätöntä asettaa tavoitteet huolellisesti. Johdannossa mainitaan, että ohjelmassa on pyritty asettamaan mahdollisimman konkreettisia tavoitteita. Luonnon monimuotoisuuden ja luonnonsuojelun osalta tavoitteiden konkreettisuudessa on vielä huomattavasti parannettavaa.
Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve työryhmän (nk. ESSU) mietintö valmistui syyskuussa 2000. Tätä ei metsäohjelmassa ole kuitenkaan millään tavalla otettu huomioon. ESSUn keräämien tietojen ja asettamien tavoitteiden tulisi olla esillä tekstissä koko ajan. Käytännössä ESSU ja alueellinen metsäohjelma tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa sovittaa yhteen, joten työ on parasta aloittaa viivyttelemättä.
Tekstissä tulee selkeästi todeta uusien suojelualueiden tarve. Tätä tarvetta ei voi kattaa olemassaolevien suojelualuevarausten toteuttamisella tai uudistetuilla talousmetsien käsittelyohjeilla. Toisaalta nykyisten pienialaisten suojelualueiden luontoarvojen säilyminen pitäisi varmistaa metsäsuunnittelussa suojavyöhykkein. Teksissä tulisi mainita suojeluekologien arvioita metsälajiston kannalta riittävästä suojelualueiden määrästä, vaikka määristä ollaankin vielä kaukana. Nykytiedon pohjalta pitäisi suojella noin 10 % kunkin luontotyypin alkuperäisestä määrästä. Myös nuoriin talousmetsiin pitäisi saada aiempaa enemmän luonnontilaisten nuorten metsien piirteitä. Tätä tavoitetta voidaan edistää mm. säästöpuumäärillä, pienillä harventamattomilla laikuilla ja suosimalla sekapuustoa.
Suoluonnon suojelulle ja ennallistamiselle ei ohjelmassa ole asetettu tavoitteita, vaikka kunnostusojituksia esitetään merkittävästi lisättäviksi. Ohjelmaan tulisikin liittää selvitys eri suotyyppien ennallistamistarpeista. Luonnontilaisen kaltaisilla soilla (myös puustoisilla korvilla) metsätaloutta ei pidä harjoittaa. Lakikohteiden ulkopuolisten korpien suojelun edistäminen on kiireellistä.
Metsälaissa määritellään tavoitteet alueellisille metsäohjelmille. Alueellisen metsäohjelman tulee mm. sovittaa yhteen metsätalous ja metsäluonnon monimuotoisuus. Käsillä olevassa ohjelmassa nämä tavoitteet on eritelty omiin osioihinsa, eikä luonnon monimuotoisuudelle ole asetettu kovin konkreettisia tavoitteita. Tavoitteita ei siis ole pyritty sovittamaan yhteen, toisin kuin metsälaki edellyttää.
Tekstissä viitataan usein Hyvän metsänhoidon suosituksiin. Olisi hyvä lyhyesti kertoa, mitä kyseisillä suosituksilla kussakin tapauksessa tarkoitetaan. Tekstissä mainitaan esim. uhanalaisten lajien elinympäristöt, "joiden tarkemmat hoito- ja käsittelyohjeet sisältyvät suosituksiin". Hyvän metsänhoidon suosituksissa ei anneta ohjeita uhanalaisten kääpien tai hyönteisten esiintymien suojeluun. Nämä eliöryhmät ovat kuitenkin oleellisia metsäluonnon suojelussa. Ohjelmassa tulisikin aiempaa tarkemmin selvittää, miten valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit otetaan metsänkäsittelyssä huomioon.
Tiedot uhanalaisista lajeista Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alueella ovat puutteellisia. Olemassaolevat lajistotiedot tulisi koota yhteen monista eri lähteistä ja tarvittavat lisäinventoinnit tulisi pikaisesti aloittaa. Maastotutkimuksia tarvitaan selvästi lisää monien kriittisten lajiryhmien osalta. Ympäristöhallinnon inventointimahdollisuudet ovat heikot, joten vastuu uhanalaisista lajeista tulee käytänössä olemaan metsätalouspuolella. Suomen kansainvälisen vastuulajin, liito-oravan, esiintymien kartoitus tulisi aloittaa. Metson soidinpaikkojen kartoitus ja huomiointi metsänkäsittelyssä voisi osaltaan auttaa linnun suojelussa.
Kesähakkuutyöryhmän suositusten pitäisi näkyä metsäohjelmassa.
Metsien hoidossa ja käytössä tulee noudattaa voimassa olevaa metsälainsäädäntöä. Metsälain henki tukee luonnon kestävää käyttöä ja luonnon monimuotoisuuden suojelua. Käytännössä tämä tavoite ei useinkaan toteudu. Esim. metsälakikohteita on metsäkeskuksen alueelta rajattu vähemmän kuin muualta maasta keskimäärin. Alueen metsäluonto on voimakkaasti taantunut, joten kohteiden valintakriteereitä tulisi lieventää. Kaikessa metsiin liittyvässä toiminnassa tulisi pyrkiä noudattamaan metsälain henkeä eikä vain lain kirjainta. Metsälain toteutumista voitaisiin paremmin seurata, jos kartoitusten tulokset olisivat julkisia.
