YVA-lain mukaisesta Pyhänselkä (Muhos) - Tornion seutu (Ruotsi) 400 kV johtohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin luonnonsuojelupiirit toteavat yhteisenä kantanaan kyseisestä ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta seuraavaa:

Hankkeen perusteluista

Luonnonsuojelupiirit moittivat hankkeen YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossa hanketta huonosti perustelluksi ja 0-vaihtoehtoa sisällöttömäksi. Valitettavasti hankkeen perustelut eivät ole YVA-ohjelmasta parantuneet. Edelleen ilmoitetaan ylimalkaisesti hankkeen perusteeksi vain voimansiirtokapasiteetin kasvattamisen potentiaalisen sähköntuontitarpeen tyydyttämiseksi jättäen senkin lukijan uskon varaan. Kuitenkin energiapoliittinen kehitystyö ja olemassaoleva aineisto tulevista ratkaisumalleista antaa viitteitä siitä, että hankkeen toteuttamatta jättämistä voi hyvinkin perustellusti pitää todennäköisenä vaihtoehtona. Siksi selostuksessa olisi luonnonsuojelupiirien esityksen mukaisesti pitänyt tarkastella energiapolitiikan lähi- ja pitemmän tähtäimen kehitystä ja sen vaikutusta tarvittavan voimansiirtokapasiteetin määrään ja teknisiin ratkaisuihin. Voimansiirron lisääminenhän ei ole muista energiaratkaisuista irrallinen hanke, vaan olennainen osa energiapoliittista pakettia - siksikin, että energiankulutuksen tai tuontisähkön määrän kasvattaminen sinänsä ei ole yhteiskunnan tavoite.

Hankkeen toteutumistodennäköisyyden tarkempaan selvittämiseen viittasi myös maakuntaliitto lausunnossaan YVA-ohjelmasta edellyttäessään hankkeelta selkeämpää aikataulua. Jotta varaus uudesta voimalinjasta voitaisiin tehdä valmisteilla olevaan maakuntakaavaan, hankkeen tulisi toteutua seuraavien 30 vuoden kuluessa. Energiamarkkinavirasto vaatii myös tarpeen selkeätä osoittamista rakennusluvan myöntämiseksi sähkönsiirtoverkolle. Kun siirtoverkolla on merkittäviä taloudellisia, ekologisia sekä sosiaalisia vaikutuksia, sitä ei tule rakentaa pelkästään voimansiirtoa harjoittavan elinkeinon liiketaloudellisten etujen tukemiseksi, vaan hankkeen on oltava osa valittua energiastrategiaa.

Selvityksistä ja selvittämättä jääneistä vaikutuksista

Kesä 2000 olisi ollut käytettävissä täydentäviin maastotöihin. Niitä ei ole kuitenkaan tehty lainkaan. Tiedot on tyydytty keräämään olemassa olevista tietolähteistä. Siitä seuraa, että luonto- ja ympäristöselvitykset ovat ylimalkaisia ja puutteellisia. Lajitiedot ovat vähäisiä ja esiintymien laajuus jää määrittämättä. Jos esimerkiksi Viitajärvestä tai Seluskajärvestä ei ole tehty selvityksiä aiemmin, ne olisi pitänyt tehdä nyt. Ylipäänsä hankkeesta vastaavalla on vastuu selvittää itse, jos valmista aineistoa ei ole saatavilla. Ympäristövaikutusten on oltava pääpiirteissään selvillä YVA-selostuksessa, vaikka voimajohdon tarkka sijainti selvitettäisiinkin vasta periaatepäätöksen jälkeen joskus vuosien kuluttua. Voimalinja on lopullinen haitta maastossa. Periaatepäätöstäkin tehtäessä hankkeen ekologinen hinta on oltava mahdollisimman kattavasti selvillä.

Kuten luonnonsuojelupiirit jo arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa vaativat, hankkeen vaikutuksia ei tule myöskään tarkastella pelkästään suojelualueisiin tai uhanalaisiin lajeihin kohdistuvina. Suojelemattomat, mutta silti arvokkaat luontokohteet, on kartoitettava voimajohtolinjan varsilta (esimerkiksi Pikku-Orastinjärvi). Esimerkiksi C-vaihtoehdossa uutta linjaa avataan yli puolet koko linjan pituudesta. Sen varrelle jäävä maasto on kuvattava ja sen arvot selvitettävä. Vähintään karttatarkastelu olisi pitänyt tehdä uuteen maastokäytävään sijoitettavan voimajohtolinjan alle jäävästä maastosta.