Metsien käsittelyssä pitää varautua joustavuuteen. Alueellista metsäohjelmaa voidaan ja tuleekin tarkastaa uusien tutkimustulosten valossa.
2. METSÄTALOUDEN PÄÄMÄÄRÄT
Tekstissä korostetaan luonnon pienipiirteisyyden huomioon ottamista useassa kohdassa. Seikka on tärkeä, mutta Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ei kuitenkaan voi yhtyä Metsätalouden päämäärät osion tekstiin, jossa sanotaan, että luonnon monimuotoisuustavoitteiden saavuttaminen edellyttää ensi sijassa alueellisten erityispiirteiden ja luonnon pienipiirteistä huomioon ottamista. Luonnonsuojelupiirin mielestä monimuotoisuustavoitteiden saavuttaminen edellyttää ensi sijassa jäljellä olevien, luonnonsuojelullisesti arvokkaiden metsien ja korpien inventointia ja suojelua, metsien ja soiden luonnontilaan ennallistamista sekä luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamista talousmetsien metsänkäsittelyssä.
Puuntuotannolle ei tekstin mukaan tulisi asettaa rajoituksia. Jälkimmäinen lause on itse asiassa mahdottomuus, sillä myöhemmin tekstissä todetaan, että esim. säästöpuut pienentävät yksityismetsien kantorahatuloja vuosittain noin 13,5 miljoonaa markkaa. Kuitenkaan esim. luonnontilaisina säästyneiden soiden ojittamattomuudesta ei lasketa syntyvän tulonmenetyksiä. Kyse onkin pitkälti siitä, mitä tavoitteita metsäluonnon tilalle asetetaan ja millainen arvomaailmamme on. Harva haluaisi ojittaa viimeisetkin ojittamattomat suot, ja useimpien mielestä myös nämä ns. säästöpuut kuuluvat hyvään metsänhoitoon. Asia voidaan siis ilmaista myös positiivisesti: kyse ei ole "puuntuotannon rajoitteista" ja "uhkista", vaan hyvästä metsänhoidosta, johon luonnonsuojelu erottamattomasti liittyy. Tehometsätaloudesta aiheutuu myös merkittäviä tulonmenetyksiä metsänomistajille, mm. tyvilahon leviämisen johdosta. Luonnonmetsissä maannousemasieni aiheuttaa tuhoja hyvin harvoin, sillä sienilajiston monimuotoisuus pitää tilanteen tasapainossa yksi sienilaji ei pääse lajienvälisessä kilpailussa hallitsevaan asemaan.
3. METSIEN JA METSÄTALOUDEN NYKYTILA
3.1 Metsävarat
3.1.4 Ikäluokat ja puulajien vallitsevuus
Tässä tulisi mainita metsien biologinen ikä. Kuusi voi saavuttaa usean sadan vuoden iän, ja vanhan luonnontilaisen metsän ikää voi olla vaikea määritellä, koska metsä on pienipiirteisten häiriöiden puitteissa pystynyt kasvamaan pidempään keskeytyksessä kuin mitä yksittäisten puiden ikä on. Puuntuotannollisesti vanhat metsät eivät välttämättä ole vielä biologisesti vanhoja. Lause "Metsäkeskuksen alueen vanhat talousmetsät eivät muistuta ominaisuuksiltaan luonnontilaista vanhaa metsää" on varmasti tilastollisesti ottaen oikeaan osuva. Kuitenkin pienet luonnontilaisen kaltaiset tai luonnonmetsän ominaisuuksia sisältävät metsäsirpaleet, joita on vielä jäljellä, ovat monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia. Useinkaan näiden sirpaleiden olemassaolosta ei ole tietoa, ja siksi ne katoavat hakkuissa. Metsien luonnontilaisuus ei muutenkaan voi olla ensisijainen määrittelykriteeri alueella, jossa metsätalous on pitkään ollut hyvin intensiivistä ja luonnontilaiset metsät hävitetty. Riittää, että metsässä on säilynyt tekijöitä, joiden avulla harvinaiset ja uhanalaiset lajit ovat pystyneet metsässä elämään.
3.1.8 Hiilitasapaino
Ilmaston muutoksen kannalta on olennaista, miten nopeasti metsätalouden tuotteisiin sitoutunut hiili vapautuu takaisin kiertoon. Koska kestotuotteisiin kuten rakennuksiin ja huonekaluihin sitoutunut hiili on pisimpään poissa kierrosta, on tämän tuotannon suosiminen perusteltua hiilidioksidipäästöjen kannalta. Metsien kasvu ja puuvaranto riittää ilman metsänhoitotoimiakin hyvin tämän teollisuudenalan tarpeisiin, joten kohdan viimeinen lause voidaan tarpeettomana ja ehkä jopa harhaanjohtavana poistaa (lause: "Mikäli metsäkeskuksen alueen metsät säilyvät runsaspuustoisina ja hyväkasvuisina, toimivat ne edelleen tehokkaina hiilinieluina").
3.1.9 Metsäenergia, Energiapotentiaali ja Energiapuun nykykäyttö
Hakkuutähteiden käyttö energiantuotantoon on erittäin positiivinen seikka, ja on hyvä, että tavoitetta korostetaan metsäohjelmassa useassa kohdassa. Hakkuutähteiden tulisi antaa karistaa lehtensä ennen keruuta, jotta maaperä ei köyhtyisi liikaa.
3.3 Metsäluonnon monimuotoisuus
"Monimuotoisuuden edellyttämät hoitotoimet" on käsitteenä outo. Monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää hyvää metsänhoitosuunnittelua, mutta itse hoitotoimien osalta kyse on yleensä hoitotoimista pidättäytymisestä.
Tekstissä on pyritty välttämään metsätalouden
kannalta negatiiviselta kuulostavia termejä, ja arvovapaata
sanaa "muutos" on pyritty toistamaan. On totta, että
puusto kasvu on parantunut, mutta samalla tulisi myös rehdisti
kirjoittaa, että metsien luonne on yksipuolistunut, luontaiset
kehityskulut estyneet ja monet eliölajit uhanalaistuneet.
Hyvä kuvaus löytyy ESSUn mietinnön (Ympäristöministeriö
2000) tiivistelmästä sivulta 11:
"metsien nykyinen rakenne on pääosin teollisen
metsänkäytön muovaama. Metsätalous on aiheuttanut
huomattavia muutoksia metsien häiriödynamiikassa ja
rakenteessa. Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisimpia
muutoksia ovat olleet metsäpalojen poisjäänti,
metsien rakenteen yksipuolistuminen, soiden laajamittainen kuivatus,
luonnontilaisten ja niiden kaltaisten metsien määrän
väheneminen ja pirstoutuminen sekä kuolleen puuaineksen
poistaminen ja sen muodostumisen estyminen. Monet metsälajistolle
arvokkaat elinympäristöt ovat metsätalouden ja
maan käytön muutosten vaikutuksesta harvinaistuneet
tai muuttuneet vaateliaalle lajistolle epäsuotuisiksi."
Termi "yli-ikäinen" tulee poistaa tästä kappaleesta, sillä se on metsätaloudellinen määritelmä eikä liity metsäluonnon monimuotoisuuteen.
3.3.2 Suojellut metsät ja talousmetsät Häme-Uudellamaalla
Tekstiin voisi liittää taulukon, jossa esitetään suojelupinta-alan jakaantuminen eri tuottoluokkiin (metsä-, kitu- ja joutomaan osuus).
Lauseeseen "Uusien suojelualueiden tarve ja tyyppi riippuu
paljolti siitä, miten hyvin talousmetsien monimuotoisuuden
hoidossa onnistutaan" tulisi lisätä seikka, että
näin tapahtuu pitkällä aikavälillä ("todennäköisesti
vähentää pitkällä aikavälillä
uusien suojelualueiden tarvetta"). Kappaleessa tulisi viitata
ESSU-mietinnön tietoihin esim. seuraavasti: "Metsien
suojelua on tarpeen kehittää sekä lyhyellä
että pitkällä aikavälillä", "nykyisillä
suojelualueilla ei turvata kaikkia uhanalaisia ja taantuneita
metsälajeja, joiden luontainen levinneisyys on painottunut
hemi-, etelä- tai keskiboreaaliselle vyöhykkeelle",
"Etelä-Suomessa korostuu erityisesti lehtojen, rehevien
kangasmetsien, korpien sekä luonnontilaisten kaltaisten metsien
eri sukkessiovaiheiden lisäsuojelun tarve", "Lyhyen
aikavälin tavoitteena on pysäyttää mahdollisimman
nopeasti elinympäristöjen ja lajien taantuminen:
- täydentämällä ja laajentamalla nykyisiä
suojelualueita
- ennallistamalla metsien rakennepiirteitä"
jne.
"Pitkällä aikavälillä tavoitteena on
ylläpitää metsäluonnon monimuotoisuutta:
- muodostamalla nykyistä laajempia ja yhtenäisempiä
suojelualueverkkoja
- ennallistamalla muuttuneita elinympäristöä ja
rakennepiirteitä
- parantamalla suojelualueiden välisiä yhteyksiä
- pyrkimällä mahdollisimman luonnontilaisen kaltaiseen
metsikkö- ja metsäaluerakenteeseen"
Tekstin jäsentelyssä nämä asiat kuuluvat monimuotoisuudent tavoitteet osaan.
Suojelualueverkoston edustavuuden arviointia koskeva tekstin osa on sekava ja hankalasti ymmärrettävissä. Esim. vanhoja luonnontilaisen kaltaisia metsiä on niin vähän jäljellä, että suojelualueita perustettaessa ei voi arvioida vain jo suojeltujen ja suojelunarvoisten vanhojen metsien osuuksia, vaan tulisi pyrkiä myös ennallistavaan suojeluun. On selvää, että suojelualueita on liian vähän tämä todetaan mm. ESSU-mietinnössä lisäselvitysten laatimisen sijaan tulisi pikimmiten siirtyä suojelun toteuttamiseen.