Maisemaselvityksissä keskitytään vain suurimpien jokilaaksojen ylityskohtiin. Selvitystä maisemavaikutuksista vaativat myös (soiden)suojelualueet ja muut luonnontilaiset ja avoimet luontokohteet sekä pienemmät joet.

Kappaleissa, joissa käsitellään voimajohdon aiheuttamaa melua tai voimajohtojen sähkö- ja magneettikenttiä ja niiden aiheuttamia kuviteltuja tai oikeita terveysvaikutuksia, ei loppujen lopuksi kerrota ainoatakaan konkreettista mittaustulosta. Miksi ei suoraan ilmoiteta 400 kV sähkö- ja magneettikentän suuruuksia linjan alla ja siitä tietyillä etäisyyksillä ja tulkita tuloksen merkitystä selkokielellä? Ihmetystä herättää myös selostuksen toteamus, ettei johdon äänitasosta ole mittaustuloksia. Onhan johtoja ollut jo erinäisiä aikoja olemassa ja tämänkin prosessin aikana joitain mittauksia olisi ehtinyt tehdä.

Sivun 22 kuvassa 16 mainitaan Martimoaapa. Alueen liittyminen hankkeeseen jää epäselväksi, sillä minkään vaihtoehdon mukaan Martimoaavan kautta ei pitäisi voimansiirtolinjan kulkea eikä Martimoaapaa mainita luontoselvityksissäkään. Asiallisempaa olisi ollut esittää kuva joltain suojelualueelta olemassa olevasta 400 kV voimajohdosta.

Rakentamisen aiheuttama häiriö: Selostuksesta puuttuu rakentamisvaiheen työmenetelmien esittely. Niinpä tosiasiassa rakennusaikaisia vaikutuksia ei selvitetä -siitäkään huolimatta, että niitä ei myöskään entuudestaan tunneta. Rakentamisella lienee kuitenkin muitakin vaikutuksia kuin suojeltujen soiden aluskasvillisuuden murskaantuminen raskaiden koneiden alle.

Aina on myös arvioitava rakentamisaikaisen häiriön ja haittojen lisäksi voimajohtolinjan kunnossapidosta aiheutuvat häiriöt ja haitat. Onhan voimalinja pysyvä rakennelma.

Selostuksesta puuttuu selvitys siitä, onko mahdollista ja missä määrin käyttää hyväksi nykyisiä pylväitä lisäkapasiteetin rakentamiseen ja missä määrin on mahdollista välttää käytävän leventämistä.

Vaikutukset uhanalaisiin lajeihin: uhanalainen laji ei elä missään tyhjiössä. Uhanalaisen lajin esiintymän ohella tarvitaan tietoja kasvupaikasta laajemmin, sen luontotyypistä, sen luonnontilaisuudesta, muista luontoarvoista. Kasvilajista riippuen kasvupaikka-vaatimukset ja kasvupaikan lähialueiden muokkaamisen sietokyky vaihtelevat. Kosteikko- ja suolajeilla esimerkiksi kasvupaikkavaatimukset voivat olla sellaiset, että voimajohdon sijainti yli 200 metrin päässä voi tuhota lajin esiintymän.

Natura-arviointi on heikkotasoinen sisältäen lähinnä tietoa puutteista. Maastoon ei olla lainkaan vaivauduttu edes Natura-arvioinnin merkeissä. Suorastaan kummallista on myös pitäytyminen käsityksessä, että vaikutuksia olisi vain rakentamisvaiheessa. Esimerkiksi pesivälle linnustolle voimalinjasta on varmasti myös muita vaikutuksia kuin pesäkuopan menetys rakennusvaiheessa.

Taulukko 4: Taulukosta ei käy selville, minkä linjausvaihtoehtojen vaikutuksia taulukossa vertaillaan, mutta ainakin B ja C- vaihtoehtojen kyseessä ollen johtopäätökset ovat epäuskottavia. Kun tiedoissa on lähinnä aukkoja, tarkoitushakuisen alakanttiin arvioinnin sijasta on parempi jättää johtopäätökset tekemättä.

Selostuksesta puuttuu myös arviointi siitä, mitä vaikutuksia on sillä, että B- tai C-vaihtoehdon toteutuessa voimajohto kiertää Natura-alueen kahdelta puolelta (B-vaihtoehto: Poikainlammit-Karhusuo, C-vaihtoehto: Kiimingin lettoalue ja Pilpasuo, myös A-vaihtoehto: Nikkilänaapa).