3.3.2.2 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat talousmetsät
Lause "muissa luonnonsuojelullisesti arvokkaissa talousmetsissä voidaan suorittaa varovaisia hakkuita voimassa olevaa metsälainsäädäntöä noudattaen" vaatii täsmennystä. Toimitaanko vain metsälain edellyttämällä tavalla vai suositellaanko lisäksi muita varotoimenpiteitä? Luonnonsuojelupiirin mielestä tulisi mainita, että ehdotettuja Natura 2000-alueita, vahvistamattomia ja vahvistettuja mutta ei vielä valtiolle hankittuja suojeluohjelma-alueita tai seutukaavan suojeluvarausalueita ei pidä hakata ja muillakin alueilla suositellaan hakkuiden välttämistä.
3.3.3 Alueellinen monimuotoisuus
3.3.3.2 Puulajisuhteet ja pääpuulajien vallitsevuus
Koko teksti on vaikeaselkoista. Monimuotoisuuden kannalta olennaisinta on se, että puulajit muodostavat sopivia sekametsiköitä, esim. kuusi-haapasekametsiköitä, ei siis niinkäään se, vallitseeko metsässä kuusi vai haapa.
Avainbiotoopit
Ruoho- ja lehtokorpien osuus avainbiotoopeista ei varmaankaan
ole kovin suuri. Paljonko avainbiotooppeja oli kaikkiaan ja kuinka
suuri osuus oli metsälakikohteita? Määrät
ja osuudet voisi sijoittaa omaan taulukkoonsa. Metsälain
toteutumisen kannalta on tärkeää ilmoittaa kohteiden
tiedot, jotta lain toteutumista voidaan seurata. Lause "inventoinnissa
ei myöskään voida huomioida metsälakikohteiden
alueellista yleisyyttä, vaan kaikki ne kohteet, jotka ovat
täyttäneet tietyt kriteerit" on epäselvä.
Avainpuulajit
Ei voida sanoa, että 9 runkoa monimuotoisuuden kannalta tärkeitä
puita hehtaarilla olisi hyvä tilanne. Luonnossa liikkuvia
ei myöskään yllätä, että järeää
haapaa on hyvin vähän.
Kuollut pysty- ja maapuusto
Tässä pitäisi määritellä, mitä
tarkoitetaan järeällä. Talousmielessä järeä
ei välttämättä ole biologisesti kovin järeä.
(Vrt. kohta 3.1.4 tässä paperissa, missä mainitaan
puiden biologisesta maksimi-iästä). Tilannetta tulisi
myös verrata luonnonmetsistä kerättyyn aineistoon.
Tulisi mainita, paljonko lahopuuta on talousmetsissä keskimäärin
hehtaarilla ja paljonko lahopuuta arviolta löytyy luonnontilaisesta
tai sen kaltaisesta hemi-eteläboreaalisesta metsästä.
Tekstistä pitäisi poistaa "yllättävän
vähän". Lause "jalojen lehtipuiden elinympäristöt
ovat tärkeitä vain niihin erikoistuneille kovakuoriais-,
kääpä- ja jäkälälajeille" kuuluisi
olla muodossa: "Jalot lehtipuut ovat tärkeitä elinympäristöjä
monille erikoistuneille hyönteis-, sieni-, sammal- ja jäkälälajeille."
Joitakin tutkimuksia lahopuumäärän vaikutuksista eliölajistoon on kyllä olemassa. Lahopuumäärille pitäisi määritellä vähimmäistavoitetaso, ja tässä voisi käyttää apuna mm. nykyarvioita, joiden mukaan lahopuuta tulisi talousmetsissä olla 20-30 kuutiota, mikäli lahopuusta riippuvaista vaateliasta ja uhanalaista metsälajistoa halutaan säilyttää. Sinänsä voi olla järkevää keskittää toimintaa alueellisesti, kuten tekstissä ehdotetaan, esim. tärkeiden metsämantereiden ja suojelualueiden ympäristöhin. Myrskytuhojen seurauksena syntyneitä tuulenkaatoja ei poisteta lukuun ottamatta niitä määriä, jotka metsätuholain mukaan on poistettava. Lahopuulajiston siirtämisen sijaan voimavarat tulee keskittää näiden eliöiden elinympäristöjen kohentamiseen. Meidän tulee huolehtia siitä, että edellytykset eliöiden luontaiselle leviämiselle ovat olemassa.
3.3.3.2 Monimuotoisuus talousmetsien luontolaadun arvioinnin perusteella
Arvokkaat luontokohteet
Pienvesien arvokkaissa elinympäristöissä oli keskimäärin
säästetty runkopuuta 180 m3 hehtaarilla. Koska nämä
kohteet ovat usein pienialaisia, olisi hyvä mainita, montako
runkoa tämä tarkoittaa ja mikä on keskimäärin
ollut puuston tilavuus ennen hakkuuta.
3.3.3.2 Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit
Jalopuumetsissä ja pähkinäpensaslehdoissa tulisi säästää myös yksittäisiä kuusia ja kuusiryhmiä. Tervaleppäkorvissa tulisi pidättäytyä hakkuista kokonaan, sillä käytännössä varjoisuutta ja kosteaa pienilmastoa on muuten vaikea säilyttää.
3.3.3.4 Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja niiden kartoitus
Muut arvokkaat elinympäristöt (luokka kolme) kuten vanhat havu-, lehti- ja sekametsät tulisi jättää käsittelemättä, ja tämä tavoite tulisi siirtää kohtaan 5 (Monimuotoisuuden turvaamisen ja ympäristönsuojelun tavoitteet).
3.3.3.7 Ranta- ja saaristometsät
Mistä tiedot arvokkaista ranta- ja saaristometsistä ovat peräisin? Onko alueen rantametsien luontoarvoja inventoitu jotenkin? Suojavyöhykkeen merkitys vähenee hakkuiden myötä merkittävästi: suojavyöhykkeellä ei pitäisi hakata metsää ollenkaan.
3.3.3.8 Taajamametsät
Taajamametsien tulisi tarjota luonnonmukaisia metsäkokemuksia luonnossa liikkujille sekä vaalia luonnon monimuotoisuutta. Jotkut kuviot tulisi luonnonsuojelun ja metsämaiseman takia jättää pysyvästi hoidon ulkopuolelle. Tämä palvelee kaikkia taajamametsien hoidolle ja käytölle asetettuja tavoitteita, jotka tekstissä on lueteltu (mm. monipuolinen kaupunkikuva, viihtyisä asuinympäristö, kultturiarvot, ympäristökasvatus). Kaavojen ulkoilu- ja virkistysalueille (VR/VL) tulisi laatia hoito- ja käyttösuunnitelmat vuorovaikutteisen suunnittelun menetelmin.
3.3.3.9 Metsälajisto
Tekstissä mainitaan hävinneiden lajien palauttaminen luontoon. Tällaiset toimet ovat kalliita hätäratkaisuja, eikä voimavaroja tässä vaiheessa pitäisi suunnitella suunnattavaksi kyseisellä tavalla.
Miten silmälläpidettävät ja alueellisesti uhanalaiset lajit otetaan metsäkeskusalueella huomioon? Näiden lajien elinympäristöt tulisi säästää metsänhoidossa, sillä uhanalaistumisen estäminen on tehokkainta ja halvinta siinä vaiheessa, kun laji ei vielä ole sukupuuton partaalla.
Lisänä voisi olla taulukko, jossa esitetään uhanalaisten lajien määriä ja uhkatekijöitä eliöryhmittäin.
Putkilokasvit
Miten vaaraantuneen tikankontin suojelutilanne on parantunut?
Laji on kuitenkin valtakunnallisesti katsottu vaaraantuneeksi,
ja alueellisessa uhanalaisluokituksessa se on varmasti vielä
uhanalaisempi Hämeen-Uudenmaan alueella. Onko myyränporras
alueellisesti uhanalainen? Nämä esiintymät tulisi
säästää, sillä esiintymisalueensa rajoilla
olevien esiintymien suojelu varjelee lajin geneettistä monimuotoisuutta.
Sammalet
Lettojen ja muiden rehevien soiden sammalet ovat alueella harvinaistuneet
hyvin paljon. Tavallisiksi näitä sammalia ei voi siksi
alueella sanoa.
Sienet
Tekstiä voisi järkevöittää tarkastelemalla
lähinnä kääväkkäitä ja jonkun
verran jäkäliä sekä kalkkialueiden ja lehtojen
sieniä, joista monet ovat helttasieniä ja kääväkkäitä.
Piensienet voi jättää pois.
Jäkälät
Teksti on luonnosmaista ja vaatii lisää asiapohjaa.
Raidankeuhkojäkälän esiintyminen indikoi metsää,
jossa luonnonmetsän piirteitä on vielä jäljellä.
Kääväkkäät
Käävät ovat tärkein eliöryhmä metsien
suojeluarvon ja luonnontilaisuuden arvioinnissa. Kääväkkäiden
lajimäärä tai ulkonäkö ei liity mitään
niiden indikaattori- tai suojeluarvoon. Maininta kaskikoivikoiden
käävistä tulee tarpeettomana poistaa, sillä
kääpiä inventoivat asiaan perehtyneet henkilöt.
Metsien sukkessioon liittyvä lause, jossa mainitaan lehtipuulajien
vähentyvän metsän ikääntyessä, on
toki oikea, mutta antaa tässä yhteydessä hieman
väärän kuvan asiasta. Kaikki metsien sukkessiovaiheet
ovat arvokkaita, ja eri sukkessiovaiheita luonnehtivat eri puut
ja sitä kautta eri käävätkin. Vanhoja havupuuvaltaisia
metsiä ja niiden kääpälajistoa tulee suojella
siinä missä vanhoja lehtipuuvaltaisia metsiäkin.
Seuraajalajeja on mahdollista löytää muistakin
puista kuin havupuista.
Metsälinnusto
Lukija saa hienoisen vaikutelman siitä, että metsätalouden
vaikutusta lintukantoihin vähätellään. Metsäkanalinnuista
ainakin metson vähemisen yksi selvimmistä syistä
on metsätalous. Luonnonhoitosuunnitelmat yhdessä riittävän
suojelualueverkoston kanssa ovat oikea keino suojella esim. valkoselkätikkaa.