Natura-arviointia on täydennettävä ennen päätösten tekoa selvityksellä nykyisen voimalinjan vaikutuksista. Myös vanhan voimalinjan siirron vaikutukset suojelualueen ulkopuolelle on arvioitava. Viime mainitussa tapauksessa syntyy vaihtoehto, jossa Bnatura/Cnatura -linja + vanha linja sijaitsevat Tuuliaavan ja Nikkilänaavan välittömässä läheisyydessä, mutta suojelualueen ulkopuolella. Suojelualueita sivuaa tällöin vain yksi maastokäytävä, jonka vaikutukset esimerkiksi linnustolle ovat norjalaistutkimukseen viitaten oletettavasti vähäisemmät kuin kahden rinnakkaisen linjan vaikutukset. Selvitysten perusteella voi myös käydä selville, että on luonnonsuojelullisesti perusteltua siirtää linja pois Natura-alueelta siitä huolimatta, että uutta maastokäytävää ei uuden linjan rakentamatta jättämisen takia tulla tarvitsemaan.

Linjan alle jäävästä metsäpinta-alasta on selostuksessa kaksi eri lukua, 5000 ja 500 hehtaaria. Ilmeisesti jälkimmäinen on oikea luku. Metsäpinta-alan menetys reuna-vaikutuksineen on joka tapauksessa yksi merkittävä osa voimansiirtoon varattavasta maastokäytävästä aiheutuvia maankäytöllisiä muutoksia, joiden monenlaisia aluetaloudellisia ja -ekologisia vaikutuksia olisi ollut syytä tarkastella yksityiskohtaisemmin ja informatiivisemmin. Sen tekemiseen olisi tarvittu vain asialliset maastokartoitukset kunkin vaihtoehdon alle jäävästä maastokäytävästä. Selostuksesta tulisi nimittäin voida arvioida, kuinka suuriksi valtakunnalliset sähkön siirron välittömät ja välilliset kustannukset voivat aluetaloudelle muodostua. Lupaprosessia varten taas tarvitaan kyseistä aineistoa, jotta voidaan arvioida, voivatko kustannukset ja milloin olla kohtuuttomia. Tällöin on otettava huomioon myös jo kaksi ennen rakennettua vastaavan kokoista siirtolinjaa. Selostuksessa olisikin pitänyt selvittää, mitä eri tekijöitä lupaprosessin tarveharkinta ottaa huomioon. Satunnaisesti sateisten kesien aikaansaaman halvan norjalaisen tai ruotsalaisen vesivoiman takia ei kai voida hyväksyä mitä tahansa ympäristökustannuksia? Kriteerit voivat myös muuttua ympäristötietoisuuden ja -vaatimusten kehittyessä ja haittojen ehkäisyn keino-valikoiman monipuolistuessa. On järkevää olettaa, että kehitys liikkuu siihen suuntaan, että sähkömarkkinat eivät voi hinnoitella toimiaan vapaana ympäristövastuusta.

Hankkeen epämääräisyyttä lisää epätietoisuus ruotsalaisen osapuolen näkemyksistä. Hankkeen toteuttaminen ilman ruotsalaisen osapuolen mukanaoloa tuskin kuitenkaan on mahdollista.

0-vaihtoehtoa ei ole tarkasteltu lainkaan.

Epävarmuustekijöistä

Hankkeelle oleellisinta epävarmuustekijää eli energiapoliittista kehitystä ei ole mainittu lainkaan. Se kuitenkin muokkaa energiantuotannon rakenteita ja ohjaa kulutusta. Viime ajat nimenomaan on vilkkaasti laadittu niin kansallisia kuin Euroopan unionia koskevia energiastrategioita. Valitusta toimintalinjasta riippuen kenties jo lähitulevaisuudessa käy ilmi, että Pohjois-Suomen kautta kiertävä uusi 400 kV siirtolinja osoittautuu tarpeettomasti. Tätä visiota olisi pitänyt rohkeasti tarkastella.

Epävarmuustekijä on myös vähäinen tietämys olemassaolevien voimansiirtojohtojen vaikutuksesta esimerkiksi linnustoon.

Edelleen epävarmuustekijänä on pidettävä ympäristövastuun painoarvon kasvua päätöksenteossa. Hankkeesta vastaava lähtee oletuksesta, että siirtolinjan rakentamislupa tehdään puhtaasti markkinoiden ehdoilla. Ympäristötekijöillä saattaa kuitenkin olla jotain merkitystä tarveharkinnassa tulevaisuudessa. Onhan pitkään jo nähty ongelmaksi se, että hankinnoissa ei riittävästi oteta ympäristövaikutuksia huomioon. Sähkö on hankittava tuote. Se on myös osa tuotteiden valmistuksen ympäristökuormaa.