Omana kohtanaan tulisi käsitellä metsien hyönteisiä.
3.3.4.2 Vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeet
Suojavyöhykkeiden tärkeys on hyvin tekstissä esillä. Hakkuita ei suojavyöhykkeellä kuitenkaan tule suorittaa, sillä se sananmukaisesti vesittää vesiensuojelutavoitteet suurelta osin.
3.3.4.3 Säästöpuusto
Suosituksia tulisi tarkistaa ylöspäin säästöpuiden määrän osalta. Maisemallisesti arvokkaita puita tulisi jättää vähintään 20 kpl/ha. Voisi olla hyvä määritellä puille jokin suositus minimiläpimitaksi, vai viittaako "maisemallisesti arvokas" juuri tähän? Säästöpuita ei saa korjata pois kaatuneinakaan.
3.3.5.1 Monimuotoisuus metsäsuunnittelussa
3.3.5.2 Erityissuunnitelmat
Tavoitteeksi tulisi asettaa, että jokaiselle metsänomistajalle kerrotaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä sekä luonnonhoitosuunnittelusta.
Tekstin mukaan metsäsuunnitelmiin merkitään "muut arvokkaat elinympäristöt". Tässä yhteydessä olisi hyvä erikseen mainita, että suunnitelmiin merkitään myös uhanalaisten lajien elinympäristöt (siis muidenkin kuin erityisesti suojeltavien).
"Alueellinen soveltaminen" ei metsäluonnon arvokkaissa elinympäristöissä saisi laajasti otten tulla kyseeseen. Soveltaminen johtaisi vähänkin suurempien vanhan metsän tai lehtolaikkujen pirstomiseen hakkuissa. Kuitenkin ESSU-työryhmän mietinnössä todetaan, että nimenomaan suojelualueiden lähistöillä ja lehtokeskuksissa eli alueilla joilla suojelualueita on tai joissa lehtoja on runsaasti, tulee luonnonsuojelua edistää. Tämä johtuu siitä, että näillä alueilla lajiston säilymisen edellytykset ovat parhaimmat. Muualta nämä edellytykset ovat saattaneet kadota tai tulevat katoamaan elinympäristöjen pirstoutumisen takia.
On hyvä, että maanomistajille tarjotaan erityissuunnitelmia erilaisten päämäärien saavuttamiseksi. Suunnitelmia ei kuitenkaan tulisi tarjota Natura 2000-verkostoon luonnonsuojelulailla suojeltaviksi ehdotetuille alueille, sillä näillä alueilla tulee pidättäytyä metsänkäsittelystä.
3.4 Metsien keräilytuotteet ja monikäyttö
3.4.2 Sienet
Metsätalous on sienestäjien arvioiden mukaan vähentänyt joidenkin sienten satomääriä. Tällaisia ovat mm. suppilovahvero ja mustatorvisieni, jotka ovat satoisimmillaan ikääntyvissä sekametsissä. Tekstissä mainitaan sienisatojen seuranta, mikä olisikin tärkeää mahdollisten taantumien havaitsemiseksi.
3.4.3 Riista
3.4.3.1 Lähtökohdat
Riistaeläinten elinympäristöt metsätaloudessa
Hyvä, että tekstissä korostetaan metsäkanalintujen
merkitystä ja metson kantojen elvyttämiseen tähtääviä
toimia. Vielä onkin matkaa siihen, että metsoa voitaisiin
taas metsäkeskusalueella metsästää.
4. METSÄTALOUDEN KEHITTÄMINEN JA TAVOITTEET
4.1 Metsänhoito- ja metsänparannustyöt
4.1.1 Metsänuudistaminen
Metsänuudistustavoite pitää säilyttää
nykyisellään 10 000 hehtaarissa.
Metsänviljelyn ohella myös luontaisen uudistamisen täytyisi
olla mahdollista. Matalampi tavoite auttaisi paremmin säilyttämään
metsäpuiden geneettistä monimuotoisuutta, mikä
on tärkeää esim. ilmasto-olojen muuttuessa. Maanmuokkausta
ei tulisi lisätä merkittävästi nykyisestä.
Kulotustavoite on kiitettävä, ja sen saavuttamiseksi
tulee ponnistella. Avainasemassa ovat kestävän metsätalouden
rahoituslain perusteella myönnettävät avustukset,
joita tulee entistä enemmän määrätietoisesti
suunnata mm. kulottamiseen.
4.1.2 Taimikonhoito
4.1.3 Ensiharvennus
4.1.4 Kasvatushakkuut
Metsien eri sukkessiovaiheiden monimuotoisuuden säilyttäminen tulisi ottaa huomioon kaikissa metsänhoidon vaiheissa. Luontaisen sukkession pitää näkyä metsissä mm. lehtipuuvaiheena. Tiedot lehtipuuvaiheen "ohittamisen" seurauksista ovat vähäisiä, mutta mm. maannousemasienen aiheuttamat tuhot viittaavat siihen, että vaikutukset voivat olla vakavia. Jo taimikonhoidossa tulee jättää muutakin kuin kasvatettavaa puulajia sekapuustoksi (monipuolisesti haapaa, leppää, raitaa ja muita pajuja, pihlajaa, tuomea, jalopuita jne.). Taimikkoon tulisi jättää pieniä alueita, joissa puuta on tiheässä, ja pyrkiä säilyttämään nämä alueet myös ensiharvennus- ja kasvatushakkuuvaiheessa muita tiheämpinä. Näin puusto voi joissakin kohdin harventua luonnonmukaisesti ja lahopuun muodostuminen sallitaan. Metsä säilyy terveempänä ja puuston kasvu paranee. Eri puulajien kasvaminen rinnakkain tulee sallia metsänkasvatuksen kaikissa vaiheissa: haavan, lepän, raidan, tuomen ym. puulajien pitää antaa kasvaa sekapuustona koivun, kuusen ja männyn seassa. Harvennushakkuissa pitäisi enemmän kiinnittää huomiota metsäkoneiden jättämiin vaurioihin ja niiden estoon.
4.1.5 Uudistamishakkuut
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri painottaa, että hakkuiden määrää ei voida kestävästi lisätä tilanteessa, jossa hakattavien metsien luontoarvot tunnetaan heikosti. Muuten pienet, jäljellä olevat vanhan metsän sirpaleet tuhoutuvat hakkuissa. Maannousemasienen pilaamissa kuusikoissa hakkuita tulee tehdä, mutta kaikki vanhat kuusikot eivät suinkaan ole sienen valtaamia. Tekstissä mainitut "vanhat, kasvukunnoltaan taantuneet kuusikot" ovat potentiaalisesti arvokkaita luonnonsuojelukohteita.
4.1.6 Kunnostusojitus
Reheviä soita on alueella ojitettu runsaasti. Nämä alueet soveltuvat toki puuntuotantoon, mutta niiden määrä on metsäkeskusalueella nykyään niin vähäinen, että näiden luontotyyppien lajisto on vakavasti uhattuna. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri vaatii, että kaikkien luonnontilaisen kaltaisten ja ennallistamiskelpoisten, uhanalaista suotyyppiä edustavien soiden kunnostusojitukset lopetetaan. Myöskään täydennysojituksia ei tulisi tehdä. Soita pitää aktiivisesti palauttaa kohti luonnontilaa mm. ojia tukkimalla ja puustoa poistamalla. Toimissa tulee ottaa huomioon niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin uhanalaiset lajit ja suotyypit. Suotyypeistä lakikohteiden ulkopuolelle jäävien korpien suojelu on erityisen tärkeää. Käytännössä tavoitteita voidaan edistää neuvonnan ja metsänparannusvarojen suuntaamisella. Ohjelmassa pitäisi asettaa selkeät tavoitteet näille yllä esitetyille asioille.
Pitäisi määritellä, mitä vesiensuojelutoimenpiteiden kehittäminen tarkoittaa ja mitä ovat vesien- ja ympäristönsuojelun kannalta tarpeellisten töiden tekeminen. Kunnostusojitusten suorittaminen ei saa edellyttää tieyhteyksien rakentamista.
4.1.7 Metsän lannoitus
Lehtipuiden jättäminen havupuuvaltaisiin metsiin lannoitusmielessä on hyvin kannatettava ajatus. Leppien juurissa elävät typensitojabakteerit ovat tässä suhteessa avainasemassa, ja lepän suosiminen auttaa myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri toivoo, että kemiallista lannoitusta ei lisättäisi nykyisestä. Lannoitus voi mm. pahentaa entisestään juurikääpätuhoja sekä estää metsätaloudelle asetetun vesiensuojelutavoitteen toteutumisen.
4.1.8 Metsäteiden rakentaminen ja perusparannus
Metsäteillä on monia haitallisia vaikutuksia metsäluontoon, mistä tekstissä ei mainita mitään. Sen sijaan edullisia vaikutuksia korostetaan, vaikka esim. marjastukselle (nykylaajuudessaan) riittäisi mainiosti vähempikin metsäautotieverkosto. Metsästyksessä metsäautotiet ovat kohtuuttomasti lisänneet metson verottamista. Laaja metsäautotieverkosto on merkittävästi haitannut retkeilyä ja vaeltamista.
Uusien metsäautoteiden rakentamistavoite ja vanhojen metsäautoteiden kunnostamistarve tulee esittää eriteltynä. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri vaatii, että uusia metsäautoteitä ei esitetä rakennettaviksi. Vanhojen metsäautoteiden kunnostussuunnitelmissa tulee selvittää mahdollisuudet käyttää erilaisia talviteitä ja kesähakkuiden välttämistä korvaavina ratkaisuina kunnostukselle.
4.2 Kestävän metsätalouden rahoituslain perusteella rahoitettavat työt
4.2.1 Puuntuotannon kestävyyden turvaaminen
Tukea tulee ensisijaisesti suunnata energiapuun korjuuseen ja kulotukseen. Ohjelman suunnitelmat energiapuun korjuun tehostamisesta ovat Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin mielestä ensiarvoisen tärkeitä. Sen sijaan uusien metsäteiden rakentamiseen tai rehevien soiden kunnostusojitukseen varoja ei tule suunnata.