Mittavat tiedonpuutteet on iso epävarmuustekijä. Tässä tilanteessa on vastuutonta esittää johtopäätöstä, että kaikki vaihtoehtoiset linjaukset ovat toteuttamiskelpoisia siksi, että niiden ympäristövaikutukset ovat vähämerkityksisiä. Selostuksen annin perusteella päätelmää on pidettävä ennenaikaisena.

Alalla on ilmeisen huono seuranta voimalinjojen todellisista vaikutuksista. Voimalinjat on tähän asti päästy rakentamaan ilman selvityksiä ja esteitä ja kun ympäristötietoisuus on suhteellisen tuore hankkeisiin vaikuttava ilmiö, ei ole ollut riittävästi painetta kerätä tietoa kokemuksista. Selostuksen toistuva ongelma, tietojen puuttuminen on onneksi huomattu ja jonkin verran oma-aloitteista seurantatutkimusta on vihdoin vireillä.

Johtopäätökset

Voimajohtolinjojen haitallisista ympäristövaikutuksista selostuksessa korostetaan vaikutuksia maisemaan ja asutustihentymiin. Erityisen herkkinä alueina pidetään jokivarsia ja joenylityspaikkoja. Hankkeesta vastaaville on selvinnyt, että helpoin tapa edetä hankkeessa on välttää asutusta, olipa vastustuksen syyt kuvitteellisia tai todellisia. Sen sijaan todelliset ympäristöä muokkaavat ja muuttavat vaikutukset luontotyyppeihin eivät ole merkityksellisiä eikä niitä ole paljon edes viitsitty selvittää.

Näin on päädytty suosittamaan vaihtoehtoa C, joka luonnonsuojelun kannalta on kaikkein huonoin. Linjaus pirstoo eniten uusia metsäalueita, aiheuttaa uuden maisemahaitan Kierikin arkeologiselle matkailuhankkeelle sekä lisääntyviä linnusto- ja maisemavaurioita Nikkilän- ja Tuuliaavan lintualueille. C-vaihtoehto ei myöskään tue valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, koska se ei hyödynnä ensisijaisesti olemassa olevia johtokäytäviä, vaan nimenomaan edustaa vaihtoehtoa, jonka toteuttaminen vaatii uutta voimajohtokäytävää yli puolet 150 kilometrin kokonaispituudesta. Maisema-vaurioitakin vaihtoehdossa syntyy lähes samaan malliin kuin muissakin vaihtoehdoissa. Kiiminkijoki ja Simojoki ylitetään kuitenkin uudesta (kolmannesta) paikasta entisten kahden ylityksen lisäksi. Perustellusti voi siis olla myös sitä mieltä, että olemassaolevan voimajohdon rinnalle pystytettävän uuden voimajohdon (A-vaihtoehto tai B-vaihtoehto Kiimingin tai Simon kohdalla) maisemahaitta on vähäisempi kuin kokonaan uuteen maastokäytävään rakentamisen aiheuttama haitta.

Selostuksessa esitettyjen vähäisten ja epämääräisten tietojen pohjalta ja hankkeen kyseenalaisen tarpeen perusteella uutta maastokäytävää voimalinjan rakentamista varten ei voida maakuntakaavaan varata. Kun uuden siirtolinjan ympäristölle ja aluetaloudelle aiheuttamat menetykset lasketaan yhteen, ainoa hyväksyttävä vaihtoehto on jättää uusi linja rakentamatta. Meri- ja maakaapelin käyttö voimansiirrossa on otettava vakavaksi vaihtoehdoksi sitten, kun tiedetään, tarvitaanko ja missä määrin uutta siirtokapasiteettia. Tämänhetkisen tiedon pohjalta voimansiirto esimerkiksi Merenkurkun yli uutta merikaapelia pitkin on aivan yhtä todennäköinen vaihtoehto kuin voimansiirtolinja pohjoisen kautta. Huomioon on otettava myös voimansiirtokapasiteettiin vaikuttavat päätökset kansallisen energiantuotannon rakenteesta ja sijainnista sekä maakaasun käyttöä koskevat hankkeet. Unohtaa ei myöskään pidä energian säästön vaikutuksia energiamarkkinoihin.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Mauri Huhtala, puheenjohtaja

Merja Ylönen, sihteeri

Lapin luonnonsuojelupiiri ry

Hanna Kyläniemi, varapuheenjohtaja

Tuula Leskelä, aluepäällikkö

HAKEMISTO