4.2.2 Biologisen monimuotoisuuden turvaaminen
Yleisesti ottaen tukea pitäisi suunnata monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseen. Rahaa voidaan siirtää esim. ojituksiin ja metsäautoteihin varatuista varoistal
4.2.2.1 Ympäristötuki
Ympäristötukea tulisi suunnata erityisesti vanhojen metsien määräaikaisiin rauhoituksiin.
4.4.2.2 Metsäluonnon hoitohankkeet
Mitä ovat tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostushankkeet? Metsäojitusalueiden ennallistamisen tulisi sisältää myös muita kuin tuottamattomia soita.
4.3 Alueellinen metsäsertifiointi
Metsäkeskuksen tehtäviin kuuluu metsänomistajien neuvonta. Tähän kuuluu myös erilaisten vaihtoehtojen esittely. Katsomme, että metsäkeskuksen tehtäviin kuuluu edistää myös FSC-sertifiointia alueella, tai vähintäänkin FSC-sertifiointia koskevan tiedon esillä pitäminen ja tarjoaminen metsänomistajille. Alueellisessa metsäohjelmassa tulisi mainita, että tilakohtainen tai tilaryhmiä koskeva FSC-sertifiointi on varteenotettava vaihtoehto alueelliselle FFSC-sertifioinnille. FFSC-sertifiointikriteerejä ei voine luonnehtia "kireähköiksi", sillä minkään luontojärjestön mielestä kriteerit eivät oikeuta markkinoimaan puuta kuluttajille ekologisin perustein.
4.5 Hakkuumahdollisuudet ja kertymätavoitteet
Hakkuukertymätavoitteeksi asetettu vuotuinen 6,0 miljoonaa m3 on kova. Nykyiselläkin hakkuuvauhdilla maisemalliset muutokset ovat jokamiehen ja naisen silmiin suuria metsäluonnon ahdingosta puhumattakaan. Vuotuista hakkuukertymätavoitetta ei pidä kasvattaa nykyisestä ja mieluiten tavoitetta pitäisi hieman laskea.
4.6. Metsäsuunnittelu
Metsäalueiden suunnittelussa tulee pyrkiä alue-ekologiseen suunnitteluun myös yksityismailla ja alueilla, joiden omistusoloissa on vaihtelua.
Kuten ohjelmassa mainitaan, on tärkeää lisätä metsäsuunnittelua. On kuitenkin määriteltävä tavoitteet suunnittelulle. Käytännön työssä tulisi tuoda esiin niin monimuotoisuustavoitteita kuin metsätalouden päämääriäkin.
Koska ikääntyneiden kuusivaltaisten metsien hakkuita ollaan voimakkaasti lisäämässä, tulisi näiden metsien luontoarvot pikaisesti selvittää. Ympäristöhallinnolla on puutteelliset tiedot ja riittämättömät resurssit tähän työhön, joten vastuu on entistä enemmän metsätalouspuolella. Vanhan metsän sirpaleiden kohtalo ratkeaa pitkälti tulevana kymmenvuotiskautena. Tiedot näiden metsäsirpaleiden olemassaolosta ovat puutteellisia, ja ne tulevat siksi katoamaan hakkuissa ellei kartoituksia tehdä. Metsäsuunnittelluun pitää sisällyttää luontoarvojen kartoitus kaikkien yli 80-100-vuotiaiden metsien ja muiden potentiaalisesti arvokkaiden metsien osalta. Luontokartoituksissa voidaan selvittää alueen puuston rakennetta ja lahopuun määrää tai eliölajistoa (tärkeimpinä ryhminä käävät ja linnut) tai molempia. Tietoja tulisi myös kerätä aluetta tuntevilta, metsissä liikkuvilta luontoharrastajilta. Näiden tietojen perusteella voidaan paremmin arvioida suojelutarvetta.
5. MONIMUOTOISUUDEN TURVAAMISEN JA YMPÄRISTÖNSUOJELUN TAVOITTEET
Tämä osa tulisi kirjoittaa kokonaan uudestaan. Luonnonsuojelupiirin tärkeinä pitämät tavoitteet on koottu alkuosan tiivistelmään ("Keskeiset parannusehdotukset tiivistelmänä") ja yleiseen osaan ("Yleistä rakenteesta ja sisällöstä"), joten niitä ei ole tässä toistettu.
7. ARVIO METSÄOHJELMAN TOTEUTUMISEN VAIKUTUKSISTA
Ympäristövaikutusten arviointi pitäisi suorittaa kattavammin asiantuntijoiden avulla. Nykymuodossaan arviointia ei voi pitää todellisia ympäristövaikutuksia arvioivana.
Kunnioittavin terveisin,
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry.
Tapio Tiirikainen, puheenjohtaja Suvi Vanhanen, piirisihteeri
Tekstin viittaukset ESSUn mietintöön
Ympäristöministeriö 2000: Metsien suojelun tarve
Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan
metsien suojelun tarve työryhmän mietintö.
Ympäristöministeriö, Helsinki. 284 s.